Tunteita ja kaveritaitoja

Tunteiden tunnistaminen ja tunnetaitojen harjoitteleminen ovat tärkeä osa lapsen elämää. Lapsi oppii näitä taitoja arjessa aikuisia ja ikätovereita seuraamalla ja heidän kanssaan keskustelemalla, mutta myös opetustilanteissa päiväkodissa ja koulussa. Kirjojen lukeminen on erityisen hyvä keino tunteiden käsittelemiseen. Kirjojen avulla voi opetella esimerkiksi tunteiden nimeämistä ja huomata, että itsekin tuntee samanlaisia tunteita kuin kirjojen henkilöt.

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjoissa käsitellään erilaisia tunteita ja samalla harjoitellaan kaveritaitoja ja toisten kanssa toimeen tulemista. Kirjojen kirjoittaja ja kuvittaja on Tom Percival, suomentaja Raija Rintamäki. Ne on kustantanut jyväskyläläinen Kumma-kustannus (2021).

Kirjassa Amandan huoli, Amandalla on pieni huoli, joka kasvaa koko ajan suuremmaksi ja aiheuttaa Amandalle surua. Hänen huolensa pienenee ja haihtuu pois vasta sitten, kun Amanda oppii, mitä surun kanssa kannattaa tehdä.

Kirjassa Täydellinen Taavi, Taaville kasvaa siivet. Lentäminen on kivaa, kunnes Taavi alkaa miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Taavi tuntee häpeää ja piilottaa siipensä. Piilottelu on todella hankalaa ja onneksi Taavi oppiikin myöhemmin, että jokainen on täydellinen omana itsenään.

Isla puolestaan osaa monenlaisia taitoja, mutta jostain syystä kaverisuhteiden luominen on hänelle hankalaa. Kirjassa Isla saa kavereita, Isla huomaa toimivansa monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut, eikä hän osaa liittyä toisten leikkiin. Isla on yksinäinen, kunnes löytää toisen lapsen, joka on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin Isla.

Ravi raivostuu -nimisessä kirjassa Ravi on melkein aina liian pieni kivoihin asioihin. Hän jää usein viimeiseksi, koska hän ei ole vielä esimerkiksi yhtä nopea tai pitkä kuin muut. Lopulta Ravi raivostuu ja muuttuu tiikeriksi, joka uskaltaa räyhätä ja vastustaa isompia. Tiikerinä Ravi onkin oikein sopiva tekemään kaikkea – paitsi että kukaan ei halua enää tehdä hänen kanssaan mitään, kun hän räyhää niin paljon. Miten voisikaan oppia hallitsemaan kiukkua niin, ettei se pelota itseä ja muita?

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjojen avulla voi miettiä erilaisia tunteita, keskustella niistä ja löytää keinoja ilmaista myös sellaisia tunteita, jotka tuntuvat hankalilta. Kirjojen tarinat ovat oivaltavia ja ymmärtäväisiä ja jättävät tilaa myös lukijan omille pohdinnoille.

Sarjassa ilmestyy lisää kirjoja kesällä 2022.

Vinkin kirjoitti korkeakouluharjoittelijamme Eveliina.

Tuntematon klassikko: Irmelin Sandman Lilius

Irmelin Sandman Lilius syntyi Helsingissä 14.6.1936. Hänen laaja tuotantonsa käsittää runoja, kuunnelmia, novelleja, lastenkirjoja. Hänen kirjojaan on käännetty 18 kielelle. Hän on myös kuvittanut useita teoksiaan. 

Suomenruotsalainen Sandman Lilius on ehkä tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Hän on voittanut arvostetun pohjoismaisen Nils Holgersson –plakaatin, Lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Topelius-palkinnon koko tuotannostaan 1980. Hän asuu nykyään Hangossa.  

Hänen monet tarinansa sijoittuvat Tulavallin kaupunkiin. Eräs sen asukkaista on orpo tyttö Bonadea. Hänellä ja kanarouva Kotkoliinilla on monta asuinpaikkaa ja paljon ystäviä. Kirjailija on sanonut: “Kirjoittaessani pienestä rohkeasta Bonadea-tytöstä huomasin, että minustakin tuli rohkeampi. Minä kasvoin. Pyöräilin Hangon kaduilla ja tunsin, etten enää pelkää, kenet kohtaisin kulman takana. Kohtasin Rouva Suven.” 

Tulavallin pikkukaupunki muistuttaa kenties vanhaa Porvoota tai kirjailijan kotikaupunkia Hankoa. Tulavalli sijaitsee meren rannalla ja kauan sitten se oli itsenäinen kuningaskunta, jonka perusti Tulle-niminen mies. Niistä ajoista kerrotaan kirjoissa Kuningas Tulle ja Tullen matka etelään. Se oli aikaa, jolloin kettusuvun jäsen otti ihmishahmon ja puolisokseen kuninkaan. Se oli aikaa, jolloin rouva Suvi oli voimissaan ja ikivanhat suojelijat varjelivat valtakuntaa ja sen rajoja vaaroilta. 

Monissa myöhemmissä kirjoissa eletään 1800-luvun Tulavallissa. Eletään historiallista aikaa mutta myös tarujen aikaa. Halterin perheen isä on loukannut päänsä, eikä ole enää niin kuin muut. Kolmimastokuunari Hauen entinen ylimmäinen pursimies pystyy enää paikkamaan verkkoja ja kertomaan satuja. Lapset rakastavat häntä. Äiti Halter sanoo isän olevan hänen viides lapsensa. Perhe asuu köyhissä oloissa Kultakruununkujalla. Isä Halter tarinoi Kuutti Karvakengästä, joka haki prinsessoille uudet sydämet särkyneiden tilalle. Isä tietää minne kadonnut Tonttulakki joutui. Isä Halterin sielun arvellaan lentävän muissa maailmoissa ja tuovan sieltä tarinoita. 

Tulavallin kaupungissa puhaltavat uudet tuulet. Kaupungin johtajat haluavat rikastua nopeasti ja ovat pestanneet palvelukseensa alkemisti Turiamin. Bonadea siepataan Kullantekijän kammioon pikkupiiaksi ja synkät voimat alkavat uhata kaupungin rauhaa. Kaupungin läpi virtaava Tislapuro saastuu ja kaupungin johtoon noussut piittaamaton herra Klingkors vähät välittää kaupunkilaisten vastustuksesta ja kutsuu jopa kovaotteiset kasakat avukseen. Tarvitaan vanhempia ja vahvempia voimia apuun ja niinpä Yön hevoset saapuvat. Palkitun Rouva Suvi-trilogian nuoret päähenkilöt joutuvat kohtaamaan elämän kohtuutonta kovuutta mutta myös toivoa paremmasta. 

Kaupungin vaatimaton merkkihenkilö on nainen nimeltä Lukkarinmäen pikku-Fia. Hän on viisas parantaja ja tietäjä ja paljastuu yhdeksi Tulavallin ikivanhoiksi suojelijoiksi. 

Fian muinainen kilpailija Lampaannahka-Kaisa loihtii Fialle monenlaista harmia, jopa Käärme Kulkevaisen. Seuraa tietäjien taistelu, jossa määräytyy vasten tahtoaan nostatetun Käärme Kulkevaisen yllättävä kohtalo. Fiasta ja hänen mahdistaan kerrotaan myös kirjoissa Taikavarpu ja suomentamattomassa kirjassa Ängslyckan.  

Osa kirjailijan tarinoista ovat omakohtaisia. Kirjassa Tähtitorni pieni Irmelin eksyy äitinsä ja sisarensa kanssa lumipyryssä Muukalaiskatua etsiessään oudolle tähtitornille. Vain äidin nokkeluus vapauttaa heidät tornilta takaisin kotimatkalle. Muukalaiskadun saduissa Sandman Lilius palaa lapsuuteensa sota-ajan Helsingissä. Kerran Pilttari-niminen hevonen tuo viestin rintamalta: hevoset haluavat sodan loppuvan. Hanna-täti yrittää ystäviensä kanssa velhovoimillaan vapauttaa kärsivät hevoset, mutta sodan voimat ovat liian vahvat. 

 Sota on lähellä myös kirjassa Kaukasialainen matto ja sen suomentamattomassa jatko-osassa Hästen hemma. Nimensä mukaisesti Kaukasialainen matto sijoittuu Kaukasiaan – tänäkin päivänä levottomaan ja kytevään maailman kolkkaan. Matolla on muisti. Salaperäinen matto lennättää 11-vuotiaan Anna Linan menneisyyteen ja sotaa käyvän Karsin kaupungin liepeille. Matto kuljettaa tyttöä Kaukasian vaaroihin ja takaisin kotiin Tulavalliin. Sandman Liliuksen tarinat ovat monisyisiä, niissä kerrotaan vaikeistakin asioista. Vanhempien sairaudesta, loppuun palaneesta äidistä, ystävän kuolemasta. Henkilöt ovat monitahoisia ja heidän syynsä toimia eivät ole yksiselitteisiä. Lasten ystävyys, menneen ajan kuvaus, tarumaailman läsnäolo tekevät Sandman Liliuksen maailmasta kiehtovan ja tutustumisen arvoisen. Tulavalli ja sen kiemuraiset kadut kauan eläköön meren syleilyssä ja ihmismielissä. Rouva Suvi ja Yön hevoset meitä varjelkoon. 

Klassikoista kertoili Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Rosvoja ja poliiseja

Heli Rantala on kirjoittanut kerrassaan herkullisen kuvakirjan Maurista, jonka olisi pitänyt syntyä synkkänä ja myrskyisenä yönä Murtautujien pahamaineiseen sukuun, mutta joka sen sijaan syntyikin kaikenlaisen hyvän keskelle, auringon lämmittäessä perhosten tanssia. Maurista tuli lopulta kaikella tapaa erilainen kuin sisaruksistaan – ja jotain aivan muuta mitä vanhemmat olivat toivoneet. Siinä missä sisarukset varastivat syntymäpäiväsankarin lahjat, auttoi Mauri sankaria juhlien jälkien siivoamisessa. Kun Rosvo-opistossa harjoiteltiin pakenemista ikkunan kautta, jäi Mauri pesemään ikkunoita kirkkaammaksi. Isän mukana ryöstöreissulla Mauri innostui vain järjestelmään ihmisten koteja viihtyisämmäksi. Mauri oli todellakin perheensä musta lammas. Voi Mauria.

Mutta sitten Mauri tapaa eräällä epäonnisella ryöstöreissullaan Pipsan. Pipsa on poliisien sukua ja kutsuu itseään iloosiksi. Iloosin tehtävänä on jaella sakkojen sijaan kehuja, rohkaisuja ja hyvää mieltä. Ja sen Pipsa todella tekeekin.

Mauri on ihana hahmo. Vaikka hän kokee voimakasta erilaisuutta perheessään, haluaa hän omissa toimissaan huomioida sukunsa perinteet. Kuten Netta Lehtolan kaunis kuvitus, myös Mauri on raikkaan rauhallinen.

Intoa puhkuen Mauri teki taloonsa kaksi ovea. Toiseen hän asensi monta erilaista lukkoa, jotta äiti, isä, sisko ja veljet voisivat murtautua siitä sisälle.

Pipsa taas on iloosina varsin vakuuttava.

Välillä hän pysäytti autonsa tienvarteen ja kävi kehumassa puistonpenkkiä tuhrivan pojan piirustustaitoja ja pankkirosvojen naamareita.

Sekä Mauri että Pipsa ovat eräällä tapaa epäonnistuneita. Mauri ei osaa ryöstää ja rosvota, Pipsa taas jakaa sakkojen sijaan pelkkiä kehuja. Vaan mitä ihmeellistä syntyykään, kun Pipsa-iloosi ja Mauri Murtautuja yhdistävät voimansa – hyvät teot ja kauniit ajatukset?

Jos rosvoiluannos tuntuu Murtautuja Maurin (WSOY) jälkeen kovin suurelta, voit tasapainottaa lukukokemustasi Pasi Lönnin kirjoittamalla ja Jussi Kaakisen kuvittamalla  tietokirjalla Poliisiasema (Tammi). Kirjassa poliisikoira Rekku kertoo työpaikastaan keskustan poliisiasemasta. Rekulla on tiedossaan kaikenlaisia rikoksia, mutta niistä hän ei voi kertoa, koska häntä sitoo – kuten kaikkia poliiseja – vaitiolovelvollisuus. Aseman tiloista ja esimerkiksi poliisin varusteista Rekku kuitenkin voi kertoa. Ja niistä kerrottavaa Rekulla piisaa. Kirjasta selviää muun muassa mitä tapahtuu poliisin lupapalvelussa, mitä kaikkea kuuluu poliisin varustevyöhön, ja millaista tekniikkaa poliisin mustaan maijaan on asennettu.

Molemmat kirjat sopivat niin pienelle lukijalle kuin vielä vähän pienemmälle kuulijallekin.

Myrskynsilmä

Meri Luttisen esikoisromaani Myrskynsilmä kertoo Kainusta, nuoresta tytöstä muinaissuomalaisessa fantasiamaailmassa. Kainun kotikylässä kaikki kuusitoistavuotiaat tytöt käyvät läpi riitin, jonka myötä heille valikoituu paikka yhteisössään. Paikka voi löytyä emäntänä, äitinä tai vaikkapa käsityön taitajana. Kainun riitti määrää Tietiäksi, vieläpä korkeimman asteen sellaiseksi. Tämä ei ollut Kainun toive, tähän hän ei ollut valmistautunut.

Tietiäksi Kainun on kuitenkin taivuttava. Rooli on kunnioitusta herättävä, mutta samalla vaativa. Kylän oman Tietiän tehtäväksi jää Kainun kasvattaminen tulevaan rooliinsa. Vanha Tietiä kuitenkin tunnistaa, että Kainun rooliin Tietiänä liittyy jotain suurempaa. Jotain sellaista, johon vain kymmenennen kehän Tietiällä on voimia. Tämän kokoiseen tehtävään vanha Tietiä ei voi Kainua mitenkään valmistaa. Kymmenennen kehän Tietiäksi Kainun on kasvettava itse, ilman vanhan Tietiän ja kotikylänsä tukea.

Saavuttaakseen varmuuden roolissaan Tietiänä Kainun on matkattava niin kylän ulkopuoliseen maailmaan kuin omaan itseensä. Matkaseuraksi hän saa voimaeläimensä, valkoisen suden, nimeltään Viima. Vanhalta Tietiältä Kainu saa mukansa korun, Myrskynsilmän. Myrskynsilmä kaulassaaan Kainun on lähdettävä etsimään tehtäväänsä. Tehtävää, joka hänelle riitin mukaan on määrätty, mutta josta hänellä itsellään ei vielä ole mitään tietoa.

”Mitä näet on totta. Mitä et näe, katoaa. Mitä kuvittelet näkeväsi, tulee näkyväksi.”

Lukukokemuksena Luttisen lähes neljäsataasivuinen teos on miellyttävä. Fantasiakirjallisuutta edustava teos sopii fantasian suurkuluttajille, mutta myös niille, jotka ovat mieltyneet realistisempaan tarinankerrontaan. Sisältönsä puolesta teos sopii yläkoululaisista aikuisiin. Myös paljon lukeneille alakoululaisille kirjaa uskaltaa luettavaksi suositella.   

Polkupyörävarkaat

Tapani Baggen Polkupyörävarkaat avaa oven Elsan etsivätoimistoon. Rempseän Elsan ensimmäinen asiakas on Elmeri, jonka polkupyörä on varastettu. Euron tuntipalkalla alkava toimeksianto laajenee, kun pyörävarkauksia ilmenee lisää. Jopa Elsan oma pyörä viedään. Erilaisten vihjeiden ja johtolankojen avulla Elsa ja Elmeri pääsevät lopulta syyllisten jäljille. Vauhtiakaan ei tarinasta puutu.

Elmeri oli jännittynyt kauhusta, ja vasikankokoinen keltainen koira lähestyi häntä lujaa tien poikki. Kuola vain lensi kielestä vuorotellen vasemmalle ja oikealle, kun koira loikki eteenpäin. Elsä hyökkäsi perään ja hyppäsi koiran selkään, nappasi vauhdissa kädet kainaloiden alta niskalukkoon ja alkoi vääntää eläintä selälleen. Koira pysähtyi. Se katsoi olkapäänsä yli ja haukahti kysyvästi.

Elsan etsivätoimisto on nopealukuinen, kuvitettu lasten jännityskirja. Se sopii etsivien puuhista kiinnostuneille lukijoille. Esimerkiksi Anna Janssonin Emil Wern -kirjoihin ihastuneet lukijat löytänevät Elsan ja Elmerin seikkailuista uutta mukavaa luettavaa.

Nellyn uudet kuviot

Henna Helmen IceLove-sarja esittelee lukijalleen muodostelmaluistelun maailmaa. Luistelun ohella kirjasarja kuvaa lämmöllä nuorten luistelijoiden elämää hallin ulkopuolella. Koska IceLove-joukkueen tarinaa kerrotaan joka kirjasssa eri luistelijan näkökulmasta, voi sarjan lukemisen aloittaa mistä osasta haluaa.

Sarjan ensimmäisessä osassa Nellyn uudet kuviot pääosassa on vasta kaupunkiin muuttanut Nelly. Muutto uudelle paikkakunnalle ei ollut Nellyn toivelistalla. Isä ja äiti ovat sopineet, että ainakin toistaiseksi Nelly asuisi isän luona – äidin työ vie kaiken äidin ajan. Muuton myötä Nellyn arkiperheeseen kuuluvat siis tästä lähtien myös isän vaimo Saana sekä pikkuveli Nemo. Uusi perhe ja uusi koti uudella paikkakunnalla tuntuu kovin vieraalta eikä koulun vaihto kesken lukukauden olisi varmasti kenenkään meistä mieleen. Uusia kuvioita siis todellakin Nellyn elämästä löytyy.

Sopeutuminen uusin kuvioihin ei ole Nellylle helppoa ja äiti yrittää lohduttaa: ”mitä jos hankkisit jonkun harrastuksen!” Helpommin sanottu kuin tehty, ajattelee Nelly. Kunnes eräänä päivänä Nelly näkee koulumatkallaan joukon minttutakkisia tyttöjä urheiluhallin kulmilla. Samat tytöt ilmestyvät koulun urheilupäivään ja joku tökkää Nellyn käteen ilmoituksen: ”Kiinnostaako muodostelmaluistelu? IceLove-joukkue hakee uusia jäseniä!”

Lukija saa kulkea Nellyn rinnalla elämän muuttuessa. Uudet asiat – olivat ne sitten suuria tai pieniä – kysyvät aina rohkeutta.

Nelly sulkee silmänsä. Jos olisi rohkeusloitsu, hän lukisi sen nyt. Neito neito rohkea ja vahva, pane jalkaan luistimet ja anna mennä. Sitten hän avaa jäähallin oven ja kävelee sisään.

Muodostelmaluistelun maailma innostaa varmasti lajista kiinostuneet kirjasarjan äärelle. Myös meille muille kirjat tarjoavat tartuntapintaa. Vaikkei lajin parissa viihtyisi, on kirjojen teemoissa kaikille tuttuja elementtejä: ulkopuolisuuden tunnetta, jännitystä, iloa, onnistumista ja ystävyyttä.

Sarjan uusimmassa osassa Saran suuri matka matkustetaan Kiinaan. Kymmenvuotias Sara on adoptoitu Kiinasta kolmevuotiaana. Nyt edessä on suuri matka, kun perhe lähtee hakemaan Kiinasta Saralle pikkuveljeä. Myös Sara on uuden edessä.

Kisu ja öinen seikkailu

Kisu on tyttö, joka ei mielestään ole rohkea kuten äitinsä. Kisun äidillä on kissamaisia supervoimia, joiden avulla hän öisin auttaa ihmisiä ja muita olentoja. Kisu haluaisi olla kuten äitinsä, mutta miten kun kaikki pelottaa?

Äiti oli juuri lähtenyt yölliselle seikkailulleen, kun Figaro-niminen kissa tuli pyytämään häntä apuun. Kaupungin kellotornista kuuluu hirvittävää ulinaa, eikä kukaan tiedä miksi. Kisu on ainoa, joka voi Figaroa auttaa, kun äiti ei ole paikalla. Kisu pukee isänsä tekemän supersankarin asun päälle ja lähtee kohtaamaan pelkonsa yön pimeyteen.

Kisu tuijotti tummuvalle taivaalle ja värähti. Katuvalot välähtivät päälle yksi toisensa jälkeen, mutta outoja varjoja viipyi joka nurkassa. ”Mutta ulkona näyttää pelottavalta. Minä en usko, että minusta tulee koskaan supersankaria ja että voin mennä ulos pimeään kuten sinä.”

Äiti halasi häntä tiukasti. ”Sinä voit valita, mitä ikinä haluatkin olla. Mutta älä anna pelon estää itseäsi. Sinä olet rohkeampi kuin luuletkaan.”

s. 16-17

Kisu ja öinen seikkailu on ihana tarina rohkeudesta ja omien pelkojensa voittamisesta. Hienon tarinan lisäksi kirjassa on maagisen kaunis kuvitus, joka tuo hyvin esille yön mystisyyttä.

Pelot esiintyvät kirjassa monella muotoa, kun Kisun lisäksi pelkojaan joutuu kohtaamaan pikkukissa Kurpitsa. Mutta mikä auttaakaan paremmin pelkojen kohtaamisessa kuin ystävien tuki.

Tämä ihastuttava kissakirja sopii hyvin lukemaan oppineille alakoululaisille. Itse olen vannoutunut koiraihminen, mutta tämä kirja sai silti oikein lämpimän tunteen aikaiseksi myös minussa. Eläinrakkaille pikkukoululaisille varmasti mainio lukukirja!

Kisun ja kissakavereiden seikkailujen seuraamista voi jatkaa seuraavissa osissa. Kisu ja tiikeriaarre on jo ilmestynyt viime vuonna. Tänä vuonna julkaistaan ainakin Kisu ja seikkailu kattopuutarhassa sekä Kisu ja seikkailu oksistossa.