Zombityttö Mortina

Mortina asuu Tuoni-tätinsä kanssa Villa Tuonelassa, isossa kartanossa pienen kylän liepeillä. Mortina on yksinäinen ja haluaisi tutustua kylän lapsiin, mutta Tuoni kieltää sen. Lapset eivät kuitenkaan ymmärtäisi eivätkä he sitten saisi enää asua rauhassa kartanossa, jonka kyläläiset luulevat olevan tyhjillään. Halloween tekee tuloaan ja Mortina keksiikin miten sen avulla hän pystyy tutustumaan kylän lapsiin.

Mortina ja ällöttävä serkku -kirjassa Mortinan serkkupoika Adalbert tulee käymään. Adalbert on ylimielinen eikä ole tyytyväinen mihinkään Villa Tuonelassa. Miksi hän on sitten oikein tullut käymään? Paljastuu, että Adalbert ja Mortinan ihmisystävät ovat kaikki saaneet Tuoni-tädiltä kutsukirjeen illalliselle, mutta täti näyttää itse kadonneen tuhkana tuuleen. Siinäpä onkin Mortinalle ja ystäville selvitettävää…

Italialaisen Barbara Cantinin Mortina-sarjassa on todella viehättävät ja yksityiskohtaiset kuvitukset. Myös aikuinen lukija voi bongata Villa Tuonelan seinältä valokuvista tuttuja henkilöitä, joihin lapset eivät osaa kiinnittää huomiota. Näiden kahden kirjan lisäksi on tänä syksynä julkaistu kolmas osa: Mortina ja aavepoikakaveri.

Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot

Mitä tehdä, kun ei yhtään huvittaisi osallistua vanhempien järjestämiin tylsiin kauhukarkeloihin, jonne on kaiken lisäksi tulossa vierailulle Pimeän Valtakunnan kuningas ja hänen hemmoteltu poikansa? Amelia Kulmuri yrittää kaikkensa välttyäkseen kaveeraamasta ärsyttävän prinssi Tanginen kanssa, mutta kun prinssi omii Amelian lemmikkikurpitsan itselleen, näkee nuori vampyyrityttö punaista. Alkaa juonikas pelastusoperaatio, joka johtaa kuningasvampyyrin salaisuuden jäljille.

Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot on mainiota luettavaa näin halloweenin lähestyessä. Tyyliltään kirja on hauskaa kauhufantasiaa, eli liian pelottavia juonenkääteitä kirjasta ei löydy, vain sopivan. Jos tykkää vaikkapa Aada Gootista tai Ottilian seikkailuista on myös Amelian seikkailut varmasti mieleisiä. Ja mikäli haluat loihtia omiin kauheisiin juhliisi kammottavia herkkuja, niin kirjan loppupuolelta löytyy reseptejä mm. kainalohikipirtelön valmistukseen, nam!

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan lähikirjastosta.

Polkupyörävarkaat

Tapani Baggen Polkupyörävarkaat avaa oven Elsan etsivätoimistoon. Rempseän Elsan ensimmäinen asiakas on Elmeri, jonka polkupyörä on varastettu. Euron tuntipalkalla alkava toimeksianto laajenee, kun pyörävarkauksia ilmenee lisää. Jopa Elsan oma pyörä viedään. Erilaisten vihjeiden ja johtolankojen avulla Elsa ja Elmeri pääsevät lopulta syyllisten jäljille. Vauhtiakaan ei tarinasta puutu.

Elmeri oli jännittynyt kauhusta, ja vasikankokoinen keltainen koira lähestyi häntä lujaa tien poikki. Kuola vain lensi kielestä vuorotellen vasemmalle ja oikealle, kun koira loikki eteenpäin. Elsä hyökkäsi perään ja hyppäsi koiran selkään, nappasi vauhdissa kädet kainaloiden alta niskalukkoon ja alkoi vääntää eläintä selälleen. Koira pysähtyi. Se katsoi olkapäänsä yli ja haukahti kysyvästi.

Elsan etsivätoimisto on nopealukuinen, kuvitettu lasten jännityskirja. Se sopii etsivien puuhista kiinnostuneille lukijoille. Esimerkiksi Anna Janssonin Emil Wern -kirjoihin ihastuneet lukijat löytänevät Elsan ja Elmerin seikkailuista uutta mukavaa luettavaa.

Unohdettuja lapsia

Briitta Hepo-ojan vuonna 2017 ilmestynyt teos Hylättyjen lasten kaupunki kertoo kaupungista, jossa elää eri tavoin hylätyksi tulleita lapsia. Yksi hylätyistä on Mikko, joka kuin vahingossa, metsän laidalle äitinsä hylkäämänä, löytää tien kaupunkiin – karttaan kaupunkia ei ole merkattu. Kaupungissa Mikko tutustuu lapsiin, joista jokainen kantaa hylätyksi tulemisen taakkaa. Ajan myötä Mikko löytää kaupungista itselleen tervetulleita ystäviä, mutta kaupunki tarjoaa myös vaaroja. Vaaroista suurin asustaa läheisellä saarella. Saarta asuttava hirviö pitää lapsia pelon vallassa. Hirviön nimeä ei kuulemma äänen kannattaisi sanoa. Mitä tapahtuisikaan, jos sen tekisin?

Myös Anja Portinin tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa Radio Popov tutustutaan lapsiin, jotka ovat vähintäänkin unohdettuja. Yhdeksänvuotiaan Alfredin isä on unohtanut Alfredin lähes kokonaan. Alfred on niin unohdettu, ettei hän enää itsekään ole varma nimestään. Kuinka tärkeää onkaan kuulla oma nimensä ääneen lausuttuna! Kun isä unohtaa täyttää kodin ruokavarastot työmatkalle lähtiessään, näyttää Alfredin tila onnettomalta. Unettomien öiden ja kurnivan mahan ohella maailmalla ei näytä olevan juuri mitään tarjottavaa Alfredille. Kunnes eräänä yönä, maatessaan valveilla eteisen lattialla, Alfred kuulee kolinaa rappukäytävästä. Pian postiluukusta tipahtaakin lehti, jonka sisään on kääritty herkullinen omena. Omena! Vaikka Alfred on unohdettu, ei hän ole vielä menettänyt toimintakykyään. Yön pimeässä Alfred päättää lähteä seuraamaan tuota salaperäistä lehdenjakajaa. Tämä rohkea päätös muuttaa Alfredin arjen astetta valoisammaksi. Samalla hän saa tilaisuuden tuoda valoa myös muiden unohdettujen lasten öihin.

Molemmissa tarinoissa sivutaan tärkeitä aiheita: ystävyyttä sekä kuulluksi tulemisen tarvetta. Kirjailijat ovat kuitenkin muistaneet lukijakuntansa. Unohdetuillakin on arvonsa!

Yrmeä yksisarvinen

Koulu on jo päättynyt ja piiiiitkä ja mukava kesä tekee nopeasti tuloaan. Aloittaisitko kesäloman menemällä takaisin koulunpenkille? Entäpä jos koulu olisikin hivenen erikoisempi tapaus? Yrmeä yksisarvinen kirjassa Mira-tyttö tekee juuri niin! Mira aloittaa kouluvuoden jälkeen opinnot yksisarviskoulussa, jossa olisi tiedossa kaikkea mukavaa ja eeppistä, ja tietysti se ihkaoma yksisarvinen!

Valitettavasti Miran yksisarvinen on Teppo, kaikista yksisarvisista se kaikkein laiskin ja jääräpäisin tapaus eikä Mira ole tilanteesta yhtään hyvillään. Miran suunnitelmat ja haaveet mitaleista, arvosanoista ja ykkössijoista karisevat Tepon laiskotellessa ja paukutellessa pieruja oppitunneilla. Toivoa on silti paremmasta, sillä donitseja saadessaan Teposta kuoriutuu oikea megayksisarvinen!

Mikäli etsiskelee jotain nopeaa, kivaa ja hauskaa luettavaa niin lainaa silloin tämä Pip Birdin Yrmeä yksisarvinen! Kirja on kohtuullisen lyhyt ja myös helppoa luettavaa ja mukana totta kai hienoa tilannekuvitusta. Tuleeko Teposta ja Mirasta koskaan kavereita? Käväise kirjastosta kirja lainaan ja samalla lukemalla selviää myös yksisarvisten pökäleiden salaisuus!

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan kirjastosta.

Älä vihaa minua

Suloinen pieni hypykki hämähäkki tuo meille kirjeitä inhotuilta, pelätyiltä ja vihatuilta luontokohteilta. Jo kantta koristava surusilmäinen sudenpentu saa sydämen syrjälleen. Reetta Niemelän kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama paketti on pieni, mutta tietoa pullollaan.

Kirja jakautuu puoliksi kirjeisiin luonnosta ja tietopaketteihin kyseisestä eliöstä. Moni suomalainen vierastaa joitain luonnon asukkeja, ei pelkästään hämähäkkejä. Kirjeet ja tietoistoiskut on suunnattu vähentämään meidän ennakkoluulojamme tiettyjä eläimiä, lintuja ja jopa kasveja kohtaan.

Älä vihaa minua.

Ulvo kanssani! Uuuuuuuu!

Vilpittömästi sinun, susi

Eikö meidän kaikkien elämä olisikin parempaa ilman kamalia ennakkokäsityksiä?

Ihmiseläimillä ja muilla eläimillä ja linnuilla tärkeimmät tunteet, kuten pelko, ilo, suru ja hämmästys, ovat hyvin samankaltaisia.

Karhujen rakastamisen opas

Karhut, nuo pehmoiset karvapallerot, pelottavat luonnossa vastaan tullessaan. Mutta voisiko karhuja pelosta huolimatta rakastaa? Catherine Barrin kirjoittama 10 syytä rakastaa karhuja antaa nimensä mukaisesti kymmenen syytä rakastaa karhuja.

En paljasta syitä tässä, koska saat lukea ne kirjasta itse. Tämä kirja on sympaattinen katsaus erilaisiin karhuihin ja niiden elämäntapoihin. Kirjassa on lisäksi muutama maininta luonnonsuojelusta ja mitä ilmastonmuutos tarkoittaa karhuille.

Kirjassa kerrotaan yhdestä karhujen hauskasta piirteestä. Alta voit katsoa videolta, mikä se piirre on ja kenties itse osallistua mukaan!

Vanhuksia ja e-aineistoja

Tällä viikolla (5.-11.10.) vietetään kahta teemaviikkoa. Nimittäin vanhustenviikkoa sekä kirjastojen e-aineistoviikkoa.

Patrik ei tykkää olla koulussa, kun koulun pahamaineisin tyttö Irene kiusaa häntä kavereineen. Patrik päättää karata koulusta ja hyppää bussiin, mutta hän ei pääsekään kotiin vaan joutuu supersenioireiden salaiseen kokoukseen. Kaupungin roisto Haba-Tero on kidnapannut supersenioireiden jäsenen Elsan, jonka seniorit aikovat pelastaa. Pelastusoperaatiossa Patrikin kartanlukutaito tulee tarpeeseen.

Seniorivoimaa! aloitaa Patrik ja superseniorit -sarjan, joka on nyt jo laajentunut neljä osaa kattavaksi. Osat kolme ja neljä voit lukea myös e-kirjoina Keskikirjastojen Ellibs-palvelusta. Ellibsistä löydät niin e-kirjoja kuin e-äänikirjojakin, tarvitset vain kirjastokortin numeron ja pin-koodin kirjautuaksesi palveluun.

Isovanhemmista kertovia kirjoja löytyy kirjastosta monia. Jos haluat tutustua vanhustenviikon kunniaksi erilaisista isovanhemmista kertoviin kirjoihin, voit napata luettavaksesi vaikka David Walliamsin Gangsterimummin tai Maria Kuutin Anna ja Elvis ja verraton vaari -kirjan.

Jokainen meistä on vähän erilainen

Kavereita ei saa syödä!

Eppu on pieni Tyrannosaurus rex ja tänään on ensimmäinen eskaripäivä. Eppua jännittää, mutta hän on varustautunut hyvin. Eväät, on, ja uusi reppu, on. Repussa on ponien kuvia. Eppu tykkää poneista, koska ne ovat herkullisia.

Eppu astelee eskariluokkaan jännittyneenä ja järkyttyy. Luokkakaverit on kaikki LAPSIA. Ja ongelmana on, että lapsetkin ovat herkullisia.

Eppu on erilainen ja hänen täytyy opetella hillitsemään itsensä, jotta kaikilla olisi kivaa. Lopulta Eppukin tajuaa, miten ei ole kiva, kun joku syö sinut jatkuvasti.

Ryan T. Higgins on kirjoittanut aivan nerokkaasti miltä lapsesta tuntuu tulla erilaisena ryhmään ja siihen sopeutumisesta.

Krotiili, joka inhosi vettä

Jokaiseen pesään mahtuu yksi erilainen muna. Pieni krokotiili erosi muista hieman, sillä se näet ei pitänyt vedestä. Kaikki krokotiilit tykkäsivät uida ja tehdä uimahyppyjä. Kaikki paitsi yksi. Se kyllä yritti, mutta ei vain osannut olla kuin muut.

Lopulta kaikille selviää miksi pikku kroko on erilainen. Sen te joudutte ottamaan selville itse. Gemma Merinon ”Krokotiili, joka inhosi vettä” on hellyttävä tarina erilaisuudesta ja joukkoon sopimisesta, tai sopimattomuudesta.