Kirjaimellisesti – kirjapiiri nuorille starttasi tänä keväänä Jyväskylän pääkirjastolla. Pääsääntöisesti kirjapiirissä jutellaan kirjoista, mutta sivuraiteillekin jutustelu saa harhautua. Piiriä varten on ennakkoon tarjolla lukuvinkkejä, mutta mukaan voi tulla omankin kirjan kanssa – tai jopa ilman kirjaa. Suurin osa kirjapiirin lukuvinkeistä löytyy kirjastosta nuortenosastolta, muutama vinkki on poimittu lastenosaston hyllystä. Oman kirjapiirikirjansa voi lainata myös aikuistenosaston tarjonnasta – kirjoille ei ikärajoja ole määritelty.
Vaikka kirjoille ei ole ikärajoja määritelty, on niillä kirjastossa kaikilla oltava oma paikkansa. Jokaiselle kirjalle on siis kirjastossa määriteltävä kotiosasto lasten-, nuorten- tai aikuistenosastolta. Kun kirja on suunnattu lapsille tai nuorille, ei päätös kotiosastosta välttämättä ole helppo. Onneksi me ihmiset kuitenkin voimme liikkua kirjastossa osastolta toiselle. Yhdelle lukijalle luettavaa voi löytyä eri osastoilta: moni lastenkirjaksi aseteltu kirja sopii varttuneempienkin nuorten käsiin, paljon lukukokemusta omaavien alakoulululaisten taas kannattaa vilkuilla nuortenosastonkin hyllyjä lukemista etsiessään; nuortenkirjaksi leimatut kirjat soveltuvat usein oikeinkin hyvin myös aikuislukijoille, ja toki aikuistenkin soisi vuosittain tarttuvan muutamaan lastenkirjaan; tietoa etsiessään moni löytää lähteensä aikuistenosastolta, vaikka lastenkin tietokirjat kyllä sisältävät aivan oikeaa tietoa – kohderyhmä huomioiden; kuvituksensa ansiosta lasten tietokirjat taas ovat usein erityisen kauniita katsella – kaikenikäisillä silmillä.
Kirjat ovat ikärajattomia, mutta aina kirjan sisältö ei sovellu jokaiselle. Varttunutta lukijaa voi järkyttää sisältö, joka ei nuorempaa lukijaa hetkauta suuntaan eikä toiseen. Pieni, kokemattomampi lukija taas voi hyvinkin viihtyä aikuisten osastolle sijoitetun teoksen parissa – kunhan vain sisältö on monenikäiset lukijat huomioivaa. Sisältö siis ratkaisee lukukokemuksen sopivuuden, ei se, kenelle kirja on kustantajan tai kirjaston mittapuilla ensisijaisesti suunnattu. Tässäkään kohtaa ei monipuolisen lukutaidon merkitystä voi kuitenkaan liikaa korostaa: on tärkeää tunnistaa kirjat, jotka sopivat itselle; on tärkeää osata jättää kesken ne kirjat, jotka saavat voimaan pahoin tai muuten eivät sovellu luettavaksi juuri sinulle, juuri nyt.
Alla muutama lukuvinkki. Näiden tarinat voisivat sopia niin nuorille kuin vähän varttuneemmillekin lukijoille. Yksilöllisen herkkyyden vaikutukset ovat kuitenkin vain ja ainoastaan jokaisen itsensä arvioitavissa.
Nuortenosastolle sijoitettu Anniina Mikaman teos Myrrys vie lukijansa 1800-luvulle Kivihalmeen tilalle. Orpopoika Niilo toimii tilalla apupoikana ja saa syyt niskoillensa yhdestä jos toisestakin onnettomuudesta tai virheestä. Eräällä onnettomalla metsäreissulla karhu hyökkää talon pojan kimppuun, ja ketäpä muuta siitä syytettäisiin kuin Niiloa. Talon poika saa karhun raatelemaan jalkaansa hoitoa monien tuntemalta tietäjältä. Tietäjä Martin herättää väessä pelkoa, mutta myös kunnioitusta – onhan hän parantanut monia kyläläisten vaivoja. Koska tilan isäntä on tulistunut Niiloon, antaa hän tämän tietäjälle palkaksi oman poikansa parantamisesta. Aluksi Niilo on kauhuissaan. Vaikka elo Kivihalmeessa on kärsimystä, pelottaa tietäjä Niiloa vieläkin enemmän. Mutta pian Niilo ymmärtää, että muutto Martinin luokse oli kuin taivaan lahja. Keskellä metsää Niilo huomaa olevansa osa jotain suurempaa voimaa, joka nousee metsän pohjasta. Kivihalmeessa eletty elämä ei kuitenkaan jätä Niiloa rauhaan. Talon isännällä on Niiloa kohtaan jotain hampaankolossaan, eikä hän aio jättää Niiloa rankaisematta. Mistä Kivihalmeen isännän viha Niiloa kohtaan oikeastaan johtuukaan? Niilon elämä voisi kiinnostaa monen ikäisiä, historiaan sijoittuvien tarinoiden ystäviä. Vaikka mukana on taianomaista metsän voimaa, myös arkirealismin parissa viihtyvät pitävät luultavasti kirjan rauhallisesta kerronnasta.
Myös Alan Bradleyn teos Piiraan maku makea sopii ajattomuudessaan monen ikäisille lukijoille – vaikka kirja onkin lainattavissa aikuistenosastolta. Kirjassa eletään 1950-lukua Englannin maaseudulla. Päähenkilönä touhuaa Flavia De Luce, 11-vuotias tyttö, joka vihaa siskojaan, mutta rakastaa kemiaa ja arvoituksia. Kemian lisäksi Flavia rakastaa syvästi myös isäänsä, joka jäi leskeksi Flavian ollessa aivan pieni. Isä ei oikein ole sopeutunut elämäänsä ilman vaimoaan, kolmen tyttärensä ainoana vanhempana. Tässä 10-osaisen sarjan aloittavassa teoksessa arvoitus syttyy, kun oven takaa löytyy kuollut lintu. Kuollut lintu oven takana ei sinällään olisi maaseudulla kovinkaan kummallista, mutta kun linnun suusta löytyy pieni postimerkki, on tilanne toinen. Joku on jättänyt linnun postimerkkeineen ovelle selvästikin tarkoituksella. Miksi ihmeessä? Kun puutarhasta löytyy kuolleen miehen ruumis, osoittaa syyttävä sormi Flavian isää. Mutta eihän isä voi olla murhaaja! Flavian on selvitettävä, kuka oikea murhaaja on. Perinteikäs, mutta pisteliäs sarja voisi sopia esimerkiksi Agatha Christien ystäville – tai 11-vuotiaille pikkusiskoille.
Lastenosaston hyllystä voi poimia mukaansa Laura lähteenmäen uusimman teoksen Laske salaa kymmeneen. Kirjan ajattomuus löytyy leikin maailmasta. Lähes jokainen meistä on joskus leikkinyt, nuorimmat meistä leikkivät yhä. Leikki on mielikuvituksen juhlaa, yksin tai yhdessä. Parasta leikki on yhdessä sellaisen kanssa, jonka kanssa leikki saa saman arvon. Tarinassa Myy on osa kaveriporukkaa, joka kutsuu itseään Pätkiksiksi. Neljännen luokan päättyessä Myy kokee jäävänsä porukan reunamille muiden viestitellessä asioista, joista Myy ei saa otetta. Myytä ei ole kutsuttu sinne, minne muut ovat lähdössä tai jo menneet. Sen sijaan Myy haluaa vielä leikkiä. Kirja kertoo lapsuuden taittumisesta nuoruudeksi. Jokaisella meistä tuo taittuminen tapahtuu omassa tahdissa. Myyn ikätoverit voivat lukijoina löytää samaistumispinnan Myystä, Lassista tai Pätkikisistä. Me varttuneemmat lukijat voimme tarinan mukana tehdä matkan omaan lapsuuteemme, omiin leikkeihimme. Kirja sopii kaikille, jotka ovat joskus leikkineet.
Kallellaan kertomuksiin 