Supernaisia!

YK:n julistamaa Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8. maaliskuuta. Päivän tavoitteena on vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia elämän eri osa-alueilla. Eri puolilla maailmaa järjestettävissä naistenpäivän tapahtumissa juhlitaan naisten saavutuksia. Joissain maissa päivä on jopa kansallinen vapaapäivä. Meillä Suomessa päivää vietetään hillitysti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Suomesta löytyisi naisia, jotka ovat saavuttaneet suuria. Heitä kyllä löytyy. He ovat Suomen supernaisia!  

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin hieno teossarja esittelee meille Minna Canthin, Ellen Thesleffin, Eeva Kilven sekä Fredrika Runebergin – Suomen supernaiset.

On aikainen toukokuinen lauantaiaamu herran vuonna 1888. Kuopion kaupungissa puiston laidalla sijaitsee talo, jota kutsutaan Kanttilaksi. Siellä asuu Canthin perhe, johon kuuluvat äiti Minna, Minnan äiti Ulrika ja veli Gusti, Minnan lapset ja lisäksi vielä keittäjä, piika ja renki. Kanttilassa on kauppa, mutta se ei ole vielä auki näin varhain. Joku on kuitenkin jo hereillä. Se on Minna.

Yllä kuvattu varhainen lauantaiaamu aloittaa Minnan tarinan teoksessa Minna! – Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Teos kuvaa Minna Canthia rohkeaksi keskustelijaksi, taitavaksi kauppiaaksi sekä armoitetuksi seuranaiseksi. Tarinassa seurataan Minna Canthin puuhakasta päivää Kuopiossa vuonna 1888 – mitä kaikkea voimmekaan Minnalta oppia!

Ellen Thesleff syntyi Helsingissä vuonna 1869. Hän tiesi jo nuorena, että hänestä tulisi taiteilija. Aivan helppo tie taiteilijaksi ei kuitenkaan ollut. Tuohon aikaan naisilta odotettiin, että he menisivät naimisiin, tekisivät lapsia – ja jättäisivät taiteen tekemisen miehille. Mutta Ellen tiesi mitä tahtoi. Hän sai tavoitteilleen myös tuen suuresti rakastamaltaan perheeltään. Lopulta Ellenistä todellakin tuli yksi Suomen merkittävimmistä taiteilijoista.

Herkin kuvin kuvitettua kirjasarjaa jatkavat Eeva Kilpi sekä Fredrika Runeberg. Molemmat naisia, joiden elämää sanelee kirjoittaminen. Ja Fredrikan muistamme toki myös herkullisista Runebergintortuista.

Fredrikan kynä sauhuaa puutarhassa. Hän pakenee mielikuvituksessaan ihmeellisiin maailmoihin, joissa ei ole koskaan käynyt.

Fredrika! : kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha

Kirjoitan, koska en voi olla kirjoittamatta. Kirjoitan kirjoitan kirjoitan.

Eeva! : kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat

Lisää suomalaisia supernaisia voit bongata muun muassa Elina Lappalaisen kirjoittamassa ja Ilona Partasen kuvittamassa kirjassa Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset. Minnan lisäksi kirjassa esiintyvät muun muassa Tarja Halonen ja Tove Jansson. Mikä onkaan Tove Janssonin supervoima? Mikä on sinun supervoimasi? 

P.S.  Suomen supernaisia löytyy myös facebookista.

Ystävyys voi yllättää

Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Ylen Oppiminen -sivulla kerrotaan ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä olevan erilaisia käsityksiä. Päivää myös juhlitaan eri tavoin eri puolilla maailmaa. Päivän tunnus, ystävyyttä ja rakkautta kuvaava punainen sydän, lienee kuitenkin tuttu niin meillä kuin muuallakin.

Suomessa ystävänpäivän vietto on melko uusi tapa. Vasta 1980-luvulla päivän saattoi löytää kalentereistamme. Kerrotaan, että alun perin Valentinen päivänä saattoi rakkaudentunnustuksen lähettää salaisenkin ihailun kohteelle. Nykyisin suurin osa ystävänpäivän tervehdyksistä taitaa kuitenkin mennä jo valmiiksi tutuille ystäville ja läheisille.

Ystävänpäivän tervehdys voi olla postikortti, tekstiviesti tai lämmin halaus. Ystävänpäivää voi viettää vaikkapa yhdessä ystävän kanssa lukien. Päivää voi viettää myös niiden ystävien parissa, jotka odottavat sinua kirjankansien välissä.

Rose Lagercrantzin kirjassa Onnentyttö Dunne tutustumme ekaluokkalaiseen Dunneen. Dunne jännittää koulun alkua. Opettaja on kuitenkin mukava ja läksyjen tekokin on Dunnen mielestä mukavaa puuhaa koulun jälkeen. Parasta kuitenkin on, kun Dunne löytää luokaltaan uuden ystävän, Ella Fridan. Vaikka Dunnen elämässä on surujakin, tuo Ella Frida Dunnen elämään sellaista iloa, mitä vain paras ystävä tuoda voi. Ystävyys kantaa monen murheen yli. Ystävyys voi kantaa kilometrienkin taa.

Dunnen elämästä kerrotaan nyt jo sarjan seitsemässä kirjassa. Ystävyys Ella Fridan kanssa jatkuu, mutta samalla Dunne oppii, ettei ystävyys aina ole helppoa. Tarinat Dunnen arjesta iloineen ja suruineen ovat helposti lähestyttäviä, silti vahvoja ja raikkaita. Kurkkaa myös Tanjan ajatukset Dunnesta!

Aina ystävyyden syttyminen ei ole helppoa. Helpoiten ystävyys ehkä syntyy, kun uuden ystävän kanssa löytyy heti yhteisiä jutunaiheita tai yhteistä tekemistä – aivan kuten Dunnella ja Ella Fridalla. Joskus taas ystävyyden synnyttäminen vaatii vaivannäköä ja vähän kärsivällisyyttäkin. Kaisa Paaston kirjassa Anni kaverinkesyttäjä tutustumme Anniin, joka kokee olevansa kuin kaksi eri ihmistä, rippuen siitä, ollaanko koulussa vai kotona: kotona reipas ja hauska Anni onkin koulussa syrjään vetäytyvä ja vähän outokin. Mutta kuten Annin isoveli tietää: oudot ovat parhaita! Heidän kanssaan ystävyyden syntyminen vain vaatii ehkä himpun verran enemmän vaivannäköä. Ja vaivaa Anni päättää nyt nähdä. Hän suunnittelee kesyttävänsä itselleen kaverin, mutta lopulta kesyttäjää taitaakin tarvita Anni itse. Vaan kuinka kaverinkesytys oikein tapahtuukaan? Kurkkaa myös Tomin mietteet Annista!

Julian Goughin helppolukuinen kirjasarja Karhu ja Kaniini esittelee ensimmäisessä osassaan nimensä mukaisesti samassa metsässä asuvan karhun sekä kaniinin, jolla on kamalat tavat. Siinä missä karhu rakentaa kevään ensimmäistä lumiukkoaan laulellen, käyttäytyy kaniini kuin pahin äkäpussi. Vaan kuin vahingossa kaniini määrittelee ystävyyden – ainakin noin periaatteessa.

”Ainoastaan älykääpiö”, kaniini huomautti, ”lykkii lumipalloa YLÄMÄKEEN…” ”Ai miten niin,?” karhu kysyi.” ”Koska: painovoima.” ”Mikä se on?” karhu ihmetteli. ”Painovoima”, kaniini totesi tärkeänä, ”on kummallinen voima, joka vetää kaiken muun puoleen.” ”Jaa!” karhu nyökkäili. ”Ai niin kuin ystävyys?”

Karhu näkee ystävyyttä kaikkialla. Kaniini taas syö omaa kakkaansa. Lopuksi ystävykset rakentavat yhdessä tuumin lumiukon. Lukijan kasvoille leviää hymy.

Lastenkirjoissa ystävyys on lähes aina esillä – joko suoraan tai välillisesti. Ystävyyttä käsitteleviä lasten ja nuorten kirjoja voi löytää verkkokirjastosta esimerkiksi aihesanalla ystävyys. Hakutulos on varsin kattava. Rajaamalla tulosta vaikkapa aihesanoilla eläimet, erilaisuus tai auttaminen, hakutulos kaventuu. Tarinan keinoin voidaan kertoa ystävyydestä niin monella tapaa. Tarinoissa voidaan kertoa uuden ystävän löytämisestä, ystävän menettämisestä, yksinäisyydestä, sisarten välisestä ystävyydestä tai vaikkapa eläinystävistä.

Emilia Dziubakin tietokirjassa Ällistyttäviä ystävyksiä kerrotaan erilaisten ystävysten kohtaamisista kasvien ja eläinten maailmassa. Kirjan kertojaääni, hyvin erityinen kissa nimeltään Homeros, lähtee etsimään ystävyyttä. Haussa Homeroksella on täydellinen ystävä. Vaan mitä se oikeastaan tarkoittaakaan?

Homeros törmää matkallaan muun muassa ystäviin, jotka hoitavat toisiaan sekä ystäviin, jotka ovat ystäviä tietämättään. Homeros löytää myös täydelliset ystävät, mutta kohtaa myös valheellisia ystäviä. Kun pitkä matka alkaa väsyttää, on Homeroksen palattava kotiin. Ja kyllä, kotoa löytyy kuin löytyykin parhaan ystävän syli. Kirja lopussa voit leikkimielisesti testata millainen ystävä sinä olet. Oletko kuin kimalainen, kuin papu, vai kuin itse Homeros?

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä. Mutta ystävällinen voi aina olla. Ja joskus ystävyys voikin yllättää. Pelokkaintakin hiipijää.

Hui, sanoi aina Hui, mistä hänelle myös nimi siunaantui. Lähti matkaan yksin Hui – miten lie, noin vaarasta innostui. Oli alkuun vastassa otukset karmeat, oli matkaa vaikea taittaa. Miten perille pääsisi, voisiko joku pelolle kampoihin laittaa? Yllätti apu yllä joen, johti ystävyyteen, poisti pelon, tuon pikimustan noen.

Kuinka onnelliseksi voi tullakaan kun pelkonsa pystyy kohtaamaan. Sain sydänystäviä rakkaita kaksi, tulin moninverroin rohkeammaksi.

Pelotonta ystävänpäivää!

Tietopöllö-palkinto Hurmeelle

Tietopöllö-palkinnon on voittanut vuonna 2021 lastenkirjailija Vuokko Hurme. Palkinto on Suomen tietokirjailijat ry:n vuosittain jakama tunnustus ansioituneelle lasten- ja nuorten tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle.

”Hänen teostensa esitystavoissa korostuvat tiedon täsmällisyys, selkeät tietoiskut, vastaanottajan ikätason huomioiminen ja sopivasti keventävä huumori”, Hurmeen taituruutta kiitellään. Kokonaisuudessaan tekstin voit lukea täältä.

Tässä blogissa tutkitaan lähemmin Hurmeen tietoteosta Eläinkirja – kaikenkarvaista faktaa eläinten ystäville, jonka on kuvittanut Anni Nykänen ja julkaissut WSOY. Kirja kuuluu Timanttia tietoa -sarjaan. Se on värikäs ja vauhdikas kokonaisuus, jossa riittää ihmeteltävää roppakaupalla.

Hetkittäin ei tiedä, mitä katsoisi tai mistä aloittaisi lukemaan, niin paljon on yhdellä aukeamalla tutkittavaa. Tämä ei olekaan kiireisen kirja vaan vaatii rauhassa makustelua. Pieniä lukijoita tämä kiinnostanee. Aikuista vähän jo pyörryttää välillä…  🙂 Kirjan lopussa on listattu lähteet, mikä on ilahduttaa – voi etsiä lisätietoa! Kirjassa on mukana eläinsokkelotesti, josta voi valita eläimen, johon haluaa tutustua.

Eläimiä ei ole esitelty jonkin eläintieteellisen luokituksen mukaan vaan helposti lähestyttävästi ja kiinnostavasti sellaisilla (erikoisillakin) ryhmittelyillä kuten esimerkiksi ”suuret eläimet”, ”korkealla elävät”, ”outojen töiden tekijöitä” ja ”eläimiä, joita on vähän”.

Faktatietoa on selvennetty vertaamalla sitä lapsille tuttuihin asioihin:

Sinivalasvauva syö ravinnokseen emon rasvaista maitoa joka päivä 190 litraa eli yli kylpyammeellisen.

Anni Nykäsen nokkela kuvitus myös avaa tekstiä ja auttaa hahmottamaan esimerkiksi kokoeroja eri lajien välillä. Lähes joka aukeamalla ovat mukana lisäksi lapsihahmot, joiden kautta lapsilukija voi helpommin hypätä mukaan tarinaan. Mielenkiintoista on lisäksi julkisuutta saaneiden eläinten esittely: oman tarinansa saa esille mm. julkkiskarhu Juuso, somesta tuttu Esther-sika ja avaruuteen matkannut Laika-koira.

Huumoria ei ole säästelty: eläinhahmot kommentoivat tietotekstiä, välillä hyvin ironisestikin tai suorastaan – surullisin sävyin. Kirjassa ei nimittäin kaihdeta tuoda esille joidenkin lajien hätätilaa ja sitä pahaa, mitä ihmiset ovat tahattomasti tai itsekkäistä syistä tehneet. Kirja ohjaa ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja arvostamaan maapallon kaikkia asukkeja.

Eläinkirja voi nostattaa monenlaista, kipeääkin eettistä pohdintaa lukijoilleen. Tai sitten sen voi lukea kepeämmin, nauttien kuvien, värien ja huumorin maailmasta.

Tietokirjaa pohdiskeli Iiris pääkirjastolta.

Palkinnon yhteydessä mainittiin myös teokset:

Pikkurillin käsikirja (Viisas Elämä 2016, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Peukalon käsikirja (Aula kustannus 2017, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Housuvaara-sarja (Into, kuvittanut Väinö Heinonen)
Karkkikirja (WSOY 2019, kuvittanut Anni Nykänen) Timanttia tietoa -sarja
Söpöt lemmikkijyrsijät (WSOY 2021, kuvittanut Aapo Ravantti) Tietopalat-sarja

Hyvää Nallepäivää

Tänään 27.10. vietetään kansainvälistä Nallepäivää. Kerrotaan, että merkkipäivä on saanut alkunsa vuoden 1902 karhujahdista. Karhujahtiin osallistunut Theodore Roosevelt oli kieltäytynyt ampumasta eteensä tullutta karhunpentua. Tapaus sai paljon julkisuutta ja pian lelunalleja alettiin kutua Teddy-karhuiksi presidetti Rooseveltin etunimen mukaan. Tämän johdosta kansainvälistä nallepäivää vietetään vuosittain juuri Rooseveltin syntymäpäivänä 27.10.

En ollut paikalla, kun tuo Teddyn karhujahti tapahtui. Voin kuitenkin kuvitella, että karhunpennun ampuminen on varmasti tuntunut vaikealta. Onhan karhunpentu – kuten kaikkien eläinten pennut – suloisia; ne herättävät meissä ihmisissäkin yleensä suojeluvaistot.

Vaan kuinka mahtaisi käydä, jos kohtaisin tuon pennun emon. Oikean karhun, ihan oikeasti. Kirjailijat Malin Kivelä ja Martin Glaz Serup ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan Jos kohtaa karhun. Kuvittaja Linda Bondestamin kuvitus herättää kirjan karhun raikkaasti eloon. Vähän pelottavaa. Samalla vähän hauskaa. Mutta ennen kaikkea: neuvokasta.

Kirja opastaa mitä tehdä, jos kohtaa karhun. Missään nimessä ei pidä juosta, koska karhu juoksee nopeammin kuin sinä. Äläkä ui tai kiipeä! Karhu ui ja kiipeääkin paremmin kuin sinä. Missä ihmeessä voisit karhun voittaa?

…ainahan voit pelata vähän tabletillasi, sillä sen sinä kyllä osaat paremmin kuin karhu. Voit myös piirtää karhun. Piirrät varmasti sitä taitavammin. Useimmat karhut eivät nimittäin piirrä kovin hyvin. Eivät karhuja eivätkä muitakaan asioita.

Kirja kertoo tiukasti, mutta lämpimästi karhun kohtaamisen vaiheet. Ja koska huumori auttaa aina, auttaa se tässäkin kirjassa – vaikka karhu ei ehkä vitsejä ymmärääkään. Eikä liene yllättävää, että karhun(kin) kohtaamisessa on tärkeä vaikuttaa hyväntahtoiselta henkilöltä. Henkilöltä, jolla on rauhanomaisia aikomuksia.

Suurpedot.fi-sivustolla kerrotaan lisää karhun kohtaamisesta. Sivusto on ohjeistuksessaan kirjaa tiukempi ja totisempi. Mutta toki asiantunteva. Sivustolla kerrotaan muun muassa, että mikäli näet karhunpennun, on emokin varmasti lähellä. Myös karhun jätökset kertovat karhun käynnistä paikalla. Kirjassa Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä tutkitaan karhun jätöksiä hyvinkin tarkasti. Karhun jätöksistä voi päätellä kaikenlaista, esimerkiksi mitä karhu on syönyt tai kuinka terve karhu on. Kirjassa listataan myös muita merkkejä karhuista:

1 Tassunjäljet (pituus jopa 30 cm)
2 Maahan kaivetut kuopat (karhu etsii usein juuria)
3 Hävitetty muurahaispesä
4 Kynsimisjäljet puunrungossa

Vaan mikä onkaan karhukainen? Vuokko Hurmeen ja Anni Nykäsen Eläinkirjan kannesta löydät siitä pienen vinkin.

Lisää tarinoita nalleista ja karhuista löydät verkkokirjastosta. Hyvää Nallepäivää!

Älä vihaa minua

Suloinen pieni hypykki hämähäkki tuo meille kirjeitä inhotuilta, pelätyiltä ja vihatuilta luontokohteilta. Jo kantta koristava surusilmäinen sudenpentu saa sydämen syrjälleen. Reetta Niemelän kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama paketti on pieni, mutta tietoa pullollaan.

Kirja jakautuu puoliksi kirjeisiin luonnosta ja tietopaketteihin kyseisestä eliöstä. Moni suomalainen vierastaa joitain luonnon asukkeja, ei pelkästään hämähäkkejä. Kirjeet ja tietoistoiskut on suunnattu vähentämään meidän ennakkoluulojamme tiettyjä eläimiä, lintuja ja jopa kasveja kohtaan.

Älä vihaa minua.

Ulvo kanssani! Uuuuuuuu!

Vilpittömästi sinun, susi

Eikö meidän kaikkien elämä olisikin parempaa ilman kamalia ennakkokäsityksiä?

Ihmiseläimillä ja muilla eläimillä ja linnuilla tärkeimmät tunteet, kuten pelko, ilo, suru ja hämmästys, ovat hyvin samankaltaisia.

Karhujen rakastamisen opas

Karhut, nuo pehmoiset karvapallerot, pelottavat luonnossa vastaan tullessaan. Mutta voisiko karhuja pelosta huolimatta rakastaa? Catherine Barrin kirjoittama 10 syytä rakastaa karhuja antaa nimensä mukaisesti kymmenen syytä rakastaa karhuja.

En paljasta syitä tässä, koska saat lukea ne kirjasta itse. Tämä kirja on sympaattinen katsaus erilaisiin karhuihin ja niiden elämäntapoihin. Kirjassa on lisäksi muutama maininta luonnonsuojelusta ja mitä ilmastonmuutos tarkoittaa karhuille.

Kirjassa kerrotaan yhdestä karhujen hauskasta piirteestä. Alta voit katsoa videolta, mikä se piirre on ja kenties itse osallistua mukaan!

Kissamaisia muotokuvia

Oletko miettinyt, minkälaisia kissoja ovat presidentti Tarja Halosen kissat? Tai kuka oli ensimmäinen kissa avaruudessa? Tai mihin juontaa juurensa japanilaiset tassuja heiluttavat kissamaskotit?

J. S. Meresmaan Minä, kissa kirja kertoo 20 kissan tarinan. Toiset kissat ovat olleet kulkukissoja, mutta päätyneet siitä huolimatta hyvin ruokituiksi ja toiset taas alusta asti saaneet olla rakastavassa kodissa ja nousseet esimerkiksi Youtube-tähdiksi.

Tämä pieni tietokirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin, yhdessä tai yksin luettavaksi. Tarinat on kirjoitettu minä-muodossa kissojen näkökulmasta. Sen takia tuntuu ikään kuin kissat olisivat lukijaa lähempänä ja kuvaukset omakohtaisempia.

Vaikka olisit täysin koiraihminen (niin kuin allekirjoittanut on), lue silti tämä kirja. Se on ihana ja lämminhenkinen, kauniskin. Julia Savtchenkon kuvitukset lisää kirjan lämminhenkisyyttä ja helposti lähestyttävyyttä. Koiraihmiset, tarttukaa rohkeasti!

Rohkea tyttö ja jättiläiset

”Metsä on rikottu, eikä meillä ole enää paikkaa minne mennä. Jättiläiset tuhoavat kotimme.”

Greta on rohkea ja päättäväinen tyttö, joka asuu metsässä. Eräänä päivänä susi tulee kertomaan Gretalle, että metsään on tullut jättiläisiä. Voi ei! Jättiläiset ovat niin kiireisiä (yhtä kiireisiä kuin me aikuiset välillä), että ne eivät edes huomaa tuhoavansa Gretan ja eläinten kotia. Greta päättää tarttua toimeen. Hän tekee kyltin, jossa lukee ”Seis!” ja asettuu sen kanssa metsän laidalle. Jättiläiset kuitenkin vain röyhkeästi tömistelevät ohi eivätkä kiinnitä Gretaan mitään huomiota.

Eräänä päivänä Gretan viereen istuu pieni poika oman kylttinsä kanssa.

Gretan innoittamana joukko kylttien kanssa kasvaakin mahdottoman suureksi.
Loppuratkaisu onkin todella jännittävä! Pysähtyvätkö jättiläiset? Saako Greta ja eläimet pitää kotinsa?

Se selviää lukemalla kirjan.

Rohkea tyttö ja jättiläiset -kirjan värikkään ja taitavan kuvituksen on tehnyt Ƶoe Persico. Ne herättävät mielenkiinnon ja sopivat hienosti Ƶoe Tuckerin kirjoittaman tarinan kanssa.

Rohkea tyttö ja jättiläiset -kirja perustuu itse asiassa ihan oikeaan nuoreen tyttöön. Nimittäin naapurimaassamme Ruotsissa asuvaan Greta Thunbergiin. Jos innostuit Rohkea tyttö ja jättiläiset -tarinasta ja haluat lukea Gretasta lisää, niin suosittelen myös tätä Valentina Camerinin ja Veronica Carratellon kirjoittamaa Gretan tarina -kirjaa.

Siinä selviää vastauksia esimerkiksi siihen miten Gretan vanhemmat päätyivät ostamaan sähköauton, mikä on Aspergerin oireyhtymä ja miten juuri se on auttanut Gretaa kiinnostumaan ilmastonmuutoksesta.

Kirjassa kerrotaan monipuolisesti Gretan elämän vaiheista, etenkin hänen kiinnostuksestaan ympäristöasioihin ja osallistumisestaan kaikkialla ympäri maailmaa pidettäviin ympäristökokouksiin.

Gretan tarina on ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa näin aikuisellekin lukijalle!

Jos innostut näiden myötä lukemaan lisää ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta niin tule ihmeessä kurkkaamaan meidän Kirjapuu, jonka oksille on sopivasti kasvanut lisää aiheeseen liittyviä kirjoja!

Postauksen on kirjoittanut harjoittelijamme Jasmine.

Prinsessakirja

Kaikki pienet tytöt ovat varmaan halunneet olla prinsessoja jossakin vaiheessa elämäänsä. Sanna Manderin ja Anna Sarven Prinsessakirja on oiva pieni satukirja pienille prinsessatytöille. Ja miksei myös vähän isommillekin sekä prinssipojille.

Satukirja sisältää muutaman prinsessasadun lisäksi tietoa erilaisista prinsessoista – niin oikeista kuin satuisista – sekä prinsessojen tavoista, lemmikeistä ja pukeutumisesta. Kirja toivottaakin heti alussa lukijan lämpimästi tervetulleeksi näiden moninaisten hahmojen pariin:

Lämpimästi tervetuloa Prinsessakirjan pariin. Käy peremmälle, istu alas ja katsele ympärillesi. Kirjassa on uusia tuttavuuksia ja vanhoja suosikkeja. On miekoin varustautuneita prinsessoja ja hännällisiä prinsessoja, on kummallisia ruokatapoja ja säihkyviä tiaroja. On suloinen sekasotku tyyppejä, osa herttaisia ja osa kärttyisiä… Käännä sivua, niin saat tavata joukon ihania prinsessoja.

Kirjassa tavataan niin Marie Antoinette kuin myös prinsessa Ozma Frank L. Baumin Ihmemaa Ozista, Prinsessa Peach Super Mariosta kuin myös Ruotsin kuningatar Kristiina. Tutuiksi tulevat myös prinsessa Leia, Pocahontas sekä Herttuatar-kissa Aristokateista.

Kirjan lyhyet sadut kertovat esimerkiksi Martta-prinsessasta, joka halusi lentää, ja kolmesta prinsessasisaruksesta, joita vartioi kivilohikäärme.

Esitelläänpä kirjassa myös muuan Lumikuningatar, joka asustelee Lapissa ja on kuulemma mälsä tyyppi. Hän pystyy sinkoamaan jäätä sormenpäistään, kuten Frozenin Elsa! Mutta ei Lumikuningatar ole kuitenkaan yhtä sydämellinen kuin Elsa. Varokaa pusuja!

Anna Sarve on kirjoittanut lämminhenkiset ja hyväntuuliset tekstit ja Sanna Mander luonut kauniit, värikkäät kuvitukset. Prinsessoista kertoo lisää esimerkiksi Satu ja Johannes Erran Todellisten prinsessojen kirja sekä Karoliina Suoniemen Ihan oikeat prinsessat ja prinssit. Kannattaa tutustua!

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

– Tyttökoulussa tytöt opettelivat puhumaan vieraita kieliä, soittamaan pianoa ja tekemään käsitöitä. Matematiikkaa ja biologiaa opetettiin kunnolla vain poikien koulussa, opas jatkaa.

– Täh, eikä! Hanna huudahtaa. – Kamalan epäreilua!

Muutkin lapset pudistelivat päätään epäuskoisina.

– Se oli kamalan epäreilua myös Minnan mielestä, Petra-opas sanoo.

Viime vuosina on tullut useita kirjoja rohkeista supernaisista. Tässä on myös yksi, mutta hiukan erilainen. Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -kirja kertoo sisaruksista, Hannasta ja Ellistä. He tutustuvat suomalaisiin supernaisiin, joihin heidän isoäitinsä Irma Thesleff myös kuuluu.

Kirjassa käsitellään Irma Thesleffin ja Minna Canthin lisäksi muumikirjailija Tove Jansson, tähtitieteilijä Liisi Oterma, presidentti Tarja Halonen sekä tekstiilitaiteilija Armi Ratia. Jokaisesta supernaisesta on kerrottu lyhyt kuvaus, muutama tietoisku sekä heidän supervoimansa.

Elina Lappalaisen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama kirja on lämminhenkinen tutustumismatka suomalaisiin taiteilijoihin ja tieteilijöihin. Tämä kirja on mainio luettavaksi yhdessä lapsen kanssa ja toivottavasti rohkaisee lasta saavuttamaan unelmiaan omien supervoimiensa avulla!

PS. Elina Lappalainen on kirjoittanut omille kotisivuilleen artikkelin Ihmeellinen Minna -kirjan tekoprosessista. Sen voit käydä lukemassa täältä.