Nenäkkäitä juttuja

Marraskuussa, erityisesti tänä marraskuisena perjantaina ovat perinteisesti tapetilla nenät. Ei omat tuulenhalkojamme, vaan muiden nenännykeröt ja nuuhkuttajat. Ajatuksena on katsoa omaa nenäänsä pitemmälle ja auttaa niitä, jotka ovat kurjimmassa asemassa. Nenä-teeman innoittamana blogissa luodaan katsaus pariin hurmaavaan tarinaan.

Hannele Huovin sadussa Kaksi hauskaa akkaa saadaan selitys sille, mistä nenät tulivat.

Siihen aikaan kun ihmisillä ei vielä ollut nenää, eleli syrjäisessä saarivaltakunnassa kaksi hauskaa akkaa. – – Eukoille tuli metsäpolkuja kävellessään outo halu painaa kasvot lähelle juuri avautuneita kukkia. Heistä tuntui, että kukista virtasi ilmaan jotain hienoa ja ihmeellistä ainetta.

Jotta voisivat haistaa tuon ihanan tuoksun, tarvitsevat akat nenän ja päättävät ruveta sellaista tekemään. Yrityksen ja erehdyksen kautta nokat ovat viimein valmiina.

Nenä oli heidän mielestään niin mukava, etteivät he enää liikkuneet missään ilman nenää. Heistä alkoi tuntua, että muillakin ihmisillä pitäisi olla nenä. Ilman nenää ihminen ei tiedä juuri mitään maailmasta, tuumasivat eukot.

Ja niin akkojen taitavissa kätösissä alkoi muotoutua neniä muillekin. Mutta millä tavalla, sen saat lukea itse. 😊 Huovin kirjassa Maailman paras napa (Tammi) on muitakin mielikuvituksellisia selityksiä ihmiskehon osille – monta mukavaa jutunjuurta muksujen iltapuhteelle. Tunnelmalliset kuvat ovat Kristiina Louhen.

Satu Varjosen kynäilemässä ja Mari Luoman kuvittamassa kirjassa Voihan nenä! (Minerva) noitatyttö Telma aloittaa koulun. Telman upea, pitkä kyömynokka saa heti ensimmäisenä päivänä paljon huomiota osakseen. Hyväsydäminen Telma ei toisten ikävistä vihjeistä hoksaa loukkaantua, vaan pikemminkin päinvastoin yrittää ymmärtää näiden ajatuksia. Muutama taika ja väärinkäsitys on luvassa, ennen kuin asiat selviävät. Ihmisten tavat ja ulkonäköihanteet kun ovat vallan toiset kuin Telmalla ja tämän ystävällä, noitavanhus Myrtillä.

Hauska ja salaviisas kirja, joka opettaa, että jokaiselle sopii parhaiten hänen ihka oma nenänsä, millainen se sitten onkin.

Tuntematon klassikko: Irmelin Sandman Lilius

Irmelin Sandman Lilius syntyi Helsingissä 14.6.1936. Hänen laaja tuotantonsa käsittää runoja, kuunnelmia, novelleja, lastenkirjoja. Hänen kirjojaan on käännetty 18 kielelle. Hän on myös kuvittanut useita teoksiaan. 

Suomenruotsalainen Sandman Lilius on ehkä tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Hän on voittanut arvostetun pohjoismaisen Nils Holgersson –plakaatin, Lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Topelius-palkinnon koko tuotannostaan 1980. Hän asuu nykyään Hangossa.  

Hänen monet tarinansa sijoittuvat Tulavallin kaupunkiin. Eräs sen asukkaista on orpo tyttö Bonadea. Hänellä ja kanarouva Kotkoliinilla on monta asuinpaikkaa ja paljon ystäviä. Kirjailija on sanonut: “Kirjoittaessani pienestä rohkeasta Bonadea-tytöstä huomasin, että minustakin tuli rohkeampi. Minä kasvoin. Pyöräilin Hangon kaduilla ja tunsin, etten enää pelkää, kenet kohtaisin kulman takana. Kohtasin Rouva Suven.” 

Tulavallin pikkukaupunki muistuttaa kenties vanhaa Porvoota tai kirjailijan kotikaupunkia Hankoa. Tulavalli sijaitsee meren rannalla ja kauan sitten se oli itsenäinen kuningaskunta, jonka perusti Tulle-niminen mies. Niistä ajoista kerrotaan kirjoissa Kuningas Tulle ja Tullen matka etelään. Se oli aikaa, jolloin kettusuvun jäsen otti ihmishahmon ja puolisokseen kuninkaan. Se oli aikaa, jolloin rouva Suvi oli voimissaan ja ikivanhat suojelijat varjelivat valtakuntaa ja sen rajoja vaaroilta. 

Monissa myöhemmissä kirjoissa eletään 1800-luvun Tulavallissa. Eletään historiallista aikaa mutta myös tarujen aikaa. Halterin perheen isä on loukannut päänsä, eikä ole enää niin kuin muut. Kolmimastokuunari Hauen entinen ylimmäinen pursimies pystyy enää paikkamaan verkkoja ja kertomaan satuja. Lapset rakastavat häntä. Äiti Halter sanoo isän olevan hänen viides lapsensa. Perhe asuu köyhissä oloissa Kultakruununkujalla. Isä Halter tarinoi Kuutti Karvakengästä, joka haki prinsessoille uudet sydämet särkyneiden tilalle. Isä tietää minne kadonnut Tonttulakki joutui. Isä Halterin sielun arvellaan lentävän muissa maailmoissa ja tuovan sieltä tarinoita. 

Tulavallin kaupungissa puhaltavat uudet tuulet. Kaupungin johtajat haluavat rikastua nopeasti ja ovat pestanneet palvelukseensa alkemisti Turiamin. Bonadea siepataan Kullantekijän kammioon pikkupiiaksi ja synkät voimat alkavat uhata kaupungin rauhaa. Kaupungin läpi virtaava Tislapuro saastuu ja kaupungin johtoon noussut piittaamaton herra Klingkors vähät välittää kaupunkilaisten vastustuksesta ja kutsuu jopa kovaotteiset kasakat avukseen. Tarvitaan vanhempia ja vahvempia voimia apuun ja niinpä Yön hevoset saapuvat. Palkitun Rouva Suvi-trilogian nuoret päähenkilöt joutuvat kohtaamaan elämän kohtuutonta kovuutta mutta myös toivoa paremmasta. 

Kaupungin vaatimaton merkkihenkilö on nainen nimeltä Lukkarinmäen pikku-Fia. Hän on viisas parantaja ja tietäjä ja paljastuu yhdeksi Tulavallin ikivanhoiksi suojelijoiksi. 

Fian muinainen kilpailija Lampaannahka-Kaisa loihtii Fialle monenlaista harmia, jopa Käärme Kulkevaisen. Seuraa tietäjien taistelu, jossa määräytyy vasten tahtoaan nostatetun Käärme Kulkevaisen yllättävä kohtalo. Fiasta ja hänen mahdistaan kerrotaan myös kirjoissa Taikavarpu ja suomentamattomassa kirjassa Ängslyckan.  

Osa kirjailijan tarinoista ovat omakohtaisia. Kirjassa Tähtitorni pieni Irmelin eksyy äitinsä ja sisarensa kanssa lumipyryssä Muukalaiskatua etsiessään oudolle tähtitornille. Vain äidin nokkeluus vapauttaa heidät tornilta takaisin kotimatkalle. Muukalaiskadun saduissa Sandman Lilius palaa lapsuuteensa sota-ajan Helsingissä. Kerran Pilttari-niminen hevonen tuo viestin rintamalta: hevoset haluavat sodan loppuvan. Hanna-täti yrittää ystäviensä kanssa velhovoimillaan vapauttaa kärsivät hevoset, mutta sodan voimat ovat liian vahvat. 

 Sota on lähellä myös kirjassa Kaukasialainen matto ja sen suomentamattomassa jatko-osassa Hästen hemma. Nimensä mukaisesti Kaukasialainen matto sijoittuu Kaukasiaan – tänäkin päivänä levottomaan ja kytevään maailman kolkkaan. Matolla on muisti. Salaperäinen matto lennättää 11-vuotiaan Anna Linan menneisyyteen ja sotaa käyvän Karsin kaupungin liepeille. Matto kuljettaa tyttöä Kaukasian vaaroihin ja takaisin kotiin Tulavalliin. Sandman Liliuksen tarinat ovat monisyisiä, niissä kerrotaan vaikeistakin asioista. Vanhempien sairaudesta, loppuun palaneesta äidistä, ystävän kuolemasta. Henkilöt ovat monitahoisia ja heidän syynsä toimia eivät ole yksiselitteisiä. Lasten ystävyys, menneen ajan kuvaus, tarumaailman läsnäolo tekevät Sandman Liliuksen maailmasta kiehtovan ja tutustumisen arvoisen. Tulavalli ja sen kiemuraiset kadut kauan eläköön meren syleilyssä ja ihmismielissä. Rouva Suvi ja Yön hevoset meitä varjelkoon. 

Klassikoista kertoili Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Satujen sammakoita

Satujen sammakoita on moneen lähtöön. Sammakot voivat olla noiduttuja prinssejä. Niillä saattoi olla taikavoimia. Jotkut sammakot olivat pahantahtoisia. Toisaalta sammakko kaivossa tai lähteessä tiesi kuitenkin hyvää: vesi olisi varmasti puhdasta. 

Kuninkaantytär leikki kultaisella pallollaan ja pallo vieri syvälle lähteeseen. Lähteessä oli sammakko, joka kuuli prinsessan itkun. Se lupasi tuoda pallon, sillä ehdolla, että prinsessa ottaisi sammakon mukaansa. Prinsessa lupaa, mutta jättää sammakon jälkeensä – ei hänellä ole aikomustakaan ottaa niljaista sammakkoa toverikseen. Mutta Sammakkokuningasta ei niin vaan hylätä kuten Grimmin saduissa kerrotaan. 

Suuren suon keskellä oli Sammakkosaari, jossa eli ja hallitsi itsevaltias kuningas. Linnassa oli peräti viisisataayhdeksän huonetta ja yksi tornikomero, jossa säilytettiin vankipoloa. Vankina oli Metsälammen Lumpeenkukkaprinssi – haltioiden sukua. Katalan juonen avulla sammakkokuningas oli tehnyt prinssistä Sammakkosaaren vangin. Kateellinen sammakkokuningas antoi jopa oman lempityttärensä maksuksi Suopeikolle prinssinsieppausavusta. 

Kauan sitten Mannakorven metsän laidalla oli suuri tammi; se oli pyhä puu, jolta tultiin neuvoa kysymään. Aikaa kului ja sen pyhyyttä ei enää muistettu ja niinpä tammi kaadettiin laivan rakennuspuiksi. Järkyttynyt tammen haltija kutistui ja rutistui pieneksi ukko Mettiseksi ja jäi asumaan tammen kantoon. Kun Mettinen myöhemmin kruunattiin sienikansan kuninkaaksi, sammakko nimeltä Sam Syöverinen oli haljeta kateudesta. Mettisestä ja sammakosta kerrotaan Raul Roineen kirjassa Tammikon väkeä. Saadakseen arvonantoa sammakko nimeää itsensä Von Syöveriseksi. Se tekee itsestään myös lehtimiehen ja ihastuu Kaiuttareen. Tammikon väkeä jäi Roineen viimeiseksi satukokoelmaksi.  

Sammakkoraukka oli ollut kesämökin kaivon vankina jo iät ja ajat. Onneksi Justus kurkisti kaivoon ja pelasti sammakon. Seuraavana aamuna isä ja Justus heräsivät herkulliseen tuoksuun: runsas aamiaispöytä oli katettuna. Ja kohta selvisi, että saunakin oli lämmitetty. Isä ja poika olivat ihmeissään. Justus alkaa epäillä, että kaiken takana on sammakko. Ja niin onkin. Pelastettu sammakko on sammakkojen kuningas. Ja se on hyvin Kiitollinen sammakko. Herkkuaamiainen ja saunan lämmitys on vasta alkua… 

Nuori sammakko Benjamino on asunut lyhyen elämänsä Myllynhaltian tuulimyllyssä. Myllynhaltia on opettanut sammakolleen tärkeitä taitoja mm. laulamista. Ja näin keväällä läheisellä lammella järjestetään joka vuotiset sammakoiden laulajaiset. Paras laulaja saa mainetta ja arvokkaan palkinnon. Yllättäin Benjamino voittaa. Mutta siitäkös vaikeudet alkavat: kokematon sammakko kohtaa huijareita ja taitaapa Benjamino ylpistyäkin. Benjamino lammenlaulaja kohtaa myös ensi-ihastuksensa. 

Kevät alkaa kohta toden teolla ja hyvällä onnella, jonain toukokuisena aamuna metsäisen lammen partaalla voi kuulla sammakoiden kevätlaulua. Onkohan äänessä myös Tiitiäisen satupuun Jansmakko Erikois, joka noitui trekators simsalabim pors vors vors ja sitten loikki pois.

Sammakoista satuili Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Ilmastonmuutos lapsen silmin – osa 2

Kevään 2021 ilmastolukupiireissä keskustellaan ilmastoaiheisista kirjoista. Ilmastonmuutos lapsen silmin -lukupiiri käsitteli helmikuun kokoontumisessaan teoksia Kurnivamahainen kissa sekä Karhu ja kettu: matkalla pohjoiseen.

Magdalena Hain teoksessa Kurnivamahainen kissa pureudutaan ahneuteen.

Kauan sitten kaukana poissa, mutta ei aivan niin kaukana kuin voisi kuvitella, oli maa, joka kärsi kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä. Ennen vanhaan se oli ollut vihreä maa, jossa asui kaikenlaisia ihmisiä ja eläimiä, mutta ne ajat olivat takanapäin. Ne elivät vain ihmisten muistoissa.

Tuolla jossain, kaukana poissa, kohtaavat maailman pienin tyttö ja kurnivamahainen kissa. Tyttö oli jäänyt niin kovin pieneksi luultavasti juuri maansa kuivuuden ja köyhyyden vuoksi. Kissan kurnivalle mahalle ei tarinan alussa sen sijaan syytä kerrota.

Heti kättelyssä kissa kuitenkin kertoo tytölle olevansa kovin nälissään ja uhkaa syödä tytön – vaikkei sitä tahtoisi, vaikuttaahan tyttö hänen mielestään varsin mukavalta. Tyttö saa kissan kuitenkin luopumaan aikeestaan. Hän lupaa löytää kissalle muuta syötävää. Mikäli hän epäonnistuisi, antautuisi hän kissan syötäväksi. Kissa suostuu tytön ehdotukseen. Näin alati kasvavan kissan ja maailman pienimmän tytön yhteinen matka alkaa.

Matkan aikana tyttö ja kissa pohtivat ympäröivää maailmaan, sen kauneutta ja kauheutta. Ruokaa ei kuitenkaan mistään löydy ja seuraukset ovat sen mukaiset. Vaan mitä kummaa tyttö löytääkään matkansa päästä?

”Kukas sinä sitten olet?” ukkeli kysyi maiskutusten välissä. Tyttö katsoi kauhistuneena ukon syömistä ja sanoi: ”Ei minulla ole nimeä, olen vain pieni tyttö.” ”Kaikilla on nimi”, ukko mutisi pikkuruisella heinähangolla hampaitaan kaivellen. ”Ei minulla”, sanoi tyttö. Ukkeli tihrusti tyttöä silmillään ja maiskutteli suutaan. ”Pitää olla nimi. Minä olen Hneus. Kaikenherra Albertus Sepeteus Eknobaatti Hneus. Olen tämän paikan ylipäällikkö ja ykkösmies.”

Ulla Sainion kirjassa karhu ja kettu matkaavat yhdessä pohjoiseen. Lähtölaukauksena reissulle toimii karhun halu pilkkiä. Etelän järvet eivät ole jäässä, joten pilkkipaikka on löydettävä jostain muualta, pohjoisesta. Matkan varrella seurue kasvaa muun muassa oravalla, joka ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan nähnyt lunta. Talvea kaipaavat myös joukkoa seuraavat hiiret sekä jänis, jonka valkoiseksi muuttunut turkki näyttäisi kauniimmalta lunta vasten. Matkan edetessä maisemat muuttuvat vähitellen talvisimmiksi. Lopulta lumileikit ovat mahdollisia. Vaan kuka onkaan seurannut joukkiota salassa koko matkan?

Kurnivamahainen kissa on perinteinen satu varsin moderneilla höysteillä. Tarina on monikerroksinen ja sopiikin näin ollen monen ikäisille lukijoille ja kuulijoille. Pohdittavaa riittää niin tytössä kuin kissassakin. Eikä herra Hneuskaan aivan helpolla lukijaa päästä. Karhun ja ketun matka kiinnostanee alle kouluikäisiä lukijoita. Ääneen luettua tarinaa rikastuttaa kirjan selkeään kuvitukseen upotetut pienet yksityiskohdat: veden pinnasta heijastuvat hahmot ja kuun valossa muodostuvat tarkkapiirteiset varjot tarjoavat lisää tutkiskeltavaa pienille kuulijoille.

Loitsuvaras

Tarinalassa asuvat saduista tutut hahmot: Jaakko, Punahilkka, Tähkäpää ja kumppanit. He ovat parhaita ystävyksiä keskenään. Kaupunkiin saapuu laivan mukana Anansi, jota Jaakko epäilee vakoilijapeikoksi. Peikot kun ovat kaupunkilaisten ongelma.

Jaakko päätyy merinoita Lillin taikapuotiin. Lillin loitsuilla Jaakko yrittää saada paljastettua Anansin todellisen luonteen muille ystävilleen. He eivät kuitenkaan usko Jaakkoa. Niinpä päädytään melko ilkeisiin keinoihin.

Joka kerta kun Jaakko kävi taikapuodissa, Lilli vaihtoi loitsun yhteen hänen muistoistaan – mutta joka kerta jotain meni päin honkia.

s. 101

Loitsuvaras aloittaa Tom Percivalin Satujen sankarit -kirjasarjan. Seuraava osa Huima pelastusretki ilmestyy helmikuussa 2021.

Kirjan suositusikä on 6-vuotiaista ylös päin. Lukemaan oppineille tämä sopii hyvin itse luettavaksi, vaikka kirja onkin paksu. Teksti on isoa ja helposti eteen päin soljuvaa ja luvut ovat sopivan mittaisia. Mutta kirja sopii myös mainiosti yhdessä lapsen kanssa ääneen luettavaksi.

Lähde Jaakon ja kavereiden mukaan seikkailuihin!

Satuja ilman tartuntavaaraa

Hyppää hetki sivuun etäarjesta tai viihdy lasten kanssa vapaalla ollessa. Kirjat ja tarinat kotikirjastossa voivat käydä vähiin kun lukuisissa kodeissa eletään nyt poikkeuksellista arkea. Myös kirjastot ovat poikkeuksellisessa tilanteessa joutuneet sulkemaan oviaan mutta ovi tarinoiden maailmaan on onneksi kuitenkin auki! Raota sitä vaikka näiden linkkien avulla ääneen lukien, kuunnellen, katsellen, yhteisistä konserttihetkistä nautiskellen. Tai ota vaikkapa tartuntavaarattoman taiteen vinkit käyttöösi.

Sopivan mittaisia ja sisältörikkaita tarinoita tarjolla! Kaikille avoin ja maksuton Iltasatu.org edistää suomenkielisten lastensatujen saatavuutta sähköisessä muodossa. Mukana on kattava joukko lastenkirjailijoita ja -kuvittajia. Apurahoin ja sponsorituella ylläpidettävään lastensatufoorumiin kootaan tekijänoikeuksista vapautuneita klassikkosatuja sekä ihan uusia teoksia. Lue iltasatu, tai vaikka päivän välipalasatu täältä!

Kuvakirjoja monella kielellä sisältävä Lukulumo on avautunut poikkeuksellisen tilanteen ajaksi kaikille. Lääkettä tarinoiden ja kuvakirjojen tarpeeseen tarjolla myös täällä!

Yle Areena audion puolella runsaasti äänikirjoja, kuunnelmia sekä musiikkia lapsille, sekä lastenkirjallisuutta, -kuunnelmia ja -lauluja halajaville. Lasse Pöysti lukee Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaa, Noita nokinenä seikkalee eri vuodenaikoina, Matti Pellonpää ja Kari Väänänen esittävät ikimuistettavan Nalle Puhin. Kuunneltavien joukossa on myös Risto Räppääjää, Topeliuksen ja muiden satuja, Fedja-setä ja muita.

Satujen lumoon pääset sukeltamaan myös vaikkapa näyttelija Sinikka Sokan seurassa. Grimmin sadut -satusarja on TV2 Lasten ohjelmien tuotantoa vuosilta 1997-99.

Kirjailija Timo Parvelan iltasatuhetki kaikenikäisille ilahduttaa poikkeusellisessa tilanteessa klo 18 Facebookin puolella. Tarinat löytyvät myös tallenteena, joten voit nauttia tarinatuokiosi myös itsellesi sopivana hetkenä.

Konserttikeskus tarjoaa etänä saavutettavia lastenkonserttihetkiä kotisohvalle. Voit osallistua konsertteihin tietokoneella tai millä tahansa mobiililaitteella. Konserttien kesto on noin 40 minuuttia. Konserttilähetykset tulevat myös Konserttikeskuksen Facebook-sivuille. Mukana Konserttikeskuksen livekeikoissa mm. Pikku Papun Orkesterin ihana interaktiivinen konsertti! Tanssahtele katsomoon!

Tartuntavaaratonta taidetta tarjolla 23.3. alkaen. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin Kotivara tarjoaa tartuntavaaratonta taidetta etäarkeen kotona sinnitteleville lapsille aikuisineen. Maanantaista 23.3. lähtien löydät joka arkiaamu uuden tehtävän ARXin verkkosivuilta ja somekanavilta.

Ja sopivassa välissä pestään tietenkin kädet! Nyt pääsemme kaikki tanssimaan käsienpesutanssia Mimmit-yhtyeen kanssa! Mimmit on työstänyt fanien pyynnöstä pikavauhtia laulun ja videon, jonka avulla lapset voivat käsitellä koronavirusta ja sen tuomaa pelkoa. Laulun mukana voi tanssia hauskaa tukiviittomiin perustuvaa käsienpesutanssia.