Vuosittain kirjaston valikoimiin ilmestyy runsaasti uutta kirjallisuutta. Kaikkia näitä uutuuksia ei kirjaston henkilökuntakaan valitettavasti ehdi lukea. Tällöin avun voi löytää verkkokirjastosta: verkkokirjaston laajat teostiedot sekä aihesanoitus kertovat kirjasta muun muassa kirjan genren, sivumäärän, päähenkilöt sekä takakannen kuvaustekstin. Suosittelen tutustumaan verkkokirjastomme monipuoliseen sisältöön!
Verkkokirjaston lisäksi tietoa kirjoista voi löytää sosiaalisesta mediasta, erilaisista kirjallisuusaiheisista lehdistä, kirjakauppojen mainoksista sekä tietenkin ystäviltä ja työtovereilta. Meille kirjastolaisille erityisesti työtovereiden vinkit ovat korvaamattomia. Tämän tiedostaen kehittämiskirjastomme Tampereen kaupunginkirjasto järjestää vuosittain Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueiden kirjastojen työntekijöille suunnatut Kirjakutsut. Kutsuilla kirjastoammattilaiset esittelevät toisilleen aina edellisenä vuonna ilmestyneitä lasten- ja nuortenkirjoja. Päivän aikana tutuksi tulevat niin helppolukuiset lastenkirjat kuin nuorten aikuisten fantasia; saamme maistiaisia vuoden aikana ilmestyneistä peleistä, aika ajoin vieraskielisetkin uutuudet piipahtavat päivän tarjonnassa.
Tammikuussa, vuoden 2024 Kirjakutsuilla, Katri Jyväskylän kaupunginkirjastosta sekä Liisa Tampereen kaupunginkirjastosta esittelivät meille kirjastolaisille lasten ja nuorten tietokirjauutuuksia. Vuoden 2023 sato, erityisesti lasten tietokirjojen osalta, oli runsas. Jokavuotisia aiheita lasten tietokirjoissa ovat eläimet – niin villit kuin kotioloissa viihtyvät – sekä muut luonnontieteelliset aiheet. Niitä sisältyi myös Kirjakutsujen nostoihin. Myös aivan uusia aiheita nousee säännöllisesti esiin. Esimerkiksi viime vuosina lastenkirjojen kautta pienillekin lukijoille tutuksi ovat tulleet raha ja työ. Katrin ja Liisan esityksen voit katsoa Youtubesta.
Itse tartuin Kirjakutsujen innoittamana Henna Aunon ja Piia Keton teokseen Uteliaat oppijat tutkivat syöpää. Kirjassa tutkijoiksi ryhtyvät Aisha ja Eino sekä Utu, jonka äidillä todetaan rintasyöpä. Yhdessä lapset ottavat selvää syövän olemuksesta sekä sen hoidosta. Tarinallisesti etenevä tietoteos on mielestäni oivallinen. Lukijalle selviää, kuinka syöpäsolut toimivat, miten ne voi havaita, millaisin askelin hoidossa edetään ja miltä sairastuneesta saattaa hoitojen aikana tuntua. Kirja ei mene liiallisiin yksityiskohtiin, vaan kuvaa sairautta kokonaisuutena. Tarinan lomaan sijoitettu tietoaines antaa kohderyhmänsä huomioiden sopivasti tietoa vaikeasta aiheesta, lukijaansa pelottelematta. Mitään oleellista ei kuitenkaan jätetä kertomatta: on mahdollista, että syöpään kuolee. Kirjan tunnelma on aiheensa vakavuudesta huolimatta rauhallinen ja raikas. Aikuinenkin lukee tämän kirjan mielellään.
Omalle lukulistalleni vuoden 2023 tietokirjauutuuksista nousi myös Natalia Salmelan ja Jasmin Hamidin kirjoittama teos Työ: miksi siellä käydään ja mitä siellä tehdään. Kirjassa päiväkodin opettaja Minna keskustelee päiväkotilasten kanssa erilaisista töistä ja työntekijöistä. Keskustelu saa alkunsa lasten hämmennyksestä: Mikset sinä Minna käy töissä? Käynhän minä, korjaa Minna. Etkö sinä asukaan päiväkodissa? lapset ihmettelevät. Päiväkodissa työskentelystä saa kuulemma vähän rahaa, mutta paljon iloa. On mukavaa, jos voi töissä olla iloinen. Jos taas tuntee korkeanpaikankammoa, niin ei kannata ryhtyä nosturinkuljettajaksi. Nosturinkuljettajat kuitenkin työskentelevät pääsääntöisesti päivällä, mutta myös öisin töihin suuntaavat muun muassa sairaanhoitajat, pelastajat ja joskus myös putkien korjaajat. Tämä kirja huomio myös eläimet: poliisihevosella on oltavat lehmän hermot ja maisemointilampaat eivät tykkää nokkosista. Kirjaston työntekijöitä kirjassa ei mainita. Kirjastotyöstä saa kyllä iloa. Vaan mistähän me kirjaston työntekijät emme tykkää?
Myös Karoliina Suoniemen teos Paperinarukengät herätti kutusilla mielenkiintoni. Osin harmillisen ajankohtainenkin teos kertoo lapsista sodan jaloissa. Sodat herättävät hämmennystä ja surua. Sota-aikana osa ihmisistä joutuu lähtemään kotoaan kokonaan pois, kotiin jäävillekin moni asia on kotona toisin. Sota-ajat ovat aina vaikeita, mutta sodasta toipuminenkin vie aikansa. Tässä kirjassa kerrotaan lasten ja perheiden arjesta sotavuosina ja heti sodan jälkeen. Tietoa värittävät aikalaisten kirjeet ja valokuvat tuolta ajalta. Moni asia olikin toisin. Ikkunoissa pidettiin pimennysverhoja, mutta ei valolta suojautumiseen kesällä, vaan kaupunkien pimentämiseen pommitusten pelossa. Kun opettajat lähtivät sotaan tai aputöihin, saatettiin koulua jatkaa radion avulla - kuin etäkoulu koronan aikaan! Mutta mitä oikein olivat namimurut ja mottitalkoot, lottanuket ja paperinarukengät?
Verkkokirjastossa tein itselleni vielä varauksen Hanna Ekolan kirjoittamaan Surupolkuun. Kirja sisältää sururunoja ja lohtuajatuksia – surulle on tärkeä löytää sanat.
Itsepäisen koiran omistajana jään myös kärsivällisesti odottamaan Reetta Niemelän ja Anni Nykäsen teosta Parhaat ystävät : koiralähtöinen tietokirja koko perheelle. Tämä kuvitettu tietoteos sisältää 133 sivua ja tarjoaa meille ihmisille uusinta tietoa, taitoa ja ymmärrystä koirien tarpeista, tunteista ja elekielestä. En malta odottaa!
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Hyvän tietokirjan jälkeen on kuitenkin mielestäni hyvä olla: hyvä tietokirja tarjoaa tietoa sopivassa määrin, tarkoituksenmukaisista näkökulmista; hyvä tietokirja vahvistaa lukijansa tiedonhallinnan tunnetta sortumatta kuitenkaan siihen, että julistaisi kaiken loppuun käsitellyksi. Pieni epävarmuus on väistämätön tunne tämän päivän maailmassa. Hyvä tietokirja tarjoaa apuvälineitä tuon epävarmuuden sietämiseen turvallisin mielin. Luetaanhan siis lisää!
Kallellaan kertomuksiin 