24 lukua jouluun: Ruukin salaisuus

Eva Frantz on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita sekä lapsille että aikuisille. Kustantamo S&S:n sivuilla Eva kertoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa mutta hauskaa. Evan kirjoittama Ruukin salaisuus on kirja, joka ei ole mielestäni lainkaan hauska. Sen sijaan jonkin verran kauhea se on. Mutta ei lainkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Sen verran kuin lastenkirjalta odottaa sopii. Vaan odotapas! Kyllähän kirjassa jotain hauskaakin on. Kirjassa on 24 lukua: yksi luku jokaiselle päivälle joulunodotukseen. Kauhean hauskaa!

He matkustivat merenrantaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Flora oli kirjoittanut sen keittiön kalenteriin punaisella kuulakärkikynällä, ja merkintä näytti samaan aikaan jouluisalta ja hieman vihaiselta. Helmerinkylään!!!

Flora ja äiti ovat äidin päätöksellä muuttaneet joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita. Sen sijaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Mukaan lähtevät myös Floran koulukirjat. Floran käydessä kotikoulua äiti kirjoittaisi kirjaansa. Alkumatka Helmerinkylään taittuu linja-autolla. Loputtomalta tuntuvan loppumatkan kävelyurakan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Tuossako meidän on tarkoitus asua? Flora ihmettelee. Miten sinne edes pääsee sisään?

Äiti tarttuu porttiin. Ensin hän nykäisi sitä, sitten työnsi. Portti ei auennut. Jo nyt on kumma, äiti puuskahti. Yrittäisinkö minä? Kaikin mokomin, se on kai ruostunut kiinni tai jotain. Äiti astui sivuun, ja Flora tarttui kahvaan. Portti avautui kitisten, kuulosti melkein kuin se olisi sanonut ”ha-haa”.

Flora avaa portin, eikä mikään enää ole niin kuin ennen.

Portin takaa paljastuu äidin vuokraama, lopulta viihtyisäksi osoittautuva portinvartijan talo. Aidatulta piha-alueelta löytyy myös pieni pyykkitupa, jonka asukas – Fridolf – heidät vastaan ottaa.

Vai niin. Vai sillä tavalla, hän sanoo mietteliäs ilme kasvoillaan.

Flora ihmettelee Fridolfin vastaanottoa: Vai niin. Miksi ei: Tervetuloa! Tai: Kuinka matkanne sujui? Fridolf vaikuttaa siltä, ettei hän vieraita olisi kaivannut. Miksi vuokrata mökkiä, jos vieraat pihalla ovat niin vastenmielisiä. Oli miten oli, Fridolf kertoo, että alueelta löytyvät myös autotalli sekä vanha hevostalli, muutama maatalo ja talvipuutarha sekä tietenkin kartano. Kartano! Tämä herättää Floran lopullisesti. Mikä huikea ilmestys! Mutta asumaton ja ränsistynyt. Miksi kartano on ollut asumaton kokonaiset viisikymmentä vuotta?

Kartano vetää Floraa puoleensa. Portinvartijan talossakin hän tuntee olonsa rennoksi, on kuin talo olisi hänelle entuudestaan tuttu. Flora tunteekin itsensä jo hieman iloisemmaksi. Ilmakin näyttää kirkastuneen. Vaan onko kyse sääilmiöstä, vai jostain ihan muusta?

Jostakin kumman syystä ulkona näytti nyt paljon valoisammalta kuin heidän tullessaan, vaikka ilta oli jo pitkällä. Oliko sumu hälvennyt ja kuu tullut esiin? Siinä samassa hän näki jonkin valkoisen häilähtävän ikkunan takana. Eikä siinä kaikki, sillä ulkoa kuului rapinaa. Aivan kuin kuiskaus. Se on hän!

Ruukin salaisuuden 24 lukua voi käyttää joulukalenterina: luku kerrallaan kohti jouluaattoa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vahdi lukutahtia. Kirjan voi myös ahmia kerralla loppuun.

Lisää joulunodotukseen soveltuvia kirjoja löydät verkkokirjaston suosikeista. Klikkaa itsesi sisään keski.finna.fi -> Lapset

Iloista joulunodotusta kaikenlaisten lukukokemusten parissa!

Ruben ja rouva Mallamudin tapaus

Ruben, hänen pikkusiskonsa Lisa ja heidän vanhempansa asuvat erikoisen rouva Mallamudin naapurissa. Hän on hyvin sulkeutunut ihminen, eikä ole naapuriensa kanssa tekemisissä. Ruben on kuullut hänen puutarhastaan jotakin erikoista ääntä ja aikoo ottaa selvää mistä on kyse.

Lepatus tai kahina, se oli aivan tässä näin, ja Ruben kuulosteli ääntä vielä viimeisen kerran tietämättä sen alkuperää. Kahina tuntui voimistuvan ja heikkenevän tuulenhenkäysten tahdissa.

s. 22

Rouva Mallamudin puutarhasta kuitenkin lakkaa kuulumasta outoa ääntä, minkä vuoksi Rubenin mielenkiinto mysteeriä kohtaan kasvaa entisestään. Hänen pyrkiessä selvittämään asiaa, ikkunalla valvovat kymmenen kiinalaista posliininukkea alkavat särkyä yksi toisensa jälkeen. Mitä kummaa talossa oikein tapahtuu?

Netta Walldénin Ruben ja rouva Mallamudin tapaus aloittaa Rubenin tutkimuksia -nimisen sarjan. Tarina on kirjoitettu mielenkiintoa herättäväksi ja lukemista onkin pakko jatkaa luku toisensa jälkeen, jotta saisi tietää mitä ihmettä rouva Mallamud puuhaa. Lukujen lyhyyden vuoksi kirja onkin humpsahtanut loppuun tuossa tuokiossa! Sopii siis hyvin lukemaan oppineille lapsille, jotka haluavat alkaa lukea lukukirjoja, mutta pitkät luvut eivät vielä houkuttele.

Mestarietsivä Peppunen

Sherlock Holmes -perinteestä ammentavan japanilaisen työparin Tanakan ja Fukasawan parivaljakko, mestarietsivä Peppunen ja hänen apulaisensa Brown, seikkailevat upouudessa kirjassa Mestarietsivä Peppunen – Voittamaton roskajoukko (2020). Prööt! 

Kirjojen kansikuvat otava.fi

Poliisipäällikkö Maltanhaukku on pyytänyt Peppusen & Brownin toimistoonsa. Hänellä on työparille uusi rikos ratkaistavaksi. Tällä kertaa kaupungissa riehuu rosvojengi Sysiliskoliiga, joka tyhjentää rikkaiden asuntoja. Liigaan kuuluu roppakaupalla rikollisia, eikä tehtävä ole helppo itse Peppusellekaan. Mutta Peppunen ei vähästä säikähdä, hänpä päättää napata koko rosvojoukon kerralla – ennen kuin rosvot kerkeävät edes aloittaa moisen touhun. Terävän älyn ja pettämättömän vainun lisäksi Peppusella on ihan oma ässä hihassaan rikoksia ratkoessa. Arvaatko jo mikä se on? 

Peppusia on ilmestynyt suomeksi jo kolmessa niteessä. Kirjoissa on kaksi tarinaa, jotka lukemaan oppineen on helppo lukea myös itse. Paitsi että lukija saa seurata jänniä juonenkäänteitä, hän pääsee myös itse ratkomaan kirjan sivujen arvoituksia. Peppus-kirjoissa on tehtäviä ja muutenkin herkullisia yksityiskohtia lukijalle bongattavaksi. Allekirjoittaneen suosikki uudesta Peppusesta on poliisipäällikkö Maltanhaukku: pieni mutta mahtavan auktoriteetin omaava karvakuono. 

Peppusia voi suositella lukemaan oppineille, iltasaduksi alakoululaisille ja kaikille pieruhuumorin ystäville! 

Sarjassa on ilmestyneet: 

  • Mestarietsivä Peppunen (2018) 
  • Mestarietsivä Peppunen – Kuuttoman yön jättiläinen (2019) 
  • Mestarietsivä Peppunen – Voittamaton roskajoukko (2020) 
Kuva on 8-vuotiaan Tildan näkemys mestarietsivästä.

Postauksen kirjoitti Tanja Säynätsalon lähikirjastosta.

Kätköille!

Geokätköily on nykyaikaista aarteenetsintää, jossa haetaan toisten harrastajien piilottamia geokätköjä gps-laitteen tai kartan avulla. Geokätköjä on kaikkialla – kaupungeissa, metsissä, saarissa ja rannoilla. Suomessa on yli 80 000 kätköä ja uusia tulee lähes päivittäin. Maailmalla harrastajamäärä keikkuu yli kuudessa miljoonassa.

Näin kuvataan geokätköilyä Suomen Latu -ulkoilujärjestön sivuilla. Lajin harrastajia on siis Suomessakin kymmeniä tuhansia! Harrastajia ovat myös Johanna Hulkon kirjoittaman kirjasarjan Geoetsivät Raparperi ja Emmi. Sarjan ensimmäisessä osassa Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus tyttöjen kesäsuunnitelmiin kuuluu kätköilyä niin lähiympäristössä kuin vähän kauempanakin. Kesäloman kätköilysuunnitelmiin uhkaa kuitenkin tulla muutos, kun Emmille pamahtaa kesänakki: hänen on huolehdittava juhannukseen saakka pikkusiskostaan Sallista äidin ja isän ollessa töissä. Tyttöjen helpotukseksi ekaluokkalainen Salli soljahtaa kuitenkin helposti tyttöjen kätköilyreissuille mukaan. Kesä ei siis olekaan menetetty! Mutta kommelluksitta se ei suju.

Raparperi istui pyyhkeen sisällä ja tärisi. Hän oli lopulta löytänyt sortsit järvestä, mutta nyt paleli. Emmin kännykkä köllötti purettuna kuivamassa Raparperin puhelimen vieressä. Salli oli kerrankin hiljaa. Isojen tyttöjen saarna oli vaientanut hänet.  ”Meillä on puhjennut kumi, yksi kadonnut kännykkä ja kaksi kastunutta. Joku meistä jää tänne odottamaan, kun kaksi polkee hakemaan apua isältä ja Pekalta”, Raparperi sanoi lopulta ääneen sen, mitä he kaikki olivat ajatelleet jo pitkään.

Kotijoukkoja ei kuitenkaan tarvita, kun paikalle ilmaantuu pari tuttua partiolaista. Vaikka telttaseura ei ole parhaimmasta päästä, tuntuu se olevan ainoa järkevä mahdollisuus selvitä reissusta puhtain paperein. Partiolaisten tarjoama kyyti kotiin seuraavana päivänä tuntuu huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin pitkä polkumatka kotiin. Korttipeli teltassa keventää sopivasti tunnelmaa ja yhteiselo teltassa alkaa sujua. Metsäkin alkaa tuntua tutulta, omalta. Aivan yksin he eivät metsässä kuitenkaan ole.

Raparperi lähti reippaasti kävelemään ylös lohkareista rinnettä riittävän kauan teltasta. Kun teltta katosi näkyvistä, hän kyykistyi. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa rapinaa. Lyhyet, nopeat askeleet lähestyivät. Hän ei uskaltanut katsoa, kökötti vain. Häntä ei pelottanut vaan hävetti. Hän toivoi, että metsä nousisi hänen ja lähestyvä olennon väliin. Hän ei halunnut, että kukaan näkisi häntä kyykkimässä pissalla. Askeleet tulivat aivan taakse. Jo ennen kuin hän uskalsi kurkistaa, kuka takana oli, hän tunsi alaselässään kylmän ja märän tökkäisyn. Raparperi nousi, kiskaisi housut jalkaansa ja kääntyi kauhistuneena. Susi. Valtava susi tuijotti häntä silmiin.

Tänä vuonna Geoetsivät-sarja saa jatkoa. Geoetsivät ja jäätävä mysteeri -kirjassa tytöt sekaantuvat ilkivaltatapaukseen, jossa he yllättäen ovat itse pääepäiltyjä. Syyllinen on selvitettävä!

Myös Salla Sivulan kirjassa Ketunpojat ja kätköviesti seikkaillaan geokätköjen parissa. Sivulan kirjan päähenkilöinä puuhastelevat sisarukset Veeti ja Iida. Kolmikon täydentää Petrus, Veetin paras kaveri.

Ketunpojat on kolmikon oma salaseura, joka kätköjen lisäksi harrastaa vakoilutoimintaa. Vakoilussa on kuitenkin omat vaaransa. Kun Ketunpojat saavat vihjeen aivan uuteen kätköjen ketjuun, jossa yksittäistä kätköä seuraa aina uusi kätkö, heräävät epäilykset: onko joku päässyt Ketunpoikien jäljille?

Ketunpojista kertova kirja sisältää kätköilyn ohella hengellistä pohdintaa sekä lasten arkisten surujen ja pelkojen käsittelyä.

Molemmat kirjat sopivat alakouluikäisten geokätköilyharrastajien luettavaksi. Ja vaikkei lajista mitään etukäteen tietäisi, riittää kirjoissa jännitettävää. Samalla itse laji tulee tutuksi!

Linnan arvoitus

Nokkelat etsivät Lasse ja Maija ratkovat jälleen uutta rikosta, tällä kertaa linnassa. Kirja kuuluu jännittävään ja helppolukuiseen Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarjaan. Suositusta sarjasta tehtiin vuonna 2018 myös elokuva Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus.

Lasse ja Maija ovat luokkakavereita, ja heillä on yhteinen etsivätoimisto, joka tutkii Vallilan pikkukaupungissa tapahtuvia rikoksia. Kreivi Eerik von Farssi on kutsunut kaikki Vallilan asukkaat linnaansa ylellisiin suklaamaistajaisiin. Lasse, Maija, posteljooni Franco Pollo, museonjohtaja Pirkko Pulmu, jalokivikauppias Muhammed Karaatti, poliisimestari ja ynnä muut kaupunkilaiset saapuvat linnaan kreivin pyynnöstä polkupyörällä. Kaikki ihailevat hienoa linnaa ja ahmivat mahansa täyteen herkullista suklaata. Kreivi kertoo suklaan olevan peräisin Jamaikalla sijaitsevilta suklaaviljelmiltään, joiden avulla hän on tienannut satumaisen omaisuutensa. Myös vieraat voivat tulla yhtä rikkaiksi sijoittamalla rahansa hänen uuteen suklaaviljelmäänsä. Lassen ja Maijan mielestä tilanteessa on kuitenkin jotain epäilyttävää – suklaa maistuu samalta kuin marketin tarjoussuklaa. Niinpä he livahtavat muiden huomaamatta tutkimaan linnaa tarkemmin ja kohtaavat melkoisen yllätyksen. Mistä oikein on kysymys? Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjan jännittävät ja helppolukuiset kirjat sopivat erityisesti vastikään lukemaan oppineille, mutta niistä nauttivat kaiken ikäiset.

Postauksen kirjoitti Elina Vaajakosken kirjastosta

Aavehevosen arvoitus

Eletään vuotta 1910 sumuisessa Helsingissä. Heikki, Erik, Samuli ja Otto päättävät perustaa salaseuran Apassit. Helsinkiä piinaa mystinen, sinisilmäinen aavehevonen, joka murtautuu öisin kauppohin, rikkoo ikkunoita ja sotkee paikkoja varastamisen lisäksi. Pojat päättävät ryhtyä selvittämään aavehevosen arvoitusta. Rohkeimmiksi mysteerin selvittäjiksi kuitenkin paljastuu Heikin pikkusiskot Elli ja Nelli, jotka lopulta ansaitsevat paikkansa Apassien joukossa. Aavehevonen – mikä se oikein on?

Senaatintorin suunnasta lähestyi laukkaavan hevosen kavioiden kopina.

Heikki kääntyi Samuliin päin.

– Ei kai… Ei kai tuo ole…

– Aavehevonenko? Samuli kysyi. Hänen äänensä särähti.

s. 38

Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama Aavehevosen arvoitus aloittaa Apassit-nimisen lasten historiallisen seikkailusarjan. Kirjan historiallisuus näkyy lähinnä lasten eriarvoisuudessa. Heikki ja Erik ovat varakkaammista perheistä lähtöisin, joten he ovat jatkaneet opintojaan lyseoon, kun taas Samuli ja Otto ovat vähävaraisemmista perheistä. He käyvät molemmat jo 12-vuotiaina töissä, kun oppivelvollisuus kansakoulussa on jo suoritettu. Lisäksi eriarvoisuus näkyy myös tyttöjen ja poikien välillä: Elli ja Nelli käyvät tyttölyseota, kun taas pojat arvostetumpaa poikalyseota.

Aavehevosen arvoitus on mielenkiintoinen kirja alakouluikäisille seikkailukirjojen ystäville. Kirja käy hyvin luettavaksi itsekseen tai ääneen yhdessä vaikka vanhemman kanssa. Arvoitus on yllätyksellinen sekä jännittävä. Kirjan hahmot ovat myös monipuolisia ja erilaisia: lapset hyvinkin fiksuja ja rohkeita, aikuiset taas pelokkaita tai itsekkäitä.