Hyvää Nallepäivää

Tänään 27.10. vietetään kansainvälistä Nallepäivää. Kerrotaan, että merkkipäivä on saanut alkunsa vuoden 1902 karhujahdista. Karhujahtiin osallistunut Theodore Roosevelt oli kieltäytynyt ampumasta eteensä tullutta karhunpentua. Tapaus sai paljon julkisuutta ja pian lelunalleja alettiin kutua Teddy-karhuiksi presidetti Rooseveltin etunimen mukaan. Tämän johdosta kansainvälistä nallepäivää vietetään vuosittain juuri Rooseveltin syntymäpäivänä 27.10.

En ollut paikalla, kun tuo Teddyn karhujahti tapahtui. Voin kuitenkin kuvitella, että karhunpennun ampuminen on varmasti tuntunut vaikealta. Onhan karhunpentu – kuten kaikkien eläinten pennut – suloisia; ne herättävät meissä ihmisissäkin yleensä suojeluvaistot.

Vaan kuinka mahtaisi käydä, jos kohtaisin tuon pennun emon. Oikean karhun, ihan oikeasti. Kirjailijat Malin Kivelä ja Martin Glaz Serup ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan Jos kohtaa karhun. Kuvittaja Linda Bondestamin kuvitus herättää kirjan karhun raikkaasti eloon. Vähän pelottavaa. Samalla vähän hauskaa. Mutta ennen kaikkea: neuvokasta.

Kirja opastaa mitä tehdä, jos kohtaa karhun. Missään nimessä ei pidä juosta, koska karhu juoksee nopeammin kuin sinä. Äläkä ui tai kiipeä! Karhu ui ja kiipeääkin paremmin kuin sinä. Missä ihmeessä voisit karhun voittaa?

…ainahan voit pelata vähän tabletillasi, sillä sen sinä kyllä osaat paremmin kuin karhu. Voit myös piirtää karhun. Piirrät varmasti sitä taitavammin. Useimmat karhut eivät nimittäin piirrä kovin hyvin. Eivät karhuja eivätkä muitakaan asioita.

Kirja kertoo tiukasti, mutta lämpimästi karhun kohtaamisen vaiheet. Ja koska huumori auttaa aina, auttaa se tässäkin kirjassa – vaikka karhu ei ehkä vitsejä ymmärääkään. Eikä liene yllättävää, että karhun(kin) kohtaamisessa on tärkeä vaikuttaa hyväntahtoiselta henkilöltä. Henkilöltä, jolla on rauhanomaisia aikomuksia.

Suurpedot.fi-sivustolla kerrotaan lisää karhun kohtaamisesta. Sivusto on ohjeistuksessaan kirjaa tiukempi ja totisempi. Mutta toki asiantunteva. Sivustolla kerrotaan muun muassa, että mikäli näet karhunpennun, on emokin varmasti lähellä. Myös karhun jätökset kertovat karhun käynnistä paikalla. Kirjassa Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä tutkitaan karhun jätöksiä hyvinkin tarkasti. Karhun jätöksistä voi päätellä kaikenlaista, esimerkiksi mitä karhu on syönyt tai kuinka terve karhu on. Kirjassa listataan myös muita merkkejä karhuista:

1 Tassunjäljet (pituus jopa 30 cm)
2 Maahan kaivetut kuopat (karhu etsii usein juuria)
3 Hävitetty muurahaispesä
4 Kynsimisjäljet puunrungossa

Vaan mikä onkaan karhukainen? Vuokko Hurmeen ja Anni Nykäsen Eläinkirjan kannesta löydät siitä pienen vinkin.

Lisää tarinoita nalleista ja karhuista löydät verkkokirjastosta. Hyvää Nallepäivää!

Löydä sisäinen Momosi!

Michael Ende (1973, suom. 1977): Momo

Suuren kaupungin laidalle, erään amfiteatterin raunioihin, muuttaa eräänä päivänä pörröpäinen tyttö nimeltään Momo. Momo on pieni ja laiha ja kulkee tilkuista ommellussa hameessa ja liian suuressa miestentakissa, eikä kukaan tiedä, minkä ikäinen hän on. Hän kulkee aina avojaloin, paitsi talvella hän panee joskus kengät jalkaan. Momo ei omista mitään muuta kuin asioita, jotka on itse löytänyt tai saanut lahjaksi.   

Momon elämä on aluksi ihanaa amfiteatterin kivikopperossa. Hänen luonaan käy paljon kaikenikäisiä ystäviä. Momolla on nimittäin taito: hän osaa kuunnella ihmisiä. Momo kuuntelee oikeastaan kaikkia, koiria, kissoja, sadetta, puiden suhinaa ja jopa hiljaisuutta. Sellaisella hetkellä häneen soljuu musiikkia, tähtitaivaan alla. Ja niinä öinä Momo on hyvin onnellinen.  Momolle rakkaimmat ystävät ovat Beppo Kadunlakaisija ja Gigi Turistiopas. 

Mutta pian harmonia särkyy. Lähiympäristössä alkaa nimittäin tapahtua jotakin perin kummallista. Koko joukko harmaita herroja soluttautuu ympäri kaupunkia ja alkaa varastaa ihmisiltä aikaa.  Ja heidän vaikutuksestaan ihmiset alkavat säästää aikaansa. Ajan säästämisestä tulee asukkaille uusi tapa elää. Tärkeää on, että saa tehtyä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Eikä sillä ole väliä, tuottaako työ iloa tekijälleen. Sen myötä koko kaupunki alkaa muuttua. Ja ihmisistä tulee apeita, he sairastuvat tylsyyteen. Tinkiessään kaiken aikaa jostakin muusta, heillä ei enää ole lainkaan aikaa esimerkiksi hauskan pidolle. Mutta tämän kertomuksen suurin opetus on, että aika on elämää ja elämän paikka on sydän, jossa tunteet elävät.

Momo, aitona ja oman totuutensa tietävänä tyttönä, näkee harmaiden herrojen läpi, toisin kuin muut kaupungin asukkaat. Momo saa selville, että harmaat herrat aikovat imeä ihmiset kuiviin. Niinpä Momo saa suuren tehtävän: hänen on palautettava ihmisille heidän oma aikansa takaisin. Apua tehtävän suorittamiseen hän saa itse ajan jakajalta, mestari Horalta. Oppaana hänellä on kilpikonna Kassiopeia sekä tietysti oma rohkeutensa.

Momo on viisas ja sieluun menevä romaani yhden ihmisen yksilöllisyyden voimasta ja rakkaudesta. Momo opettaa, että aika on aina arvokasta, kuten on ihmisen vapaus päättää, mitä ajallansa tekee, vaikka maailmassa vallitsisi voimat, jotka vaatisivat toista. Vaikka Momo on vanha kirja, sen sanoma on edelleen ajankohtainen, suorastaan ikuinen, kuten klassikossa tapaa olla. Momo sopii hyvin ääneen luettavaksi koululaisen kanssa, mutta myös varhaisteini voi saada kirjasta paljon irti, kuten 47-vuotias kirjastonhoitajakin 😊.

Lue tämä ja löydä sisäinen momosi!

Sisäistä Momoaan etsi Tanja Halssilan kirjastosta.

Rudolf Ryöväri(ttäre)npoika

Rudolfin on rauhaa rakastava poika, joka pitää lukemisesta, sellon soittamisesta sekä kurkkuvoileivistä. Rudolfin perhe on, noh – erilainen. Rudolfin äiti ja isoäiti ovat pahamaineisia rosvoja, joiden seurassa housunpuntit alkavat tutista.

Hänen isoäitinsä, Regina Rosvo, oli pahamaineinen nainen, josta oli kirjoitettu jopa lauluja. Hänen äitinsä Raisa Rosvo oli kuitenkin kaikkein pahin. Raisa oli niin kauhean pelottava, että vaikka hän oli nainen, hänen poskistaan rohisti takkuinen musta parta ihan vain siitä syystä, ettei se muutakaan uskaltanut. Kun Raisa Rosvo huusi lounasaikaan perhettä syömään, käskyä tottelivat metsän eläimetkin.

Isä ja isoisä eivät ole kestäneet mokomaa melskaamista ja ovat karanneet jonnekin. Rudolfia kohtaan isoäiti ja äiti ovat tietenkin sulaa hyvyyttä ja huolenpitoa. Vaikkakin äidin ja isoäidin mielestä Rudolf menee pilalle, kun ei osoittanut merkkejä rosvomaisuudesta ja on liian kunnollinen.

Rudolf ei taas voi hyväksyä varastamista, se on väärin. Elo on myös aika yksinäistä, varsinkaan kun Rudolf ei saa mennä kouluun.

– Ei puhettakaan että menet kouluun pilaamaan suvun huonon maineen! Raisa huusi päättäväisesti.
– Kun minä olin nuori, kouluja ei ollut keksittykään – ja katso millainen minusta silti tuli, Regina sanoi.
– Lukutaidoton, Rudolf huomautti.
– Lukeminen ja lukeminen. Pyh, Regina sanoi selvästi loukkaantuneena. – Mitä hyötyä lukemisesta muka on? Kauppa se on mikä kannattaa.
– Tai kaupan rosvoaminen, Rudolf sanoi ja hänen sappensa kiehui –.

Rudolf saa tarpeekseen perheen rosvoelämästä ja alkaa punoa juonta, jolla suvun naiset saadaan kaidalle tielle. Avukseen Rudolf saa odottamatta tiedenero Mataleenan.

Roope Lipastin kirjoittama ja Anton Lipastin kuvittama Rudolf Rosvo ja hirveä suku on hauska, ohut kirja, jolla on yllättävä loppu. Siinä puhutaan erilaisuuden ymmärtämisestä sekä perhe- ja kaverisuhteista. Toivottavasti jatko-osia on tulossa!

Rosvoelämään kurkisti Iiris pääkirjastolta.

Saattaisit pitää myös kirjoista:
Lindgren: Ronja Ryövärintytär
Rantala & Lehtola: Mauri Murtautuja
Walliams: Pankkirosvon poika
Kolu: Me Rosvolat -sarja

Vorosen perhe

Kirjassa Vorosen perhe ja synttärikeikka tutustutaan perheeseen, johon kuuluvat äiti Viivi, isä Otto sekä sisarukset Niilo ja Nelli. Nellin oikea nimi on Kriminelli, mutta Nelliksi häntä kaikki kutsuvat. Ja eipäs unohdeta Kyttää, perheen koiraa! Vaan missä Vorosen perhe asustaa?

He asuvat tässä aivan lähellä! Kävelet vain vähän kauemmas kuin yleensä, kuljet sen puiston halki, jossa on keinuja ja pensaita, ja ohitat parkkipaikan, jolla on ruostuneita autoja, ja pyöräliikkeen, joka suljettiin viime kesänä. Teitkö niin? Hyvä! Nyt näet talon.

Aivan tavallinen perhe aivan tavallisessa talossa. Tai ei ehkä aivan tavallinen. Työkseen perhe nimittäin rötöstelee. Kaikki paitsi Niilo. Valehtelu on myös aivan normaalia käytöstä Vorosen perheelle. Vain Niilo tuntee piston sydämessään valehdellessaan naapurin Jeppe Pollarille. Niin. Perheen naapurissa asuu poliisi. Ja vieläpä hyvin säntillinen ja tarkka sellainen.

Vaan kuinka käy, kun Niilon syntymäpäivä lähestyy ja hänen hartain toiveensa on lukittu herkkukaupan kassakaappiin?

Vorosen perheen seikkailut sopivat pienten alakoululaisten lukulistalle. Rinnalle voisi nostaa kuvakirjoista Murtautuja Maurin. Vaan kuka kumma onkaan Rudolf ryöväri(ttäre)npoika? Se selviää ensi viikolla.