Minä ja Muru

Lena Frölander-Ulf on kirjoittanut ja kuvittanut salaperäisen tummanpuhuvat teokset Minä, muru ja metsä, Isä, minä ja meri sekä Muru ja minä metropolissa. Näissä tarinoissa annetaan tilaa lapselle olla oma itsensä. Tuon tilan turvissa on mukava seikkailla mielikuvituksen maailmoissa.

Kirjassa Minä, muru ja metsä mennään mökille. Äiti rakastaa mökkeilyä, mutta minä pelkään. Pelkään pimeää, pelkään tuulta, pelkään käydä metsäpissalla. Lopulta olen pidätellyt niin pitkään, että minun on  pakko mennä. Muru lähtee onneksi mukaani.

Yhtäkkiä kuuluu ryminää. Kallion jättikivi pamahtaa auki! ”SINÄKÖ vingutat? SINÄKÖ uskallat herättää Gargatuulan?” Vuorenpeikko tuijottaa minua. Hänen hengityksessään haisee hiki ja mätä mato.

Näkki aloittaa narisevan sävelmänsä.

Ei peikkokaan ihan mitä tahansa siedä. Peikkokin kaipaa rauhaa. Minäkin saan pelätä. Ja silti kaikki voi mennä lopulta ihan hyvin.

Kirjassa Isä, minä ja meri noustaan veneeseen. Minä en tahdo käydä kylässä vieraiden ihmisten luona. Varsinkaan, jos sinne mennään veneellä! Minä pelkään aaltoja, pelkään rakkolevää, pelkään limaisia, terävähampaisia haukia. Minä en halua uida!

Omalla laivallani määrään minä. Lähdemme kauas pois. Pois aikuisten keskusteluista, oudosta musiikista ja onnen päivistä. Pois metsän läheisyydestä. Sieltä raikuu: ”Tänne! Heitä tänne!

Minä en heitä. Sen sijaan sukellamme Murun kanssa veden alle. Veden alla näen kimaltavia kiviä ja näkinkenkiä. Murun perässä pääsen seuraamaan Tähtikki Nykäsen esiintymistä. Tähtikkikään ei nauti pintapuolen serkuistaan. Syvällä ymmärrän, ettei meren limaisuus niin kamalaa olekaan. Se tuo mieleen haaleanlämpöisen jäätelön.

Isä on pinnalla minua vastassa.

”Siinähän te olette!” isä huudahtaa. ”ehdin jo huolestua. Ethän pety, jos lähdemme täältä suoraan kotiin.?” ”En todellakaan!” huudan takaisin. ”Mutta kai me ehdimme uimaan? Vain sinä ja minä, isä?”

Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Muru ja minä metropolissa matkustetaan Maija-siskon luokse suureen kaupunkiin. Maija rakastaa suurta kaupunkia. Muru ei – metropoleissa koirat pissaavat tolppiin. Minä taas pelkään melua, pelkään muukalaisia, pelkään kulkukoiria.

Koirapuiston kohdalla Maija sanoo: ”Odottakaa tässä, niin käyn ostoksilla.” Sitten hän katoaa. En halua odottaa tässä.

Onneksi mukanani on Muru. Kumpikaan meistä ei halua rähinöidä, joten hetken päästä meille tarjotaan puistossa lientä ja keksejä. Kun liemi on juotu, juhlat alkavat. Muru ja Ramona juttelevat. Sonja muistuttaa kaikkia jättämään lohikäärmesedän rauhaan. Setä tarvitsee lepoa. Kun juhlat ovat ohi, kuulen Maijan äänen portilta. Tulkaa, nyt mennään!

Pelkäsitkö? ”En ollenkaan”, minä vastaan. ”Mennäänkö huomenna uudestaan?”

Ottilia ja keltainen kissa

Ottilia on pieni, neuvokas tyttö. Hän asuu pippurimyllyn muotoisessa talossa yhdessä Mauri-herran kanssa. Mauri-herra on pieni, karvainen suohenkilö Norjasta ja Ottilian paras ystävä.

Ottilian vanhemmat matkustavat paljon, joten hän on usein erossa heistä. Vanhemmat lähettelevät Ottilialle usein postikortteja, joiden keräämistä tyttö rakastaa.

Eräänä päivänä Mauri-herra löytää lyhtypylvääseen liimatun julisteen, jossa kerrotaan kadonneesta koirasta. Samalla päivän sanomalehdessä uutisoidaan murtovarkauksista, joista poliisilla ei ole mitään johtolankoja. Ottilia laatii ovelan suunnitelman, jolla saadaan varkaudet ja kadonneiden koirien arvoitus selvitettyä.

Ottilia ja keltainen kissa on hurmaava kirja alakoululaisille. Se pitää sisällään Chris Riddellin ihanat, yksityiskohtaiset kuvitukset ja mukavan leppoisan juonen. Mauri-herra kaikessa hiljaisuudessan oli ehkä kirjan parasta antia, mutta Ottiliakin on oikein mukava, itsenäinen tyttöhahmo.

Chris Riddelliltä on Ottilia-sarjan lisäksi suomennettu Ada Gootti-sarja, johon kannattaa ehdottomasti myös tutustua. Alla olevalla videolla Chris Riddell näyttää ja kertoo, kuinka hän piirtää Ada Goottia.

Maukan ja Väykän hyvä päivä

Timo Parvela on kirjailija, joka on kirjoittanut paljon kirjoja lapsille, nuorille ja aikuisille. Monet kirjoista ovat sellaisia, että niiden lukemisesta nauttivat monen ikäiset. Esimerkiksi Ellan ja kavereiden kommellukset naurattavat koko perhettä, ja samoin minun suosikkini eli Maukka ja Väykkä -kirjat, joita on ilmestynyt jo mukavan korkuinen pino.

Maukka ja Väykkä ovat kaverikaksikko, joista Väykkä on aamuvirkku koira ja Maukka on hitaammin heräilevä kissa. Kämppäkaverit asuvat yhdessä taivaansinisessä talossa mäen päällä ystävien kylässä, jossa  asuvat eläimet ovat jättäneet jotain taakseen ja löytäneet tilalle paljon uutta. Ystävien kylän asukkaisiin voi tutustua tarkemmin varsinkin Maukan ja Väykän naamakirjassa (2014).  

Maukan ja Väykän tarinoissa on aina ihan varmasti kahden erilaisen luonteen ja erilaisen maailmankatsomuksen näkökulmaa kaikenlaisiin asioihin.  Tarinoissa myös tapahtuu. Joskus liikettä ja sattumuksia ja kommelluksiakin on tosi paljon, mutta joskus on enemmän paikoillaan olemista ja maailman ihmettelyä. Maukka ja Väykkä -kirjoja on jo 10. Ne voi lukea ihan missä järjestyksessä huvittaa ja mielellään moneen kertaan!

Maukan ja Väykän hyvä päivä -kirjassa (2017)  valmistaudutaan Härkä Möön lähestyviin syntymäpäiväkekkereihin, joihin liittyy muun muassa lahjojen hankkiminen (tilausteos muotokuva),  juhlapuheen valmistelu (kerrankin juuri sopivan mittainen) ja juhlavaatteetkin olisi oltava (huopahattu vai olkihattu). Ennen kuin juhlat on juhlittu, on hukassa muun muassa henkselit, huuliharppu, sopivat sanat ja kolikko. Mutta kaikesta selvitään ja kevään touhukkaat päivät loppuvat yhteisiin iltoihin pohdiskeluineen.

Millainen päivä kärpäsellä oli mahtanut olla? Ajatus pomppasi Maukan päähän yhtäkkiä. Se olisi kovasti halunnut tietää, mitä kärpänen oli tehnyt ja ajatellut. Oliko sillä ollut hyvä päivä vai huono päivä? Oliko sen päivä ollut tuiki tavallinen vai todella erikoinen? Maukalle tuli haikea olo, sillä se ei saisi koskaan tietää. Se ei osannut kärpästen kieltä eikä kärpänen puhunut kissaa. Mitä enemmän Maukka asiaa ajatteli, sitä enemmän sitä harmitti. Maailma oli täynnä asioita, joista se olisi halunnut tietää enemmän.

Maukan ja Väykän tarinoita on e-kirjoina ja e-äänikirjoina paljon verkkokirjastossa. Kunhan saat käsiisi Mäykat ja Väykät, joko kirjastosta lainaamalla tai vaikka kaverin kirjahyllystä, niin pääset katsomaan myös Virpi Talvitien ihania kuvituksia.

Kirjailija Timo Parvela on lukenut omalla Facebook-sivullaan ääneen maaliskuun puolesta välistä alkaen etenkin sellaisia tarinoita jotka ovat kirjailijan itsensä suosikkeja ääneen luettuna. Voit katsoa tarinoita Timon lukemana Unicefin sivuilta https://www.unicef.fi/satuhetki/. Siellä on myös Maukan ja Väykän hyvä päivä -kirjan ensimmäinen luku Kärpänen.

Yhdellä Eeva-mummulla oli tapana sanoa että hänellä on hyviä päiviä ja parempia päiviä. Toivottavasti Sinulla on tänään parempi päivä!

Postauksen on kirjoittanut Laura pääkirjastolta.

Kaarle kaupungilla

Kaarle on pieni pyöreä koira, joka asuu herra ja rouva Kiiltokenkäsen luona. Aamuisin Kaarle katselee omasta pedistään heidän aamupuuhiaan toinen nappisilmä auki ja toinen nappisilmä kiinni. Kun Kiiltokenkäset ovat lähteneet töihin, Kaarlen päivä saa alkaa.

Heti kun ulko-ovi on sulkeutunut, Kaarle avaa molemmat nappisilmänsä. Hän ottaa tyynyn alta esiin baskerinsa ja nakkaa sen päähänsä.

Sitten hän päättää, millaiseen seikkailuun hän tänään lähtee.

s. 10-11

Kaarlella on ystävä, Lordi Nukkasukka, joka on nukkainen, haiseva sukka. Hänen kanssaan Kaarle päättää lähteä kaupungille seikkailemaan. Kaupunki on uusi ja vieras paikka, jossa on paljon kaikkea kiinnostavaa. Matkan varrelta löytyy myös maailman paras kauppa. Ikinä. Sitä sopii miettiä, mikä on koiran mielestä maailman paras kauppa koskaan. Luulen, että yllätyt. Minä ainakin yllätyin.

Kaupunkipäivästä tulikin loppujen lopuksi melkoinen seikkailu Kaarlelle ja Lordi Nukkasukalle. Se oli jopa niin jännittävä, että seuraavana päivänä Lordi Nukkasukka oli kipeä. Kaarle mittasi ystävänsä kuumeen banaanilla ja päätti, että nyt on ambulanssilla vietävä hänet sairaalaan. Selviääkö Lordi Nukkasukka ja mikä kumma sairaus muita sairaalassa olijoita vaivaa?

Kaarle on todella sympaattinen koira ja minä ainakin viihdyin hänen ja Lordi Nukkasukan seurassa mainiosti! Kirja on lämminhenkinen ja leppoisa lukupala. Helppolukuisuutensa vuoksi se sopii hyvin juuri lukemaan oppineille, toki myös muillekin.

Kaarle voi olla sinulle tuttu tv:stä! Hänen seikkailujaan voi seurata Yle Areenaan ilmestyvistä jaksoista. Kirjoja on ilmestynyt suomeksi jo ainakin kaksi tämän ensimmäisen osan lisäksi.