Sankareita onhan heitä

Haluaisitko lukea kirjan, jossa on supersankareita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Tartu silloin jompaankumpaan tai kumpaankin näistä kirjoista:

Sari Peltoniemi on kirjoittanut ja Aiju Salminen kuvittanut kirjan nimeltä Ihmetyttö. Ihmetyttö on Aili Haaksiniemi. Hän asuu tulevaisuuden Suomessa ja kuuluu supersankarien perheeseen, mikä tarkoittaa varsin vilkasta elämää.

Minulla on – – paljon kerrottavaa esimerkiksi supervoimista, sukulaisista, Tursan hienosta kaupungista ja kaikenlaisista merkillisistä tapauksista. Perheeni on nimittäin erikoistunut tapauksiin. Ne tuntuvat seuravan meitä suurena parvena ja putoilevan vuorotellen eteemme. Joskus erehdymme uskomaan, että nyt alkaa rauhallinen ja tapaukseton elämä, mutta se on turha luulo.

Kaikilla Ailin perheenjäsenillä on jokin supertaito. Ailin oma erityiskyky ei ole tullut vielä esiin, mikä on aika kurjaa, kun toisilla on sellaisia taitoja, kuten teräslento, jossa voi syöksyä vaikka betoniseinän läpi tai pelastaa maapallon jättimeteorilta. Mummon synttäreiltä saa alkunsa uusi ”tapaus”, joka vähitellen mullistaa myös Ailin elämän. Joku tahtoo Ailin perheelle pahaa. Kuka ja miksi – ja voiko Aili pelastaa perheensä? 

Peltoniemen kirjassa sekoitetaan hauskasti supersankaruutta ja arkea. Esimerkiksi sankarikin joutuu kutsumaan lapsenvahdin, kun lähtee pelastuskeikalle, tai silittämään viittansa valokuvausta varten. Perheen elämästä kerrotaan Ailin äänellä mutkattomasti, huumoria unohtamatta. Kirjassa tapahtuu paljon, joten se sopii seikkailua kaipaaville, ja samalla pohditaan suuria kysymyksiä esimerkiksi itsetuntemuksesta ja ystävyydestä. 

Supersankarin vermeisiin  hypätään myös Hannele Lampelan kirjassa Paavali Pattinen Supernolo Supersankari. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Paavali, joka elää ihan tavallista elämää. On vähän kurjiakin juttuja, kuten Denise, joka apujoukkoineen kiusaa Paavalia. Ja sitten se kaikkein pahin asia – Paavalin rakas pappa kuolee. Vai kuoleeko? 

Vallan hämäriä asioita alkaa tapahtua ja Paavalille selviää, että hän on supersankarien sukua! Millaista on todellinen supersankaruus? Kun sankarin pukuna on perhosasu ja supervoimana hyvä sydän ja mielikuvitus, onko pahikset mahdollista voittaa? 

Kirjan runsaan ja sarjakuvamaisen kuvituksen on tehnyt Timo Parvelan Kepler-kirjoista tuttu Pasi Pitkänen. Luvassa odottamattomia juonenkäänteitä, ilkeä megapahis sekä sankarillisia tekoja. ”Tosi hyvä kirja”, kehuu 11-vuotias lukija. 

Nuorten toivekirjasto 1951-1985

Viimeiset kaanit tarvitsevat sinua. Tule, tule, tule! Tämä on viimeinen ja ainoa käsky. Ellet saavu, niin tiedät, että meillä on vain yksi rangaistus. Verta.

Näin kutsuvat Pertsa ja Kilu apua Nuorten toivekirjaston kirjassa Viimeiset kaanit. 70 vuotta sitten Werner Söderström Osakeyhtiö alkoi ensimmäisinä kustantamoina Suomessa määrätietoisesti panostaa lasten ja nuorten lukemiseen. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat tarvitsivat runsaasti laadukasta luettavaa, kotimaista ja käännöskirjallisuutta.

Työteliäs Inka Makkonen valittiin johtamaan WSOY:n vastaperustettua nuortenkirjaosastoa. Sodanjälkeinen ilmapiirin muutos alkoi näkyä lasten- ja nuortenkirjoissa. Lastenkirjallisuuden itseoikeutetun kuningattaren Anni Swanin tyyli alkoi vaikuttaa vanhanaikaiselta. Vallinnut asenne lastenkirjoihin ja sen kritiikkiin, oli että “kuka tahansa toimittajan rouva tai serkku pystyy kirjoittamaan arvostelun lastenkirjasta.” Nyt arvostus alkoi kohisten nousta. Nyt haettiin lapsille sopivaa luettavaa: nuortenkirjaklassikoita mutta myös uudempaa lastenkirjallisuutta. Perustettiin Nuorten toivekirjasto –sarja. Sarjalla tuli olla yhtenäinen ulkoasu ja näitä siniselkäisiä kirjoja ilmestyi vuosina 1951-1985 peräti 265 osaa, viimeisenä Lassi Koposen Pusun pojat pinteessä. Nuorten toivekirjastosta tuli WSOY:n yksi menestyksekkäimmistä sarjoista. Neljän ensimmäisen vuoden aikana julkaistiin jo yli sata kirjaa. Sarjassa ilmestyi reipashenkistä poikakirjallisuutta sekä nuorelle lukijalle sopivia klassikoita, mm. Robert Louis Stevensonin, Astrid Lindgrenin, James Fenimore Cooperin, Jules Vernen, Mark Twainin teoksia. Lisäksi julkaistiin kotimaisten nykykirjailijoiden teoksia.  

Sarjan ensimmäisenä ilmestyi Lennart Vapaavuoren Salmikämpän pojat. Nuoret lyseolaiset pääsevät elämänsä ensimmäiselle eräretkelle Kajaanin kaukaisiin erämaihin. Nykylukija säpsähtää poikien vierailua opettajansa luona: pojat vievät hänelle nimipäivälahjaksi kyyn ja pääsevät ihailemaan opettajan itseampumaa kotkaa. Pojat löytävät myöhemmin salaperäisen lapun, jossa varoitetaan vaaleasta tamperelaisesta, allekirjoittajana Leka. Tuttu poliisi kertookin pojille huumeiden salakuljettajien ringistä. Luonnon tuntemus, kalastus ja harras uskonnollisuus nivoutuvat jännittäväksi erähenkikseksi tarinaksi. Erämaassa pojilla on huimia seikkailuja: he kohtaavat karhun ja ukkosella he tekevät tuttavuutta jopa pallosalamaan. Mutta pahimman vaaran aiheuttavat ihmiset. 

Sarjan toisena ilmestyi jo yllä mainittu Väinö Riikkilän Viimeiset kaanit, joka tutustuttaa parivaljakkoon nimeltä Pertsa ja Kilu. Neuvokas kaksikko asuu elantoa tuovan tehtaan varjossa Kotkan liepeillä. Ankarat vanhemmat ja runsaat kotityöt uhkaavat rajoittaa poikien omia touhuja. On halkojen pinoamista, kotieläinten ruokkimista. Elämä on niukkaa: vanhoja kahvin sumppeja jatketaan sikurilla. Poikien kalareissulla nousee myrsky ja myrskyssä uppoaa tuntematon jahti, jonka matkustajat pojat neuvokkuudellaan pelastavat. Pelastetut (tyttö ja arpikasvoinen mies) käyttäytyvät oudosti, heistä ei saa kertoa mitään. Eteenpäin-lehdessä kerrotaan varastetusta jahdista ja amerikkalaistyylisestä pankkiryöstöstä. Pertsa ja Kilu (n:ro 9) jatkaa siitä mihin Viimeiset kaanit loppui.  

Maailmankuulujen Tom Sawyerin (n:ro 78) ja Huckleberry Finnin  (n:ro 79) luojan Mark Twainin Prinssi ja kerjäläispoika (n:ro 7) kertoo Tudorien ajan Englannista. Englannin kuninkaan Henrik VIII:n poika Edward pelastaa Tom-pojan sotilaiden kynsistä. Pojat vaihtavat kokeeksi vaatteita ja pahaksi onneksi oikea prinssi ajetaan palatsista. Kuningas kuolee ja kerjäläispoika Tom on nyt kruununperillinen. Oikea kuningas Edward joutuu tutustumaan köyhien elämään mutta saa myös ystävän, joka auttaa hänet takaisin valtaistuimelle. Köyhyyden kuvauksella Mark Twain kritisoi myös omaa aikaansa. 

Anna Sewellin Uljas Musta (n:ro 48) on hevosen muistelmat. Uljas Musta syntyy ja kasvaa hyvässä kodissa ja sen nuoruusvuodet ovat hyvät ja turvalliset. Mutta sitten onni kääntyy ja se joutuu omistajalta toiselle ja kärsii huonosta kohtelusta. Kirjasta tuli eläintensuojelun perusteoksia. Kveekari Anna Sewell kirjoitti kirjan aikuisille, kiinnittääkseen huomion hevosten kohteluun 1800-luvun Englannissa, mutta siitä on sittemmin tullut lastenkirjallisuuden klassikko. 

Vuonna 1931 ilmestynyt Kaarlo Merenmaan Takapihan sankareita (n:ro 146) ilmestyi Nuorten toivekirjastossa 1962. Pojanviikarit persoonallisine lempinimineen (Kräki-Kalle, Perä-Eemeli) vartioivat takapihojaan vierailta hepuilta. Kirjassa vilahtelee kirjailijan omia muistoja italialaisesta jäätelökauppiaasta, posetiivareista marakatteineen ja kaasulyhtyjen ajasta. Poikien vaiherikas elämä liikkuu koulun ja kotien takapihoilla talonmiestä ja rottia väistellen. Aineelliseen köyhyyteen viittaa Perä-Eemelin nukkumapaikka: piirongin laatikko, josta äiti silloin tällöin ravisteli luteet pois. Jo 90- vuotias klassikko yllättää huumorillaan ja ajattomuudellaan. 

Norjalaisen Babbis Friis-Baastaadin Eilen poistuivat kotoaan (n:ro 165) kertoo onnettomuuden jälkeisestä pakomatkasta. Mikkel pakenee kotoaan kehitysvammaisen isoveljensä Nallen kanssa kaukaiselle tunturimajalle. Nalle on pallokentällä heittänyt kivellä toista poikaa ja nyt Mikkel pelkää, että poliisi hakee Nallen pois ja vie hoitolaitokseen. Mikkelin tuntema vastuu ja huoli veljestään on käsinkosketeltavaa. Kun pojat viimein löydetään, kumpikin on pahasti sairaana. Teos sai Norjan valtion palkinnon parhaasta nuorten romaanista 1964. 

Sid Fleischmanin Haamu keskipäivän auringossa (n:ro 171) edustakoon palkittua amerikkalaista nuortenkirjallisuutta. Oliver Finch asuu Nantucketin saarella – joka oli kuulu valaanpyytäjistään – Harppuunan heittäjän majatalossa. Eräänä päivänä majataloon ilmestyy pelottava kapteeni Scratch, konna jos kukaan. Kuullessaan, että Oliver on syntynyt keskiyöllä, hän saa houkuteltua pojan laivaansa, joka osoittautuu merirosvolaivaksi. Kapteeni Scratch olettaa, että Oliverilla on kyky nähdä haamuja ja haamut vartioivat merirosvojen himoitsemaa aarretta. Kiero kapteeni Scratch omaa yhtä laajan manausten kirjon kuin kuuluisa kapteeni Haddock.

Margareta Keskitalon Tyttö Kuunarilaiturilla (n:ro 182) on vavahduttava kirja alakouluikäisestä tytöstä, jonka äidillä on mielenterveysongelmia. Hannamaria on edellisessä koulussa kiusattu ja hän pelkää, että sama meno jatkuu uudessakin. Turvapaikan epävakaasta kodista tarjoaa välillä isovanhemmat. Kun äiti viimein joutuu psykiatriseen sairaalaan Hannamari ymmärtää, ettei isä lupauksestaan huolimatta pysty tarjoamaan uutta kotia. Kirja sai Topelius-palkinnon 1969 ja synnytti ilmestyessään keskustelua lasten asemasta. 

Erkki Rekimiehen palkittu nuortenromaani Tapporahat (n:ro 210) käsittelee nykyäänkin pilkahtelevaa petovihaa. Kylän laitamille ilmaantuu nälkiintynyt susi, joka tappaa koiran. Nuori poika pestataan susijahtiin. Kolmijalkainen susi pakenee, kun poika tapporahat mielessä jäljittää eläintä. Poika haaveilee rahojen tuomasta paremmasta elämästä ja arvostuksesta, susi puolestaan pakenee sitkeää jäljittäjäänsä. Myötätunto takaa-ajettua kohtaan kasvaa. Takaa-ajo huipentuu kiristyvässä pakkasessa, pimeässä. 

Nuorten toivekirjasto –sarja tarjoaa nykylukijallekin jännitystä, huumoria ja häivähdyksiä menneisyydestä. Seuraavaksi ehkä luen Jan Östbyn Valas näkyvissä (n:ro 44). Kuinkahan karmeata on tutustua valaanpyyntiin? Vai olisiko aika lukea Asko Martinheimon Pääkallokiitäjä (n:ro 201)? Millaista on olla aina päähän potkittu Jone, jonka isä on vankilakundi.  

Viimeiset kaanit tarvitsevat meitä – lukijaansa. Lue, lue, lue!

Kutsun Nuorten toivekirjastoon esitti Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Jokainen meistä on vähän erilainen

Kavereita ei saa syödä!

Eppu on pieni Tyrannosaurus rex ja tänään on ensimmäinen eskaripäivä. Eppua jännittää, mutta hän on varustautunut hyvin. Eväät, on, ja uusi reppu, on. Repussa on ponien kuvia. Eppu tykkää poneista, koska ne ovat herkullisia.

Eppu astelee eskariluokkaan jännittyneenä ja järkyttyy. Luokkakaverit on kaikki LAPSIA. Ja ongelmana on, että lapsetkin ovat herkullisia.

Eppu on erilainen ja hänen täytyy opetella hillitsemään itsensä, jotta kaikilla olisi kivaa. Lopulta Eppukin tajuaa, miten ei ole kiva, kun joku syö sinut jatkuvasti.

Ryan T. Higgins on kirjoittanut aivan nerokkaasti miltä lapsesta tuntuu tulla erilaisena ryhmään ja siihen sopeutumisesta.

Krotiili, joka inhosi vettä

Jokaiseen pesään mahtuu yksi erilainen muna. Pieni krokotiili erosi muista hieman, sillä se näet ei pitänyt vedestä. Kaikki krokotiilit tykkäsivät uida ja tehdä uimahyppyjä. Kaikki paitsi yksi. Se kyllä yritti, mutta ei vain osannut olla kuin muut.

Lopulta kaikille selviää miksi pikku kroko on erilainen. Sen te joudutte ottamaan selville itse. Gemma Merinon ”Krokotiili, joka inhosi vettä” on hellyttävä tarina erilaisuudesta ja joukkoon sopimisesta, tai sopimattomuudesta.

Käsikirja supersankareille

Alisa on muuttanut mummille asumaan Ruusumäkeen. Uudessa koulussa hän ei ole saanut ystäviä lainkaan, vaan joutuu koulukiusatuksi. Koulupäivien jälkeen Niklas, Rasmus ja Max jahtaavat Alisaa ja hän juoksee turvapaikkaansa kirjastoon. Kirjaston nurkassa Alisa huomaa punaisena hehkuvan kirjan – Käsikirjan supersankareille.

Alisa päättää opetella supersankaritaitoja, jotta hän pärjäisi kiusaajilleen. Voimien opettelu ei ole kuitenkaan ihan helppoa. Sinnikkäällä opettelulla Alisa oppii lentämään ja alkaa auttamaan pulassa olevia ruusumäkeläisiä.

– Luulin että Käsikirja supersankareille ratkaisisi kaikki minun ongelmani. Niin ei käynytkään. Olen yhtä yksinäinen kuin ennenkin. Ei paljoa auta vaikka kaikki Ruusumäessä tykkäävät minusta Punanaamiona. Enhän voi yhtenään liehua supersankarina.

Käsikirja supersankareille -sarja on Elias ja Agnes Våhlundin kirjoittama lastenkirjasarja, josta ei seikkailuja puutu. Sarja käsittelee kiusaamista ja siitä johtuvaa yksinäisyyttä. Vaikka olisi supervoimia, silti yksinäisyys ei katoa mihinkään.

Sarjasta on julkaistu suomeksi kolme osaa: Käsikirja, Punanaamio ja Uusia voimia. Sarjan neljäs osa Susi tulee julkaistaan pian.

Sarja sopii hyvin alakoululaisille kaikille luokille. Kirjat ovat sarjakuvamaisia kuvapainotteisuutensa vuoksi eikä aukeamilla ole liikaa tekstiä. Monivärikuvitukset täydentävät tarinaa hienosti ja niitä katselee mielellään tarinan lukemisen lomassa.

Sarjan tärkeää viestiä täydentää lopussa oleva tietopaketti kiusaamiseen puuttumisesta. Jos jotakin läheistä tai sinua kiusataan, siitä kannattaa kertoa jollekulle. Lisäksi on seuraavat yhteystiedot lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voi puhua kaikesta mahdollisesta ilmaiseksi.

Lasten ja nuorten puhelimen numero 116111. Soittoaika ma-pe klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chatti toimii ke-su klo 17-20 osoitteessa nuortennetti.fi. Ethän jää kiusaamisen kanssa yksin. ❤

”Olen aivan hurmaava!”

Olen ollut kirjastossa harjoittelijana kesäkuun alusta asti. Tässä kuluneen kuukauden aikana olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon siitä, että kirjastotyössä tulee vastaan tavallista enemmän kirjoja kuin normaalisti.

Joskus tulee vastaan oikein erityisen mielenkiintoisia kirjoja ja silloin niiden hyllyyn takaisin laittaminen ei onnistukaan niin helposti. Tällaisissa tapauksissa ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin napata kirja ja viedä se lainauksen kautta kotiin luettavaksi.

Nämä kaksi kirjaa, joista aion teille kertoa, ovat juuri sellaisia kirjoja.

Ensiksi luin kirjan nimeltä Julius on merenneito. Se kertoo ihan nimensä mukaisestikin pojasta nimeltä Julius, jonka suurin unelma olisi olla merenneito.

Mutta mitäs mieltä Juliuksen mummi onkaan siitä?

Jessica Loven ihanan värikäs ja kaikin puolin taitava kuvitus saa lukijan koukkuun aivan kirjan etukannesta lähtien.

Jos yleensä pidät kirjoissa enemmän kuvista kuin tekstistä tämä kirja on ehdottomasti sinulle!

Toinen kirja, jonka vein kotiin luettavaksi on nimeltään Kroko Mekossa. Se kertoo Aki nimisestä krokotiilista, joka eräänä päivänä löytää lammenrannalta aivan ihanat juhlahepeneet!

Aki päättääkin kokeilla niitä päälleen, mutta sitten paikalle saapuu ilkeät hyeenat, jotka rupeavat heti kiusaamaan Akia tämän uudesta asusta.

Akia pelottaa. Hän keksii hädissään valheen ja sanookin hyeenoille, että hänen asunsa on esitystä varten.

Hyeenat jättävät hänet rauhaan, mutta sitten Aki tajuaa, että nyt hänen on järjestettävä oikea esitys! Ja vielä isän nähden ja mekossa! Kääk!

Miten Akin esityksen käy? Entä miten Akin kovanaama isä siihen reagoi? Entäs ilkeät hyeenat sitten? Ovatko ne ilkeitä loppuun asti?

Minua ainakin tätä kirjaa lukiessa jännitti Akin puolesta niin hirveästi, että oli pakko lukea kirja loppuun asti, että sai tietää miten Akin käy!

Olit sitten lapsi tai krokotiili, nuori tai aikuinen niin lue ihmeessä tämä kirja, sen on niin hurmaava, ettei se jätä ketään kylmäksi!

Kroko mekossa on Jeanne Williksen kirjoittama ja Stephanie Laberiksen kuvittama kuvakirja. Williksen ja Laberiksen yhteistyö toimii mainiosti, ei moitittavaa allekirjoittaneelta!

Postauksen on kirjoittanut harjoittelijamme Jasmine.