Finlandia-ehdokkaat: Runoratsuna Datsun

Tällä kertaa blogissa on esittelyssä muutama Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaana oleva teos. Tarkemmin tutkitaan runo-opusta Kaupunki Kukaties.

Kaupunki Kukaties (WSOY) on sanataidekasvattaja Pia Krutsin ja kuvittaja Jani Ikosen yhteistyö. Runoissa ollaan kaupunkimaisemassa, joka ei olekaan ihan tavallinen kaupunki vaan täynnä sanahassuttelua, ylös-alaisin-kääntötemppuja ja aiempien tekstien uudelleen kirjoitusta, jopa hieman nonsense-runouden hengessä.

Runoteoksessa ei olla ryppyotsaisia vaan kutsutaan lukijaksi ja runonikkariksi matalalla kynnyksellä. Jo alkuruno ”Reittiohje runojen kaupunkiin” lupaa, että runoratsuksi käy vaikka vanha datsun. Kaupunki itsessään kutsuu hyvän mielen ja ystävyyden tunnelmiin – julistetaanhan ”Kaupungin järjestyssäännöissä”:

Yleinen virastoissa ystävystyminen on sallittu.

Runot ovat täynnä hulluttelua ja rentoa luovuutta. Tuttuja leikkiloruja ja lauluja keikutellaan uusiin näkökulmiin ja aiheisiin. Mallia ja teemoja runoihin haetaan mm. urbaanista populaarikulttuurista, pelimaailmasta, kaunokirjallisuudesta ja kauhutarinoista.

Lukijaa hauskuuttavat mm. ketjuruno ”Olipa kerran taistelupeli”, Pokemon-henkinen ”Tais-te-lu-kyl-lik-kii!” ja vitsikirjoista innoitusta lienee saanut ”Mielikuvituksen maailmanennätyksiä”.

Krutsin lyriikassa on hassuttelun lisäksi syvällisiä teemoja. Esimerkiksi uudistettu ”Etana-etana”-runo päättyy ystävänkaipuuseen:

 

Etana, etana näytä arpes

ootko huomenna mun kaa?

Vaikuttava runo on Yksinäisyydenkatu 11, johon runoilija on loihtinut kolean yksinäisyyden, hylkäämisen ja alakulon tunteen:

Kadulla on roskis,

johon kulkukoira jättää jäljen

jonka kylmä sade kastelee

josta rotta poistuu vähin äänin

jossa roskiakin palelee.

Kaikki tämä osoitteessa

Yksinäisyydenkatu 11.

Siellä yksi odottaa toista.

Kuvitus tukee riimittelyn ilotulitusta, selventää ja voimistaa. Kuvittaja on tuonut mainoskyltit, kerrostalot ja lehmusbulevardit lähelle lukijaa. Kuvitus lisää myös tekstin rinnalle uusia tasoja ja kerroksia. Esimerkiksi ”Yksinäisyydenkatu 11” -runossa on kuva takakujan näkymästä, mutta aukeaman kuvassa näkyy myös sanomalehtiveneessä sotamies, jota ei tekstissä mainita. Ajatukset kääntyvät sen myötä H. C. Andersenin surulliseen Tinasotamies-satuun: yksinolon, kaihon, pysähtyneisyyden tunnelma voimistuu.

Näitä runoja tekee myös mieli lausua ääneen, riimittää ja räpätä, keksiä vielä oma lisäsäkeistö. Kirja houkuttelee kokeilemaan sanataidetta rennosti: millaiset säkeet soinnuttelisin kansanrunon uuteen versioon. Kaupunki Kukaties haastaa: älä ajattele ettet voi, ettet osaa. Ryhdy runolörpöttelijäksi!

Runoista tekisi mieli myös jutella jonkun kanssa – ne ovat kutkuttavia sytykkeitä kirjapiirikeskusteluun tai luokkahuoneeseen.

Muita Finlandia-ehdokkaita:

Malin Kivelän ja Martin Glaz Serup kirjoittama ja Linda Bondestamin kuvittamasta kuvakirjasta Jos kohtaat karhun voit lukea blogimme aiemmasta postauksesta täältä.

Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun Aika Matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus -kirjassa seikkaillaan ajan halki tutkimassa luontokadon arvoitusta. Miksi maailma olisi kamala ilman mehiläisiä? Mitä lajien suojelemiseksi voi tehdä? Miten kuluttaa niin, että se on reilumpaa luontoa ja kaikkia ihmisiä kohtaan? Värikäs ja runsas kuvitus avaa nuorelle lukijalle isoja asioita helpommin ymmärrettävään muotoon. ”Kokonaisuus on eloisa runsaudensarvi, joka houkuttelee tutkimaan, palaamaan ja vaikuttamaan” (kirjasaatio.fi).

Kesämyrsky

Siiri Enorannalle Kesämyrskyn Finlandia Junior -ehdokkuus on jo neljäs. Palkinnon hän on voittanut kerran, vuonna 2018 nuortenromaanilla Tuhatkuolevan kirous. Muitakin palkintoja hänelle on kertynyt. Kesämyrsky jatkaa Enorannan varsin menestyksekästä kirjailijan uraa olemalla hänen yhdeksäs romaaninsa.

Andrew Appleton lähtee viettämään kesää Joseph ”Josh” Royn perheen kesähuvilalle Summersuttoniin. Josh on nuortenjengi Nokisiipien johtaja ja rikkaasta perheestä oleva 13-vuotias poika, johon Andrew on ihastunut.

Andrewn isä on lastenpsykiatri ja hän saa tehtäväkseen hoitaa Joshin siskoa Penelopea. Hän on traumatisoitunut murhan todistamisesta, eikä siksi muista murhaajan henkilöllisyyttä.

Kesä on täynnä murhan selvittelyä, Penelopen oikutteluja, manipulointia, valehtelua ja täydellisyyden ruman puolen esiin tuomista. Mukana on tietenkin myös ystävyyttä ja ihastumista.

Niin kauan kuin he muistivat, voimassa oli ollut sopimus, jonka mukaan he eivät kannelleet toisistaan. Eivät koskaan. He saattoivat valehdella toisilleen, tehdä kepposia ja haukkua ja nipistää, mutta mitään oikeasti pahaa he eivät koskaan tehneet, ja siitä pahasta, mitä tehtiin muille, ei kerrottu vanhemmille.

s. 119

Enoranta on luonut kirjalle kiehtovan vaihtoehtomaailman, jossa lennetään lentureilla ja automobiilit ovat jo hieman vanhanaikaisia. Tässä maailmassa on kuitenkin hyvin paljon samankaltaisuutta omamme kanssa, kuten luokkajaottelu.

Vaikka päähenkilöt ovat 12-13-vuotiaita, en ehkä suosittelisi tätä kirjaa sen ikäisille lukijoille. Sisällöllisesti tämän suuntaisin nuorille aikuisille tai vähintään 15-vuotiaille. Sisällön lisäksi lukeminen vaatii keskittymistä aikajanan hyppimisen vuoksi. Jokaisen luvun aikana täytyy miettiä ollaanko nykyhetkessä vaiko parin kuukauden takaisessa.

Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla

Junalla matkustaminen on vaivatonta, mutta kun sen tekee ensimmäistä kertaa, voi moni asia mietityttää. Tatun ja Patun Simo-setä kutsuu pojat luokseen Hääppölään.

Junaliput on valmiiksi ostettu, joten ei muuta kuin tavarat kasaan ja matkaan. Niinhän sitä luulisi, mutta kun on kyseessä Tatu ja Patu, eivät asiat suju tavallisesti. Ensin iskee tärisyttävä matkajännitys!

Päänvaivaa tuottaa myös mitä pakata ja mihin? Onneksi juna-asema löytyy helposti ja itse juna. Matka voi alkaa.

Tatun ja Patun ensimmäinen junamatka on tapahtumarikas ja vauhdikas. Pienen mutkan kautta löytyvät istumapaikat. Ihmetystä herättää matkalippujen katsominen: voiko niitä katsoa väärin? Yksinkertaisilta tuntuvia asioita voi tehdä niin monella tavalla. Matka ei suju kommelluksitta, mutta kaikesta selvitään. Tatuun ja Patuun voi luottaa. Ei ihme, että kirjasarja on niin suosittu.

Aino Havukainen ja Sami Toivanen on voittanut vuonna 2007 Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Tatun ja Patun Suomi. Miten Tatun ja Patun käy tällä kertaa?

Palkintolautakunnan perustelut Finlandia Junior -ehdokkuudesta:

”Riemastuttava kuvakirja osoittaa, kuinka näennäisesti arkiset asiat voivat tosiasiassa olla jännittäviä seikkailuja. Teoksen kertomus on täynnä huumoria, joka tarjoaa iloa ja uusia näkökulmia maailman tarkasteluun kaikenikäisille lukijoille. Rikkaan kuvituksen yksityiskohdat ovat lahja, jonka lukija saa jokaisella lukukerralla uudestaan. ”

Räyhärotta, desipelidespootti-malluainen ja laineilla lautaileva särmäneula – Otus opus on lajien ja kielen moninaisuuden iloittelua

Otus opuksen runot taidokkaasti ja hauskasti riimitellyt Laura Ruohonen katselee maailmaa pienten otusten silmin ja samalla ihmisen ymmärrettävin vertauksin. Aikuinen saa opuksen kekseliäistä riimittelyistä irti myös asioita, jotka eivät pienemmille välttämättä ihan avaudu. Tällainen monitasoisuus ja tulkintaisuus ovat tässäkin tapauksessa rikkaus, joka pitää äärellään ja hymyilyttää monen ikäisiä lukijoitaan.

Kirjassa esitellään 37 kissaa pienempää otusta ja lähes jokaiselle on omistettu oma värikäs aukeamansa. Kirjan ilmeikkään ja hengittävän kuvituksen on tehnyt Erika Kallasmaa. Kirjan kuvat ovat isokokoisia mutta ilmavasti aseteltuja, ja korostavat osaltaan hauskasti kutakin otusta aivan omanlaisenaan persoonana.

Harakalle elämä on kuin kioski, ja kun roskis repee on harakalla juhlat. Puuntuhooja pyytää ”Vähän ymmärrystä, pliis” eläessään puun ja kuoren välissä – ikinälässä. Särmäneula, huojuva hujoppi taas lillii ja lipuu laineilla suuntaa vailla mutta poikasistaan se huolehtii nimensä mukaisesti särmästi. Magnustien pesässä taas käy melkoinen kälätys, pälätys ja sukusähellys. Kaljupäinen vedessä elävä malluainen ui yksin ja mölisee, ja paljastuu aukeaman tieto-osuudessa vain mustikan kokoiseksi ja silti yhtä äänekkääksi kuin ruohonleikkuri. Syyttä sitä ei siis nimetä desipelidespootiksi.

Otus opuksen rikkaus onkin ytimekkään kuvailevassa ja kekseliäässä kielessä. Otuksia kuvaileville vertauksille ja sanoille on myös vastinetta todellisuudessa. Kirjan jokaiselle aukeamalle sijoitettu tieto-osuus luo taustaa runomitassa ilotelluille mielikuville kustakin kohteestaan. Parhaiten oikeuksiinsa tekstit pääsevät ääneen luettaessa, riimittely rullaa ja tieto-osuudet sysäävät jutteluun ja haluun ottaa selvää enemmän.

Otus opus laajenee mielikuvitusta kutkuttavasti myös säveliksi. Yksittäisen kuuntelijan lisäksi voisin kuvitella että etenkin ryhmätilanteissa ilmeikkäistä sävellyksistä on iloa. Kirjan alkuaukeamalla olevan qr-koodin tai nettiosoitteen takaa löytyvät kitaristi Petri Kumelan mainiot, nykysäveltäjien säveltämät miniatyyrikappaleet kirjassa esitellyistä otuksista.

Otus opuksen voi nähdä myös luonnon monimuotoisuuden puolustuksena; se antaa äänen hyvin monenlaisille pienille eläville. Koppakuoriaisten suulla:

”Me autamme, suojaamme, jelpimme teitä, ei maailma pyörisi ilman meitä, sadon ja kadon enkeleitä. Koppiksille paukuttakaa henkseleitä!”

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat

Vuoden 2020 Finlandia Junior -ehdokkaat on nyt julkistettu. Vuosittain kovaa kisaa käyvät kuusi teosta, jotka esiraati valitsee. Lopullisen valinnan voittajasta tekee yksittäinen henkilö. Tänä vuonna voittajan valitsee näyttelijä Christoffer Strandberg.

Kansikuvat kustantajien sivuilta

Tämän vuoden ehdokkaat ovat:

Radio Popovista ja Molli ja maan ääristä löydät jo esittelyt tästä blogista (linkit yllä). Muista ehdokkaista teemme esittelyt tulevina viikkoina. Pysy linjoilla siis!