Herra Mörön jouluiset vinkit

Toimittaja: Olen matkalla 1. kerrokseen haastattelemaan erityisvierastamme. Tänään nimittäin kuulemme blogissa herra Mörön lukuideat.

300-vuotias Mörkö on harvinainen lajinsa edustaja: tämä rauhaa ja pimeyttä rakastava mörkömys erakkomus on suostunut osallistumaan joulunäyttelyymme. Tavallisesti hänet tapaa kaapin nurkasta tai sängyn alta. Nyt saavunkin tähän ikkunalle.

Tervehdys sinne jouluiseen näkymään, herra Mörkö!

Mörkö: No heippa.

Toimittaja: Millä mielillä odottelette joulua?

Mörkö: Mielellä jos toisella.

Toimittaja: Mennäänpä sitten itse asiaan, herra Mörkö. Millaisin lukuvinkein tervehtisitte lukijoitamme?

Mörkö: Ihan täysi tonttu.

Toimittaja: Anteeksi?

Mörkö: Ihan täysi tonttu!

Toimittaja: Kuulkaahan nyt, herra Mörkö, tiedän että joulun alla voi olla stressiä, mutta ei sentään tarvitse käydä nimittelemään. [loukkaantuneena]

Mörkö: Se o lyriikkoo. [Tökkää toimittajan käteen kirjan.]

Toimittaja: Nyt ymmärrän! Tämähän on runokirja Ihan täysi tonttu! Tuttujen runoilijoiden joulurunoja, joita voi lukea adventtikalenterina runo per päivä tai muutoin vaan. Hah, tämä Eppu Nuotion ”Perhejoulu” on aika hauska:

Otetaan yksi hermostunut äiti

Yksi kiireinen isä

Otetaan joukko jännittyneitä lapsia

Otetaan sotku ja kadonneet tavarat

Otetaan imuri ja luuttu.

Toimittaja: Kuulostaa kovin tutulta… Tämä Kaija Pispankin runo on kiva: ”Tonttututkinto”

Ennen joulua on vähän painetta,

pitää opiskella sataa ainetta.

– – Ja sitten on ankarat tentit,

oikein on oltava litrat ja sentit.

Tentin jälkeen pajalle hommiin,

paitsi jos koe meni pommiin,

on paikka lahjaromuttamolla.

Toimittaja: Tuossapa summaantuu monen koululaisen ja opiskelijan viimeiset viikot ennen lomia. Onneksi lahjaromuttamo ei ole hassumpi paikka: saa pilalle menneiden lahjojen parhaista paloista rakentaa jotain uutta.

Että jokin aluksi pieleen mennyt juttu voikin olla blessing in disguise. Niin kuin vaikka se palanut kääretorttu. Suklaakermaa kun oikein siveli paksuksi kinoksiksi rullan päälle, niin vähän se näytti sellaiselta keskieurooppalaiselta jouluhalko-leivonnaiselta. Elvi-serkkukin sanoi, että ihan hyvää on, jos jättää tummimmat kohdat syömättä…. Krröh…Mutta takaisin haastatteluun: mikä on teidän lempirunonne, herra Mörkö?

Mörkö: ”Nallen joulutervehdys”.

Sinä olet siellä

ja minä olen täällä,

joulutähti kaiken päällä.

Siis: Juhlaa kaunehinta!

Toimittaja: Kerrassaan ihanat nuo Hannele Huovin säkeet. Sopivat hyvin tähän aikaankin, jos etäjoulua joudutaan viettämään eri mökeissä. Kaikille se joulu kuitenkin tulee loistaen valoa pimeyden keskelle. Onko teillä herra Mörkö jotain muuta suosikkia vuosien varrelta?

Mörkö: Ohan näetä. Joulumörökö, Kakstoesta lahjoo mörölle, Mörön paras joululahaja, Joulumörökö ja noetarumpu…

Toimittaja: Eikös nuo ole Mauri Kunnaksen kirjoja Joulupukki, Kaksitoista lahjaa joulupukille, Onnin paras joululahja, Joulupukki ja noitarumpu?

Mörkö: No jokkii mörökö siellä o melekein joka kuvassa. Isosetä Kualeppi uuninpankolla kahtoo pimiästä kattilasta, silimät vuan näkkyy. Serkunserkku Untamo pällyilee kattoluukusta, Pikku Möökö majjailee kulumakuapissa…

Toimittaja: Tottahan se on tuokin. Haluaisitteko näin pyhien alla vielä sanoa jotain lukijoillemme?

Mörkö: Rimpauta kaverille, sano että tykkeet ja syö lanttulootoo.

Toimittaja: – – – [mykistyneenä]

Mörkö: Ohan meillä mörööilläkkii kovan ulukokuore alla lämpönen syvän. Ja lanttuja kellarissa.  

Toimittaja: Hmm… aivan, niin tietysti. Siinäpä onnistuneen joulun resepti!

Kiitos, herra Mörkö, haastattelusta. Otetaanko vielä selfie?

Mörkö: Ottaa pois.

Toimittaja: Ja teille lukijamme toivotamme – Hyvää joulua ja valoisaa uutta vuotta! Blogi jää joulutauolla ja tapaamme taas 5.1.

24 lukua jouluun: Ruukin salaisuus

Eva Frantz on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita sekä lapsille että aikuisille. Kustantamo S&S:n sivuilla Eva kertoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa mutta hauskaa. Evan kirjoittama Ruukin salaisuus on kirja, joka ei ole mielestäni lainkaan hauska. Sen sijaan jonkin verran kauhea se on. Mutta ei lainkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Sen verran kuin lastenkirjalta odottaa sopii. Vaan odotapas! Kyllähän kirjassa jotain hauskaakin on. Kirjassa on 24 lukua: yksi luku jokaiselle päivälle joulunodotukseen. Kauhean hauskaa!

He matkustivat merenrantaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Flora oli kirjoittanut sen keittiön kalenteriin punaisella kuulakärkikynällä, ja merkintä näytti samaan aikaan jouluisalta ja hieman vihaiselta. Helmerinkylään!!!

Flora ja äiti ovat äidin päätöksellä muuttaneet joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita. Sen sijaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Mukaan lähtevät myös Floran koulukirjat. Floran käydessä kotikoulua äiti kirjoittaisi kirjaansa. Alkumatka Helmerinkylään taittuu linja-autolla. Loputtomalta tuntuvan loppumatkan kävelyurakan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Tuossako meidän on tarkoitus asua? Flora ihmettelee. Miten sinne edes pääsee sisään?

Äiti tarttuu porttiin. Ensin hän nykäisi sitä, sitten työnsi. Portti ei auennut. Jo nyt on kumma, äiti puuskahti. Yrittäisinkö minä? Kaikin mokomin, se on kai ruostunut kiinni tai jotain. Äiti astui sivuun, ja Flora tarttui kahvaan. Portti avautui kitisten, kuulosti melkein kuin se olisi sanonut ”ha-haa”.

Flora avaa portin, eikä mikään enää ole niin kuin ennen.

Portin takaa paljastuu äidin vuokraama, lopulta viihtyisäksi osoittautuva portinvartijan talo. Aidatulta piha-alueelta löytyy myös pieni pyykkitupa, jonka asukas – Fridolf – heidät vastaan ottaa.

Vai niin. Vai sillä tavalla, hän sanoo mietteliäs ilme kasvoillaan.

Flora ihmettelee Fridolfin vastaanottoa: Vai niin. Miksi ei: Tervetuloa! Tai: Kuinka matkanne sujui? Fridolf vaikuttaa siltä, ettei hän vieraita olisi kaivannut. Miksi vuokrata mökkiä, jos vieraat pihalla ovat niin vastenmielisiä. Oli miten oli, Fridolf kertoo, että alueelta löytyvät myös autotalli sekä vanha hevostalli, muutama maatalo ja talvipuutarha sekä tietenkin kartano. Kartano! Tämä herättää Floran lopullisesti. Mikä huikea ilmestys! Mutta asumaton ja ränsistynyt. Miksi kartano on ollut asumaton kokonaiset viisikymmentä vuotta?

Kartano vetää Floraa puoleensa. Portinvartijan talossakin hän tuntee olonsa rennoksi, on kuin talo olisi hänelle entuudestaan tuttu. Flora tunteekin itsensä jo hieman iloisemmaksi. Ilmakin näyttää kirkastuneen. Vaan onko kyse sääilmiöstä, vai jostain ihan muusta?

Jostakin kumman syystä ulkona näytti nyt paljon valoisammalta kuin heidän tullessaan, vaikka ilta oli jo pitkällä. Oliko sumu hälvennyt ja kuu tullut esiin? Siinä samassa hän näki jonkin valkoisen häilähtävän ikkunan takana. Eikä siinä kaikki, sillä ulkoa kuului rapinaa. Aivan kuin kuiskaus. Se on hän!

Ruukin salaisuuden 24 lukua voi käyttää joulukalenterina: luku kerrallaan kohti jouluaattoa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vahdi lukutahtia. Kirjan voi myös ahmia kerralla loppuun.

Lisää joulunodotukseen soveltuvia kirjoja löydät verkkokirjaston suosikeista. Klikkaa itsesi sisään keski.finna.fi -> Lapset

Iloista joulunodotusta kaikenlaisten lukukokemusten parissa!

Lumisisko

Nyt kerron sinulle Hetasta ja siitä, miten hänestä tuli paras ystäväni ja miten menetin hänet. Kerron myös siskostani, joka on poissa mutta silti yhä luonani.

Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona siitä ei näy jälkeäkään. Kodin joulua sävyttää suru ja poissaolo. Vähitellen kodin varjot valtaavat Aatonkin mielen. Mutta sitten Aatto kohtaa uimahallin lasin takaa kurkkivan Hetan. Heta on täynnä iloa ja puheen sorinaa. Aaton silmissä Heta tuntuu olevan kuin toisesta maailmasta.

Heta koti on täynnä joulun tunnelmaa ja vierailut Hetan luona nostavat Aatonkin joulutunnelmaan. Voisiko joulu sittenkin saapua myös Aaton kotiin? Jotain outoa Hetan kotona kuitenkin tapahtuu. Taloa kiertelee synkkä hahmo, jota Heta ei tunnu huomaavan. Kuka tuo outo hahmo oikein on? Ja – kuka on Heta?

Maja Lunden teos Lumisisko on tarina surusta ja ilosta ja kaikesta siitä, mitä niiden väliin mahtuu. Tarinan lumousta vahvistaa Lisa Aisaton huikea kuvitus. Kirjan 24 lukua toimivat vaikka joulukalenterina –  tai sitten kirjan voi ahmia kerralla loppuun saakka.

Joulua kuvakirjoissa

Petteri Kaniinin Jouluseikkailu

Oscar-palkittu näyttelijä Emma Thompson on kirjoittanut Beatrix Potterin luomalle iki-ihanalle Petteri Kaniinille jouluseikkailun. Kaniinien kotona on jouluvalmistelut täydessä vauhdissa ja Petteri joutuu lähtemään valmistelujen alta pois. Ulkona hän tapaa serkkunsa Penna Pupun. Yhdessä he alkavat auttamaan ylpeää Viljami-kalkkunaa, joka on vaarassa joutua joulupöytään – paistettuna!

Rakkaampi kuin joulu

Ellie Hattien kauniissa kuvakirjassa karhujen perheessä paketoidaan lahjoja, luetaan joulukortteja ja koristellaan kuusi. Karhuperhe tekee yhdessä tärkeitä jouluvalmisteluja, mutta silti eräs asia on rakkaampi kuin joulu.

Siilin joulutoive

M. Christina Butlerin Siili-sarja on saanut jo ties kuinka monennen joulukirjan. Joulu uhkaa olla lumeton ja pikkuhiiret haluaisivat kovasti rakentaa lumihiiriä. Siili tietää paikan, jossa lunta on. He lähtevät yhdessä hakemaan lunta ja täyttävät sillä siilin punaisen myssyn. Matkalla kotiin he kohtaavat monia muita, joille lumi on myös tärkeä asia joulussa. Kuinka käy lumihiirien?

Hämärinkäisen lempeä sanoma

Hämärinkäinen on kirja, johon palaan mielelläni marraskuun tuntumassa, kun hämäryys ja pimeys alkavat turruttaa ja väsyttää.

Hämärinkäinen on pieni olento, joka kutoo hämärää kangaspuillaan. Kutoessaan se laulaa hämäränhyssylaulujaan. Hämärinkäisen kutoma hämärä kuvataan tarpeellisena ja positiivisena asiana:

“Hämärä nukutti metsän puut. Se peitteli lempeästi talot ja katulyhdyt. Hämärä toivotti hyvää yötä myös auringolle.”

Yöntekijät, tähtiset, kuunkierittäjät ja kukankutojat jatkavat Hämärinkäisen aloittamaa työtä omalta osaltaan.

Mutta kukkakauppias Keikanderia painaa joulustressi: hämärän ja kaamoksen vuoksi joulukukat uhkaavat jäädä keskeneräisiksi eikä kauppiaalla ole riittävästi myytäviä kukkia joulusesonkiin. Keikander päättää jouduttaa kukkien nuppujen kehittymistä ja aukeamista arveluttavin keinoin. Kirja kertoo siitä, miten käy, kun Hämärinkäinen ei pääse tekemään työtään.

Mila Teräksen kirja on ihanan lempeä ja hienovireinen tarina hämärän ja pimeyden tärkeydestä. Karoliina Pertamon tummasävyinen kuvitus täydentää oivallisesti tekstiä. Hämärinkäinen saattaa lievittää lapsen pimeänpelkoa asioiden konkretisoinnilla ja onkin sopiva kirja yhdessä ääneen luettavaksi. Kuvakirja soveltuu vallan mainiosti myös aikuisille tuodessaan esiin joulun kaupallista puolta ja antaessaan oikeutuksen kiireettömään, hiljentyvään ja lepoa arvostavaan joulunodotukseen. Hämärinkäinen oli Finlandia Junior –ehdokkaana vuonna 2015.

Postauksen kirjoitti Minna Tikkakosken lähikirjastosta.