24 lukua jouluun: Ruukin salaisuus

Eva Frantz on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita sekä lapsille että aikuisille. Kustantamo S&S:n sivuilla Eva kertoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa mutta hauskaa. Evan kirjoittama Ruukin salaisuus on kirja, joka ei ole mielestäni lainkaan hauska. Sen sijaan jonkin verran kauhea se on. Mutta ei lainkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Sen verran kuin lastenkirjalta odottaa sopii. Vaan odotapas! Kyllähän kirjassa jotain hauskaakin on. Kirjassa on 24 lukua: yksi luku jokaiselle päivälle joulunodotukseen. Kauhean hauskaa!

He matkustivat merenrantaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Flora oli kirjoittanut sen keittiön kalenteriin punaisella kuulakärkikynällä, ja merkintä näytti samaan aikaan jouluisalta ja hieman vihaiselta. Helmerinkylään!!!

Flora ja äiti ovat äidin päätöksellä muuttaneet joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita. Sen sijaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Mukaan lähtevät myös Floran koulukirjat. Floran käydessä kotikoulua äiti kirjoittaisi kirjaansa. Alkumatka Helmerinkylään taittuu linja-autolla. Loputtomalta tuntuvan loppumatkan kävelyurakan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Tuossako meidän on tarkoitus asua? Flora ihmettelee. Miten sinne edes pääsee sisään?

Äiti tarttuu porttiin. Ensin hän nykäisi sitä, sitten työnsi. Portti ei auennut. Jo nyt on kumma, äiti puuskahti. Yrittäisinkö minä? Kaikin mokomin, se on kai ruostunut kiinni tai jotain. Äiti astui sivuun, ja Flora tarttui kahvaan. Portti avautui kitisten, kuulosti melkein kuin se olisi sanonut ”ha-haa”.

Flora avaa portin, eikä mikään enää ole niin kuin ennen.

Portin takaa paljastuu äidin vuokraama, lopulta viihtyisäksi osoittautuva portinvartijan talo. Aidatulta piha-alueelta löytyy myös pieni pyykkitupa, jonka asukas – Fridolf – heidät vastaan ottaa.

Vai niin. Vai sillä tavalla, hän sanoo mietteliäs ilme kasvoillaan.

Flora ihmettelee Fridolfin vastaanottoa: Vai niin. Miksi ei: Tervetuloa! Tai: Kuinka matkanne sujui? Fridolf vaikuttaa siltä, ettei hän vieraita olisi kaivannut. Miksi vuokrata mökkiä, jos vieraat pihalla ovat niin vastenmielisiä. Oli miten oli, Fridolf kertoo, että alueelta löytyvät myös autotalli sekä vanha hevostalli, muutama maatalo ja talvipuutarha sekä tietenkin kartano. Kartano! Tämä herättää Floran lopullisesti. Mikä huikea ilmestys! Mutta asumaton ja ränsistynyt. Miksi kartano on ollut asumaton kokonaiset viisikymmentä vuotta?

Kartano vetää Floraa puoleensa. Portinvartijan talossakin hän tuntee olonsa rennoksi, on kuin talo olisi hänelle entuudestaan tuttu. Flora tunteekin itsensä jo hieman iloisemmaksi. Ilmakin näyttää kirkastuneen. Vaan onko kyse sääilmiöstä, vai jostain ihan muusta?

Jostakin kumman syystä ulkona näytti nyt paljon valoisammalta kuin heidän tullessaan, vaikka ilta oli jo pitkällä. Oliko sumu hälvennyt ja kuu tullut esiin? Siinä samassa hän näki jonkin valkoisen häilähtävän ikkunan takana. Eikä siinä kaikki, sillä ulkoa kuului rapinaa. Aivan kuin kuiskaus. Se on hän!

Ruukin salaisuuden 24 lukua voi käyttää joulukalenterina: luku kerrallaan kohti jouluaattoa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vahdi lukutahtia. Kirjan voi myös ahmia kerralla loppuun.

Lisää joulunodotukseen soveltuvia kirjoja löydät verkkokirjaston suosikeista. Klikkaa itsesi sisään keski.finna.fi -> Lapset

Iloista joulunodotusta kaikenlaisten lukukokemusten parissa!

Mitä sain tietää meduusoista

On olemassa ainakin yksi meduusalaji, joka pystyy nuorentumaan, ja siihen ei oikeastaan mikään muu olento maan päällä pysty. Etkö usko? Tarkista itse. Turritopsis dohrnii. Kuolematon meduusa. Kun turritopsis dohrnii joutuu uhatuksi, se pystyy palaamaan aikuisesta meduusavaiheesta – siitä jossa meduusa näyttää meduusalta – takaisin varhaisempaan vaiheeseen.

Sama kuin me voisimme vain palata ajassa taaksepäin aina silloin, kun asiat alkavat mennä pieleen ja käydä liian stressaaviksi. Kuvitelepa sitä. Kuvittele jos voisimme vain sanoa: ”Hups, nyt tämä meni liian vaikeaksi” ja sitten kutistua ja palata lapsuuteen, samanlaiseksi kuin silloin.

Silloin mikään ei olisi mennyt niin kuin meni. Minun ei olisi koskaan tarvinnut yrittää korjata kaikkea mikä oli mennyt pieleen. Kaikki olisi mutkatonta, sellaista kuin aina ennen.

Kun kaksitoistavuotiaan Suzyn paras ystävä, hukkuu, alkaa Suzy selvittää syytä. Suzy on aina tiennyt asioita, joita muut hänen ikäisensä eivät tiedä. Mutta sitä hän ei ymmärrä miksi Frannyn elämä päättyi niin äkkiä. Joskus asiat vain tapahtuvat, ei ole mikään selitys, kun paras ystävä hukkuu. Pahinta on, ettei Suzy ehtinyt pyytää Frannylta anteeksi.

Asiat Frannyn kanssa olivat päättyneet pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja jos Suzy olisi tiennyt miten kävisi, olisi hän vähintäänkin jättänyt hyvästit. Tätä asiaa hän ei voi korjata, mutta ehkä hän voisi vielä tehdä jotain. Todistaa että Frannyn tarinassa oli oikea roisto. Vielä häntäkin pahempi. Suzy tarttuu kynään ja kirjoittaa: Hypoteesi: Kauheimman Asian aiheutti irukandji-meduusan pisto. Näin Suzy alkaa tutkia vimmaisesti meduusoita ja niiden aiheuttamia kuolemia.

Suzyn eli lyhyemmin Zun tarina, etenee kahdessa aikatasossa. Aikaa ennen Kauheinta Asiaa. Ja nykypäivässä, jossa Kauhein Asia on tapahtunut ja seitsemäsluokkalainen Suzy on päättänyt lopettaa puhumisen. Tai hänen sanoin valita epäpuhumisen, vastakohdaksi alatipuhumiselle. Luokkatoverien mielestä Suzy on omituinen ja Suzysta tuntuu välillä että hän kuuluu ihan eri lajiin sileähiuksisten, kaapeilleen ryhymittyneiden luokkatovereidensa kanssa.

Yläkoulussa oppilaat luovat toisiinsa pälyileviä katseita, ikään kuin he epäilisivät toisiaan jostakin. Suzy näkee miten klikit alkavat muodostua : ”nätti tummatukkainen Aubrey on ottanut tavakseen istua nätin, vaaleahiuksisen Molly-nimisen tytön kanssa, ja yhdessä he keräävät ympärilleen muita nättejä tyttöjä.”

Kirjan tapahtumat kuvataan Suzyn ajatusten kautta; miltä tuntuu kun ei tunne kuuluvansa joukkoon. Tai kun tietää enemmän kiiltomadoista tai lepakoista, kuin siitä miten asetellaan solki hiuksiin niin että näytetään vanhemmalta eikä nuoremmalta. Suzyn pohjaton mielenkiinto luonnonilmiöihin ja kiinnostaviin yksityiskohtiin innostaa myös lukijaa! Aivan huomaamattaan on lukiessaan oppinut monta asiaa.

Pienet yksityiskohdat, luonnontieteelliset ihmeelliset asiat, hypoteesit ja parhaat valistuneet arvaukset auttavat Suzya jäsentämään asioita jotka tuntuvat kaikista pelottavimmilta ja surullisimmilta. Mutta se, mitä Suzy oppii, ei välttämättä ole kuitenkaan luonnotieteillä selitettävissä.

Kirjan lopussa on myös ”Kirjailijan huomioita” -osio josta löytyy mm. linkki Suzyn luonnontieteen oppitunnilla katsomaan huikean kauniiseen, ajatuksia herättävään videoon Carl Sagan – Pale Blue Dot https://www.youtube.com/watch?v=wupToqz1e2g

”Elämässäsi, elämäntilanteessasi tapahtuu varmasti muutoksia, joihin sinulla on hyvin vähän vaikutusvaltaa.”

Joskus on helpompi tarttua kirjaan jossa ei ole yhtä keksittyä kertomusta vaan monta tosia tarinaa. Toimittaja ja kirjailija Jenni Pääskysaari on kerännyt kirjan hetkistä ja teoista, jotka ovat laittaneet liikkeelle jonkun muutoksen tai tärkeän tapahtuman. 

”Usein sattuma, olosuhteet ja muut ihmiset vaikuttavat siihen, minkä suunnan sinun elämäsi ottaa.”

Tämä kirja sopii pohdiskelijoille ja tositarinoista kiinnostuneille. Jos kiinnostuit tästä niin Sinun kannattaa lukea myös kirjat ”10 suurta seikkailijaa” ja Sankaritarinoita-kirjat.

Onko sinusta joskus tuntunut että et löydä sopivaa emojia? Siltä tuntui yhdestä 15-vuotiaasta tytöstä ja hän päätti tehdä jotain.

”Mutta tulee myös tilanteita, hetkiä, jolloin muutos on sinun käsissäsi. Ne hetket on tärkeää oppia tunnistamaan.”


Blogitekstin on kirjoittanut Laura pääkirjastolta.