Piste

Oletko pohtinut, että piste joutuu olemaan mukana joka ikisessä tarinassa? En minäkään ollut ennen kuin luin Kaisa Happosen kirjoittaman ja Joonas Utin kuvittaman Piste-kirjan.

Kirja tosiaan kertoo pisteestä, jolla on tullut mitta täyteen tarinoita. Hän ei halua olla missään enää osallisena, varsinkaan eräässä avaruuskoiratarinassa. Se oli viimeinen niitti. Valot pois ja kirjan kannet kiinni!

Mikä ihmeen avaruuskoira? Tuleeko piste toisiin aatoksiin?

Piste ja megaÄLLÖ tykkäysjuttu jatkaa edellisen kanssa samaa linjaa. Taas joudutaan tarinan vietäväksi, mutta tällä kertaa kuvioissa ei olekaan avaruuskoiraa vaan imelää hattaraa! Romantiikkaa! Sokerisiirappia! Yäk. Kuka sellaista nyt haluaisi lukea. Piste, kukapa muukaan, joutuu tässäkin tarinassa olemaan mukana. Mutta voiko tällainen hattarahöttö aiheuttaa muitakin tunteita kuin yökötystä?

Hämärinkäisen lempeä sanoma

Hämärinkäinen on kirja, johon palaan mielelläni marraskuun tuntumassa, kun hämäryys ja pimeys alkavat turruttaa ja väsyttää.

Hämärinkäinen on pieni olento, joka kutoo hämärää kangaspuillaan. Kutoessaan se laulaa hämäränhyssylaulujaan. Hämärinkäisen kutoma hämärä kuvataan tarpeellisena ja positiivisena asiana:

“Hämärä nukutti metsän puut. Se peitteli lempeästi talot ja katulyhdyt. Hämärä toivotti hyvää yötä myös auringolle.”

Yöntekijät, tähtiset, kuunkierittäjät ja kukankutojat jatkavat Hämärinkäisen aloittamaa työtä omalta osaltaan.

Mutta kukkakauppias Keikanderia painaa joulustressi: hämärän ja kaamoksen vuoksi joulukukat uhkaavat jäädä keskeneräisiksi eikä kauppiaalla ole riittävästi myytäviä kukkia joulusesonkiin. Keikander päättää jouduttaa kukkien nuppujen kehittymistä ja aukeamista arveluttavin keinoin. Kirja kertoo siitä, miten käy, kun Hämärinkäinen ei pääse tekemään työtään.

Mila Teräksen kirja on ihanan lempeä ja hienovireinen tarina hämärän ja pimeyden tärkeydestä. Karoliina Pertamon tummasävyinen kuvitus täydentää oivallisesti tekstiä. Hämärinkäinen saattaa lievittää lapsen pimeänpelkoa asioiden konkretisoinnilla ja onkin sopiva kirja yhdessä ääneen luettavaksi. Kuvakirja soveltuu vallan mainiosti myös aikuisille tuodessaan esiin joulun kaupallista puolta ja antaessaan oikeutuksen kiireettömään, hiljentyvään ja lepoa arvostavaan joulunodotukseen. Hämärinkäinen oli Finlandia Junior –ehdokkaana vuonna 2015.

Postauksen kirjoitti Minna Tikkakosken lähikirjastosta.

Myrskynsilmä

Meri Luttisen esikoisromaani Myrskynsilmä kertoo Kainusta, nuoresta tytöstä muinaissuomalaisessa fantasiamaailmassa. Kainun kotikylässä kaikki kuusitoistavuotiaat tytöt käyvät läpi riitin, jonka myötä heille valikoituu paikka yhteisössään. Paikka voi löytyä emäntänä, äitinä tai vaikkapa käsityön taitajana. Kainun riitti määrää Tietiäksi, vieläpä korkeimman asteen sellaiseksi. Tämä ei ollut Kainun toive, tähän hän ei ollut valmistautunut.

Tietiäksi Kainun on kuitenkin taivuttava. Rooli on kunnioitusta herättävä, mutta samalla vaativa. Kylän oman Tietiän tehtäväksi jää Kainun kasvattaminen tulevaan rooliinsa. Vanha Tietiä kuitenkin tunnistaa, että Kainun rooliin Tietiänä liittyy jotain suurempaa. Jotain sellaista, johon vain kymmenennen kehän Tietiällä on voimia. Tämän kokoiseen tehtävään vanha Tietiä ei voi Kainua mitenkään valmistaa. Kymmenennen kehän Tietiäksi Kainun on kasvettava itse, ilman vanhan Tietiän ja kotikylänsä tukea.

Saavuttaakseen varmuuden roolissaan Tietiänä Kainun on matkattava niin kylän ulkopuoliseen maailmaan kuin omaan itseensä. Matkaseuraksi hän saa voimaeläimensä, valkoisen suden, nimeltään Viima. Vanhalta Tietiältä Kainu saa mukansa korun, Myrskynsilmän. Myrskynsilmä kaulassaaan Kainun on lähdettävä etsimään tehtäväänsä. Tehtävää, joka hänelle riitin mukaan on määrätty, mutta josta hänellä itsellään ei vielä ole mitään tietoa.

”Mitä näet on totta. Mitä et näe, katoaa. Mitä kuvittelet näkeväsi, tulee näkyväksi.”

Lukukokemuksena Luttisen lähes neljäsataasivuinen teos on miellyttävä. Fantasiakirjallisuutta edustava teos sopii fantasian suurkuluttajille, mutta myös niille, jotka ovat mieltyneet realistisempaan tarinankerrontaan. Sisältönsä puolesta teos sopii yläkoululaisista aikuisiin. Myös paljon lukeneille alakoululaisille kirjaa uskaltaa luettavaksi suositella.   

Kesämyrsky

Siiri Enorannalle Kesämyrskyn Finlandia Junior -ehdokkuus on jo neljäs. Palkinnon hän on voittanut kerran, vuonna 2018 nuortenromaanilla Tuhatkuolevan kirous. Muitakin palkintoja hänelle on kertynyt. Kesämyrsky jatkaa Enorannan varsin menestyksekästä kirjailijan uraa olemalla hänen yhdeksäs romaaninsa.

Andrew Appleton lähtee viettämään kesää Joseph ”Josh” Royn perheen kesähuvilalle Summersuttoniin. Josh on nuortenjengi Nokisiipien johtaja ja rikkaasta perheestä oleva 13-vuotias poika, johon Andrew on ihastunut.

Andrewn isä on lastenpsykiatri ja hän saa tehtäväkseen hoitaa Joshin siskoa Penelopea. Hän on traumatisoitunut murhan todistamisesta, eikä siksi muista murhaajan henkilöllisyyttä.

Kesä on täynnä murhan selvittelyä, Penelopen oikutteluja, manipulointia, valehtelua ja täydellisyyden ruman puolen esiin tuomista. Mukana on tietenkin myös ystävyyttä ja ihastumista.

Niin kauan kuin he muistivat, voimassa oli ollut sopimus, jonka mukaan he eivät kannelleet toisistaan. Eivät koskaan. He saattoivat valehdella toisilleen, tehdä kepposia ja haukkua ja nipistää, mutta mitään oikeasti pahaa he eivät koskaan tehneet, ja siitä pahasta, mitä tehtiin muille, ei kerrottu vanhemmille.

s. 119

Enoranta on luonut kirjalle kiehtovan vaihtoehtomaailman, jossa lennetään lentureilla ja automobiilit ovat jo hieman vanhanaikaisia. Tässä maailmassa on kuitenkin hyvin paljon samankaltaisuutta omamme kanssa, kuten luokkajaottelu.

Vaikka päähenkilöt ovat 12-13-vuotiaita, en ehkä suosittelisi tätä kirjaa sen ikäisille lukijoille. Sisällöllisesti tämän suuntaisin nuorille aikuisille tai vähintään 15-vuotiaille. Sisällön lisäksi lukeminen vaatii keskittymistä aikajanan hyppimisen vuoksi. Jokaisen luvun aikana täytyy miettiä ollaanko nykyhetkessä vaiko parin kuukauden takaisessa.

Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla

Junalla matkustaminen on vaivatonta, mutta kun sen tekee ensimmäistä kertaa, voi moni asia mietityttää. Tatun ja Patun Simo-setä kutsuu pojat luokseen Hääppölään.

Junaliput on valmiiksi ostettu, joten ei muuta kuin tavarat kasaan ja matkaan. Niinhän sitä luulisi, mutta kun on kyseessä Tatu ja Patu, eivät asiat suju tavallisesti. Ensin iskee tärisyttävä matkajännitys!

Päänvaivaa tuottaa myös mitä pakata ja mihin? Onneksi juna-asema löytyy helposti ja itse juna. Matka voi alkaa.

Tatun ja Patun ensimmäinen junamatka on tapahtumarikas ja vauhdikas. Pienen mutkan kautta löytyvät istumapaikat. Ihmetystä herättää matkalippujen katsominen: voiko niitä katsoa väärin? Yksinkertaisilta tuntuvia asioita voi tehdä niin monella tavalla. Matka ei suju kommelluksitta, mutta kaikesta selvitään. Tatuun ja Patuun voi luottaa. Ei ihme, että kirjasarja on niin suosittu.

Aino Havukainen ja Sami Toivanen on voittanut vuonna 2007 Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Tatun ja Patun Suomi. Miten Tatun ja Patun käy tällä kertaa?

Palkintolautakunnan perustelut Finlandia Junior -ehdokkuudesta:

”Riemastuttava kuvakirja osoittaa, kuinka näennäisesti arkiset asiat voivat tosiasiassa olla jännittäviä seikkailuja. Teoksen kertomus on täynnä huumoria, joka tarjoaa iloa ja uusia näkökulmia maailman tarkasteluun kaikenikäisille lukijoille. Rikkaan kuvituksen yksityiskohdat ovat lahja, jonka lukija saa jokaisella lukukerralla uudestaan. ”

Räyhärotta, desipelidespootti-malluainen ja laineilla lautaileva särmäneula – Otus opus on lajien ja kielen moninaisuuden iloittelua

Otus opuksen runot taidokkaasti ja hauskasti riimitellyt Laura Ruohonen katselee maailmaa pienten otusten silmin ja samalla ihmisen ymmärrettävin vertauksin. Aikuinen saa opuksen kekseliäistä riimittelyistä irti myös asioita, jotka eivät pienemmille välttämättä ihan avaudu. Tällainen monitasoisuus ja tulkintaisuus ovat tässäkin tapauksessa rikkaus, joka pitää äärellään ja hymyilyttää monen ikäisiä lukijoitaan.

Kirjassa esitellään 37 kissaa pienempää otusta ja lähes jokaiselle on omistettu oma värikäs aukeamansa. Kirjan ilmeikkään ja hengittävän kuvituksen on tehnyt Erika Kallasmaa. Kirjan kuvat ovat isokokoisia mutta ilmavasti aseteltuja, ja korostavat osaltaan hauskasti kutakin otusta aivan omanlaisenaan persoonana.

Harakalle elämä on kuin kioski, ja kun roskis repee on harakalla juhlat. Puuntuhooja pyytää ”Vähän ymmärrystä, pliis” eläessään puun ja kuoren välissä – ikinälässä. Särmäneula, huojuva hujoppi taas lillii ja lipuu laineilla suuntaa vailla mutta poikasistaan se huolehtii nimensä mukaisesti särmästi. Magnustien pesässä taas käy melkoinen kälätys, pälätys ja sukusähellys. Kaljupäinen vedessä elävä malluainen ui yksin ja mölisee, ja paljastuu aukeaman tieto-osuudessa vain mustikan kokoiseksi ja silti yhtä äänekkääksi kuin ruohonleikkuri. Syyttä sitä ei siis nimetä desipelidespootiksi.

Otus opuksen rikkaus onkin ytimekkään kuvailevassa ja kekseliäässä kielessä. Otuksia kuvaileville vertauksille ja sanoille on myös vastinetta todellisuudessa. Kirjan jokaiselle aukeamalle sijoitettu tieto-osuus luo taustaa runomitassa ilotelluille mielikuville kustakin kohteestaan. Parhaiten oikeuksiinsa tekstit pääsevät ääneen luettaessa, riimittely rullaa ja tieto-osuudet sysäävät jutteluun ja haluun ottaa selvää enemmän.

Otus opus laajenee mielikuvitusta kutkuttavasti myös säveliksi. Yksittäisen kuuntelijan lisäksi voisin kuvitella että etenkin ryhmätilanteissa ilmeikkäistä sävellyksistä on iloa. Kirjan alkuaukeamalla olevan qr-koodin tai nettiosoitteen takaa löytyvät kitaristi Petri Kumelan mainiot, nykysäveltäjien säveltämät miniatyyrikappaleet kirjassa esitellyistä otuksista.

Otus opuksen voi nähdä myös luonnon monimuotoisuuden puolustuksena; se antaa äänen hyvin monenlaisille pienille eläville. Koppakuoriaisten suulla:

”Me autamme, suojaamme, jelpimme teitä, ei maailma pyörisi ilman meitä, sadon ja kadon enkeleitä. Koppiksille paukuttakaa henkseleitä!”

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat

Vuoden 2020 Finlandia Junior -ehdokkaat on nyt julkistettu. Vuosittain kovaa kisaa käyvät kuusi teosta, jotka esiraati valitsee. Lopullisen valinnan voittajasta tekee yksittäinen henkilö. Tänä vuonna voittajan valitsee näyttelijä Christoffer Strandberg.

Kansikuvat kustantajien sivuilta

Tämän vuoden ehdokkaat ovat:

Radio Popovista ja Molli ja maan ääristä löydät jo esittelyt tästä blogista (linkit yllä). Muista ehdokkaista teemme esittelyt tulevina viikkoina. Pysy linjoilla siis!

Teatterimaailman lumoa

Ehkä olet ollut teatterissa katsomassa näytelmää tai nauranut sirkuksessa klovnien toilailuille. Näihin molempiin maailmoihin pääset Heidi SilvaninLava kutsuu, Tippi!” -kirjan myötä.  

Kirja kertoo Tippi-tytöstä, joka menee mukaan näytelmäkerhoon. Idea kerhoon menemisestä on ollut äidin, ja suoraan sanottuna Tippiä epäilyttää. Tippi on jo päättänyt, että eka kerta kerhossa saa jäädä samalla viimeiseksi – kunnes on hänen vuoronsa esittäytyä muille.  

“Minä olen Tippi”, hän aloitti, vaikka tunnekuohu hankaloitti puhumista. “Olen kymmenen, ja minusta tuntuu… Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että minusta tulee isona näyttelijä.” 

Siltä hänestä tosiaan tuntui. Hän oli oikeassa paikassa, omassa elementissään, juuri siellä, minne hän kuului: näyttämöllä, parrasvalojen loisteessa, katseiden kohteena, ja aivan kohta yleisö taputtaisi hänelle käsiään ja hän nauttisi jokaisesta hetkestä. 

Ja niin Tippi jää kerhoon sittenkin. Kerhossa käyntiä varjostaa kuitenkin yhden kerholaisen, Miian, ilkeily. Onko näytteleminen ja kerho sen arvoista, että kannattaa tulla kiusatuksi? Entä kuka saa olla loppunäytöksen tähtiesiintyjä?

Lava kutsuu, Tippi! on nauruntäyteinen kuvaus itsensä voittamisesta ja ystävyyden voimasta. Paljon hassuttelua, kommelluksia ja kirpeitäkin tunteita on luvassa tämän kirjan lukijalle. Samalla tulee oppineeksi monenmoista esiintymisestä ja näyttelemisestä. Kirjalle on myös jatko-osa “Rooli päällä, Tippi”.  

Jos kiinnostuit Tippi-kirjoista, saattaisit pitää myös näistä: 

Henna Helmi: Nellyn uudet kuviot 

Nelly on muuttanut asumaan isän ja tämän uuden puolison, ärsyttävän Saanan luokse. Äiti ja kaverit ovat jääneet toiseen kaupunkiin. Löytyisikö Nellylle uusia kavereita harrastuksen parista? Nelly päättää yrittää parhaansa IceLove-joukkueen koeluistelussa. Kirja aloittaa IceLove-sarjan, jossa seurataan luistelujoukkueen jäsenten elämää.  

Teija Huusko: Balettia, Alina!  

12-vuotias Alina jatkaa balettiopintojaan, mutta tänä vuonna hänellä on uusi baletinopettaja, joka ei tunnu huomaavaan Alinaa ollenkaan. Lisäksi ryhmään on tullut uusia oppilaita, myös komea ja taitava tanssija Jasper. Harrastusvuosi huipentuu loppunäytökseen – kuka saa tanssia ihanan Jasperin kanssa pääroolissa? 

Postauksen kirjoitti Iiris Palokan aluekirjastosta.