Lukeako vaiko eikö lukea?

Lukuviikkoa vietetään 4.-10.4.2022. Viikon teema – Lukemalla parempi maailma – on helppo allekirjoittaa. Yksittäisen ihmisen lukutaito ja lukukokemukset vaikuttavat vallitsevaan todellisuuteen. Lukutaito on väline, jonka avulla tulkitsemme muiden tuottamaa maailmaa; lukukokemukset puolestaan auttavat ymmärtämään tuota maailmaa, sen ihmisiä sekä itseämme. Ja mikä parasta: kirjallisuus on parhaimmillaan hyvää ajanvietettä. Lukea voit melkein missä vain, melkein milloin vain. Ainoat välineet, joita tarvitset, ovat tarinat ja lukutaito.

Minä tartuin Lukuviikon kunniaksi kahteen kirjaan, jotka jo otsikollaan houkuttivat lukemaan. Toinen kehotti: Lue minut! Toinen taas ei halunnut tulla luetuksi – mikä suorastaan pakotti tarttumaan kirjaan.

Sanna Pelliccionin ja Siri Koulun teos Lue minut tarinoi ja inspiroi. Kirja koostuu lukuhetkistä, jotka kannustavat ja opastavat lukemaan sekä kirjoittamaan. Kirjan herkkä kuvitus innostaa kuvittamaan mielen maisemaa – joko kynän voimalla tai mielikuvituksen keinoin.

Hei, haloo, sinä siellä! Kyllä, minä puhun, juuri minä. Hiljainen kirja yöpöydälläsi, laukussasi, kutsun sinua hyllyssä. Tehdäänkö sopimus? Avaa minut. Minä lupaan sinulle yllätyksen. Se odottaa jo sinua. Kokeile vaikka.

Kirjan pienten lukuhetkien rinnalla kulkee santaidetehtäviä, jotka sopivat tekijöiden mukaan varhaisnuorista aikuisiin. Sovellettuina niihin on kuitenkin mahdollista pureutua myös nuorempien sanan taitajien kanssa.

Suunnittele hauska merenpohjaseikkailu. Piirrä ja kirjoita. Puhuvatko merenpohjaolennot samanlaista kieltä kuin me vai jotain aivan toisenlaista? Miten sanoisit ”Tervetuloa” tai ”Älä ryöstä aarteitamme” merenpohjakielellä?

Kirjan sanataidetehtävät johdattelevat sanojen, mutta myös omien tunteiden ääreen.

Mikä on surullisin kohta kirjassa, jonka olet lukenut?

Mikä kohta kirjassa on tehnyt minut surulliseksi? Teoksessa Silkkiapinan nauru Tapiiri pohtii ystävänsä kuolemaa sanoilla, jotka nousevat myös minun muistoistani kyynelten kera:

Miten joku joka on aina ollut olemassa voi yhtäkkiä olla poissa?

Erittäin surullista.

Aivan toisenlaisiin lukutunnelmiin meidät vie David Sundin teos Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi. Mitä ihmettä? Eikö edes lukuviikolla? Jo ensilehdellä lukijaa varoitetaan:

Psst… tarinan lukeminen kirjasta, joka ei halua tulla luetuksi, voi olla kauhean vaivalloista. Melkein mahdotonta. Ehkä otattekin tämän sijaan sittenkin jonkun toisen kirjan?

Tittamari Marttisen suomentama kirja yrittää lähes joka sivulla kaikin keinoin estää lukijaa etenemästä kirjan sivuilla. Se uhkaa lukijaa muun muassa liekein sekä kirjaimia hävittäen. Se yrittää uuvuttaa lukijansa vaihtamalla yhdeltä sivulta kaikki R-kirjaimet L-kirjaimiksi.

Elittäin sulullista.

En kuitenkaan antanut kirjan vimmalle periksi, vaan luin sen loppuun. Ottaisitko sinäkin haasteen vastaan? Lukuviikon kunniaksi!

Marko Hautala: Lauri Luu ja Riivattu Lukukoira

Lauri Luu ei pahemmin kirjoista perusta ja vaikka isä yrittääkin tehdä parhaansa poikansa lukemisen eteen, ei hommasta tunnu tulevan mitään. Kirjastolla odottelisi kiva lukukoira Lukulamppu, mutta kirjastovirkailija ei tunnu löytävän Laurille oikein mitään hyvää luettavaa. Lauri ei varsinaisesti inhoa kirjoja, mutta lukiessa kirjaimet vilistävät ympäriinsä, päätä särkee ja keskittyminen on vaikeaa. Tätä Lauri ei ole uskaltanut kertoa kenellekään aikuiselle!

Apuun säntää kirjaston kellarista huolehtiva mystinen Ulla, joka tarjoaa Laurille luettavaksi pelottavan kauhukirjan, jonka lukuisat tarinat tahmaisen alun jälkeen suorastaan kaappaavat Laurin ja Lukulampun mukaan seikkailuihin. Mutta mitä tapahtuu, kun kirjan sivuilta paljastuu kosminen loitsu, joka houkuttelee tavaamaan sen sisältöä?

Aikuisten kauhukirjailijana tunnetun Marko Hautalan Lauri Luu ja Riivattu Lukukoira on mainiota luettavaa, mikäli ei ole lukenut vielä paljon kauhukirjoja, mutta haluaa harjoitella sopivan jännittävän tarinan äärellä. Laurin seikkailut kirjastossa on myös sopivan lyhyttä luettavaa, kirjassa on vain 70 sivua, eli pitkään ei lukijalla nokka tuhise sivujen äärellä. Tarinaa siivittää tietenkin hieno kuvitus, joka värittää kauhuisia tapahtumia entisestään. Jos tykkäät jännityksestä, huumorista ja koirista niin nappaa tämä kirja luettavaksi!

Tämän kauhuisten tapahtumien kirjan vinkkasi Tomi Keljonkankaan kirjastosta.

”Ei nappaa, ei sitten yhtään”

Jätätkö kirjoja helposti kesken vai tahkoatko paksuimmankin tiiliskiven läpi vain koska olet aloittanut? Kannattaako se? Kyllä ja ei.

Miksi kesken jättäminen kannattaa?

Maailmassa on niin paljon kirjoja, että kannattaa keskittyä lukemaan vain itseä kiinnostavia kirjoja, niitä varmasti riittää. Silti joskus tulee ohilyöntejä ja tartuttua sellaiseen kirjaan, joka ei vain ole itseä varten. Jos kirjan lukeminen ei tunnu miellyttävältä eikä oikein suju, kannattaa se jättää kesken vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Todennäköisesti kirja ei ole sinua varten tai ei ole oikea hetki lukea sitä. Jos kirja jää mielen perukoille ilmoittelemaan itsestään, voi sen ääreen palata joskus myöhemmin ja katsoa sujuisiko lukeminen paremmin. Ei kannata kuitenkaan lopettaa vielä parin sivun jälkeen, vaan antaa kirjalle ihan kunnollinen mahdollisuus napata sinut mukaan.

Miksi kannattaa jatkaa?

Toisinaan taas voi kokea yllätyksen, kun jaksaa vain jatkaa. Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että yläasteikäisenä luin Eoin Colferin Toivomuslista-nimistä kirjaa. Lukiessa mietin koko ajan ”miksi luen tätä, kun tämä on niin tylsä”. Mutta en voinut lopettaa, koska olin jo aloittanut. Lopulta sain kirjan luettua ja totesin sen oikeastaan olleen aika hyvä. Se jätti minuun tyhjän tunteen, minkä usein miellän hyväksi merkiksi. Silloin olen vaikuttunut ja elänyt kirjan maailmassa täysin. Joskus jatkaminen siis kannattaa!

Mistä tietää jatkaako vai keskeyttääkö?

Pääsääntöisesti kuitenkin jos lukeminen ei suju, jätä kesken. Se on sallittua, eikä siitä tuomita. Niin me kirjastolaisetkin jätämme kirjoja kesken – tai ainakin pyrimme siihen.

Intialainen kirjastonhoitaja S. R. Ranganathan on kehittänyt kirjastotieteelle muutamia teesejä. Ne ovat hyvin lyhyitä, mutta tärkeitä, ja niitä on viisi. Ne ovat nämä:

Kirjat ovat käyttöä varten.

Jokaiselle lukijalle kirja.

Jokaiselle kirjalle lukija.

Säästä lukijan aikaa.

Kirjasto on kasvava organismi.

S. R. Ranganathan

Ei siis haittaa, vaikka et jotakin kirjaa lukisikaan loppuun. Sinä et ehkä ole sille kirjalle oikea lukija eikä se kirja ole sinulle oikea. Jollekin toiselle se kuitenkin on, ja löytää varmasti lukijansa. Kannattaa säästää siis omaa aikaa.

Luota omaan tunteeseesi. Tiedät kyllä itse milloin kannattaa sinnikkäästi jatkaa ja milloin lopettaa. Tiedät myös milloin kannattaa kokeilla lukea jokin kesken jätetty kirja uudelleen. Intuitio on ihmeellinen asia, jota kannattaa hyödyntää.

Me kirjastoalan ammattilaisetkaan emme saa kaikkea luettua, eikä meidän tarvitsekaan. Me olemme yhtälailla lukijoita, kuten asiakkaatkin. Annamme lukuvinkkejä, mutta yritämme myös muistuttaa asiakkaita, että sen voi jättää kesken jos vinkki ei ole osunut kohdalleen. Muistetaan olla lukemisen suhteen armollisia itselle. Minä pyrin myös opettelemaan tätä.

Nautinnollisia lukuhetkiä!