Ilmastonmuutos lapsen silmin – osa 3

Kevään 2021 ilmastolukupiireissä keskustellaan ilmastoaiheisista kirjoista. Ilmastonmuutos lapsen silmin -lukupiiri käsitteli maaliskuun kokoontumisessaan Mikko Kortelaisen kirjoittamaa, Pinja Meretojan kuvittamaan teosta Kissa Kasuli ja eläinten turvametsä (Aviador Kustannus).

Kissa Kasuli on varsin rohkea pieni kaupunkilaiskissa. Maalle, Itä-Suomen perukoille, Kasuli on saapunut ihmisperheensä – isän, äidin ja kymmenvuotiaan Petterin – kanssa. Kasulin tukikohtana toimii perheen mummola, jonka lähimetsissä asustaa niin hirviä, susia, jäniksiä kuin pölläjäkin. Ihmisperheen rooli Kasuilin seikkailuissa jää vähäiseksi. Sen sijaan todellisiin vaarojen pyörteisiin Kasulin rinnalle päätyy Ulvo, naapuritalon luppakorvainen ajokoira. Ilman Ulvoa Kasulille kävisikin aika lailla huonosti, kun vastassa ovat metsän eläimiä uhkaavat salametsästäjät. Lopulta Kasuli ja Ulvokin tarvitsevat apua. On aika kääntyä turvametsän eläinten puoleen.

Innokkain kuulija tälle tarinalle löytynee jännitystä kaipaavista esikouluikäisistä tai pienimmistä koululaisista. Mikäli pimeät metsät ja hurjat rosvot pelottavat liikaa, kannattaa kirjan kanssa odottaa vielä vuosi tai pari. Kissa Kasulin rohkeus ja Ulvon uskollisuus tarjoavat kuitenkin kuulijalle toivottua helpotusta. Myös eläinten turvametsä toimii tarinassa eräänlaisena turvasatamana jännittävien käänteiden lomassa. Ja loppu. Se on tietenkin onnellinen.

Kissan elämää

Sarja seuraa kilttiä kissaneiti Koumea. Koumen elämä mullistuu, kun se löytää kissanpennun, joka muuttaa heille asumaan.

Sarja ei ole mikään soturikissat vaan seuraa kissanelämää realistisesti. Kaikki mitä tapahtuu voisi tapahtua oikeasti. Tapahtumia seurataan sekä kissan että omistajan näkökulmista ja sarjan piirtäjällä Natsumi Hoshinolla onkin omia kokemuksia kissanomistajana olemisesta.

Seikkailuja luo uusi elämä uuden perheenjäsenen kanssa. Koumen elämään mahtuu paljon pieniä hauskoja ja hellyttäviä tapahtumia. Mitään suurta juonikuviota ei ole ja sarja koostuu eletyistä hetkistä.

Sarjan suloisuus on ylitsevuotavaa ja muutun aina ihan mössöksi lukiessani sitä. Suosittelen kaikille kissoista pitäville.

Kissamaisia muotokuvia

Oletko miettinyt, minkälaisia kissoja ovat presidentti Tarja Halosen kissat? Tai kuka oli ensimmäinen kissa avaruudessa? Tai mihin juontaa juurensa japanilaiset tassuja heiluttavat kissamaskotit?

J. S. Meresmaan Minä, kissa kirja kertoo 20 kissan tarinan. Toiset kissat ovat olleet kulkukissoja, mutta päätyneet siitä huolimatta hyvin ruokituiksi ja toiset taas alusta asti saaneet olla rakastavassa kodissa ja nousseet esimerkiksi Youtube-tähdiksi.

Tämä pieni tietokirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin, yhdessä tai yksin luettavaksi. Tarinat on kirjoitettu minä-muodossa kissojen näkökulmasta. Sen takia tuntuu ikään kuin kissat olisivat lukijaa lähempänä ja kuvaukset omakohtaisempia.

Vaikka olisit täysin koiraihminen (niin kuin allekirjoittanut on), lue silti tämä kirja. Se on ihana ja lämminhenkinen, kauniskin. Julia Savtchenkon kuvitukset lisää kirjan lämminhenkisyyttä ja helposti lähestyttävyyttä. Koiraihmiset, tarttukaa rohkeasti!

Ottilia ja keltainen kissa

Ottilia on pieni, neuvokas tyttö. Hän asuu pippurimyllyn muotoisessa talossa yhdessä Mauri-herran kanssa. Mauri-herra on pieni, karvainen suohenkilö Norjasta ja Ottilian paras ystävä.

Ottilian vanhemmat matkustavat paljon, joten hän on usein erossa heistä. Vanhemmat lähettelevät Ottilialle usein postikortteja, joiden keräämistä tyttö rakastaa.

Eräänä päivänä Mauri-herra löytää lyhtypylvääseen liimatun julisteen, jossa kerrotaan kadonneesta koirasta. Samalla päivän sanomalehdessä uutisoidaan murtovarkauksista, joista poliisilla ei ole mitään johtolankoja. Ottilia laatii ovelan suunnitelman, jolla saadaan varkaudet ja kadonneiden koirien arvoitus selvitettyä.

Ottilia ja keltainen kissa on hurmaava kirja alakoululaisille. Se pitää sisällään Chris Riddellin ihanat, yksityiskohtaiset kuvitukset ja mukavan leppoisan juonen. Mauri-herra kaikessa hiljaisuudessan oli ehkä kirjan parasta antia, mutta Ottiliakin on oikein mukava, itsenäinen tyttöhahmo.

Chris Riddelliltä on Ottilia-sarjan lisäksi suomennettu Ada Gootti-sarja, johon kannattaa ehdottomasti myös tutustua. Alla olevalla videolla Chris Riddell näyttää ja kertoo, kuinka hän piirtää Ada Goottia.

Maukan ja Väykän hyvä päivä

Timo Parvela on kirjailija, joka on kirjoittanut paljon kirjoja lapsille, nuorille ja aikuisille. Monet kirjoista ovat sellaisia, että niiden lukemisesta nauttivat monen ikäiset. Esimerkiksi Ellan ja kavereiden kommellukset naurattavat koko perhettä, ja samoin minun suosikkini eli Maukka ja Väykkä -kirjat, joita on ilmestynyt jo mukavan korkuinen pino.

Maukka ja Väykkä ovat kaverikaksikko, joista Väykkä on aamuvirkku koira ja Maukka on hitaammin heräilevä kissa. Kämppäkaverit asuvat yhdessä taivaansinisessä talossa mäen päällä ystävien kylässä, jossa  asuvat eläimet ovat jättäneet jotain taakseen ja löytäneet tilalle paljon uutta. Ystävien kylän asukkaisiin voi tutustua tarkemmin varsinkin Maukan ja Väykän naamakirjassa (2014).  

Maukan ja Väykän tarinoissa on aina ihan varmasti kahden erilaisen luonteen ja erilaisen maailmankatsomuksen näkökulmaa kaikenlaisiin asioihin.  Tarinoissa myös tapahtuu. Joskus liikettä ja sattumuksia ja kommelluksiakin on tosi paljon, mutta joskus on enemmän paikoillaan olemista ja maailman ihmettelyä. Maukka ja Väykkä -kirjoja on jo 10. Ne voi lukea ihan missä järjestyksessä huvittaa ja mielellään moneen kertaan!

Maukan ja Väykän hyvä päivä -kirjassa (2017)  valmistaudutaan Härkä Möön lähestyviin syntymäpäiväkekkereihin, joihin liittyy muun muassa lahjojen hankkiminen (tilausteos muotokuva),  juhlapuheen valmistelu (kerrankin juuri sopivan mittainen) ja juhlavaatteetkin olisi oltava (huopahattu vai olkihattu). Ennen kuin juhlat on juhlittu, on hukassa muun muassa henkselit, huuliharppu, sopivat sanat ja kolikko. Mutta kaikesta selvitään ja kevään touhukkaat päivät loppuvat yhteisiin iltoihin pohdiskeluineen.

Millainen päivä kärpäsellä oli mahtanut olla? Ajatus pomppasi Maukan päähän yhtäkkiä. Se olisi kovasti halunnut tietää, mitä kärpänen oli tehnyt ja ajatellut. Oliko sillä ollut hyvä päivä vai huono päivä? Oliko sen päivä ollut tuiki tavallinen vai todella erikoinen? Maukalle tuli haikea olo, sillä se ei saisi koskaan tietää. Se ei osannut kärpästen kieltä eikä kärpänen puhunut kissaa. Mitä enemmän Maukka asiaa ajatteli, sitä enemmän sitä harmitti. Maailma oli täynnä asioita, joista se olisi halunnut tietää enemmän.

Maukan ja Väykän tarinoita on e-kirjoina ja e-äänikirjoina paljon verkkokirjastossa. Kunhan saat käsiisi Mäykat ja Väykät, joko kirjastosta lainaamalla tai vaikka kaverin kirjahyllystä, niin pääset katsomaan myös Virpi Talvitien ihania kuvituksia.

Kirjailija Timo Parvela on lukenut omalla Facebook-sivullaan ääneen maaliskuun puolesta välistä alkaen etenkin sellaisia tarinoita jotka ovat kirjailijan itsensä suosikkeja ääneen luettuna. Voit katsoa tarinoita Timon lukemana Unicefin sivuilta https://www.unicef.fi/satuhetki/. Siellä on myös Maukan ja Väykän hyvä päivä -kirjan ensimmäinen luku Kärpänen.

Yhdellä Eeva-mummulla oli tapana sanoa että hänellä on hyviä päiviä ja parempia päiviä. Toivottavasti Sinulla on tänään parempi päivä!

Postauksen on kirjoittanut Laura pääkirjastolta.

Kisu ja öinen seikkailu

Kisu on tyttö, joka ei mielestään ole rohkea kuten äitinsä. Kisun äidillä on kissamaisia supervoimia, joiden avulla hän öisin auttaa ihmisiä ja muita olentoja. Kisu haluaisi olla kuten äitinsä, mutta miten kun kaikki pelottaa?

Äiti oli juuri lähtenyt yölliselle seikkailulleen, kun Figaro-niminen kissa tuli pyytämään häntä apuun. Kaupungin kellotornista kuuluu hirvittävää ulinaa, eikä kukaan tiedä miksi. Kisu on ainoa, joka voi Figaroa auttaa, kun äiti ei ole paikalla. Kisu pukee isänsä tekemän supersankarin asun päälle ja lähtee kohtaamaan pelkonsa yön pimeyteen.

Kisu tuijotti tummuvalle taivaalle ja värähti. Katuvalot välähtivät päälle yksi toisensa jälkeen, mutta outoja varjoja viipyi joka nurkassa. ”Mutta ulkona näyttää pelottavalta. Minä en usko, että minusta tulee koskaan supersankaria ja että voin mennä ulos pimeään kuten sinä.”

Äiti halasi häntä tiukasti. ”Sinä voit valita, mitä ikinä haluatkin olla. Mutta älä anna pelon estää itseäsi. Sinä olet rohkeampi kuin luuletkaan.”

s. 16-17

Kisu ja öinen seikkailu on ihana tarina rohkeudesta ja omien pelkojensa voittamisesta. Hienon tarinan lisäksi kirjassa on maagisen kaunis kuvitus, joka tuo hyvin esille yön mystisyyttä.

Pelot esiintyvät kirjassa monella muotoa, kun Kisun lisäksi pelkojaan joutuu kohtaamaan pikkukissa Kurpitsa. Mutta mikä auttaakaan paremmin pelkojen kohtaamisessa kuin ystävien tuki.

Tämä ihastuttava kissakirja sopii hyvin lukemaan oppineille alakoululaisille. Itse olen vannoutunut koiraihminen, mutta tämä kirja sai silti oikein lämpimän tunteen aikaiseksi myös minussa. Eläinrakkaille pikkukoululaisille varmasti mainio lukukirja!

Kisun ja kissakavereiden seikkailujen seuraamista voi jatkaa seuraavissa osissa. Kisu ja tiikeriaarre on jo ilmestynyt viime vuonna. Tänä vuonna julkaistaan ainakin Kisu ja seikkailu kattopuutarhassa sekä Kisu ja seikkailu oksistossa.