Prinsessan elämää

Haluaisitko prinsessaksi? Se käy yksinkertaisesti:

– – hän asui omassa saaressaan ja oli sen prinsessa,

sillä prinsessaksi tullaan olemalla yhdessä paikassa niin kauan,

että tuntee paikan ihan kokonaan.

Camilla Mickwitzin kuvittamassa ja Tuutikki Tolosen kirjoittamassa Saariston prinsessa -kuvakirjassa (Tammi 2022) päähenkilö Marilii on oman saarensa prinsessa. Hän ui ja soutaa, puuhastelee pihapiirissä, kantaa vedet, maalaa mökin, ihmettelee luontoa. Seurana on Martti-kissa.

Eräänä päivänä hänen valtakuntaansa ui kiltti poika, jonka nimi on Pekka. Pekan kanssa pidetään merijuhlat, tehdään arkiaskareita sekä laajennetaan mökkiä. Vaan Pekan sydämessä asuu kaipaus päästä seikkailemaan.

– Haluatko lähteä mukaan? Pekka kysyi, mutta Marilii pudisti päätään.

Minun pitää hoitaa valtakuntaa ja Marttia, hän sanoi. – Sitä paitsi minä haluan katsella, mitä kaikkea täällä tapahtuu.

Niin Marilii jää saareensa, kun levoton Pekka porhaltaa maailman merille. Vuodenaikojen vaihtelu ja arjen toimet täyttävät Mariliin päivät, ja hän unohtaa ikävöidä miestä. Välillä Pekka palaa, kunnes aava ulappa kutsuu taas. Mariliin elämä asettuu uomiinsa, vaan itsenäisyydestään huolimatta hän taitaa sittenkin kaivata Pekkaa…

Camilla Mickwitz (1937-1989) oli arvostettu suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Saariston prinsessa -kirjassa julkaistaan nyt ensi kertaa hänen 1980-luvulla tekemänsä saaristo-aiheinen kuvitus, johon on kirjoittanut tekstin palkittu kirjailija ja sanataideopettaja Tuutikki Tolonen. Lisää kirjan tekijöistä kustantajan verkkosivuilla.

Tolonen on kirjoittanut Mickwitzin kuviin herkän humoristisen ja syvällisen tarinan rakkaudesta, uskollisuudesta ja vapaudesta. Marilii on nykyaikainen prinsessa, joka pärjää vallan hyvin yksin. Vaan saavat itsenäisetkin kaivata ja odottaa ja rakastaa. Tolosen kertomus nostaa arvoon arkisen, pienen elämän, jossa ei näyttäisi tapahtuvan paljoa ja ihmeellistä, mutta joka on rikasta ja täyttä elämää. Seikkailuunkin on lupa lähteä ja palata ryvettyneenä ja kolhittuna. Sellaista on elämä.

Miten kaunis valtakunta. Miten kaunis saari, miten kaunis mökki, miten kaunis koko elämä.

***

Jyväskylän pääkirjaston Satuhuone Peukaloisessa on 23.9.-31.10.2022 sadun säihkettä ja värien voimaa, kun Lapsuutta etsimässä – Camilla Mickwitzin värikäs maailma -kuvitusnäyttely saapuu iloksemme. Näyttelyn kuvat kuuluvat Lastenkirjainstituutin kuvitustaiteen kokoelmaan ja ovat Mickwitzin Jason-, Emil ja Onni- sekä Saariston prinsessa -kuvakirjoista. Tervetuloa ihastumaan!

Myös Kulttuuritalo Villa Ranan kahvilassa sekä Jyväskylän taidemuseolla (aina 15.1. saakka) on samaan aikaan esillä Mickwitzin taidetta (tarkista aukioloajat sekä mahdolliset pääsymaksut). Lisää lasten kulttuuritapahtumia löydät Lasten Lystin verkkosivuilta.

Satujen sammakoita

Satujen sammakoita on moneen lähtöön. Sammakot voivat olla noiduttuja prinssejä. Niillä saattoi olla taikavoimia. Jotkut sammakot olivat pahantahtoisia. Toisaalta sammakko kaivossa tai lähteessä tiesi kuitenkin hyvää: vesi olisi varmasti puhdasta. 

Kuninkaantytär leikki kultaisella pallollaan ja pallo vieri syvälle lähteeseen. Lähteessä oli sammakko, joka kuuli prinsessan itkun. Se lupasi tuoda pallon, sillä ehdolla, että prinsessa ottaisi sammakon mukaansa. Prinsessa lupaa, mutta jättää sammakon jälkeensä – ei hänellä ole aikomustakaan ottaa niljaista sammakkoa toverikseen. Mutta Sammakkokuningasta ei niin vaan hylätä kuten Grimmin saduissa kerrotaan. 

Suuren suon keskellä oli Sammakkosaari, jossa eli ja hallitsi itsevaltias kuningas. Linnassa oli peräti viisisataayhdeksän huonetta ja yksi tornikomero, jossa säilytettiin vankipoloa. Vankina oli Metsälammen Lumpeenkukkaprinssi – haltioiden sukua. Katalan juonen avulla sammakkokuningas oli tehnyt prinssistä Sammakkosaaren vangin. Kateellinen sammakkokuningas antoi jopa oman lempityttärensä maksuksi Suopeikolle prinssinsieppausavusta. 

Kauan sitten Mannakorven metsän laidalla oli suuri tammi; se oli pyhä puu, jolta tultiin neuvoa kysymään. Aikaa kului ja sen pyhyyttä ei enää muistettu ja niinpä tammi kaadettiin laivan rakennuspuiksi. Järkyttynyt tammen haltija kutistui ja rutistui pieneksi ukko Mettiseksi ja jäi asumaan tammen kantoon. Kun Mettinen myöhemmin kruunattiin sienikansan kuninkaaksi, sammakko nimeltä Sam Syöverinen oli haljeta kateudesta. Mettisestä ja sammakosta kerrotaan Raul Roineen kirjassa Tammikon väkeä. Saadakseen arvonantoa sammakko nimeää itsensä Von Syöveriseksi. Se tekee itsestään myös lehtimiehen ja ihastuu Kaiuttareen. Tammikon väkeä jäi Roineen viimeiseksi satukokoelmaksi.  

Sammakkoraukka oli ollut kesämökin kaivon vankina jo iät ja ajat. Onneksi Justus kurkisti kaivoon ja pelasti sammakon. Seuraavana aamuna isä ja Justus heräsivät herkulliseen tuoksuun: runsas aamiaispöytä oli katettuna. Ja kohta selvisi, että saunakin oli lämmitetty. Isä ja poika olivat ihmeissään. Justus alkaa epäillä, että kaiken takana on sammakko. Ja niin onkin. Pelastettu sammakko on sammakkojen kuningas. Ja se on hyvin Kiitollinen sammakko. Herkkuaamiainen ja saunan lämmitys on vasta alkua… 

Nuori sammakko Benjamino on asunut lyhyen elämänsä Myllynhaltian tuulimyllyssä. Myllynhaltia on opettanut sammakolleen tärkeitä taitoja mm. laulamista. Ja näin keväällä läheisellä lammella järjestetään joka vuotiset sammakoiden laulajaiset. Paras laulaja saa mainetta ja arvokkaan palkinnon. Yllättäin Benjamino voittaa. Mutta siitäkös vaikeudet alkavat: kokematon sammakko kohtaa huijareita ja taitaapa Benjamino ylpistyäkin. Benjamino lammenlaulaja kohtaa myös ensi-ihastuksensa. 

Kevät alkaa kohta toden teolla ja hyvällä onnella, jonain toukokuisena aamuna metsäisen lammen partaalla voi kuulla sammakoiden kevätlaulua. Onkohan äänessä myös Tiitiäisen satupuun Jansmakko Erikois, joka noitui trekators simsalabim pors vors vors ja sitten loikki pois.

Sammakoista satuili Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Dana oppii ratsastamaan

Helppolukuinen kirja Dana oppii ratsastamaan kuuluu uuteen ihastuttavaan Prinsessakoulu-sarjaan. Prinsessakoulu on paikka, jossa nuoret prinsessat oppivat monenlaisia prinsessoille tärkeitä taitoja. Koulu sijaitsee kauniissa linnassa, ja sitä johtaa rehtori Aurinkokivi. Siellä opiskelee kolme ystävystä: Timanttivaltakunnan prinsessa Dana, Kirsikankukkavaltakunnan prinsessa Kimi ja Katajavaltakunnan prinsessa Winnie.

Vihdoinkin koittaa kauan odotettu hetki, kun prinsessojen on aika saada oma hevonen ja opetella ratsastamaan. Kaikki ovat innoissaan, paitsi Dana. Häntä pelottaa hirveästi, koska hän ei ole koskaan nähnytkään hevosta, sillä Timanttivaltakunnassa ei ole lainkaan eläimiä. Winnie ihastuu heti punaruskeaan hevoseen nimeltä Aamukaste ja Kimi ruskeaan Ferdinandiin. Ruusuvaltakunnan prinsessa Rosa tahtoo itselleen suureen valkoiseen orin nimeltä Safiiri.

Dana ei halua yhtään hevosta ja on aivan kauhuissaan, mutta ei kehtaa myöntää sitä muille, vaan valehtelee olevansa allerginen hevosille. Rosa arvaa Danan valehtelevan ja haastaa hänet kilparatsastukseen Safiirilla vaarallisen Villimetsän halki. Dana on pulassa, sillä hän ei ikinä uskalla nousta Safiirin selkään. Niinpä hänen on kerrottava totuus ystävilleen ja pyydettävä heiltä apua, vaikka pelkää heidän suuttuvan. Ystävät keksivät yhdessä keinon tilanteen pelastamiseksi, mutta kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan…

Postauksen kirjoitti Elina Vaajakosken aluekirjastosta.

Prinsessakirja

Kaikki pienet tytöt ovat varmaan halunneet olla prinsessoja jossakin vaiheessa elämäänsä. Sanna Manderin ja Anna Sarven Prinsessakirja on oiva pieni satukirja pienille prinsessatytöille. Ja miksei myös vähän isommillekin sekä prinssipojille.

Satukirja sisältää muutaman prinsessasadun lisäksi tietoa erilaisista prinsessoista – niin oikeista kuin satuisista – sekä prinsessojen tavoista, lemmikeistä ja pukeutumisesta. Kirja toivottaakin heti alussa lukijan lämpimästi tervetulleeksi näiden moninaisten hahmojen pariin:

Lämpimästi tervetuloa Prinsessakirjan pariin. Käy peremmälle, istu alas ja katsele ympärillesi. Kirjassa on uusia tuttavuuksia ja vanhoja suosikkeja. On miekoin varustautuneita prinsessoja ja hännällisiä prinsessoja, on kummallisia ruokatapoja ja säihkyviä tiaroja. On suloinen sekasotku tyyppejä, osa herttaisia ja osa kärttyisiä… Käännä sivua, niin saat tavata joukon ihania prinsessoja.

Kirjassa tavataan niin Marie Antoinette kuin myös prinsessa Ozma Frank L. Baumin Ihmemaa Ozista, Prinsessa Peach Super Mariosta kuin myös Ruotsin kuningatar Kristiina. Tutuiksi tulevat myös prinsessa Leia, Pocahontas sekä Herttuatar-kissa Aristokateista.

Kirjan lyhyet sadut kertovat esimerkiksi Martta-prinsessasta, joka halusi lentää, ja kolmesta prinsessasisaruksesta, joita vartioi kivilohikäärme.

Esitelläänpä kirjassa myös muuan Lumikuningatar, joka asustelee Lapissa ja on kuulemma mälsä tyyppi. Hän pystyy sinkoamaan jäätä sormenpäistään, kuten Frozenin Elsa! Mutta ei Lumikuningatar ole kuitenkaan yhtä sydämellinen kuin Elsa. Varokaa pusuja!

Anna Sarve on kirjoittanut lämminhenkiset ja hyväntuuliset tekstit ja Sanna Mander luonut kauniit, värikkäät kuvitukset. Prinsessoista kertoo lisää esimerkiksi Satu ja Johannes Erran Todellisten prinsessojen kirja sekä Karoliina Suoniemen Ihan oikeat prinsessat ja prinssit. Kannattaa tutustua!