Koiraihmiskoulu

Tänä keväänä tapaamme Jyväskylän kaupunginkirjaston kirjastokiertueella Poppi-koiran. Poppi-koiran koiraihmiskoulu on opetuksellinen hyvän mielen konsertti, jossa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa opitaan muun muassa koirien välistä tasa-arvoa ja ennakkoluulottomuutta. Samalla paljastuu, kuinka olla suuri, vaikka olisi pieni kuin hiiri.

Huomenna, torstaina 4.4., Poppi-koira ilahduttaa pieniä katsojia Jyväskylän pääkirjastossa. Esitystä voi tulla seuraamaan joko aamupäivällä klo 9.30 tai alkuillasta klo 18. Koko kiertueen tarkan aikataulun löydät verkkokirjastomme tapahtumasivulta. Tervetuloa koiraihmiskouluun!

Esityksen teemoihin voit tutustua myös lukemalla kirjoja vaikkapa koirista ja erilaisuudesta. Alla muutama lukuvinkki.

Aloitetaan tutustumalla koiriin. Reetta Niemelän ja Anni Nykäsen luomaan koiralähtöiseen lasten tietokirjaan Parhaat ystävät kannattaa kaikenikäisten koiranomistajien ennakkoluulottomasti tarttua. Kirjassa on paljon tietoa koiran tunteista, tarpeista sekä elekielestä ja oppimisesta. Kirjasta opimme, että myös koiran elämässä onnellisuutta lisää mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Pienillä valinnoilla voi olla suuri merkitys: kumpaan suuntaan sinä haluaisit tänään lähteä lenkille? Kirjan neuvoilla voimme ehkä helpottaa koiran oloa sille pelottavissa tilanteissa: omistajan tunne tarttuu herkästi koiraan, joten jos onnistun rauhoittamaan itseni, myös koirani on helpompi rauhoittua. Meillä kotona asuu koira, jolla on suuri tarve vahtia omaa reviiriään niin sisällä kuin ulkona. Itselleni erittäin tutuksi onkin tullut koiran hälytyshaukku: “Kuulitteko?! Murtovaras!!! Hälytys!!!” Anni Nykäsen hienot piirrokset antavatkin vinkin erilaisten haukkujen tunnistamiseen: myös hännän asento koiralla muuttuu, kun haukun syy vaihtuu.

Poppi-koiran ihmiskoulussa opitaan muun muassa koirien ennakkoluulottomuudesta. Ennakkoluulot ovat sananmukaisesti luuloja, eivätkä perustu tietoon tai kokemuksiimme. Näin ollen tiedon lisääntyminen voi vähentää ennakkoluulojamme muita ihmisiä tai uusia asioita kohtaan. Liisa Kallion kirjoittamassa kirjassa Jokainen kerrotaan erilaisista ihmisistä: yksi meistä tykkää keinua, toinen soittaa kitaraa ja kolmas pelata palloa. Vaikka olemme erilaisia, niin meissä kaikissa on myös paljon samaa: jokainen meistä joskus pelkää ja jokainen meistä joskus uskaltaa. Ja ennen kaikkea: jokainen meistä on tärkeä.

Ihmisten erilaisuuteen pureudutaan myös Mimi Åkessonin kirjoittamassa ja Linda Bondestamin kuvittamassa kirjassa Kaikki toiset. Kirjan aukeamat ovat täynnä värikkäitä vastinpareja: tässä kaikki leikkivät; tässä ovat kaikki, jotka eivät tahdo olla mukana. Kummalle puolelle tuota aukeamaan sinä itsesi mieluummin asettaisit? Myös samanmielisyydelle on oma aukeamansa: tässä kaikki pitävät lukemisesta; tässä ovat kaikki ne, jotka eivät voi lopettaa lukemista.

Erilaisuus voi olla myös rikkaus. Erilaisten ystävien kesken voi joskus syntyä jopa kaikista parhaat leikit. Hannamari Ruohosen kirjassa Kaisan ja Oskarin ystäväkirja tutustutaan sisaruksiin Kaisaan ja Oskariin sekä heidän ystäviinsä. Kaisan ja Oskarin mukana pohditaan, pitääkö ystävän olla samanlainen kuin itse on. Tittamari Marttinen taas kuvaa Jusan ja hänen bonussiskonsa Kirsikan elämää uusperheessä kirjassa Bonussisko ja mustat sukat. Tarvitseeko perheessäkään kaikkien aina tykätä samoista asioista vai onko yhdessä mukavaa myös erilaisina?

Kirjan uusi elämä

Alkukevään aikana Kirjanhoidon taituri -tapahtumasarjassa on Jyväskylän pääkirjastolla pohdittu, kuinka pitää huolta omista ja lainakirjoista. Viimeisellä kerralla ti 19.3.24 klo 18-19 kokeilemme tehdä jotakin uuta kirjasta, jota ei voi enää korjata. Kokeile kotonakin, miten kirja muuttuu uudeksi luomukseksi! Tapahtumatiedot löytyvät verkkosivuiltamme https://keski.finna.fi/Content/tapahtumat

Clare Youngs: Askartele uutta vanhasta kirjasta (Mäkelä 2018) Kirjan ohjeet soveltuvat yhdessä aikuisen kanssa tehtäväksi. Youngs on kerännyt kirjaan todella kauniita toteutuksia, jotka usein vaativat terävää veistä ja hyvinkin näppärää pienten yksityiskohtien käsittelyä. Mutta yhdessä tehden ja ohjeita soveltaen moni askarteluista sopii (isompien) lasten kanssa kokeiltavaksi. Lumoavat kuvat innostavat ja oivalluttavat – niin tosiaan, paperista voi tehdä vaikka mitä! Saman tyyppisiä paperityöohjeita on Christine Leechin opuksessa (Kivi), paperi, sakset : 30 sievää paperiaskartelutyötä (S&S 2014).

Mayumi Jezewski: Hauskat ja helpot origamit (Lasten keskus 2014) Origami on japania ja se tarkoittaa ”taitella” ja ”paperi” eli kyseessä on paperintaittelutaide. Tässä lapsille suunnatussa teoksessa Mayumi esittelee esimerkiksi taiteltavia eläinhahmoja. Yksityiskohtaiset kuvaohjeet opastavat vaihe vaiheelta taittelijaa. Luo vaikka oma akvaariosi täyteen erilaisista papereista tehtyjä kaloja.* Lisäideoita saat Ross Symonsin kirjasta Hauskat eläinorigamit (Mäkelä 2018). Symonsin kirjassa taittelut ovat monimutkaisempia, joten se sopii hyvin lisähaastetta kaipaaville.

Mitä muuta kierrätysaskartelua voisi tehdä? Hae innoitusta esimerkiksi Sanna Pelliccionin kuvakirjasta Onni-pojan kierrätyskirja. Onni tuumailee kierrätysasioita ja rakentaa laivan pahvilaatikosta.

Mukavia ideoita on myös vaikkapa kirjoissa:

• Emma Hardy: Ekoaskartelua lapsille (Mäkelä 2012) Tämän kirjan avulla syntyy muun muassa rintakoruja, sandaalit ja käsineolioita.
• Kierrätä hauskasti, askartele uudeksi (Kirjalito 2010) Askartele Muumi-hahmojen kanssa vaikkapa oma rumpu, kynäteline tai rannekoru.
• Kate Lilley: Ekoaskartelua lasten kanssa (Mäkelä 2012) Tee oma pahvilaatikkokitara, hauskoja pelejä tai koristenauhoja ja paljon muuta.
• Hendy, Alice: Let’s make art. 12 craft projects for children – fun makes using everyday household items, plus 12 mini makes (Barnsley: White Owl 2022) Kirjan askarteluihin löytyvät pääosin tarvikkeet kotoa, ja muovin käyttö on pidetty minimissä.

*Kuvan akvaarion kalat on taiteltu Mayumin kirjan ohjeilla.

Hyvä kirja parempi mieli!

Vuosittain kirjaston valikoimiin ilmestyy runsaasti uutta kirjallisuutta. Kaikkia näitä uutuuksia ei kirjaston henkilökuntakaan valitettavasti ehdi lukea. Tällöin avun voi löytää verkkokirjastosta: verkkokirjaston laajat teostiedot sekä aihesanoitus kertovat kirjasta muun muassa kirjan genren, sivumäärän, päähenkilöt sekä takakannen kuvaustekstin. Suosittelen tutustumaan verkkokirjastomme monipuoliseen sisältöön!

Verkkokirjaston lisäksi tietoa kirjoista voi löytää sosiaalisesta mediasta, erilaisista kirjallisuusaiheisista lehdistä, kirjakauppojen mainoksista sekä tietenkin ystäviltä ja työtovereilta. Meille kirjastolaisille erityisesti työtovereiden vinkit ovat korvaamattomia. Tämän tiedostaen kehittämiskirjastomme Tampereen kaupunginkirjasto järjestää vuosittain Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueiden kirjastojen työntekijöille suunnatut Kirjakutsut. Kutsuilla kirjastoammattilaiset esittelevät toisilleen aina edellisenä vuonna ilmestyneitä lasten- ja nuortenkirjoja. Päivän aikana tutuksi tulevat niin helppolukuiset lastenkirjat kuin nuorten aikuisten fantasia; saamme maistiaisia vuoden aikana ilmestyneistä peleistä, aika ajoin vieraskielisetkin uutuudet piipahtavat päivän tarjonnassa.

Tammikuussa, vuoden 2024 Kirjakutsuilla, Katri Jyväskylän kaupunginkirjastosta sekä Liisa Tampereen kaupunginkirjastosta esittelivät meille kirjastolaisille lasten ja nuorten tietokirjauutuuksia. Vuoden 2023 sato, erityisesti lasten tietokirjojen osalta, oli runsas. Jokavuotisia aiheita lasten tietokirjoissa ovat eläimet – niin villit kuin kotioloissa viihtyvät – sekä muut luonnontieteelliset aiheet. Niitä sisältyi myös Kirjakutsujen nostoihin. Myös aivan uusia aiheita nousee säännöllisesti esiin. Esimerkiksi viime vuosina lastenkirjojen kautta pienillekin lukijoille tutuksi ovat tulleet raha ja työ. Katrin ja Liisan esityksen voit katsoa Youtubesta.

Itse tartuin Kirjakutsujen innoittamana Henna Aunon ja Piia Keton teokseen Uteliaat oppijat tutkivat syöpää. Kirjassa tutkijoiksi ryhtyvät Aisha ja Eino sekä Utu, jonka äidillä todetaan rintasyöpä. Yhdessä lapset ottavat selvää syövän olemuksesta sekä sen hoidosta. Tarinallisesti etenevä tietoteos on mielestäni oivallinen. Lukijalle selviää, kuinka syöpäsolut toimivat, miten ne voi havaita, millaisin askelin hoidossa edetään ja miltä sairastuneesta saattaa hoitojen aikana tuntua. Kirja ei mene liiallisiin yksityiskohtiin, vaan kuvaa sairautta kokonaisuutena. Tarinan lomaan sijoitettu tietoaines antaa kohderyhmänsä huomioiden sopivasti tietoa vaikeasta aiheesta, lukijaansa pelottelematta. Mitään oleellista ei kuitenkaan jätetä kertomatta: on mahdollista, että syöpään kuolee. Kirjan tunnelma on aiheensa vakavuudesta huolimatta rauhallinen ja raikas. Aikuinenkin lukee tämän kirjan mielellään.

Omalle lukulistalleni vuoden 2023 tietokirjauutuuksista nousi myös Natalia Salmelan ja Jasmin Hamidin kirjoittama teos Työ: miksi siellä käydään ja mitä siellä tehdään. Kirjassa päiväkodin opettaja Minna keskustelee päiväkotilasten kanssa erilaisista töistä ja työntekijöistä. Keskustelu saa alkunsa lasten hämmennyksestä: Mikset sinä Minna käy töissä? Käynhän minä, korjaa Minna. Etkö sinä asukaan päiväkodissa? lapset ihmettelevät. Päiväkodissa työskentelystä saa kuulemma vähän rahaa, mutta paljon iloa. On mukavaa, jos voi töissä olla iloinen. Jos taas tuntee korkeanpaikankammoa, niin ei kannata ryhtyä nosturinkuljettajaksi. Nosturinkuljettajat kuitenkin työskentelevät pääsääntöisesti päivällä, mutta myös öisin töihin suuntaavat muun muassa sairaanhoitajat, pelastajat ja joskus myös putkien korjaajat. Tämä kirja huomio myös eläimet: poliisihevosella on oltavat lehmän hermot ja maisemointilampaat eivät tykkää nokkosista. Kirjaston työntekijöitä kirjassa ei mainita. Kirjastotyöstä saa kyllä iloa. Vaan mistähän me kirjaston työntekijät emme tykkää?

Myös Karoliina Suoniemen teos Paperinarukengät herätti kutusilla mielenkiintoni. Osin harmillisen ajankohtainenkin teos kertoo lapsista sodan jaloissa. Sodat herättävät hämmennystä ja surua. Sota-aikana osa ihmisistä joutuu lähtemään kotoaan kokonaan pois, kotiin jäävillekin moni asia on kotona toisin. Sota-ajat ovat aina vaikeita, mutta sodasta toipuminenkin vie aikansa. Tässä kirjassa kerrotaan lasten ja perheiden arjesta sotavuosina ja heti sodan jälkeen. Tietoa värittävät aikalaisten kirjeet ja valokuvat tuolta ajalta. Moni asia olikin toisin. Ikkunoissa pidettiin pimennysverhoja, mutta ei valolta suojautumiseen kesällä, vaan kaupunkien pimentämiseen pommitusten pelossa. Kun opettajat lähtivät sotaan tai aputöihin, saatettiin koulua jatkaa radion avulla - kuin etäkoulu koronan aikaan! Mutta mitä oikein olivat namimurut ja mottitalkoot, lottanuket ja paperinarukengät?

Verkkokirjastossa tein itselleni vielä varauksen Hanna Ekolan kirjoittamaan Surupolkuun. Kirja sisältää sururunoja ja lohtuajatuksia – surulle on tärkeä löytää sanat.

Itsepäisen koiran omistajana jään myös kärsivällisesti odottamaan Reetta Niemelän ja Anni Nykäsen teosta Parhaat ystävät : koiralähtöinen tietokirja koko perheelle. Tämä kuvitettu tietoteos sisältää 133 sivua ja tarjoaa meille ihmisille uusinta tietoa, taitoa ja ymmärrystä koirien tarpeista, tunteista ja elekielestä. En malta odottaa!

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Hyvän tietokirjan jälkeen on kuitenkin mielestäni hyvä olla: hyvä tietokirja tarjoaa tietoa sopivassa määrin, tarkoituksenmukaisista näkökulmista; hyvä tietokirja vahvistaa lukijansa tiedonhallinnan tunnetta sortumatta kuitenkaan siihen, että julistaisi kaiken loppuun käsitellyksi. Pieni epävarmuus on väistämätön tunne tämän päivän maailmassa. Hyvä tietokirja tarjoaa apuvälineitä tuon epävarmuuden sietämiseen turvallisin mielin. Luetaanhan siis lisää!

Piilosilla metsässä

Marraskuussa (2.-29.11.2023) Jyväskylän pääkirjaston lastenosastolla on esillä Inkeri Siitosen metsä- ja eläinaiheisia pastellimaalauksia. Metsän sankarit -nimisen näyttelyn eläinsankareihin törmää usein myös kirjojen sivuilla. Muun muassa kettujen viekkaus ja pöllöjen viisaus on monille tuttua tarinoista. Tietokirjat taas tarjoavat tietoa erilaisista metsän eläimistä. Tiedon lisäksi lapsille suunnatut tietokirjat ilahduttavat lukijaansa usein myös tarinoilla ja runsaalla kuvituksella.

Sari Kanalan ja Hannu Ahosen teoksessa Piilosilla metsässä eläimet ovat piiloutuneet katseiltamme.

Kuka siellä piileksii? Arvaatko kenellä on noin komeat tupsut?

Komea pärryytys kaikuu metsästä. Arvaatko kuka tässä puuta koputtaa? 

Leena Laulajaisen kirjoittama ja Ulla Vaajakallion kauniisti kuvittama lasten karhukirja kertoo metsiemme kuninkaasta karhusta monelta kantilta: lukijalle tulevat tutuiksi niin eri karhulajit kuin runot ja laulut karhuista; viimeiseltä sivuilta löytyy lisäksi ohje oman karhunaamion tekemiseen.

Kirjan mukaan suomalaiset uskoivat ennen, että karhulla oli taianomaisia voimia. Uskottiin, että karhu kuuli kaiken, mitä siitä puhuttiin, vaikka se ei olisi ollut lähimaillakaan. Siksipä siitä puhuttaessa oli käytettävä kiertoilmaisuija. Myös näihin karhun moninaisiin lempinimiin voit tutustua kirjassa Metsän mesikämmen: lasten karhukirja. Lisää karhujuttuja löydät blogistamme vuoden 2021 Nallepäivän postauksesta. 

Karoliina Pertamon Lintunaapurini tutustuttaa meidät kotipihojen lintulautojen asukkeihin, mutta vie meidät myös metsään. Metsäkanalintumme Teeri on komea lintu. Keväisissä soidinmenoissaan teerikoiraat tanssivat ja pitävät pulputtavaa ääntä. Tunnistaisitko sinä teerin pulputuksen? Käy kuuntelemasta Yle Areenasta Viikon luontoääni: Teeri.

Oletkos koskaan nähnyt lepakkoa? Mia Rönkä ja Thomas Lilley ovat kirjoittaneet kirjan lepakon vuodesta. Nadja Sarell on kuvittanut kirjan sivuille muun muassa viiksisiipan ja korvayökön. Nähden kahden lepakkolajinsa edustajan lisäksi Suomessa on 11 muuta lepakkolajia. Yleisimmin niistä törmätään yllä mainittujen kahden lisäksi pohjanlepakkoon, vesisiippaan sekä isoviiksisiippaan.

Vaan ovatko kaikki lepakot supersankareita? Ainakin lepakoilla voisi sanoa olevan parikin superaistia: ne käyttävät ympäristönsä havainnointiin sekä kaikuluotausta että UV-näköä. Kokoonsa nähden lepakolla on valtavat jättikorvat. Onkohan sillä myös superkuulo? Jos lähdet etsimään lepakkoa metsästä, kannattaa suunnata katseensa metsäteille tai puiden latvuston aukkoihin. Ja, aivan varmasti löydät lepakon Lepakon vuosi -kirjan sivuilta! 

Intoa lukuharrastukseen lukukerhosta!

Mikä on lukukerho?   

Jyväskylän pääkirjaston Lukuninjat -lukukerhossa kokoonnuttiin 5.-9.6.2023 pariksi tunniksi kerrallaan lukemaan yhdessä ja yksin. Kerhoon oli ennakkoilmoittautuminen ja osallistujia oli kymmenen. Pääpaino oli rennossa ja iloa tuottavassa lukemisessa ja tarinoiden äärellä olemisessa. Kenenkään ei tarvinnut lukea ääneen. Pyrimme löytämään jokaiselle omannäköistä ja -tasoista luettavaa.

Jokaisena päivänä ohjaaja luki jatkokertomuksena (kirjailijan suostumuksella) Reetta Niemensivun kirjoittamaa ja Katri Kirkkopellon kuvittamaa teosta Mustan kuun majatalo. (Esittelyn tästä Arvid Lydecken -voittajasta voit lukea tammikuun 2022 blogiteksteistä täältä.) Omalle kirjojen valinnalle ja lukemiselle oli myös varattu kiireetöntä aikaa.

Lukemisen ohella askartelimme pienesti, hieman teimme sanataidetta sekä välillä pidettiin kevyesti taukojumppaa.

Maanantaina teemana oli ystävyys ja kaverit.

Jokainen sai valita yhden kuvakortin erilaisten tunnetaitokorttipakkojen korteista ja kertoa, millä tunnelmilla oli kerhon alussa. Lisäksi teimme runoselfien eli runollisen omakuvan. Tähän löytyi ohje Ilmasen ja kumppaneiden kirjoittamasta Runomatkaoppaasta (tietokirjaluokka 86.07). Ystävyys-aiheisten kirjojen vinkkaus toteutettiin esinevinkkauksena eli lapsi sai nostaa kangaspussista yhden esineen (mm. pieni jalkapallo, supersankarin naamio) ja vinkattiin siihen liittyvä kirja.

Tässä pari vinkkiä myös sinulle!

Karpio ja Lipasti: Kalastuspartio Verkkoviikarit

Tässä kirjassa ystävykset Oliver ja Leo ovat menossa kalastuskisoihin. Miten niihin täytyy valmistautua ja tuleekohan saalista? Se ei taida ollakaan läpihuutojuttu. Helppolukuinen ja hauskasti kirjoitettu teos. (Helppolukuiset, Kirjakärpänen-sarja)

Salo: Superluokka Setvijäkerhon salakokous

Sohvin luokalla kaikilla on jokin supertaito. Kaikilla paitsi Sohvilla. Tavallisella Sohvillakin on kuitenkin tärkeä osansa tapahtumissa, kun koululla alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Sohvi perustaa ystäviensä kanssa etsiväkerhon selvittämään mysteerejä. Minne opettajan päiväkirja katosi, entä kuka lähettelee salaisia kirjeitä? Tarvitaan setvijäkerhoa! (lastenromaanit 84.2)

Tiistaina teemana oli kauhu, fantasia ja scifi.

Teimme oman fantasiamaan kartan valmiiseen karttapohjaan sekä kuulimme vinkkausta teeman mukaisista kirjoista. Esimerkiksi tämä kirja esiteltiin:

Arcanjo: Varkaiden akatemia

Gabriel asuu mumminsa kanssa ja varastaa henkensä pitimiksi. Gabriel onkin hyvin taitava taskuvaras. Kerran salaperäinen mies saa hänet kuitenkin kiinni itseteosta. Gabrielin hämmästykseksi mies ei kutsukaan poliiseja, vaan tarjoaa hänelle koulupaikkaa varkaiden akatemiassa, jossa opetetaan taitavia varkaita käyttämään taitojaan hyvään. Varkaiden akatemiassa Gabriel huomaa, että hänen taidoilleen on käyttöön. Gabriel saa myös uusia ystäviä. Hän tutustuu esimerkiksi määrätietoiseen Penelopeen ja hupsuihin hakkerikaksosiin Adeen ja Edeen. Lisäksi Gabriel pääsee testaamaan kykyjään yrittäessään suorittaa mestarimurron. Koko kouluvuoden vaikeimman tehtävän.

Tämä kirja ei oikeastaan ole fantasiaa, kauhua tai scifiä, mutta tässä on paljon elementtejä, jotka muistuttavat fantasiakirjallisuutta. Kirjassahan mennään kouluun, joka on tarkoitettu varkaille. Sellaista koulua tuskin on olemassa.

Varkaiden akatemia on jännittävä ja hauska kirja, jota lukiessa tutustut moniin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Lisäksi pääset osallistumaan esim. sellaisille oppitunneille kuin huijaus tai kelminkasvatus. Jos tykkäät Harry Pottereista, niin kannattaa kokeilla lukea myös tätä, sillä tämä on aika saman tyylinen. (Lastenromaanit 84.2)

Keskiviikkona perehdyimme eläin-aiheisiin kirjoihin. Teimme myös venetsialaiset eläinnaamiot.  Toisena tehtävänä oli arvata, mistä eläimestä ohjaajan lukemassa kirjan sitaatissa puhuttiin.

Arvaatko, mistä eläimestä ja kirjasta puhutaan tässä katkelmassa?

Vilttitossu juoksi kotiin.

-Minulla on uusi kaveri! hän hihkaisi isälle ja äidille. – Sen nimi on Anita, ja se syö spagettia ja tykkää kylpeä pihassa. Ja se nukkuu puussa!

Torstaina oltiin lomamatkailutunnelmissa. Kirjoitimme tai kuvakoodasimme (eli viesti oli pelkästään tai osittain kerrottu kuvilla, jotka lukijan täytyy tulkita) postikortin kirjasta tutulle hahmolle tai vaikkapa kaverille. Taukojumppana oli ”lentomatka” nojatuolimatkana eli lähdettiin omalla tuolilla istuen kuvitteelliselle lentomatkalle, jossa sattui kaikenlaista. Kuultiinpa muutamasta loma- tai seikkailuloma-aiheisesta kirjastakin:

Parkkinen: Karhukirjeitä kaukomailta

Otson täti Amelia on voittanut Keskenjääneet käsityöt -lehden arvonnassa maailmanympärysmatkan, jolle hän ottaa mukaansa Otson ja miesystävänsä Oivan. Tässä kirjassa matkaa päästään seuraamaan Otson kaverilleen Karvoselle lähettämien kirjeiden välityksellä.  

Tämä on hauska kirja, joka on helppo lukea. (Toimii hyvin myös kuunneltuna, vaikka lennolla tai automatkalla.) (Lastenromaanit 84.2)

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri matkalla

Sisältää kaksi kirjaa: Pikku vampyyri maalla ja Pikku vampyyri matkustaa.

Anton rakastaa kauhukirjallisuutta ja erityisesti vampyyreja. Hän onkin ystävystynyt ihan oikean vampyyri Rydigerin kanssa. Miten käykään, kun Anton lähtee lomailemaan maalle ja houkuttelee Rydigerin mukaansa. Tuoko Rydiger toivottua säpinää Anttonin tylsäksi enteilemään maaseutulomaan?

Pikku vampyyri -kirjat ovat omia lapsuuden suosikkejani. Ne ovat hauskoja, mutta myös vähän pelottavia. (Kauhu, Lastenromaanit 84.2)

Perjantaina osallistuimme Tiesitkö että…? lasten tietokirjatapahtumaan, joka oli osa koko perheen festivaalia LystiKylä.

Tietokirjapaneelissa Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoululaiset ruotivat neljää tietokirjaa. Myös yleisö sai äänestää suosikkiaan.

Kanala & Ahonen: Piilosilla metsässä (raadin suosikki)

Viitalähde: Me harvinaiset. 14 uhanalaista Suomen luonnon eläintä (yleisön suosikki)

Bargum & Lucander: Muurahaisten ennätyskirja

Hurme & Nykänen: Eläinkirja. Kaikenkarvaista faktaa eläinten ystäville.

Sanataidepajassa sai tehdä oman mielikuvituksellisen olennon yhteiseen kirjaan. Lopuksi kuulimme vielä kirjailija ja valokuvaaja Hannu Laakson haastattelun. Hannu esitteli myös upeita eläinkuviaan.

Kerholaisten mielestä parasta viikossa olivat omat, rauhalliset lukuhetket.

Lukuideat lopussa? Täältä pesee!

Siintääkö lukudiplomin selätys näköpiirissä? Vielä kirja tai pari puuttumassa? Näillä vinkeillä nappaat lukumestarin tittelin!

Take the highway – Pikakaistan kautta
Mitä vähemmän sivuja, sen nopeammin kirja on luettu ja koet onnistumisen kokemuksen. Voilà!

Mika Wickström & Mari Ahokoivu: Totti ja futiskoira (Lukupalat-sarja)

Merja ja Marvi Jalo, Reetta Niemensivu: Kummituskeppari (Onnenkepparit-sarja)

Joonas Tolvanen & Janne Kukkonen: Kultaisen tikarin salaisuus

Isomman alaluokkalaisen makuun: Tuula Kallioniemi: FC Wannaplay -kirjat

Trust the man – Luota Parvelaan
Keski-Suomen lahja maailmalle, Timo Parvela viihdyttää lukijoita pilteistä puolituisiin. Hauskat ja sopivan jännät tarinat kiehtovat vuodesta toiseen. Lempikirjailija voi toki olla joku muukin, myönnettäköön. 😊 Hyväksi havaittu kirjailija tai kirjasarja vauhdittaa lukemista: sarjoihin kannattaa siis koukuttua.

Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä -sarja

Why not read the pic – Kuva kertoo (melkein) kaiken
Lasten lukuromaaneissa on nykyään paljon kuvitusta keventämään tekstiä. Valitse jokin näistä.

Roope Lipasti: Lätkä-Lauri ja maajoukkuematsi

Riina & Sami Kaarla & Anders Vacklin: Bitti ja moodi

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille (osat 1-7)

Miina Supinen & Anni Nykänen: Tulta ja mehujäätä (Rosmariini-sarja)

Taskarit kunniaan! Jotta lukeminen lähtisi lentoon, voi hyvin aloittaa sarjakuvista. Sarjakuvia väheksytään turhaan, ne voivat olla portti pitemmän tekstin luo (sitä paitsi pomppivien puhekuplien lukeminen ei välttämättä ole helpointa hommaa) ja niitä on mukava mutustella välipalaksi ”vakavan kirjallisuuden” ohessa. 😊 Sarjakuvista oppii myös kuvan lukutaitoa.

Gijé & Carbone: Pandorientin maailma ( Soittorasia-sarja)
Fairbairn, Assarasakorn/suom. Ruokosenmäki: Kuonokamut-sarja

PS. Kuvakirjoja voi myös lukea hyviiin pitkään, noin 120-vuotiaaksi. 😊 Hyvällä kuvakirjalla on paljon sanottavaa myös koululaiselle. Kuvien ja sanojen välillä voi olla ristiriita tai kuva kertoo enemmän kuin sanat.

Make it interesting – Karista tylsyys
Harrastatko pallopelejä, ratsastusta tai vaikkapa geokätköilyä? Kiinnostaako hyytävä kauhu? Tai nauruhermoja kutkuttava tarina? Ehkäpä hyvä luettava löytyykin aihepiirin perusteella.

Widmark & Maxén/suom. Outi Menna: Hirviöakatemia, Nelli Rapp -sarja (huom! uusi kuvitus)

Jack Meggitt-Phillips: Hirviön paluu (Hirviö ja Helmikki -sarja)

Jessica Townsend: Morriganin koetukset (Nevermoor-sarja)

James Campbell & Rob Jones /suom. Ulla Selkälä: Hullunhauska jalkapallo

Knowlegde is power – Tieto(kirjat) on valtaa
Kirjaston hylly notkuvat tietoa asiasta, jos toisesta. Lasten tietokirjoissa on runsaasti kuvitusta ja tekstiä sopivassa määrin (kirjan voi myös jättää kesken, jos tietoa on liian tuhdisti 😉).

Hurme & Ravantti: Söpöt lemmikkijyrsijät (Tietopalat)

Eri kirjoittajien Tietopalat-sarja tarjoilee dataa sopivan lyhyinä tekstikappaleina esimerkiksi lemmikeistä, roboteista, taruolennoista ja avaruudesta.

Rönkä, Lilley & Sarell: Lepakon vuosi

Hannu Laakso: Me lintuset

(PS. Kirjoittaja-valokuvaaja Laakson voit tavata livenä Jyväskylän pääkirjastolla pe 9.6.23 Tiesitkö että…? tietokirjatapahtumassa, joka on osa LystiKylä-lastenfestivaalia.)

Lasten tietokirjoja ihan kaikille

Pirkanmaan ja keski-Suomen (PiKe) kirjastojen yhteinen alueellinen kehittäjäkirjasto (Ake) Tampereen kaupunginkirjasto järjestää vuosittain henkilökunnalleen suunnatun Kirjakutsut-koulutuksen. Kirjakutsuilla PiKe-kirjastojen ammattilaiset esittelevät yhden vuoden aikana julkaistuja lasten ja nuorten kirjoja laidasta laitaan. Vuoden 2023 tammikuussa järjestetyssä koulutuksessa esittelyssä olivat vuonna 2022 julkaistut, kirjastoihin hankitut kirjat. Jyväskylän kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Katri esitteli kutsuilla lasten tietokirjoja. Tallenne esittelystä löytyy Kirjastokaistalta. Kurkkaapa sinne! Kaikki tallenteella esitellyt kirjat kuvauksineen löydät myös Keski-kirjastojen verkkokirjastosta. Alla pari omaa suosikkiani listalta.

Natalia Salmelan teoksessa Raha: missä se kasvaa ja mihin se katoaa? (WSOY) selviää, että raha ei kasvakaan puussa. Sen sijaan raha asuu pankissa, jossa rahanhoitajat opettavat rahalle erilaisia temppuja, jottei se jää yksinäiseksi. Kirjassa myös kerrataan rahan historiaa ja pohditaan yhdessä, mitä palveluja veroilla meille tuotetaan. Vieraaksi ei siis jää verokarhukaan – joka kuulemma on kiltti ja pörröinen. Aivan normaalista karhu verokarhu ei kuitenkaan ole: verokarhu ei nuku normaalin karhun tavoin talviunta. Joku saattaisi jopa toivoa, että verokarhukin joskus silmänsä ummistaisi, mutta onneksi se on töissä koko vuoden. Sen vastuulla nimittäin on, että jokaisella Suomessa on koti ja ruokaa. Vaan mitä eroa onkaan lamalla ja laamalla?

Tittamari Marttisen Haaveiden huvila sopii takakannen kuvauksen mukaan jokapäiväisiin sanaseikkailuhin – ja siinäpä jo pari hienoa, pitkää sanaa seikkailujen alustaksi: jokapäiväinen sanaseikkailu. Kirja onkin sanataideopas ja lastenkirja yksissä kansissa.

Kirja kertoo Tuiskusta, mutta myös lukijasta itsestään.

Kuka sinä olet?
Millainen sinä olet?
Mistä pidät?
Kerro tai kirjoita!

Tuisku asuu Haaveiden huvilassa yhdessä Omppu-koiransa kanssa. Huvilassa on hupihuone, jossa keksitään arvoistuksia ja vitsejä – tietenkin!

Miksi itikka nauraa ensilennollaan?
Kaikki taputtavat.

Miten hirviölle pitää puhua?
Aika kaukaa.

Talon ikkunasta näkyy kaikenlaista. Kiikarilla näkyy vielä kauemmaksi. Mitä kaikkea ikkunasta näkyykään?

Pidä kaikki aistit valppaina!
Silmät ja korvat
nenä ja suu
sormet ja kädet
katsele ja kuuntele
haista ja maista
ja tunnustele –
miltä maailma tuntuu?

Pinja Meretojan kirjassa Aikamatka: miten telefoonista tuli älykäs (Tammi) vieraillaan vanhan tavaran liikkeessä. Liikkeestä löytyy valtava määrä kaikkea jännää: vanhoja kirjoja, kamera, lamppuja sekä vempaimia, joita et välttämättä edes tunnistaisi. Keksintöjen aikajanalta löytyy tuttuja juttuja, kuten televisio, mutta myös vähän tuntemattomampia, kuten fonografi. Äänentoiston historiaan paneutuvalla aukeamalla kerrotaan, että fonografi keksittiin itse asiassa puhelimen innoittamana. Fonografilla onnistuttiin tallentamaan jopa kaksi minuuttia musiikkia, ja sama laite pystyi myös soittamaan tallentamansa äänet kuulijoille. Millaisella laitteella tänä päivänä musiikkia kuunnellaankaan?

Supernaisia!

YK:n julistamaa Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Päivän tavoitteena on vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia elämän eri osa-alueilla. Eri puolilla maailmaa järjestettävissä naistenpäivän tapahtumissa juhlitaan naisten saavutuksia. Joissain maissa päivä on jopa kansallinen vapaapäivä. Meillä Suomessa päivää vietetään hillitysti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Suomesta löytyisi naisia, jotka ovat saavuttaneet suuria. Heitä kyllä löytyy. He ovat Suomen supernaisia!  

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin hieno teossarja esittelee meille Minna Canthin, Ellen Thesleffin, Eeva Kilven sekä Fredrika Runebergin – Suomen supernaiset.

On aikainen toukokuinen lauantaiaamu herran vuonna 1888. Kuopion kaupungissa puiston laidalla sijaitsee talo, jota kutsutaan Kanttilaksi. Siellä asuu Canthin perhe, johon kuuluvat äiti Minna, Minnan äiti Ulrika ja veli Gusti, Minnan lapset ja lisäksi vielä keittäjä, piika ja renki. Kanttilassa on kauppa, mutta se ei ole vielä auki näin varhain. Joku on kuitenkin jo hereillä. Se on Minna.

Yllä kuvattu varhainen lauantaiaamu aloittaa Minnan tarinan teoksessa Minna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Teos kuvaa Minna Canthia rohkeaksi keskustelijaksi, taitavaksi kauppiaaksi sekä armoitetuksi seuranaiseksi. Tarinassa seurataan Minna Canthin puuhakasta päivää Kuopiossa vuonna 1888 – mitä kaikkea voimmekaan Minnalta oppia!

Ellen Thesleff syntyi Helsingissä vuonna 1869. Hän tiesi jo nuorena, että hänestä tulisi taiteilija. Aivan helppo tie taiteilijaksi ei kuitenkaan ollut. Tuohon aikaan naisilta odotettiin, että he menisivät naimisiin, tekisivät lapsia – ja jättäisivät taiteen tekemisen miehille. Mutta Ellen tiesi mitä tahtoi. Hän sai tavoitteilleen myös tuen suuresti rakastamaltaan perheeltään. Lopulta Ellenistä todellakin tuli yksi Suomen merkittävimmistä taiteilijoista.

Herkin kuvin kuvitettua kirjasarjaa jatkavat Eeva Kilpi sekä Fredrika Runeberg. Molemmat naisia, joiden elämää sanelee kirjoittaminen. Ja Fredrikan muistamme toki myös herkullisista Runebergintortuista.

Fredrikan kynä sauhuaa puutarhassa. Hän pakenee mielikuvituksessaan ihmeellisiin maailmoihin, joissa ei ole koskaan käynyt.

Fredrika! : kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

Kirjoitan, koska en voi olla kirjoittamatta. Kirjoitan kirjoitan kirjoitan.

Eeva! : kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat

Lisää suomalaisia supernaisia voit bongata muun muassa Elina Lappalaisen kirjoittamassa ja Ilona Partasen kuvittamassa kirjassa Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset. Minnan lisäksi kirjassa esiintyvät muun muassa Tarja Halonen ja Tove Jansson. Mikä onkaan Tove Janssonin supervoima? Mikä on sinun supervoimasi? 

P.S.  Suomen supernaisia löytyy myös facebookista.

Ystävyys voi yllättää

Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Ylen Oppiminen -sivulla kerrotaan ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä olevan erilaisia käsityksiä. Päivää myös juhlitaan eri tavoin eri puolilla maailmaa. Päivän tunnus, ystävyyttä ja rakkautta kuvaava punainen sydän, lienee kuitenkin tuttu niin meillä kuin muuallakin.

Suomessa ystävänpäivän vietto on melko uusi tapa. Vasta 1980-luvulla päivän saattoi löytää kalentereistamme. Kerrotaan, että alun perin Valentinen päivänä saattoi rakkaudentunnustuksen lähettää salaisenkin ihailun kohteelle. Nykyisin suurin osa ystävänpäivän tervehdyksistä taitaa kuitenkin mennä jo valmiiksi tutuille ystäville ja läheisille.

Ystävänpäivän tervehdys voi olla postikortti, tekstiviesti tai lämmin halaus. Ystävänpäivää voi viettää vaikkapa yhdessä ystävän kanssa lukien. Päivää voi viettää myös niiden ystävien parissa, jotka odottavat sinua kirjankansien välissä.

Rose Lagercrantzin kirjassa Onnentyttö Dunne tutustumme ekaluokkalaiseen Dunneen. Dunne jännittää koulun alkua. Opettaja on kuitenkin mukava ja läksyjen tekokin on Dunnen mielestä mukavaa puuhaa koulun jälkeen. Parasta kuitenkin on, kun Dunne löytää luokaltaan uuden ystävän, Ella Fridan. Vaikka Dunnen elämässä on surujakin, tuo Ella Frida Dunnen elämään sellaista iloa, mitä vain paras ystävä tuoda voi. Ystävyys kantaa monen murheen yli. Ystävyys voi kantaa kilometrienkin taa.

Dunnen elämästä kerrotaan nyt jo sarjan seitsemässä kirjassa. Ystävyys Ella Fridan kanssa jatkuu, mutta samalla Dunne oppii, ettei ystävyys aina ole helppoa. Tarinat Dunnen arjesta iloineen ja suruineen ovat helposti lähestyttäviä, silti vahvoja ja raikkaita. Kurkkaa myös Tanjan ajatukset Dunnesta!

Aina ystävyyden syttyminen ei ole helppoa. Helpoiten ystävyys ehkä syntyy, kun uuden ystävän kanssa löytyy heti yhteisiä jutunaiheita tai yhteistä tekemistä – aivan kuten Dunnella ja Ella Fridalla. Joskus taas ystävyyden synnyttäminen vaatii vaivannäköä ja vähän kärsivällisyyttäkin. Kaisa Paaston kirjassa Anni kaverinkesyttäjä tutustumme Anniin, joka kokee olevansa kuin kaksi eri ihmistä, rippuen siitä, ollaanko koulussa vai kotona: kotona reipas ja hauska Anni onkin koulussa syrjään vetäytyvä ja vähän outokin. Mutta kuten Annin isoveli tietää: oudot ovat parhaita! Heidän kanssaan ystävyyden syntyminen vain vaatii ehkä himpun verran enemmän vaivannäköä. Ja vaivaa Anni päättää nyt nähdä. Hän suunnittelee kesyttävänsä itselleen kaverin, mutta lopulta kesyttäjää taitaakin tarvita Anni itse. Vaan kuinka kaverinkesytys oikein tapahtuukaan? Kurkkaa myös Tomin mietteet Annista!

Julian Goughin helppolukuinen kirjasarja Karhu ja Kaniini esittelee ensimmäisessä osassaan nimensä mukaisesti samassa metsässä asuvan karhun sekä kaniinin, jolla on kamalat tavat. Siinä missä karhu rakentaa kevään ensimmäistä lumiukkoaan laulellen, käyttäytyy kaniini kuin pahin äkäpussi. Vaan kuin vahingossa kaniini määrittelee ystävyyden – ainakin noin periaatteessa.

”Ainoastaan älykääpiö”, kaniini huomautti, ”lykkii lumipalloa YLÄMÄKEEN…” ”Ai miten niin,?” karhu kysyi.” ”Koska: painovoima.” ”Mikä se on?” karhu ihmetteli. ”Painovoima”, kaniini totesi tärkeänä, ”on kummallinen voima, joka vetää kaiken muun puoleen.” ”Jaa!” karhu nyökkäili. ”Ai niin kuin ystävyys?”

Karhu näkee ystävyyttä kaikkialla. Kaniini taas syö omaa kakkaansa. Lopuksi ystävykset rakentavat yhdessä tuumin lumiukon. Lukijan kasvoille leviää hymy.

Lastenkirjoissa ystävyys on lähes aina esillä – joko suoraan tai välillisesti. Ystävyyttä käsitteleviä lasten ja nuorten kirjoja voi löytää verkkokirjastosta esimerkiksi aihesanalla ystävyys. Hakutulos on varsin kattava. Rajaamalla tulosta vaikkapa aihesanoilla eläimet, erilaisuus tai auttaminen, hakutulos kaventuu. Tarinan keinoin voidaan kertoa ystävyydestä niin monella tapaa. Tarinoissa voidaan kertoa uuden ystävän löytämisestä, ystävän menettämisestä, yksinäisyydestä, sisarten välisestä ystävyydestä tai vaikkapa eläinystävistä.

Emilia Dziubakin tietokirjassa Ällistyttäviä ystävyksiä kerrotaan erilaisten ystävysten kohtaamisista kasvien ja eläinten maailmassa. Kirjan kertojaääni, hyvin erityinen kissa nimeltään Homeros, lähtee etsimään ystävyyttä. Haussa Homeroksella on täydellinen ystävä. Vaan mitä se oikeastaan tarkoittaakaan?

Homeros törmää matkallaan muun muassa ystäviin, jotka hoitavat toisiaan sekä ystäviin, jotka ovat ystäviä tietämättään. Homeros löytää myös täydelliset ystävät, mutta kohtaa myös valheellisia ystäviä. Kun pitkä matka alkaa väsyttää, on Homeroksen palattava kotiin. Ja kyllä, kotoa löytyy kuin löytyykin parhaan ystävän syli. Kirja lopussa voit leikkimielisesti testata millainen ystävä sinä olet. Oletko kuin kimalainen, kuin papu, vai kuin itse Homeros?

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä. Mutta ystävällinen voi aina olla. Ja joskus ystävyys voikin yllättää. Pelokkaintakin hiipijää.

Hui, sanoi aina Hui, mistä hänelle myös nimi siunaantui. Lähti matkaan yksin Hui – miten lie, noin vaarasta innostui. Oli alkuun vastassa otukset karmeat, oli matkaa vaikea taittaa. Miten perille pääsisi, voisiko joku pelolle kampoihin laittaa? Yllätti apu yllä joen, johti ystävyyteen, poisti pelon, tuon pikimustan noen.

Kuinka onnelliseksi voi tullakaan kun pelkonsa pystyy kohtaamaan. Sain sydänystäviä rakkaita kaksi, tulin moninverroin rohkeammaksi.

Pelotonta ystävänpäivää!

Tietopöllö-palkinto Hurmeelle

Tietopöllö-palkinnon on voittanut vuonna 2021 lastenkirjailija Vuokko Hurme. Palkinto on Suomen tietokirjailijat ry:n vuosittain jakama tunnustus ansioituneelle lasten- ja nuorten tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle.

”Hänen teostensa esitystavoissa korostuvat tiedon täsmällisyys, selkeät tietoiskut, vastaanottajan ikätason huomioiminen ja sopivasti keventävä huumori”, Hurmeen taituruutta kiitellään. Kokonaisuudessaan tekstin voit lukea täältä.

Tässä blogissa tutkitaan lähemmin Hurmeen tietoteosta Eläinkirja – kaikenkarvaista faktaa eläinten ystäville, jonka on kuvittanut Anni Nykänen ja julkaissut WSOY. Kirja kuuluu Timanttia tietoa -sarjaan. Se on värikäs ja vauhdikas kokonaisuus, jossa riittää ihmeteltävää roppakaupalla.

Hetkittäin ei tiedä, mitä katsoisi tai mistä aloittaisi lukemaan, niin paljon on yhdellä aukeamalla tutkittavaa. Tämä ei olekaan kiireisen kirja vaan vaatii rauhassa makustelua. Pieniä lukijoita tämä kiinnostanee. Aikuista vähän jo pyörryttää välillä…  🙂 Kirjan lopussa on listattu lähteet, mikä on ilahduttaa – voi etsiä lisätietoa! Kirjassa on mukana eläinsokkelotesti, josta voi valita eläimen, johon haluaa tutustua.

Eläimiä ei ole esitelty jonkin eläintieteellisen luokituksen mukaan vaan helposti lähestyttävästi ja kiinnostavasti sellaisilla (erikoisillakin) ryhmittelyillä kuten esimerkiksi ”suuret eläimet”, ”korkealla elävät”, ”outojen töiden tekijöitä” ja ”eläimiä, joita on vähän”.

Faktatietoa on selvennetty vertaamalla sitä lapsille tuttuihin asioihin:

Sinivalasvauva syö ravinnokseen emon rasvaista maitoa joka päivä 190 litraa eli yli kylpyammeellisen.

Anni Nykäsen nokkela kuvitus myös avaa tekstiä ja auttaa hahmottamaan esimerkiksi kokoeroja eri lajien välillä. Lähes joka aukeamalla ovat mukana lisäksi lapsihahmot, joiden kautta lapsilukija voi helpommin hypätä mukaan tarinaan. Mielenkiintoista on lisäksi julkisuutta saaneiden eläinten esittely: oman tarinansa saa esille mm. julkkiskarhu Juuso, somesta tuttu Esther-sika ja avaruuteen matkannut Laika-koira.

Huumoria ei ole säästelty: eläinhahmot kommentoivat tietotekstiä, välillä hyvin ironisestikin tai suorastaan – surullisin sävyin. Kirjassa ei nimittäin kaihdeta tuoda esille joidenkin lajien hätätilaa ja sitä pahaa, mitä ihmiset ovat tahattomasti tai itsekkäistä syistä tehneet. Kirja ohjaa ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja arvostamaan maapallon kaikkia asukkeja.

Eläinkirja voi nostattaa monenlaista, kipeääkin eettistä pohdintaa lukijoilleen. Tai sitten sen voi lukea kepeämmin, nauttien kuvien, värien ja huumorin maailmasta.

Tietokirjaa pohdiskeli Iiris pääkirjastolta.

Palkinnon yhteydessä mainittiin myös teokset:

Pikkurillin käsikirja (Viisas Elämä 2016, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Peukalon käsikirja (Aula kustannus 2017, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Housuvaara-sarja (Into, kuvittanut Väinö Heinonen)
Karkkikirja (WSOY 2019, kuvittanut Anni Nykänen) Timanttia tietoa -sarja
Söpöt lemmikkijyrsijät (WSOY 2021, kuvittanut Aapo Ravantti) Tietopalat-sarja