”Lukuviikko on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, joka tarjoaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kaikenikäiset kirjojen pariin. Lukuviikon järjestää Lukukeskus.” (www.lukuviikko.fi)
Vuonna 2024 viikkoa vietetään 22.-28.4. Teemana on kohtaaminen. Tässäpä muutama nosto yhdessä luettavaksi:
Peklar on palkittu slovenialainen kirjailija, jonka teos Reetu on saanut runsaasti huomiota kotimaassaan ja kansainvälisesti. Kirjan päähenkilö on valtava lintu, joka on luonteeltaan lempeä ja huomaavainen. Se hyödyntää isoa kokoaan muiden avuksi. Vaan miten muut suhtautuvat Reetuun?
Peklarin tekstitön kirja haastaa olemaan itse tarinan kertoja. Millaisia erilaisia tarinoita kuvista voi keksiä? Kirjan punaisena lankana hohtaa myötätunto ja avuliaisuus. Ne synnyttävät hyvää yhteyttä.
Kettu kävi lapsena meren rannalla. Vaan nyt kun kettu on itse iso, meri on muuttunut, se on kipeä. Kettu ja hänen ystävänsä Pilvi yhdistävät voimansa sen auttamiseksi. Ehkä yksi olento ei pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta jotakin voi tehdä, jonkin luonnon alueen tai kohteen tilannetta voi muuttaa paremmaksi, yhdessä muiden kanssa. Toiveikas ja toimintaan kannustava teos. Lumoava kuvitus.
Riina ja Malla ovat ystäviä, jotka riitaantuvat. Voiko kaveruuden vielä uudistaa? Laiha sopu saadaan aikaiseksi, mutta riidan luoma etäisyys ei ole heti paikattavissa. Riina kuulee kummallista siritystä. Se on sateenkaariperhonen, Malla tietää. Riina päättää itse etsiä perhosen ja lähtee kaupunkiin etsintäretkelle. Vaan löytyykö perhonen kasvitieteellisestä puutarhasta tai museosta? Rehevän värikylläinen ja yksityiskohtainen kuvitus saa hyvälle mielelle.
Tänä keväänä tapaamme Jyväskylän kaupunginkirjaston kirjastokiertueella Poppi-koiran. Poppi-koiran koiraihmiskoulu on opetuksellinen hyvän mielen konsertti, jossa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa opitaan muun muassa koirien välistä tasa-arvoa ja ennakkoluulottomuutta. Samalla paljastuu, kuinka olla suuri, vaikka olisi pieni kuin hiiri.
Huomenna, torstaina 4.4., Poppi-koira ilahduttaa pieniä katsojia Jyväskylän pääkirjastossa. Esitystä voi tulla seuraamaan joko aamupäivällä klo 9.30 tai alkuillasta klo 18. Koko kiertueen tarkan aikataulun löydät verkkokirjastomme tapahtumasivulta. Tervetuloa koiraihmiskouluun!
Esityksen teemoihin voit tutustua myös lukemalla kirjoja vaikkapa koirista ja erilaisuudesta. Alla muutama lukuvinkki.
Aloitetaan tutustumalla koiriin. Reetta Niemelän ja Anni Nykäsen luomaan koiralähtöiseen lasten tietokirjaan Parhaat ystävät kannattaa kaikenikäisten koiranomistajien ennakkoluulottomasti tarttua. Kirjassa on paljon tietoa koiran tunteista, tarpeista sekä elekielestä ja oppimisesta. Kirjasta opimme, että myös koiran elämässä onnellisuutta lisää mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Pienillä valinnoilla voi olla suuri merkitys: kumpaan suuntaan sinä haluaisit tänään lähteä lenkille? Kirjan neuvoilla voimme ehkä helpottaa koiran oloa sille pelottavissa tilanteissa: omistajan tunne tarttuu herkästi koiraan, joten jos onnistun rauhoittamaan itseni, myös koirani on helpompi rauhoittua. Meillä kotona asuu koira, jolla on suuri tarve vahtia omaa reviiriään niin sisällä kuin ulkona. Itselleni erittäin tutuksi onkin tullut koiran hälytyshaukku: “Kuulitteko?! Murtovaras!!! Hälytys!!!” Anni Nykäsen hienot piirrokset antavatkin vinkin erilaisten haukkujen tunnistamiseen: myös hännän asento koiralla muuttuu, kun haukun syy vaihtuu.
Poppi-koiran ihmiskoulussa opitaan muun muassa koirien ennakkoluulottomuudesta. Ennakkoluulot ovat sananmukaisesti luuloja, eivätkä perustu tietoon tai kokemuksiimme. Näin ollen tiedon lisääntyminen voi vähentää ennakkoluulojamme muita ihmisiä tai uusia asioita kohtaan. Liisa Kallion kirjoittamassa kirjassa Jokainen kerrotaan erilaisista ihmisistä: yksi meistä tykkää keinua, toinen soittaa kitaraa ja kolmas pelata palloa. Vaikka olemme erilaisia, niin meissä kaikissa on myös paljon samaa: jokainen meistä joskus pelkää ja jokainen meistä joskus uskaltaa. Ja ennen kaikkea: jokainen meistä on tärkeä.
Ihmisten erilaisuuteen pureudutaan myös Mimi Åkessonin kirjoittamassa ja Linda Bondestamin kuvittamassa kirjassa Kaikki toiset. Kirjan aukeamat ovat täynnä värikkäitä vastinpareja: tässä kaikki leikkivät; tässä ovat kaikki, jotka eivät tahdo olla mukana. Kummalle puolelle tuota aukeamaan sinä itsesi mieluummin asettaisit? Myös samanmielisyydelle on oma aukeamansa: tässä kaikki pitävät lukemisesta; tässä ovat kaikki ne, jotka eivät voi lopettaa lukemista.
Erilaisuus voi olla myös rikkaus. Erilaisten ystävien kesken voi joskus syntyä jopa kaikista parhaat leikit. Hannamari Ruohosen kirjassa Kaisan ja Oskarin ystäväkirja tutustutaan sisaruksiin Kaisaan ja Oskariin sekä heidän ystäviinsä. Kaisan ja Oskarin mukana pohditaan, pitääkö ystävän olla samanlainen kuin itse on. Tittamari Marttinen taas kuvaa Jusan ja hänen bonussiskonsa Kirsikan elämää uusperheessä kirjassa Bonussisko ja mustat sukat. Tarvitseeko perheessäkään kaikkien aina tykätä samoista asioista vai onko yhdessä mukavaa myös erilaisina?
Kirjaimellisesti – kirjapiiri nuorille starttasi tänä keväänä Jyväskylän pääkirjastolla. Pääsääntöisesti kirjapiirissä jutellaan kirjoista, mutta sivuraiteillekin jutustelu saa harhautua. Piiriä varten on ennakkoon tarjolla lukuvinkkejä, mutta mukaan voi tulla omankin kirjan kanssa – tai jopa ilman kirjaa. Suurin osa kirjapiirin lukuvinkeistä löytyy kirjastosta nuortenosastolta, muutama vinkki on poimittu lastenosaston hyllystä. Oman kirjapiirikirjansa voi lainata myös aikuistenosaston tarjonnasta – kirjoille ei ikärajoja ole määritelty.
Vaikka kirjoille ei ole ikärajoja määritelty, on niillä kirjastossa kaikilla oltava oma paikkansa. Jokaiselle kirjalle on siis kirjastossa määriteltävä kotiosasto lasten-, nuorten- tai aikuistenosastolta. Kun kirja on suunnattu lapsille tai nuorille, ei päätös kotiosastosta välttämättä ole helppo. Onneksi me ihmiset kuitenkin voimme liikkua kirjastossa osastolta toiselle. Yhdelle lukijalle luettavaa voi löytyä eri osastoilta: moni lastenkirjaksi aseteltu kirja sopii varttuneempienkin nuorten käsiin, paljon lukukokemusta omaavien alakoulululaisten taas kannattaa vilkuilla nuortenosastonkin hyllyjä lukemista etsiessään; nuortenkirjaksi leimatut kirjat soveltuvat usein oikeinkin hyvin myös aikuislukijoille, ja toki aikuistenkin soisi vuosittain tarttuvan muutamaan lastenkirjaan; tietoa etsiessään moni löytää lähteensä aikuistenosastolta, vaikka lastenkin tietokirjat kyllä sisältävät aivan oikeaa tietoa – kohderyhmä huomioiden; kuvituksensa ansiosta lasten tietokirjat taas ovat usein erityisen kauniita katsella – kaikenikäisillä silmillä.
Kirjat ovat ikärajattomia, mutta aina kirjan sisältö ei sovellu jokaiselle. Varttunutta lukijaa voi järkyttää sisältö, joka ei nuorempaa lukijaa hetkauta suuntaan eikä toiseen. Pieni, kokemattomampi lukija taas voi hyvinkin viihtyä aikuisten osastolle sijoitetun teoksen parissa – kunhan vain sisältö on monenikäiset lukijat huomioivaa. Sisältö siis ratkaisee lukukokemuksen sopivuuden, ei se, kenelle kirja on kustantajan tai kirjaston mittapuilla ensisijaisesti suunnattu. Tässäkään kohtaa ei monipuolisen lukutaidon merkitystä voi kuitenkaan liikaa korostaa: on tärkeää tunnistaa kirjat, jotka sopivat itselle; on tärkeää osata jättää kesken ne kirjat, jotka saavat voimaan pahoin tai muuten eivät sovellu luettavaksi juuri sinulle, juuri nyt.
Alla muutama lukuvinkki. Näiden tarinat voisivat sopia niin nuorille kuin vähän varttuneemmillekin lukijoille. Yksilöllisen herkkyyden vaikutukset ovat kuitenkin vain ja ainoastaan jokaisen itsensä arvioitavissa.
Nuortenosastolle sijoitettu Anniina Mikaman teos Myrrys vie lukijansa 1800-luvulle Kivihalmeen tilalle. Orpopoika Niilo toimii tilalla apupoikana ja saa syyt niskoillensa yhdestä jos toisestakin onnettomuudesta tai virheestä. Eräällä onnettomalla metsäreissulla karhu hyökkää talon pojan kimppuun, ja ketäpä muuta siitä syytettäisiin kuin Niiloa. Talon poika saa karhun raatelemaan jalkaansa hoitoa monien tuntemalta tietäjältä. Tietäjä Martin herättää väessä pelkoa, mutta myös kunnioitusta – onhan hän parantanut monia kyläläisten vaivoja. Koska tilan isäntä on tulistunut Niiloon, antaa hän tämän tietäjälle palkaksi oman poikansa parantamisesta. Aluksi Niilo on kauhuissaan. Vaikka elo Kivihalmeessa on kärsimystä, pelottaa tietäjä Niiloa vieläkin enemmän. Mutta pian Niilo ymmärtää, että muutto Martinin luokse oli kuin taivaan lahja. Keskellä metsää Niilo huomaa olevansa osa jotain suurempaa voimaa, joka nousee metsän pohjasta. Kivihalmeessa eletty elämä ei kuitenkaan jätä Niiloa rauhaan. Talon isännällä on Niiloa kohtaan jotain hampaankolossaan, eikä hän aio jättää Niiloa rankaisematta. Mistä Kivihalmeen isännän viha Niiloa kohtaan oikeastaan johtuukaan? Niilon elämä voisi kiinnostaa monen ikäisiä, historiaan sijoittuvien tarinoiden ystäviä. Vaikka mukana on taianomaista metsän voimaa, myös arkirealismin parissa viihtyvät pitävät luultavasti kirjan rauhallisesta kerronnasta.
Myös Alan Bradleyn teos Piiraan maku makea sopii ajattomuudessaan monen ikäisille lukijoille – vaikka kirja onkin lainattavissa aikuistenosastolta. Kirjassa eletään 1950-lukua Englannin maaseudulla. Päähenkilönä touhuaa Flavia De Luce, 11-vuotias tyttö, joka vihaa siskojaan, mutta rakastaa kemiaa ja arvoituksia. Kemian lisäksi Flavia rakastaa syvästi myös isäänsä, joka jäi leskeksi Flavian ollessa aivan pieni. Isä ei oikein ole sopeutunut elämäänsä ilman vaimoaan, kolmen tyttärensä ainoana vanhempana. Tässä 10-osaisen sarjan aloittavassa teoksessa arvoitus syttyy, kun oven takaa löytyy kuollut lintu. Kuollut lintu oven takana ei sinällään olisi maaseudulla kovinkaan kummallista, mutta kun linnun suusta löytyy pieni postimerkki, on tilanne toinen. Joku on jättänyt linnun postimerkkeineen ovelle selvästikin tarkoituksella. Miksi ihmeessä? Kun puutarhasta löytyy kuolleen miehen ruumis, osoittaa syyttävä sormi Flavian isää. Mutta eihän isä voi olla murhaaja! Flavian on selvitettävä, kuka oikea murhaaja on. Perinteikäs, mutta pisteliäs sarja voisi sopia esimerkiksi Agatha Christien ystäville – tai 11-vuotiaille pikkusiskoille.
Lastenosaston hyllystä voi poimia mukaansa Laura lähteenmäen uusimman teoksen Laske salaa kymmeneen. Kirjan ajattomuus löytyy leikin maailmasta. Lähes jokainen meistä on joskus leikkinyt, nuorimmat meistä leikkivät yhä. Leikki on mielikuvituksen juhlaa, yksin tai yhdessä. Parasta leikki on yhdessä sellaisen kanssa, jonka kanssa leikki saa saman arvon. Tarinassa Myy on osa kaveriporukkaa, joka kutsuu itseään Pätkiksiksi. Neljännen luokan päättyessä Myy kokee jäävänsä porukan reunamille muiden viestitellessä asioista, joista Myy ei saa otetta. Myytä ei ole kutsuttu sinne, minne muut ovat lähdössä tai jo menneet. Sen sijaan Myy haluaa vielä leikkiä. Kirja kertoo lapsuuden taittumisesta nuoruudeksi. Jokaisella meistä tuo taittuminen tapahtuu omassa tahdissa. Myyn ikätoverit voivat lukijoina löytää samaistumispinnan Myystä, Lassista tai Pätkikisistä. Me varttuneemmat lukijat voimme tarinan mukana tehdä matkan omaan lapsuuteemme, omiin leikkeihimme. Kirja sopii kaikille, jotka ovat joskus leikkineet.
Jyväskylä libraries are often visited by schoolchildren to learn about working life. One of them kept a diary for a week about her visit.
Jyväskylän kirjastoissa käy usein koululaisia tutustumassa työelämään. Yksi heistä piti viikon ajan päiväkirjaa tutustumisjaksostaan.
Monday 5.2.24
Today on Monday the 5th of February. Working in Jyväskylä pääkirjasto, I started off getting a tour of the place. It had more floors than I expected. I was mostly working on the 2nd floor which I think is the main area of all places in the library.
My first task was returning the books that have been returned by the readers. There were about 100+ books that I returned. I think it was the easiest task I’ve done today. I don’t quite remember what I did for the second task but I think it was putting books onto shelves. In my opinion shelving books is a hard task if you’re a first timer such as myself. Books are divided by genres, then by the first letter of the last name of the author, then comes the first name and then the title of the book. It was pretty confusing, because sometimes I read the wrong letter or mix up the alphabetical order.
Then came my 40 minute break which is also my lunch break. After that I did my third task, or fourth? I put new books on display and then picked reserved books. It was also really hard. Finding books is much harder than putting the books back. Some are on display, in the wrong place or even lost. I took a 15 minute break, after then when the break was over we went to look for books that weren’t in their usual place. Of all the books in the list we found all of them except for two. After all that I scanned them all, so they can be put in the right place.
In the picture: Returning piles of reserved books.
It also depends if the book has already been received, returned or if the person has canceled the reservation and doesn’t want to borrow the book anymore. To be honest I don’t feel like canceling an order anymore after that, because of the hard work of someone trying to find the specific book for you. After all of that this is my last task to write a dairy of my day-to-day experience working here. Time really flies by quickly. Well then I’ll check back in tomorrow. I hope I do something different and interesting next time!
Tuesday 6.2.24
It is now Tuesday 6th of Febuary. Today I did a little bit the same thing as last time. In the morning I started scanning the reserved books. I actually did a lot of scanning today. It’s one of my favorite tasks, because it’s very easy thing to do. Then I also picked up some books. Somehow I managed to find almost all of them. It kinda gets easy when you know where the shelves are. I also put some books into white trolleys. Then just about 13.00pm I got to see them shipping books that are suppose to be delivered to other libraries in central Finland. Also I forgot to mention that I got a tour of the 3rd floor before lunch break. It’s a really quiet place and full of private rooms. The 3rd floor is mainly music related and the most quiet place in the library. Things today went nice and peaceful and I’m getting the hang of working here so far. That’s it for now. See you on Wednesday! 😀
Wednesday 7.2.24
Wednesday February the 7th. Today in the library I did some different tasks, I took out the new books and returned them. After a new book has been published and sent to the library they put [them] into a special place where. I call it the newly arrival books. It’s a place where they put new books and then take them out after 9 months has passed. And since some books had been there for a long time my task was to take the not so new books anymore to the section where the other old books are. It was easier than looking for reseved books, because there were only a few shelves, but they can also be taken by the costumers and borrowed it. After I’d taken most of the books in the list, I took off the stickers that says ”new” on it and returned the books into the returning machine.
When my lunch break had ended I met my Opo [teacher] and he asked me about my work. After we finished talking I continued my work. So the next thing I did was pick out books for an exhibit at the 3rd floor. You can find it somewhere near the foreign language section. The theme I went for the exhibit was Valentines day related. It took me almost the whole day to finish picking out books for the exhibit. I really enjoyed doing that, that’s why I took so long. I also asked some costomers if they had any recommendations. They were really helpful and found books in different languages. I also wish I could read the ones in different letters. They looked really interesting to read. Some of them were the books I want to read. Maybe I’ll borrow them after the exhibit has been changed. But yeah I had fun doing that task and made my day. I’ll write again next time!!
Thursday and Friday 8.2-9.2.24
It’s the last day I’ll be working here in the library. Friday the 9th of Febuary. Yesterday I didn’t have the time to write at the last hour of my shift, so I’ll be writing the things I did from yesterday and today. Yesterday I had a tour of the 4th and the storage area. In the fourth floor I got to meet people who purchase new books. They mostly deal with new books that had arrived in there. For example this one task I did is taking new books and scanning them and and see if there are any resevations already. If there were no reservations you get send the books to other libraries and when there are still spare ones you get to decide which library to give an extra one.
Then after lunch I continued working on the exhibit on the 3rd floor. I got to decorate it more, like putting valentines related stuff. We went to the basemant also know as the storage area. There you can find all of the books that don’t really fit the upstairs shelves or are just not really interesting to read nowadays. There are mostly historical books, old magazines dating back from somewhere in the early 1900’s, but there might be still older ones in store. But yeah back to my task. We went to take some stuff for decorating. We brought back the stuff that I think was very interesting. In the end I did an origami though I only got to make two since my working days was over. I was also supposed to make a poster for the exhibit but I didn’t have time so I did it today.
At first I did some normal scanning work for some reserved books then next I went to the 4th floor again and met one of the workers here. She helped me make a matching theme poster for the exhibit. After that I finished making the poster and printed it. The exhibit turned out really nice, I really like how it turned out and I enjoyed making it too. So then the next task that I was given was to pack the books that are going to be sent to the big book storage in Kuopio. All of the books that the library doesn’t need anymore goes there and other libraries that need them can have it. So it’s like sharing one book to another one who needs it. I like that a lot since books can be really expensive and borrowing is really the only way you can keep your money to yourself.
So then I think my last task was picking reserved books and after that I had a little break and then had a talk with the one who helped me throughout this week and got my tet-certificate. I thank all of the staff here, they were really kind and they helped me when I needed help and also thank you for having me here to work for one week. It was fun working here and I’d like to work in a library somewhere in the future again. That is all, thank you for reading this diary of mine!
Alkukevään aikana Kirjanhoidon taituri -tapahtumasarjassa on Jyväskylän pääkirjastolla pohdittu, kuinka pitää huolta omista ja lainakirjoista. Viimeisellä kerralla ti 19.3.24 klo 18-19 kokeilemme tehdä jotakin uuta kirjasta, jota ei voi enää korjata. Kokeile kotonakin, miten kirja muuttuu uudeksi luomukseksi! Tapahtumatiedot löytyvät verkkosivuiltamme https://keski.finna.fi/Content/tapahtumat
Clare Youngs: Askartele uutta vanhasta kirjasta (Mäkelä 2018) Kirjan ohjeet soveltuvat yhdessä aikuisen kanssa tehtäväksi. Youngs on kerännyt kirjaan todella kauniita toteutuksia, jotka usein vaativat terävää veistä ja hyvinkin näppärää pienten yksityiskohtien käsittelyä. Mutta yhdessä tehden ja ohjeita soveltaen moni askarteluista sopii (isompien) lasten kanssa kokeiltavaksi. Lumoavat kuvat innostavat ja oivalluttavat – niin tosiaan, paperista voi tehdä vaikka mitä! Saman tyyppisiä paperityöohjeita on Christine Leechin opuksessa (Kivi), paperi, sakset : 30 sievää paperiaskartelutyötä (S&S 2014).
Mayumi Jezewski: Hauskat ja helpot origamit (Lasten keskus 2014) Origami on japania ja se tarkoittaa ”taitella” ja ”paperi” eli kyseessä on paperintaittelutaide. Tässä lapsille suunnatussa teoksessa Mayumi esittelee esimerkiksi taiteltavia eläinhahmoja. Yksityiskohtaiset kuvaohjeet opastavat vaihe vaiheelta taittelijaa. Luo vaikka oma akvaariosi täyteen erilaisista papereista tehtyjä kaloja.* Lisäideoita saat Ross Symonsin kirjasta Hauskat eläinorigamit(Mäkelä 2018). Symonsin kirjassa taittelut ovat monimutkaisempia, joten se sopii hyvin lisähaastetta kaipaaville.
Mitä muuta kierrätysaskartelua voisi tehdä? Hae innoitusta esimerkiksi Sanna Pelliccionin kuvakirjasta Onni-pojan kierrätyskirja. Onni tuumailee kierrätysasioita ja rakentaa laivan pahvilaatikosta.
Mukavia ideoita on myös vaikkapa kirjoissa:
Emma Hardy: Ekoaskartelua lapsille (Mäkelä 2012) Tämän kirjan avulla syntyy muun muassa rintakoruja, sandaalit ja käsineolioita.
Kate Lilley: Ekoaskartelua lasten kanssa (Mäkelä 2012) Tee oma pahvilaatikkokitara, hauskoja pelejä tai koristenauhoja ja paljon muuta.
Hendy, Alice: Let’s make art. 12 craft projects for children – fun makes using everyday household items, plus 12 mini makes (Barnsley: White Owl 2022) Kirjan askarteluihin löytyvät pääosin tarvikkeet kotoa, ja muovin käyttö on pidetty minimissä.
*Kuvan akvaarion kalat on taiteltu Mayumin kirjan ohjeilla.
Oletko koskaan miettinyt, millaista on kirjan elämä? Ja entä jos kirja joutuu huonoon kuntoon, mitä sitten tehdään?
Leigh Hodgkinsonin kirjassaBook Hospital (Simon & Schuster 2021) kerrotaan vivahteikkaasti Kirjan elämästä. Pääosin elämä on mallillaan, tosin jotkut Kirjan kavereista ovat saaneet päälleen mansikkajogurttia tai tulleet pureskelluiksi. Mutta onneksi niin ei ole sattunut Kirjalle. Vaan miten sitten käykään… Pian Kirja on matkalla kirjasairaalaan.
Hodgkinsonin kirja opettaa, kuinka kohdella kirjoja arvostavasti ja huolellisesti. Värikkäät ja ilmeikkäät kuvat auttavat pientä lukijaa ymmärtämään, miksi kirjoja tulee kohdella hyvin. Toki kirjat kuluvat käytössä, huolellinen käsittely pidentää kuitenkin kirjan ikää. Niin kirjaa voi lukea mahdollisimman moni mahdollisimman pitkään.
What is it like to be a book? It’s quite enjoyable, most of the time. Sometimes a book can be nibbled or get scribbled on. Well, then you have to go to a book hospital! Leigh Hodgkinson’s wonderful book inspires us to treat book friends well. After all, you wouldn’t like to have yoghurt spilled over you either, know would you? 😊
Jyväskylän pääkirjaston Apua, kirjallani on revähdys! -tapahtumassa ti 27.2.24 pääset itse kokeilemaan kirjan paikkaushommia. Aloitamme satutuokiolla klo 9.30, jonka jälkeen kirjasairaala-työpajassa voit korjata kirjakaverisi pienet naarmut ja repeämät. Satutuokio ja kirjasairaala otetaan samansisältöisenä uusiksi klo 13.30 alkaen. Suositellaan 4-7-vuotiaille oman aikuisen kanssa. Lämpimästi tervetuloa!
Tapahtuma on osa Kirjanhoidon taituri -työpajakokonaisuutta. Lisätietoja on verkkokirjastomme Tapahtumat-sivulla, www.keski.finna.fi.
Vuosittain kirjaston valikoimiin ilmestyy runsaasti uutta kirjallisuutta. Kaikkia näitä uutuuksia ei kirjaston henkilökuntakaan valitettavasti ehdi lukea. Tällöin avun voi löytää verkkokirjastosta: verkkokirjaston laajat teostiedot sekä aihesanoitus kertovat kirjasta muun muassa kirjan genren, sivumäärän, päähenkilöt sekä takakannen kuvaustekstin. Suosittelen tutustumaan verkkokirjastomme monipuoliseen sisältöön!
Verkkokirjaston lisäksi tietoa kirjoista voi löytää sosiaalisesta mediasta, erilaisista kirjallisuusaiheisista lehdistä, kirjakauppojen mainoksista sekä tietenkin ystäviltä ja työtovereilta. Meille kirjastolaisille erityisesti työtovereiden vinkit ovat korvaamattomia. Tämän tiedostaen kehittämiskirjastomme Tampereen kaupunginkirjasto järjestää vuosittain Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueiden kirjastojen työntekijöille suunnatut Kirjakutsut. Kutsuilla kirjastoammattilaiset esittelevät toisilleen aina edellisenä vuonna ilmestyneitä lasten- ja nuortenkirjoja. Päivän aikana tutuksi tulevat niin helppolukuiset lastenkirjat kuin nuorten aikuisten fantasia; saamme maistiaisia vuoden aikana ilmestyneistä peleistä, aika ajoin vieraskielisetkin uutuudet piipahtavat päivän tarjonnassa.
Tammikuussa, vuoden 2024 Kirjakutsuilla, Katri Jyväskylän kaupunginkirjastosta sekä Liisa Tampereen kaupunginkirjastosta esittelivät meille kirjastolaisille lasten ja nuorten tietokirjauutuuksia. Vuoden 2023 sato, erityisesti lasten tietokirjojen osalta, oli runsas. Jokavuotisia aiheita lasten tietokirjoissa ovat eläimet – niin villit kuin kotioloissa viihtyvät – sekä muut luonnontieteelliset aiheet. Niitä sisältyi myös Kirjakutsujen nostoihin. Myös aivan uusia aiheita nousee säännöllisesti esiin. Esimerkiksi viime vuosina lastenkirjojen kautta pienillekin lukijoille tutuksi ovat tulleet raha ja työ. Katrin ja Liisan esityksen voit katsoa Youtubesta.
Itse tartuin Kirjakutsujen innoittamana Henna Aunon ja Piia Keton teokseen Uteliaat oppijat tutkivat syöpää. Kirjassa tutkijoiksi ryhtyvät Aisha ja Eino sekä Utu, jonka äidillä todetaan rintasyöpä. Yhdessä lapset ottavat selvää syövän olemuksesta sekä sen hoidosta. Tarinallisesti etenevä tietoteos on mielestäni oivallinen. Lukijalle selviää, kuinka syöpäsolut toimivat, miten ne voi havaita, millaisin askelin hoidossa edetään ja miltä sairastuneesta saattaa hoitojen aikana tuntua. Kirja ei mene liiallisiin yksityiskohtiin, vaan kuvaa sairautta kokonaisuutena. Tarinan lomaan sijoitettu tietoaines antaa kohderyhmänsä huomioiden sopivasti tietoa vaikeasta aiheesta, lukijaansa pelottelematta. Mitään oleellista ei kuitenkaan jätetä kertomatta: on mahdollista, että syöpään kuolee. Kirjan tunnelma on aiheensa vakavuudesta huolimatta rauhallinen ja raikas. Aikuinenkin lukee tämän kirjan mielellään.
Omalle lukulistalleni vuoden 2023 tietokirjauutuuksista nousi myös Natalia Salmelan ja Jasmin Hamidin kirjoittama teos Työ: miksi siellä käydään ja mitä siellä tehdään. Kirjassa päiväkodin opettaja Minna keskustelee päiväkotilasten kanssa erilaisista töistä ja työntekijöistä. Keskustelu saa alkunsa lasten hämmennyksestä: Mikset sinä Minna käy töissä? Käynhän minä, korjaa Minna. Etkö sinä asukaan päiväkodissa? lapset ihmettelevät. Päiväkodissa työskentelystä saa kuulemma vähän rahaa, mutta paljon iloa. On mukavaa, jos voi töissä olla iloinen. Jos taas tuntee korkeanpaikankammoa, niin ei kannata ryhtyä nosturinkuljettajaksi. Nosturinkuljettajat kuitenkin työskentelevät pääsääntöisesti päivällä, mutta myös öisin töihin suuntaavat muun muassa sairaanhoitajat, pelastajat ja joskus myös putkien korjaajat. Tämä kirja huomio myös eläimet: poliisihevosella on oltavat lehmän hermot ja maisemointilampaat eivät tykkää nokkosista. Kirjaston työntekijöitä kirjassa ei mainita. Kirjastotyöstä saa kyllä iloa. Vaan mistähän me kirjaston työntekijät emme tykkää?
Myös Karoliina Suoniemen teos Paperinarukengät herätti kutusilla mielenkiintoni. Osin harmillisen ajankohtainenkin teos kertoo lapsista sodan jaloissa. Sodat herättävät hämmennystä ja surua. Sota-aikana osa ihmisistä joutuu lähtemään kotoaan kokonaan pois, kotiin jäävillekin moni asia on kotona toisin. Sota-ajat ovat aina vaikeita, mutta sodasta toipuminenkin vie aikansa. Tässä kirjassa kerrotaan lasten ja perheiden arjesta sotavuosina ja heti sodan jälkeen. Tietoa värittävät aikalaisten kirjeet ja valokuvat tuolta ajalta. Moni asia olikin toisin. Ikkunoissa pidettiin pimennysverhoja, mutta ei valolta suojautumiseen kesällä, vaan kaupunkien pimentämiseen pommitusten pelossa. Kun opettajat lähtivät sotaan tai aputöihin, saatettiin koulua jatkaa radion avulla - kuin etäkoulu koronan aikaan! Mutta mitä oikein olivat namimurut ja mottitalkoot, lottanuket ja paperinarukengät?
Verkkokirjastossa tein itselleni vielä varauksen Hanna Ekolan kirjoittamaan Surupolkuun. Kirja sisältää sururunoja ja lohtuajatuksia – surulle on tärkeä löytää sanat.
Itsepäisen koiran omistajana jään myös kärsivällisesti odottamaan Reetta Niemelän ja Anni Nykäsen teosta Parhaat ystävät : koiralähtöinen tietokirja koko perheelle. Tämä kuvitettu tietoteos sisältää 133 sivua ja tarjoaa meille ihmisille uusinta tietoa, taitoa ja ymmärrystä koirien tarpeista, tunteista ja elekielestä. En malta odottaa!
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Hyvän tietokirjan jälkeen on kuitenkin mielestäni hyvä olla: hyvä tietokirja tarjoaa tietoa sopivassa määrin, tarkoituksenmukaisista näkökulmista; hyvä tietokirja vahvistaa lukijansa tiedonhallinnan tunnetta sortumatta kuitenkaan siihen, että julistaisi kaiken loppuun käsitellyksi. Pieni epävarmuus on väistämätön tunne tämän päivän maailmassa. Hyvä tietokirja tarjoaa apuvälineitä tuon epävarmuuden sietämiseen turvallisin mielin. Luetaanhan siis lisää!
Alkukeväästä keskitymme pohtimaan hyvinvointia. Mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin? Norsunkokoiset yöunet, rekkalastillinen puuroa, kolme hiihtolenkkiä… No, kohtuus kaikessa. 😊 Sopivasti mukavia ja iloisia asioita ja hyvinvoinnin peruspalikoita: lepoa, ravitsevaa ruokaa, kivoja harrastuksia… Ajatuksia ja oivalluksia hyvinvoinnista voi löytyä vaikka näistä kirjoista:
Miten voisi miettiä sitä, mikä tekee hyvää itselle?50 tapaa oivaltaa onni-tietokirjassa on erilaisia helposti toteutettavia tehtäviä itsetuntemuksen tueksi. Askartele vaikkapa oma aarrekartta sinulle merkityksellisistä asioista.
Elinan ja Sofian kirjoissa Rohkeasti sinä! ja Uskalla loistaa! on samantapaisia harjoituksia ja tyttökaksikon pohdintoja hyvinvoinnin avuksi.
Hyvä ravinto antaa keholle ja mielelle polttoainetta. Arkea voi virkistää uusilla makukokemuksilla. Poimi reseptejä esimerkiksi kirjoista Vege juniorikokki ja Siri Kolu & Tuuli Juusela: Ränttätänttää, rosvoruokaa. Entä jos syömisen ja ruoan kanssa on haasteita? Tätä koskevia kirjoja löydät aiemmasta blogikirjoituksestamme huhtikuulta 2022.
Kovilla pakkasille voi liikkua vaikka sisällä. Ohjeet reippailuhetkeen saat Kivelän, Elokosken ja Rintalan kirjasta Kukkumuu – tarinatreeniä jokaiseen päivään. Liikkumisesta voi tehdä hauskan leikin. Yksityiskohtaiset, kuvalliset ohjeet siivittävät pienen liikkujan vauhtiin.
Jyväskylän pääkirjaston Kirjanhoidon taiturit -tapahtumasarjassa pohditaan kolmeen otteeseen, miten pitää kirjoista huolta. Ensimmäisessä työpajassa tiistaina 23.1.2024 keskitymme kirjanhoidon perusteisiin – mitkä seikat saavat kirjan hyrisemään onnesta? Tapahtumaa suositellaan 4-7-vuotiaille oman aikuisen kanssa. Lisätiedot löydät verkkokirjastomme Tapahtumat-sivulta.
Joulunaika lähenee loppuaan, ja uusi vuosi on aluillaan. Aika päästä eroon vanhoista huonoista tavoista ja aloittaa jotain uutta. Mutta entä jos et voikaan päästää irti menneestä?
Bishopin perheen talossa Ebenezerin kadulla George (poika), Hugo (isä) ja Flo (mummu) viettävät jälleen kerran joulutonta joulua jo toista vuotta putkeen mutta tänä jouluna George on päättänyt sonnustautua valeasuun ja mennä joulumarkkinoille Flo-mummun kanssa.
Miksi valeasu? Piiloutuakseen isältä. Miksi vältellä sukulaisia? Piiloutuakseen niiltä, koska isä käski. Ja miksi vanhalla Marleylla on puoti piilossa, keskellä markkinoita, jonne yksikään aikuinen ei löydä tietään? Ollakseen piilossa kitupiikeiltä, tietysti. Kuten vaikka Hugolta.
Georgen tiukka isä vaatii, ettei hänen talossaan vietetä yhtäkään joulua mutta mitä mieltä on asiasta vanha Marley ja George taikapalloineen, jolla hän toivoo ihmeitä? Voiko joulun taika ja matkat vanhoihin sekä tuleviin muistoihin sulattaa vanhan kitupiikin sydämen vai jatkuuko kaikki samaan malliin Ebenezerin kadulla?
Catherine DoylenEbenezerinkadun ihme on moniulotteinen kertomus perheestä, joka on ratkennut palasiksi, jonka jokainen henki säteilee epäiloa ja hautautuu omaan murheeseensa. Georgella on takanaan oma ikuinen optimisminsa, tahtoa sekä vanhan Marleyn taiat, joilla joulun henkeä voi levittää ympärilleen mutta iloista hymyä ei voi pakottaa, se täytyy haluta. Ja vaikka muistutat toista, kuinka monesti rakastavasta suvusta ja menneistä iloista, mitä merkitystä, sillä on, kun ne aina muistuttavat vain menneestä kivusta, jota ei halua koskaan enää uudelleen kokea.
Paranevatko Bishopien välit sittenkään? Tämä ei välttämättä olekaan iloinen tarina kauniilla lopulla. Päihittääkö George isänsä kivisen sydämen, taikojen avulla vai jäävätkö heidän talonsa seinät koristamattoman valkoisiksi?
Tarina on mahtava, kyyneliä tirautteleva uudelleen tulkinta Charles Dickensin Saiturin joulusta. Jos pidit siitä, tulet pitämään tästäkin. Catherine Doylen henkilöhahmot ovat samaan aikaan koomisia, että synkkiä. Ja vaikka taikaa piisaa, sillä on vähän voimaa ihmissydäntä vastaan.
Kirjaa pohti harjoittelijamme Samu
PS. Lisää jouluisia lukuvinkkejä löytyy aiempien vuosien joulukuun blogikirjoituksista.
Joulun aikaan moni uppoutuu sohvan nurkkaan klassikko kädessään. Yksi ahmii jouluna Narnian tarinoita, toinen lukee Harry Potterinsa alusta loppuun – kymmenettä kertaa. Jos itse kirjailijat klassikoiden takana herättävät mielenkiintosi, kannattaa tutustua heistä kirjoitettuihin tietokirjoihin. Ainakin C.S. Lewisistä sekä J.K. Rowlingista löytyy myös tietoa kansien välistä.
Moni tyttökirjaklassikoiden ystävä viettää jouluaan Vihervaaran Annan, Uuden Kuun Emilian tai Ingalssin Lauran kanssa. Vaan ketkä löytyvätkään tyttökirjaklassikoiden tarinoiden takaa? Sara Kokkosen teos Kapina ja kaipuu esittelee rakastetuimpien ulkomaisten tyttökirjojen kirjoittajia. Kirjalijaesittelyiden rinnalla kirjassa kuullaan myös lukjoiden ääni, tarinoita lukukokemuksista.
Halssilan kirjastonhoitaja Tanja tutustui Pieneen runotyttöön yhdessä tyttärensä kanssa. Tässä heidän mietteitään tuosta klassikosta.
Pieni Runotyttö – 100 vuotta syntymästä
Pieni Runotyttö (Emily of the New Moon) julkaistiin 13.12.1923. Se oli toinen tyttökirjasarja kanadalaiselta kirjailijalta L.M. Montgomerylta (1874–1942), jonka kirjoittama Anna-sarja, oli jälkimmäistä tunnetumpi. Suomenkieliset lukijat pääsivät suomennetun teoksen pariin vuonna 1928. Teoksen suomensi I.K. Inha. Inhan suomennos oli myös sitä seuraavissa painoksissa vuoteen 1961 saakka, jolloin kirjasarjan suomennosta muokattiin ja lyhennettiin WSOY:n vastaperustetulla lasten ja nuorten kirjallisuuden osastolla. Tuolloin Runotyttö-trilogia koottiin osaksi Kuolemattomien tyttökirjojen -sarjaa, joilla on valkoiset kannet ja punaiset raidat ulkoasussa.
Itse luin molemmat kirjasarjat juuri noina painoksina esimurrosikäisenä. Ahmin Annat ensin ja sitten Runotytöt painoksen takakannen sarjaluettelon mukaisesti järjestyksessä. Näiden jälkeen luin muut sarjaan kuuluvat teokset, mukaan lukien L.M. AlcottinPikku naisia. Muistini on kuitenkin pyyhkinyt Annan ja varsinkin Emilian tarinat pois mielestä.
Tartuin siis Pieneen runotyttöön lukeakseni sen samalla iltasaduksi 11-vuotiaalle tyttärelleni. Halusin testata, kuinka se toimii nykyaikana, kriittisen 11-vuotiaan tytön mielessä.
Heti ensisivuilla 11-vuotias kiinnitti huomionsa kerronnan kuvaukseen. Se miten Douglas Starr, Emilian isä, kuvailee kotiapulaista Elleniä sanoen häntä lihavaksi ja laiskaksi touhottajaksi tai lihavaksi höpsöksi nostaa iltasatuseuralaisen karvat pystyyn: Miten toi noin sanoo toisen ulkonäöstä?
Kun Emilia sitten tapaa Murrayn perheen ja kuvailee Wallace-enoa mustaksi, ankaraksi ja rumaksi, tyttö vierellä toteaa: Ihan rasisti. Ei olla päästy kirjassa kovin pitkälle, kun hän sanoo haluavansa lopettaa koko kirjan kesken, kirjahan on ihan rasistinen. En ole varma onko se silti oikea syy, tyttö myös sanoo kirjan olevan tylsä. Keskustelemme hetken kerrontaan liittyvistä ratkaisusta suhteessa kirjan historialliseen aikakauteen ja jatkamme lukemista. Olen huomannut jo, että Emilian suorapuheisuuteen taipuvainen persoona kiehtoo häntä.
Mutta jos on Emilia suorapuheinen ja äkkiväärä, ovat sitä aikuisetkin, itse asiassa paljon ankarampia kuin puolustuskyvytön lapsi. Ellen pohtii Emilialle sitä, ottaako Murrayn suvusta kukaan tätä kotiinsa asumaan isän kuoltua, kun lapsi on niin kummallinen: “Sinä puhut omituisesti, käyttäydyt omituisesti ja toisinaan näytät omituiselta. Ja sinä olet pikkuvanha – vaikkei se olekaan sinun syysi.”
Mikä lohdutus!
Olen järkyttynyt, mutta vieressä makaava suhtautuu asiaan ihmeellisen tyynesti, ikään kuin tottuneena siihen, että lasta voi arvostella.
Ja minkälainen raati, kun Murrayn sukulaiset arvioivat Emilian ulkonäköä ja ominaisuuksia hänet ensi kertaa tavatessaan! Mieltä kuohuttaa ehkä eniten kuitenkin se, kuinka opettaja neiti Brownell kohtelee Emiliaa lukiessaan tämän runoja koko luokan edessä ääneen lupia kyselemättä. Opettaja tuntuu armottomalta kiusaajalta, kun hän pilkkaa Emilian runoja ja halveksii tämän runoilijan pyrkimyksiä. Tässä kohtaa myös 11-vuotias tuntuu olevan hämmentynyt.
Kommentit vähenevät. Tarina on tempaissut mukaansa. 11-vuotias kuuntelee vieressä hiljaa, erityisesti Emilian kirjeitä isälleen. Aina kun Emilia kokee vääryyttä, hän purkaa syvimmät tuntonsa edesmenneelle isälleen kirjeissä. Tulkitsen hiljaisuutta, niin että kuuntelija samastuu niihin hetkiin, kun Emilia itkee katkerasti tai tulee väärinymmärretyksi, siis kokee vääryyttä, jota ankara ja konservatiivinen Elisabeth-täti tyttöä kohtaan harjoittaa aikakaudelle ominaiseen tyyliin. Ja toisaalta olen huomaavinani, että kuuntelija samastuu myös Emilian rohkeuteen. Emiliahan ei kaikesta huolimatta arkaile sanoa aikuiselle vastaan.
Emilian uskontoon liittyvät pohdinnat nostavat mieleen kysymyksiä. Kerron, että kristilliset arvot olivat tärkeitä tuohon aikaan. En kuitenkaan ala pitämään luentoa presbyteerisestä kirkosta, kun en siitä edes mitään tiedä, eikä tyttökään jää sitä penäämään.
Myös se, miten Emilia kirjan lopussa suree sairaalloisesti Ilsen äidin kohtaloa, aiheuttaa kummastusta: Outoo. Mä en olis noin myötätuntoinen jonkun toisen äidistä, hän sanoo. Tuntuu ettei hän oikein ymmärrä, mistä Ilsen äidin tapauksessa on kysymys.
Minulle loppuratkaisu on naiskuvan takia kiinnostava, toki järkyttäväkin. Miten kirjassa sovitetaan Ilsen äidin kohtalo, on aikakauteen liittyvä kirjallinen ratkaisu, jota itse jäin selittämään tytölle: tänä päivänä ei kirjoitettaisi enää näin. Äidin oli vielä tuohon aikaan parempi kuolla kuin lähteä vieraan miehen matkaan.
Kun kertomus on luettu, kysyn tytöltä, haluaako hän jatkaa sarjaa. Alkuun hän sanoo kirjan olleen niin tylsä, ettei halua, mutta sitten tulee yllättäen myöntö: No okei voidaan me jatkaa. Mutta samaan aikaan myös eräänlainen vastalause: Mut silti mä tykkään enemmän fantasiakirjoista.
Vaikka kirjan syntymästä oli sata vuotta, Emilian hahmo koskettaa, se on selvä. Hahmo resonoi yhä minunkin sisälläni olevan tyttöön. Ja vaikka kirja on eittämättä aikansa tuote, Emilia voisi elää vahvasti dramaattisuuteen taipuvaisena persoonana tässä ajassakin. Yhteentörmäykset aikuisten kanssa eivät ole myöskään kadonneet mihinkään, vaikka tytöillä onkin aivan toisenlaiset murheet ja huolenaiheet kuin sata vuotta sitten. Ja vaikka ilmapiiri ei olekaan enää niin ankaran kasvattava.
Mietimme hetken, millainen Emilia saattaisi olla nykyaikana?
Hän ei ainakaan uhmaisi vanhempaansa lukemalla paheksuttuja romaaneja vaan olemalla ehkä liian pitkään kännykällä. Hänen ympäristötietoisuutensa olisi laajentunut, ehkäpä aktivismiksi. Nyt Korkean Johnin metsikön puolustaminen olisi kenties valtamerien suojelutyötä tai eläinten oikeuksien puolustamista. Suojelutyö ei toisaalta olisi niin helppoa kuin satavuotiaassa romaanissa, se vaati siinä vain yhden pään kääntämisen.
Teddyn sijasta nuoruudenrakkaus olisikin Ilse, jonka kanssa ei tarvitsisi edes pohtia avioliiton mahdollisuutta. Ehkä Emilia olisi polyamorinen, jolloin Teddykin voisi olla kuvioissa mukana. Teddy olisi ainakin paras kaveri. Varmaa olisi vain se, että Emilia kirjoittaisi ja/tai somettaisi, ehkäpä tiktokkaisi ja haaveilisi samaan aikaan tubettajan urasta.
Ehkä Emilia olis ihan pick me-tyyppi, sanoo 11-vuotias ja nauraa päälle. Ei kai nyt sentään, vastaan tätimäisesti, ihan siihen tyyliin kuin paikalle olisi leijunut Elisabetin henki.
Lähteet: Kannas, V. (2014): Kuka lyhensi Runotytön? -L.M. Montgomeryn Pieni Runotyttö -kirjan käännöshistoriaa. AVAIN – Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti, (4), 48–61. https://doi.org/10.30665/av.74962
Pienen runotytön painoksia. Kuolemattomien tyttökirjojen painos 1970-luvulta Maija Karman kuvituksella on minulle ainoa oikea painos Runotytöstä. Se on kuvassa keskellä.
Kallellaan kertomuksiin 