Yön salaisuus

Marraskuun pimeät illat saavat mielikuvituksen laukkaamaan: varjoissa vilahtelee näkyjä, joille ei löydy luonnollista selitystä. Pimeän piiloissa myös kuulee kummia: pienetkin rasahdukset soivat kauhun kaikuina. Blogissa aikaisemmin esitelty Raili Mikkasen teos Suomen lasten kummituskirja sisältää kokoelman helppolukuisia kummitustarinoita, joilla mielikuvitusta voi vielä vähän ruokkia. Kirjan tarinoilla voi pelotella muita – ja itseään. Erityisesti pimeässä.

Teoksen Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja kansikuva
Teoksen Karmeat taruolennot kansikuva

Helpotusta pahimpaan kammotukseen tarjoaa tietenkin tieto. Teoksessa Karmeat taruolennot kerrotaan puistattavaa tietoa ja karmivia faktoja, mutta myös erilaisten uskomusten taustoja. Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja johdattaa tutustumaan maailmanhistorian pimeisiin voimiin, mutta herättää lukijansa myös pohtimaan, mikä niiden todellinen rooli ihmisten elämässä onkaan.

Joskus voi kuitenkin houkuttaa siirtää tieto syrjään ja lumoutua tarinoista, keskittyä kauhun väristyksiin, sukeltaa yön salaisuuksiin. Silloin voi lukea vaikkapa hereisistä.

Oletko joskus pelannut tietokoneella peliä, jossa taistellaan pelottavan näköisiä olentoja vastaan? Juuri kun luulit listineesi olennoista viimeisen, nurkan takaa ilmestyykin kaksin verroin lisää. Taistelun kruunaa pimeästä ilmaantuva kauhu. Olennoista suurin, jota kukaan ei tunnu koskaan voittavan.

Siri Kolun kirjassa Yön salaisuus Leo ajautuu juuri tällaiseen taisteluun, mutta Leo ei taistele tietokoneen näytöllä, vaan tosielämässä, keskellä yötä.

Muistatko ne vuodet, kun isäsi ja äitisi peittelivät sinut nukkumaan, lukivat satuja ja lopuksi sanoivat, ettei mörköjä ole olemassa? Uskoithan heitä? Uskotko vieläkin?

Leo on tähän asti nukkunut yönsä hyvin. Yhtenä myöhäisenä iltana Leolle kuitenkin paljastuu, että äidin ja isän turvallinen jutustelu keittiössä onkin pelkkää lumetta – jutustelu kuuluu nauhoitteelta. Missä äiti ja isä oikein olivat? Ulkonako?

Yö oli hiljainen. Se tuntui pidättävän hengitystään. Tämä hiljaisuus sai minut pysähtymään suoraan ulko-ovelle. En ollut enää varma, oliko vanhempien seuraaminen niin hyvä idea.

Lopulta Leo löytää äidin ja isän. Mutta samalla hän löytää jotain muuta. Jotain pelottavaa.

Leolle selviää, että mörköjä todellakin on olemassa. Ne vaanivat meitä joka yö. Vain äidin ja isän väsymätön taistelu pitää möröt erossa autuaan tietämättöminä nukkuvista lapsista.

Nyt kun Leokin on herännyt, ei hän enää voi nukkua tietämättömän unta. Hänenkin on aloitettava taistelu hereisiä vastaan. Aivan helppoa se ei ole, mutta vähitellen Leo löytää sisäisen soturinsa. Tätä taistelua Leo ei aio hävitä! Lumin – Leon pikkusiskon – on saatava nukkua rauhassa! Vaan miksi Leidi, hereisistä suurin, tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut juuri Leosta?

Kadun sitä, etten oikeasti opetellut kakkosaseen käyttöä kunnolla silloin, kun minulla oli rauhallisia päiviä. Ajattelin, että minulla olisi aikaa.

Kadun sitä, etten uskaltanut kunnolla ajatella, mitä Leidi minulle yritti viestiä.

Siri Kolun Taika Taksisessa kuvattiin lähiönoitia. Hereisissä saman tyyppiset kuvaukset, tällä kertaa hereisistä, on kirjoitettu Muistiin. Muisti on Mädäntuoksuinen Urkintamateriaali & Infopaketti Sydänyön Törkeistä Inhotuksista. Muistista löytyy kuvaukset muun muassa Morfeista, Vasalleista ja Joukko-taistelijoista. Jokaisella hereisellä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa – aivan kuten meillä ihmisilläkin.

Yön salaisuus aloittaa lasten uuden kauhusarjan Hereiset. Kirjan pelimaailmoistakin tuttu lähestymistapa mörköihin voi pelottaa, mutta sen tuella voi myös asettaa omat pelkonsa turvallisiin raameihin.

24 lukua jouluun: Ruukin salaisuus

Eva Frantz on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita sekä lapsille että aikuisille. Kustantamo S&S:n sivuilla Eva kertoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa mutta hauskaa. Evan kirjoittama Ruukin salaisuus on kirja, joka ei ole mielestäni lainkaan hauska. Sen sijaan jonkin verran kauhea se on. Mutta ei lainkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Sen verran kuin lastenkirjalta odottaa sopii. Vaan odotapas! Kyllähän kirjassa jotain hauskaakin on. Kirjassa on 24 lukua: yksi luku jokaiselle päivälle joulunodotukseen. Kauhean hauskaa!

He matkustivat merenrantaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Flora oli kirjoittanut sen keittiön kalenteriin punaisella kuulakärkikynällä, ja merkintä näytti samaan aikaan jouluisalta ja hieman vihaiselta. Helmerinkylään!!!

Flora ja äiti ovat äidin päätöksellä muuttaneet joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita. Sen sijaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Mukaan lähtevät myös Floran koulukirjat. Floran käydessä kotikoulua äiti kirjoittaisi kirjaansa. Alkumatka Helmerinkylään taittuu linja-autolla. Loputtomalta tuntuvan loppumatkan kävelyurakan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Tuossako meidän on tarkoitus asua? Flora ihmettelee. Miten sinne edes pääsee sisään?

Äiti tarttuu porttiin. Ensin hän nykäisi sitä, sitten työnsi. Portti ei auennut. Jo nyt on kumma, äiti puuskahti. Yrittäisinkö minä? Kaikin mokomin, se on kai ruostunut kiinni tai jotain. Äiti astui sivuun, ja Flora tarttui kahvaan. Portti avautui kitisten, kuulosti melkein kuin se olisi sanonut ”ha-haa”.

Flora avaa portin, eikä mikään enää ole niin kuin ennen.

Portin takaa paljastuu äidin vuokraama, lopulta viihtyisäksi osoittautuva portinvartijan talo. Aidatulta piha-alueelta löytyy myös pieni pyykkitupa, jonka asukas – Fridolf – heidät vastaan ottaa.

Vai niin. Vai sillä tavalla, hän sanoo mietteliäs ilme kasvoillaan.

Flora ihmettelee Fridolfin vastaanottoa: Vai niin. Miksi ei: Tervetuloa! Tai: Kuinka matkanne sujui? Fridolf vaikuttaa siltä, ettei hän vieraita olisi kaivannut. Miksi vuokrata mökkiä, jos vieraat pihalla ovat niin vastenmielisiä. Oli miten oli, Fridolf kertoo, että alueelta löytyvät myös autotalli sekä vanha hevostalli, muutama maatalo ja talvipuutarha sekä tietenkin kartano. Kartano! Tämä herättää Floran lopullisesti. Mikä huikea ilmestys! Mutta asumaton ja ränsistynyt. Miksi kartano on ollut asumaton kokonaiset viisikymmentä vuotta?

Kartano vetää Floraa puoleensa. Portinvartijan talossakin hän tuntee olonsa rennoksi, on kuin talo olisi hänelle entuudestaan tuttu. Flora tunteekin itsensä jo hieman iloisemmaksi. Ilmakin näyttää kirkastuneen. Vaan onko kyse sääilmiöstä, vai jostain ihan muusta?

Jostakin kumman syystä ulkona näytti nyt paljon valoisammalta kuin heidän tullessaan, vaikka ilta oli jo pitkällä. Oliko sumu hälvennyt ja kuu tullut esiin? Siinä samassa hän näki jonkin valkoisen häilähtävän ikkunan takana. Eikä siinä kaikki, sillä ulkoa kuului rapinaa. Aivan kuin kuiskaus. Se on hän!

Ruukin salaisuuden 24 lukua voi käyttää joulukalenterina: luku kerrallaan kohti jouluaattoa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vahdi lukutahtia. Kirjan voi myös ahmia kerralla loppuun.

Lisää joulunodotukseen soveltuvia kirjoja löydät verkkokirjaston suosikeista. Klikkaa itsesi sisään keski.finna.fi -> Lapset

Iloista joulunodotusta kaikenlaisten lukukokemusten parissa!

Nevermoor

10-vuotiaan Morrigan Korpin elämä ei ole kovin onnellista. Häntä pelätään ja syrjitään, koska hänen uskotaan syntyneen kirottuna. Kaiken lisäksi hänen ei uskota elävän yhtätoista ikävuotta vanhemmaksi. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa salaperäisen kapteeni Jupiter Pohjoisen, joka vie hänet Nevermooriin, magian ja ihmeiden kaupunkiin.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjassa lukija pääsee Morriganin matkassa tutustumaan maagiseen Nevermooriin. Sarjassa on runsaasti seikkailuja, taikuutta ja ihmeellisiä olentoja. Tämän kaiken keskelle joutunut Morrigan Korppi on samaistuttava hahmo. Sankaritar, joka on rohkea ja päättäväinen, mutta jolla on toisaalta omat epävarmuutensa ja pelkonsa. Lukija tutustuu Morriganin lisäksi ihastuttavaan kavalkadiin erilaisia hahmoja, kuten omalaatuiseen kapteeni Jupiter Pohjoiseen,  kujeelliseen Pihlaja Swiftiin  ja äreään  Fenestraan, joka ei missään nimessä ole kissa vaan magnifikatti.

Kaiken keskiössä oli kuohuva samppanja suihkulähde ja bändilava, jolla valkoisiin takkeihin sonnustautunut yhtye soitti swingmusiikkia. (Yksi soittajista eli kontrabasisti näkyi olevan isokokoinen kirkkaanvihreä lisko, mutta Morrigan arveli ehkä näkevänsä harhoja uupumuksen vuoksi). Jopa magnifikatti Fenestrakin näytti nauttivan elämästä huitoessaan peilipalloja ja mulkoillessaan tanssijoita, jos he sattuivat osumaan liian liki.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Nevermoor: Morriganin koetukset, Morrigan päätyy Nevermooriin, mutta hän saa pian tietää, että toisen valtion kansalaisena hänellä ei ole oikeutta oleskella Nevermoorissa. Saadakseen jäädä kaupunkiin hänen täytyy päästä kuuluisan meineikkaan seuran jäseneksi, eikä tehtävä ole aivan helppo.

Toisessa osa, Meinioseppä: Morriganin kutsumus,  Morrigan huomaa, että Nevermoor on täynnä salaisuuksia, joista jotkut ovat hyvin synkkiä. Morriganin syntyperäänkin liittyy vielä yksi suuri salaisuus. Lisäksi Morrigan joutuu Nevermoorissakin kohtaamaan pelkoa ja ennakkoluuloja. Toisaalta Morrigan löytää uusia ystäviä yllättäviltä tahoilta ja oppii, että ensivaikutelma voi pettää.

Epämääräinen selittämätön kauhu alkoi kiemurtaa Morriganin mahassa kuin käärme. Se oli hänelle tuttu tunne. Tunne että jokin oli jossain mennyt pahasti pieleen ja että syy saattoi olla hänen.                                                                                                         

Lopeta, Morrigan komensi itseään ankarasti ja pudisti päätään kuin ravistaakseen kammottavan ajatuksen pois. Tällä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä. Et. Ole. Kirottu.

Sarjan kolmannessa osassa, Onttorokko: Morriganin ajojahti, Nevermoorissa riehuu kummallinen virus, joka tarttuu maagisiin meiläimiin ja saa nämä hyökkäämään ihmisten kimppuun. Onttorokko aiheuttaa Nevermoorissa kaaosta ja saa ihmiset sekä  meiläimet kääntymään toisiaan vastaan. Näyttää siltä, että Morriganin on löydettävä parannus tautiin pelastaakseen uuden kotinsa.

Julisteen viimeinen osuus todella säikäytti hänet. Tarkkaile naapureitasi. Älä emmi. Toimi epäilystesi pohjalta. Tuntui, että niin sanotut Huolestuneet kansalaiset pyrkivät kääntämään muut meiläimiä vastaan.

Nevermoor sarja on jännittävä fantasiaseikkailu, jossa käsitellään myös asioita, jotka koskettavat meitä jokaista: Ennakkoluuloja, ystävyyttä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta.

Morriganin tarinoista kertoi harjoittelijamme Karoliina pääkirjastolta.

Ps. Morriganin seikkailut tulevat saamaan jatkoa, sillä syyskuussa ilmestyy Englanniksi sarjan neljäs osa: Silverborn: The Mystery of Morrigan Crow.

Lumisisko

Nyt kerron sinulle Hetasta ja siitä, miten hänestä tuli paras ystäväni ja miten menetin hänet. Kerron myös siskostani, joka on poissa mutta silti yhä luonani.

Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona siitä ei näy jälkeäkään. Kodin joulua sävyttää suru ja poissaolo. Vähitellen kodin varjot valtaavat Aatonkin mielen. Mutta sitten Aatto kohtaa uimahallin lasin takaa kurkkivan Hetan. Heta on täynnä iloa ja puheen sorinaa. Aaton silmissä Heta tuntuu olevan kuin toisesta maailmasta.

Heta koti on täynnä joulun tunnelmaa ja vierailut Hetan luona nostavat Aatonkin joulutunnelmaan. Voisiko joulu sittenkin saapua myös Aaton kotiin? Jotain outoa Hetan kotona kuitenkin tapahtuu. Taloa kiertelee synkkä hahmo, jota Heta ei tunnu huomaavan. Kuka tuo outo hahmo oikein on? Ja – kuka on Heta?

Maja Lunden teos Lumisisko on tarina surusta ja ilosta ja kaikesta siitä, mitä niiden väliin mahtuu. Tarinan lumousta vahvistaa Lisa Aisaton huikea kuvitus. Kirjan 24 lukua toimivat vaikka joulukalenterina –  tai sitten kirjan voi ahmia kerralla loppuun saakka.

Emman salainen toive

Kirjan kannessa tyttö pitää kädessään luistimia. Voisi luulla, että Emman salainen toive liittyy luisteluun. Mutta ei. Emman salainen toive on olla ihan tavallinen tyttö, avoin ja rohkea, osa vaikkapa sellaista perhettä, joka mummin ja ukin naapuriin on juuri muuttanut.

Koko Harmaksen perhe oli ihan kuin kirjasta. Emma ajatteli niin heti, kun keltainen pikkuauto kurvasi naapuritalon pihaan muuttoauto perässään. Pikkuauton katolla oli suksia ja sisällä kääntyileviä päitä ja uteliaita silmiä.

Emma asuu mummin ja ukin luona. Mummi ja ukki kuulivat Emmasta vasta, kun viranomaiset toivat Emman äidin luota mummille ja ukille. Emma on ollut salaisuus mummille, mutta niin on ollut koko Emman elämäkin, yhtä suurta salaisuutta. Kaikkein eniten Emma haluaisi olla rohkea ja reipas. Sellainen kuin lastenkodin Leena. Leenan Emma muistaa kolmannesta koulustaan.

Leena oli avoin ja rohkea, ja hän osasi kääntää kaikki asiat reippaiksi sanoiksi. ”Säkin olet lapsi, ja asut kotona, siis lastenkodissa!” Leena oli sanonut, kun joku oli kiusannut häntä lastenkodissa asumisesta.

Mutta Emma on pieni ja arka. Tyttö, joka samaan aikaan rakastaa ja vihaa äitiään. Emma pelkää kuollakseen tekevänsä jotain sellaista, että ystävä hylkää, että mummi ja ukki kyllästyvät. Mutta mummi ja ukki eivät kyllästy. Vähitellen Emmankin on siihen alettava uskoa. Vaikka onhan se yhä erilaista. Se, että muut asuvat vanhempiensa kanssa, mutta Emma mummin ja ukin luona.

Illalla sängyssä Emma muisteli kirjastoleikkiään, jota hän oli leikkinyt äidin luona asuessaan. Leikissä piti aluksi päättää, kuka oli. Jos hän oli pikkulapsen äiti, hän meni lastenosastolle, leikki pehmoleluilla, istahti minikokoisille lastentuoleille, avasi katselukirjojen luukkuja ja lainasi pinon suuria värikkäitä kirjoja. Hän lähti kirjastosta ja kiersi sen ympäri. Hän palautti kirjat ja oli sen jälkeen vaikka vanha sotakirjoja etsivä pappa, joka löntysti aikuistenosastolle hitain askelin. Emman oli vähän ikävä kirjastoleikkiä ja sitä, kun kukaan ei katsonut hänen peräänsä.

Domowik

Wilhelmiina Silvia Sumelius on innoissaan. Edessä on muutto uuteen kotiin. Isä on perinyt sedältään Ferdinandilta kartanon keskeltä ei mitään. Perintö tuli täytenä yllätyksenä koko perheelle. Eikä siinä vielä kaikki. Perinnön luovutukseen sisältyy ehtoja: ennen muuttopäivää kukaan ei saisi jalallaankaan astua kartanoon; lisäksi neiti Wilhelmiinan – siis Vilman – on ehdottomasti oltava se, joka kartanon oven muuttopäivänä avaa ja ensimmäisenä sisään astuu. Tämä olisi ehdottoman tärkeää.

Isän muistoissa Hästebäckin kartano on vanha raihnainen lautakasa. Mutta kun perheen auto kaartaa pihaan, näkee Vilma silmissään satulinnan. Talo on jyrkkäkattoinen kuin kirkko ja kolmannen kerroksen kruunaa ihka oikea torni. Ensi töikseen Vilma kapuaisi tornin ylimpään kerrokseen ja tekisi siitä oman valtakuntansa, eikä lähtisi pois kuin pakosta! Mutta mistä torniin pääsee?

Torniin ei ollut ainuttakaan sisäänkäyntiä toisesta kerroksesta. Hän laskeutui alas vastavalmistuneilta joulutortuilta tuoksuvaan alakertaan, veti talvisaappaat jalkaan, marssi ulos ja katsoi tornia tarkemmin. Siihen oli pakko olla olemassa pääsy, sillä sen ikkunoissa oli verhot. ”Ja kuka hiivatti laittaisi koristetorniin verhot?”, Vilma kysyi itsekseen. Metsässä hänen takanaan rasahti jokin. Vilma vilkaisi äänen suuntaan muttei nähnyt pimeässä mitään. ”Onko siellä joku?” Kukaan ei vastannut. Mutta Vilmasta tuntui siltä kuin joku olisi pitänyt häntä silmällä.

Ferdinand-setä on jättänyt Vilmalle vihjeitä, joita seuraamalla Vilma löytää talosta yhä uusia ulottuvuuksia – ja tuttavuuksia. Talon muisti kantaa vuosisatojen taakse, myös aikoihin, joita kaikki eivät ehkä haluaisi muistaa.

Moottorin murina voimistui voimistumistaan, ja lopulta näkyviin ilmestyi hirvittävä moottoripyörä, jonka ajaja oli pukeutunut kauttaaltaan lian tahrimaan pellenpukuun ja niitein ja piikein varustettuihin klovnin kenkiin. Sen perässä lensi parvi pikimustia lepakoita.

Kuljettajan kasvot olivat joskus kauan sitten saattaneet olla kirkkaanvalkoiset, mutta nyt ne olivat ruskean lian laikuttamat ja paisuneet. Alun perin kirkkaanpunainen nenä oli nyt turvonnut. Möykkyinen ja himmennyt peruukki sojotti liasta takkuisena sinne tänne. Ja ennen nauravat, punaiset huulet olivat laihat ja mustat ja vetäytyneet verenhimoiseen virneeseen. Silmänsä hirviö oli peittänyt pyöreillä hitsauslaseilla.

Ilkka Auerin teos Domowik tarjoaa niin kauhun kuin fantasian ystäville jännittävän lukukokemuksen. Vilman mutkaton suhtautuminen oman elämänsä yllätyksiin auttaa arimman lukijankin pahimpien pelkojen yli. Kirjan kustantama Haamu tarjoaa lukukokemuksen oheen Domowik-opetuspaketin 5.-9.-luokkalaisille. Haamukoulun sivuilta löytyy kirjasta myös traileri sekä mittava määrä tehtäväpaketteja kustantamon kirjoista kaiken ikäisille. Tervemenoa Haamukouluun!