”Olen aivan hurmaava!”

Olen ollut kirjastossa harjoittelijana kesäkuun alusta asti. Tässä kuluneen kuukauden aikana olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon siitä, että kirjastotyössä tulee vastaan tavallista enemmän kirjoja kuin normaalisti.

Joskus tulee vastaan oikein erityisen mielenkiintoisia kirjoja ja silloin niiden hyllyyn takaisin laittaminen ei onnistukaan niin helposti. Tällaisissa tapauksissa ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin napata kirja ja viedä se lainauksen kautta kotiin luettavaksi.

Nämä kaksi kirjaa, joista aion teille kertoa, ovat juuri sellaisia kirjoja.

Ensiksi luin kirjan nimeltä Julius on merenneito. Se kertoo ihan nimensä mukaisestikin pojasta nimeltä Julius, jonka suurin unelma olisi olla merenneito.

Mutta mitäs mieltä Juliuksen mummi onkaan siitä?

Jessica Loven ihanan värikäs ja kaikin puolin taitava kuvitus saa lukijan koukkuun aivan kirjan etukannesta lähtien.

Jos yleensä pidät kirjoissa enemmän kuvista kuin tekstistä tämä kirja on ehdottomasti sinulle!

Toinen kirja, jonka vein kotiin luettavaksi on nimeltään Kroko Mekossa. Se kertoo Aki nimisestä krokotiilista, joka eräänä päivänä löytää lammenrannalta aivan ihanat juhlahepeneet!

Aki päättääkin kokeilla niitä päälleen, mutta sitten paikalle saapuu ilkeät hyeenat, jotka rupeavat heti kiusaamaan Akia tämän uudesta asusta.

Akia pelottaa. Hän keksii hädissään valheen ja sanookin hyeenoille, että hänen asunsa on esitystä varten.

Hyeenat jättävät hänet rauhaan, mutta sitten Aki tajuaa, että nyt hänen on järjestettävä oikea esitys! Ja vielä isän nähden ja mekossa! Kääk!

Miten Akin esityksen käy? Entä miten Akin kovanaama isä siihen reagoi? Entäs ilkeät hyeenat sitten? Ovatko ne ilkeitä loppuun asti?

Minua ainakin tätä kirjaa lukiessa jännitti Akin puolesta niin hirveästi, että oli pakko lukea kirja loppuun asti, että sai tietää miten Akin käy!

Olit sitten lapsi tai krokotiili, nuori tai aikuinen niin lue ihmeessä tämä kirja, sen on niin hurmaava, ettei se jätä ketään kylmäksi!

Kroko mekossa on Jeanne Williksen kirjoittama ja Stephanie Laberiksen kuvittama kuvakirja. Williksen ja Laberiksen yhteistyö toimii mainiosti, ei moitittavaa allekirjoittaneelta!

Postauksen on kirjoittanut harjoittelijamme Jasmine.

Rohkea tyttö ja jättiläiset

”Metsä on rikottu, eikä meillä ole enää paikkaa minne mennä. Jättiläiset tuhoavat kotimme.”

Greta on rohkea ja päättäväinen tyttö, joka asuu metsässä. Eräänä päivänä susi tulee kertomaan Gretalle, että metsään on tullut jättiläisiä. Voi ei! Jättiläiset ovat niin kiireisiä (yhtä kiireisiä kuin me aikuiset välillä), että ne eivät edes huomaa tuhoavansa Gretan ja eläinten kotia. Greta päättää tarttua toimeen. Hän tekee kyltin, jossa lukee ”Seis!” ja asettuu sen kanssa metsän laidalle. Jättiläiset kuitenkin vain röyhkeästi tömistelevät ohi eivätkä kiinnitä Gretaan mitään huomiota.

Eräänä päivänä Gretan viereen istuu pieni poika oman kylttinsä kanssa.

Gretan innoittamana joukko kylttien kanssa kasvaakin mahdottoman suureksi.
Loppuratkaisu onkin todella jännittävä! Pysähtyvätkö jättiläiset? Saako Greta ja eläimet pitää kotinsa?

Se selviää lukemalla kirjan.

Rohkea tyttö ja jättiläiset -kirjan värikkään ja taitavan kuvituksen on tehnyt Ƶoe Persico. Ne herättävät mielenkiinnon ja sopivat hienosti Ƶoe Tuckerin kirjoittaman tarinan kanssa.

Rohkea tyttö ja jättiläiset -kirja perustuu itse asiassa ihan oikeaan nuoreen tyttöön. Nimittäin naapurimaassamme Ruotsissa asuvaan Greta Thunbergiin. Jos innostuit Rohkea tyttö ja jättiläiset -tarinasta ja haluat lukea Gretasta lisää, niin suosittelen myös tätä Valentina Camerinin ja Veronica Carratellon kirjoittamaa Gretan tarina -kirjaa.

Siinä selviää vastauksia esimerkiksi siihen miten Gretan vanhemmat päätyivät ostamaan sähköauton, mikä on Aspergerin oireyhtymä ja miten juuri se on auttanut Gretaa kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta.

Kirjassa kerrotaan monipuolisesti Gretan elämän vaiheista, etenkin hänen kiinnostuksestaan ympäristöasioihin ja osallistumisestaan kaikkialla ympäri maailmaa pidettäviin ympäristökokouksiin.

Gretan tarina on ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa näin aikuisellekin lukijalle!

Jos innostut näiden myötä lukemaan lisää ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta niin tule ihmeessä kurkkaamaan meidän Kirjapuu, jonka oksille on sopivasti kasvanut lisää aiheeseen liittyviä kirjoja!

Postauksen on kirjoittanut harjoittelijamme Jasmine.

Spiderwickin kronikat

Uudet kirjat vievät yleensä huomion vanhemmilta helmiltä. Senpä vuoksi otetaan askel taaksepäin ja palataan hetkeksi 2000-luvun alkuun. Välillä on hyvä muistutella vanhojenkin kirjojen olemassaolosta.

Jared, Simon ja Mallory Grace muuttavat äitinsä Helenin kanssa vanhaan rähjäiseen Lukkivyöryn kartanoon. Lapset eivät ole asiasta kovin innoissaan. Tilanne kuitenkin on mikä on. Jared kuulee seinän sisältä rapinaa ja yhdessä sisarusten kanssa he alkavat tutkia mikä sen aiheuttaa. He löytävät isoisosetänsä Arthur Spiderwickin salaisen kirjaston, josta löytyy myös Haltijakirja. Rapinan lähteeksi paljastuu Yks’tikki, talon tonttu – vai pikemminkin ronttu?

Haltijakirjan löytyminen ajaa lapset vaarallisten seikkailujen partaalle. Lukkivyöryssä tapahtuu kummallisia asioita, joista tietenkin syytetään Jaredia, koska hän nyt on muutenkin hankala tapaus. Miten näitä ympärillä olevia kummallisia otuksia edes pystyisi aikuisille selittämään, kun niitä ei näe ilman silmikiveä tai mörköpeikon sylkeä silmissä.

Simon istui keittiönpöydän ääressä. Hänen käsivartensa olivat täynnä samoja mustelmia, jotka olivat koristaneet Mallorynkin käsivarsia vasta eilen, ja hänen silmänsä olivat punareunaiset kuin hän olisi itkenyt.

”No?” äiti kysyi odottaen.

”E-en minä ole tehnyt tätä”, Jared sanoi katsellen jokaista vuoronperään. Eivät kai he tosissaan uskoneet, että hän voisi tehdä jotakin tällaista?

Ja siinä, jauhokasassa keittiön lattialla, murokasan ja sikin sokin huiskittujen appelsiininkuorenpalasten vieressä, Jared näki pienet jalanjäljet.

Haltijakirja, s. 94.

Lasten täytyy selvittää, miksi Haltijakirja on niin vaarallinen ja minkä takia Mulgarat sen oikein haluaa saada itselleen. Lähde mukaan Gracen lapsien seikkailuun tämän viisiosaisen kirjasarjan kanssa. Luvassa on varmaa jännitystä, mielikuvituksellisia olentoja sekä vauhdikkaita tilanteita.

Toisinaan on mukava palata oman lapsuuden aikana luettujen kirjojen pariin. Muistan vahvasti, kuinka löysin pienestä kotikuntani kirjastosta Spiderwickin kronikat. Ne vaikuttivat niin jännittäviltä kirjoilta, kun en ollut aiemmin fantasiagenreen tutustunut. Nyt aikuisiälläkin nämä lasten fantasiat olivat oikein mukaansatempaavia, nostalgisia muistoja omaan lapsuuteen.

Kirjasarjasta on tehty myös vuonna 2008 julkaistu elokuva, joka löytyy myös kirjaston kokoelmasta! Jännittävän trailerin näet alta.

Koiramies

Konstaapeli Ritari on kovanaama ja Olli-koira on fiksu. Pahiksille kova nakki yhdessä. Häijy Pete-kissa kuitenkin punoo nerokkaan juonen tiimin päänmenoksi. Tehoduo joutuu purkamaan Peten rakentaman pommin ja ei ihan onnistukkaan siinä vaan räjähtää.

Pahaksi onneksi sairaalassa todetaan, että konstaapeli Ritarin pää kuolee ja Olli-koiran kroppa kuolee. Voi surku. Fiksu sairaanhoitaja keksii: ommellaan Ollin pää Ritarin ruumiiseen. Sehän onnistuu. Hiphei! Näin syntyy superpoliisi Koiramies.

Sarja on täynnä toimintaa ja jännitystä. Kiperiä tilanteita Koiramiehelle ja hänen avustajilleen luovat kaupungin useat pahikset, kuten Pete-kissa tai superälykäs lentävä Voltti-kala. Elävät ja kävelevät hotdogit ja kokonaiset kerrostalot ovat tässä kaupungissa yllättävän usein arkipäivää. Mutta ei huolta Koiramies on aina älykkäämpi ja kovempi (ja hiukan onnekkaampi) kuin pahikset ja pelastaa päivän.

Koiramies-sarja on samaa kynänjäkeä kuin Kapteeni Kalsari. Dav Pilkey eli Erno Parta ja Huuko Hollins palaavat lapsuutensa mestariteoksiin. Sen kyllä huomaa. Huumori on lasten huumoria ja piirustukset samaa tasoa kuin alakoulussa. Ja sehän se paras pointti onkin. Luvassa on satavarmasti naurua.

Odotan innolla jatkoa sillä sarjaa on tullut vasta kolme osaa: Koiramies, Koiramies valloillaan ja Koiramies ja kaksi kissanpentua