Loitsuvaras

Tarinalassa asuvat saduista tutut hahmot: Jaakko, Punahilkka, Tähkäpää ja kumppanit. He ovat parhaita ystävyksiä keskenään. Kaupunkiin saapuu laivan mukana Anansi, jota Jaakko epäilee vakoilijapeikoksi. Peikot kun ovat kaupunkilaisten ongelma.

Jaakko päätyy merinoita Lillin taikapuotiin. Lillin loitsuilla Jaakko yrittää saada paljastettua Anansin todellisen luonteen muille ystävilleen. He eivät kuitenkaan usko Jaakkoa. Niinpä päädytään melko ilkeisiin keinoihin.

Joka kerta kun Jaakko kävi taikapuodissa, Lilli vaihtoi loitsun yhteen hänen muistoistaan – mutta joka kerta jotain meni päin honkia.

s. 101

Loitsuvaras aloittaa Tom Percivalin Satujen sankarit -kirjasarjan. Seuraava osa Huima pelastusretki ilmestyy helmikuussa 2021.

Kirjan suositusikä on 6-vuotiaista ylös päin. Lukemaan oppineille tämä sopii hyvin itse luettavaksi, vaikka kirja onkin paksu. Teksti on isoa ja helposti eteen päin soljuvaa ja luvut ovat sopivan mittaisia. Mutta kirja sopii myös mainiosti yhdessä lapsen kanssa ääneen luettavaksi.

Lähde Jaakon ja kavereiden mukaan seikkailuihin!

Tarinoiden talot

Joskus arki asettuu enemmän tai vähemmän tilapäisesti neljän seinän sisälle. Silloin on vallan sopivaa lukea tarinoita, joiden tapahtumat sijoittuvat taloihin.

Mikki Lish ja Kelly Ngai ovat kirjoittaneet kirjan taikuuden talosta. Taikuuden talo on itse asiassa Hedyn ja Spencerin isoisän koti. Taianomaisen siitä tekee isoisä itse. Hän oli nuoruudessaan kuuluisa taikuri. Vaimonsa katoamisen jälkeen hän kuitenkin lopetti taikurin uransa ja vetäytyi omiin oloihinsa kotitaloonsa.

Äidin ja isän lähtiessä työmatkalle Hedy ja Spencer pääsevät isoisän hoiviin jouluksi. Isoisä varoittaa lapsia koskemasta talossa mihinkään ilman lupaa. Lapset kuulevat varoituksen sanat, mutta kun pölyisiin kehyksiin ja jääkaapin magneetteihin alkaa ilmestyä viestejä, kasvaa houkutus liian suureksi: taloa on tutkittava. Pian lapset jo pohtivatkin haamukirjoittajan henkilöllisyyttä yhdessä puhuvan hirvenpään ja karhuntaljan kanssa. Voisiko viestien kirjoittaja olla kauan sitten kadonnut isoäiti? Lopulta talo on täynnä taikaa.

Tarinassa on mukana ripaus nostalgiaa ja aimo annos seikkailua.

Magdalena Hain teos Neiti Kymenen ihmeellinen talo on vähintäänkin kummallinen, jopa taianomainen. Talossa nimittäin tuntuu vallitsevan jonkinlainen aikatyhjiö. Joka aamu talossa herätään uuteen yöhön, ikkunoista sisään paistaa vain kuu. Puutarhan tiikerit lähestyvät taloa hitaasti, mutta varmasti. Kun neiti Kymene avaa ovensa likaiselle pikku pojalle, on muutoksen aika. Poika etsii Rohkeuttaan ja tuo lopulta perässään taloon myös kaksi sisartaan. Lapsille talon kummallisuus avautuu askel askeleelta – samalla kun puutarhan tiikerien askeleet kuuluvat yhä lähempää. Onko neiti Kymene valmis muutokseen?

Magdalena Hain teos on satumainen, ja todellakin, hieman kummallinen. Sen tarinaan on punottu pohdintaa itsensä hyväksymisestä ja virheiden sietämisestä.

Siri Kolun Villitalo aloittaa Rapinalinnan kilpajuoksun. Rapinalinna on mysteerimiljonääri van Böökin huvila, jonka talonmieheksi Tomtomin isä pääsee. Lähes heti Tomtomin perheen muutettua taloon talo nousi jaloilleen ja pinkaisi matkaan. Onneksi Tomtomin koko perhe sattui olemaan tuolloin kotona. Kouluun ei vaihtelevalla tahdilla eteenpäin hölkkäävästä talosta niin vain ehditä. Ruoankin hankintaan joutuu käyttämään mielikuvitusta. Mutta minne talo oikein on matkalla? Sen lapset päättävät selvittää. Vastausten on löydyttävä talosta itsestään. Villitalon tarina jatkuu sarjan toisessa osassa Villitalon valitsemat. Villitaloja on useampia!

Prinsessa Pikkiriikin kesä

Prinsessa Pikkiriikki on prinsessa, tai ainakin melkein. Ainakin hän asuu kuninkaantie 15:sta ja pukeutuu kauniisiin mekkoihin. Hänen tavallisen isänsä ja äitinsä vaan eivät oikeasti tiedä olevansa kuninkaallisia. Mutta sehän ei ketään haittaa, Pikkiriikki tietää ja onhan hänellä uskollinen taikakoiransa makkara, joka tietää.

Tänä kesänä Pikkiriikki pääsee Pöjöläisen kanssa mummulaan kokonaiseksi viikoksi. Voi tätä riemua. Mummun lattarauta kurvaa pihaan ja ihanuus saa alkaa.

Me olemme vuoristoradassa! Makkara, sinä taioit mummun autosta hurjaakin hurjemman kyydin!

Makkara ei sanonut mitään, hymyili vain aivan erityisen lurjusmaisesti.

Kaupasta ostetaan paljon karkkia ja tarroja mukaan. Ja mummulla aina syödään vaan hyviä ruokia, kuten rupsuleipää ja hurvittelukakkua. Siellä nukutaan lattialla, syödään ulkona ja käydään uimassa.

Aikuiset on tylsiä, mutta mummu ja pappaa ei oikein voi laskea aikuisiksi, koska he lellivät niin paljon. Mummin naapurissa tosin asuu ärsyttävä Viivasuusetä ja Nyrpistys täti, keillä ei ole ikinä hauskaa. ”Pessimisti ei koskaan pety” – oletko koskaan kuullut mitään tylsempää.

Mitä ihmettä. Sedän portailla näyttäisi olevan Räkä-Eetu, hui kauhistus. Paitsi että Eetulla ei näytä olevan niin kamala mukavaa. Ja kerrankin Pikkiriikki ei voi kutsua Räkä-Eetua Räkä-Eetuksi, niin surkea näky hän on, vaan ihan vaan Eetuksi.

Minäpä luulen, että me voisimme antaa niille sinun sukulaisillesi pienen opetuksen.

Pikkiriikki, Pöjöläinen ja Eetu taikovat Makkaran avustuksella vähän iloa Viivasuun ja Nyrpistelijän elämään. Ja taisihan Eetustakin saada ihan hyvän kaverin.

Pikkiriikin kesä on jatkoa Hannele Lampelan kirjoittamille Pikkiriikki kirjoille. Ninka Rietun kuvitukset ovat ilo silmille tässäkin ja tuovat väriä kirjaan ja elämääni