Tunteita ja kaveritaitoja

Tunteiden tunnistaminen ja tunnetaitojen harjoitteleminen ovat tärkeä osa lapsen elämää. Lapsi oppii näitä taitoja arjessa aikuisia ja ikätovereita seuraamalla ja heidän kanssaan keskustelemalla, mutta myös opetustilanteissa päiväkodissa ja koulussa. Kirjojen lukeminen on erityisen hyvä keino tunteiden käsittelemiseen. Kirjojen avulla voi opetella esimerkiksi tunteiden nimeämistä ja huomata, että itsekin tuntee samanlaisia tunteita kuin kirjojen henkilöt.

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjoissa käsitellään erilaisia tunteita ja samalla harjoitellaan kaveritaitoja ja toisten kanssa toimeen tulemista. Kirjojen kirjoittaja ja kuvittaja on Tom Percival, suomentaja Raija Rintamäki. Ne on kustantanut jyväskyläläinen Kumma-kustannus (2021).

Kirjassa Amandan huoli, Amandalla on pieni huoli, joka kasvaa koko ajan suuremmaksi ja aiheuttaa Amandalle surua. Hänen huolensa pienenee ja haihtuu pois vasta sitten, kun Amanda oppii, mitä surun kanssa kannattaa tehdä.

Kirjassa Täydellinen Taavi, Taaville kasvaa siivet. Lentäminen on kivaa, kunnes Taavi alkaa miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Taavi tuntee häpeää ja piilottaa siipensä. Piilottelu on todella hankalaa ja onneksi Taavi oppiikin myöhemmin, että jokainen on täydellinen omana itsenään.

Isla puolestaan osaa monenlaisia taitoja, mutta jostain syystä kaverisuhteiden luominen on hänelle hankalaa. Kirjassa Isla saa kavereita, Isla huomaa toimivansa monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut, eikä hän osaa liittyä toisten leikkiin. Isla on yksinäinen, kunnes löytää toisen lapsen, joka on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin Isla.

Ravi raivostuu -nimisessä kirjassa Ravi on melkein aina liian pieni kivoihin asioihin. Hän jää usein viimeiseksi, koska hän ei ole vielä esimerkiksi yhtä nopea tai pitkä kuin muut. Lopulta Ravi raivostuu ja muuttuu tiikeriksi, joka uskaltaa räyhätä ja vastustaa isompia. Tiikerinä Ravi onkin oikein sopiva tekemään kaikkea – paitsi että kukaan ei halua enää tehdä hänen kanssaan mitään, kun hän räyhää niin paljon. Miten voisikaan oppia hallitsemaan kiukkua niin, ettei se pelota itseä ja muita?

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjojen avulla voi miettiä erilaisia tunteita, keskustella niistä ja löytää keinoja ilmaista myös sellaisia tunteita, jotka tuntuvat hankalilta. Kirjojen tarinat ovat oivaltavia ja ymmärtäväisiä ja jättävät tilaa myös lukijan omille pohdinnoille.

Sarjassa ilmestyy lisää kirjoja kesällä 2022.

Vinkin kirjoitti korkeakouluharjoittelijamme Eveliina.

Teatterikärpänen pörrää

Viimeinkin sinne pääsee. Lumoutumaan, nauramaan, ehkä itkemäänkin. Siis minne? Teatteriin! 

Uudessa Kissateatterissa on vaikeuksia: Punahilkan ensi-ilta on vaakalaudalla, sillä pääosan esittäjällä on nuha. Pekka Töpöhäntä ehdottaa Maija Maitopartaa Punahilkaksi. Ensi-ilta koittaa ja Pekka eläytyy näytelmään niin suuresti, että hyökkää ilkeän suden kimppuun. Ensimmäistä kertaa taitaa olla Pekka Töpöhäntä teatterissa. Siitäkös Monni riemastuu. Ella teatterissa kavereineen katsoo myös näytelmää Punahilkasta. Tosin Punahilkka on aika säikky ja vessaa etsivä Pate kyselee näyttämöllä Punahilkan koiran rotua. Teatterissa on mahtavaa! 

Muusa ja Maestro pääsevät esityksen jälkeen näyttämön taakse teatterikummitus Diivan kierrokselle. He saavat tutustua puvustamoon, kulisseihin, valaistukseen ynnä muuhun jännittävään. Lopuksi tehdään vielä oma esitys, kunhan vaan päästään sopuun siitä kuka ohjaa ja montako jalkaa krokotiililla on. Muusan ja Maestron teatteriseikkailu on sukellus teatterin tekemiseen. 

Näyttämötaide leviää Metsolaankin: Ketto Repolainen ilmoittaa lehdessä perustavansa teatterin. Isä Karhunen julmistuu: “Jos Kettu Repolainen on taiteilija, olen minä keisari.” Isä Karhunen on sentään ollut Karhuhovin herttuallisessa teatterissa. Järjestäytymiskokoukseen rientää runsaasti osallistujia ja eloisien neuvottelujen jälkeen päätetään esittää Prinsessa Ruusunen. Tosin nimiroolin esittäjä ei osaa oikein lukea ja ohjaaja Repolainen kehuukin suojattiaan vaistonäyttelijättäreksi. Teatterimies Yrjö Hämäläinen naureskeli aikalaistensa teatterijuonitteluille ja näyttelijäin turhamaisuudelle saturomaanissaan Kettu Repolaisen teatteri

Opettaja pyytää esiintymään koulun kevätjuhlaan. Pikkuveljen mielestä isoveli onkin yliveto laulamaan. Mutta esiintyminen tarkoittaa, että joutuu olemaan Ypöyksin näyttämöllä. Sanat unohtuvat, ääni ei kulje. Iskee ramppikuume. Isoveljeä pelottaa olla koulun näyttämöllä oikeiden valonheitinten loisteessa. Kenraaliharjoituksessa hän ei saa ääntä ulos juuri ollenkaan. Kuinka käykään esityksessä? 

Muumiperhe kokee juhannuksena katastrofin: tulva pyyhkii yli Muumilaakson ja koti jää veden alle. Paikalle ajelehtii ihmeellinen rakennus, josta puuttuu yksi seinä. Perhe huomaa pian, että talossa on jokin vinossa. Sisällä puhkeaa myrsky, ukkonen jyrisee ja salamoi, lattiakin alkaa pyöriä. Talon asukas Rekvisiitta ei ole kotona, mutta hänen jäljiltään on outoa tavaraa: puisia omenia, paperisia kukkia ja ihmeellisiä laitteita. Perhe onkin pelastautunut teatteriin ja Muumipappa päätyy kirjoittamaan näytelmän. On Vaarallisen juhannuksen aika ja ensi-ilta lähestyy.

Teatterimaailmoista tarinoi Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Kirjat muuttavat maailmaa

Muutaman vuoden ajan on Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3. juhlistettu myös Kirjaston päivää. Moni suomalainen arvostaa kirjastoja ja kirjoja, mutta mitenkähän on dinosaurusten laita?

Rashmi Sirdeshpanden ja Diane Ewen kirjassa Tyrannosaurus ja kirjojen mahti (Mäkelä 2020, suom. Terhi Leskinen) varoitetaan vakavasti: Älä koskaan näytä tyrannosaurukselle kirjaa…

Sillä muuten joutuisit opettamaan sen lukemaan. Sitten se innostuisi kirjoista valtavasti, ja sinun pitäisi salakuljettaa se kirjastoon.

Kotona joutuisit piilottelemaan saurusta ja muhkeaa kirjakasaa kaapissasi ja lukemaan kirjannälkäisen dinon kanssa yöt päivät läpensä.

Kirjat tekisivät terävähampaisesta kaveristasi HYVIN älykkään, ja pian se haluaisikin olla lääkäri, tietokonenero tai jopa pääministeri!

Ministerinä tyrannos säätäisi uusia lakeja, kuten leffamaratooneja kaikille ja kirjastoja kaikkialle (ei lainkaan hullumpi ajatus 😉). Kohta sen kaikki kaveritkin haluaisivat oppia lukemaan….

Harkitse siis tarkkaan, uskallatko näyttää kirjaa dinolle ja tuoda sen kirjastoon, sillä kirjoissa ja lukemisessa on voimaa, joka muuttaa maailmaa.

Toivon tarinoita pelokkaalle

Muuttuvat tilanteet ja epävarmuuden hetket saattavat synnyttää pienessä kulkijassa huolen ja pelon tunteita. Kirjasammon Sivupiiri on koonnut listan kirjoista, jotka auttavat lapsia käsittelemään vaikeita tunteita: voit tutustua siihen täällä.

Anna Tommolan kuvakirjassa Säpsy uhmaa kohtaloa (WSOY 2020) kerrotaan pimeänpelon ja oikeastaan vähän muihinkin asioihin levinneen pelon voittamisesta. Kirjan on kauniisti, animaatio-tyyliin kuvittanut Pete Revonkorpi. Kuvitus värimaailmoineen vie lukijan syvälle Säpsyn tunteisiin ja tunnelmiin. Möröt eivät onneksi ole kuvattu liian pelottavasti.

Kirjan päähenkilöä kutsutaan Säpsyksi, pelkääminen ja arkuus taitaa olla hänelle niin luonteenomaista että hän on saanut nimensä sen mukaan (oikeastaa toivoisi, että kirjan lopussa hän saisi uuden nimen!). Säpsy ajattelee, että pitää olla reipas ja eikä kertoa ikävistä asioista, ja siksi ei uskalla tai tahdo kertoa sisällään asuvasta pelon ja kauhun tunteesta aikuisille. Kunnes vaarin luona Säpsy kuulee, että vaarikin – maailman rohkein – pelkää jotain.

Ei se mitään, että vähän pelottaa. Silti voi mennä ja tehdä asioita. Jos ei osaa pelätä mitään, tekee tyhmyyksiä. Se vasta on vaarallista. Mutta jos taas pelkää vähän kaikkea, sellaisiakin juttuja mitä ei tarvitsisi pelätä, pitää ehkä ihan vähän uhmata kohtaloa.

Vaarin esimerkin inoittamana Säpsykin päättää uhmata kohtaloa ja kohdata mörön silmästä silmään. Ja siitä alkaakin uusi elämä.

Sanna Pelliccionin kuvakirjassa Meidän piti lähteä (Kustantamo S&S 2018) kerrotaan sotaa pakenevan perheen tarina kuvien kautta. Sanat voi lukija antaa itse. Kirjan kuvat ovat vaikuttavia: Voimakkaat värit ja siveltimenvedot välittävät ulkoisten tapahtumien dramaattisuutta sekä sisäisen maailman pelokkaita tunnelmia. Isojen tapahtumien vyöryessä perhe on pieni herkkä väriläiskä jykevää väriseinää vasten. Loppusivuilla mittasuhteet ovat palanneet takaisin: perhe on lähikuvassa ja värimaailma on lämmin ja kevyt. Kirja päättyy toivoon ja uuteen alkuun.

Muita pelkoja ja ahdistusta käsitteleviä kirjoja:

Jenna Kostet & Kaisu Sandberg: Ilon Milli ja pelon Mölli (Myllylahti 2019)

Paula Kuitunen: Pelokki (Enostone kustannus 2020)

Nina Pirhonen: Leo Leijona voittaa pelon (Otava 2021)

Julia Pöyhönen, Heidi Livingston & Linnea Bellamine : Fanni ja liian jännittävä yö (Kumma 2020)

Supernaisia!

YK:n julistamaa Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Päivän tavoitteena on vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia elämän eri osa-alueilla. Eri puolilla maailmaa järjestettävissä naistenpäivän tapahtumissa juhlitaan naisten saavutuksia. Joissain maissa päivä on jopa kansallinen vapaapäivä. Meillä Suomessa päivää vietetään hillitysti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Suomesta löytyisi naisia, jotka ovat saavuttaneet suuria. Heitä kyllä löytyy. He ovat Suomen supernaisia!  

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin hieno teossarja esittelee meille Minna Canthin, Ellen Thesleffin, Eeva Kilven sekä Fredrika Runebergin – Suomen supernaiset.

On aikainen toukokuinen lauantaiaamu herran vuonna 1888. Kuopion kaupungissa puiston laidalla sijaitsee talo, jota kutsutaan Kanttilaksi. Siellä asuu Canthin perhe, johon kuuluvat äiti Minna, Minnan äiti Ulrika ja veli Gusti, Minnan lapset ja lisäksi vielä keittäjä, piika ja renki. Kanttilassa on kauppa, mutta se ei ole vielä auki näin varhain. Joku on kuitenkin jo hereillä. Se on Minna.

Yllä kuvattu varhainen lauantaiaamu aloittaa Minnan tarinan teoksessa Minna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Teos kuvaa Minna Canthia rohkeaksi keskustelijaksi, taitavaksi kauppiaaksi sekä armoitetuksi seuranaiseksi. Tarinassa seurataan Minna Canthin puuhakasta päivää Kuopiossa vuonna 1888 – mitä kaikkea voimmekaan Minnalta oppia!

Ellen Thesleff syntyi Helsingissä vuonna 1869. Hän tiesi jo nuorena, että hänestä tulisi taiteilija. Aivan helppo tie taiteilijaksi ei kuitenkaan ollut. Tuohon aikaan naisilta odotettiin, että he menisivät naimisiin, tekisivät lapsia – ja jättäisivät taiteen tekemisen miehille. Mutta Ellen tiesi mitä tahtoi. Hän sai tavoitteilleen myös tuen suuresti rakastamaltaan perheeltään. Lopulta Ellenistä todellakin tuli yksi Suomen merkittävimmistä taiteilijoista.

Herkin kuvin kuvitettua kirjasarjaa jatkavat Eeva Kilpi sekä Fredrika Runeberg. Molemmat naisia, joiden elämää sanelee kirjoittaminen. Ja Fredrikan muistamme toki myös herkullisista Runebergintortuista.

Fredrikan kynä sauhuaa puutarhassa. Hän pakenee mielikuvituksessaan ihmeellisiin maailmoihin, joissa ei ole koskaan käynyt.

Fredrika! : kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

Kirjoitan, koska en voi olla kirjoittamatta. Kirjoitan kirjoitan kirjoitan.

Eeva! : kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat

Lisää suomalaisia supernaisia voit bongata muun muassa Elina Lappalaisen kirjoittamassa ja Ilona Partasen kuvittamassa kirjassa Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset. Minnan lisäksi kirjassa esiintyvät muun muassa Tarja Halonen ja Tove Jansson. Mikä onkaan Tove Janssonin supervoima? Mikä on sinun supervoimasi? 

P.S.  Suomen supernaisia löytyy myös facebookista.