Lukuvinkkejä odottaville perheille

Tiistai-iltana 24.5.2022 kokoonnuttiin Vinkkejä iloisiin hetkiin vauvan kanssa -perhevalmennukseen pääkirjaston Satuhuoneeseen. Odottaville perheille suunnatun perhevalmennuksen järjestivät yhteistyössä Kulttuuriaitan Kulttuurineuvola, Jyväskylän pääkirjasto ja Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulu.

Kuulimme aluksi tarkemmin Kulttuurineuvolan toiminnasta. Me kirjastolta alustimme lyhyesti ääneen lukemisen hyödyistä sekä kerroimme kirjaston palveluista ja annoimme lukuvinkkejä. (Blogin toisella puoliskolla olevien lukuvinkkien kautta pääset kurkistamaan, millaisista kirjoista illassa puhuttiin.) Sanojen kanssa päästiin leikkimään kansalaisopiston sanataidetuokiossa, jossa syntyi runo omalla vauvalle. Illan päätti saturentoutus.

Oli virkistävää kuulla syvemmin yhteistyökumppaneidemme Kulttuurineuvolan ja sanataidekoulun tarjonnasta ja filosofiasta. Pinnalle nousi ajatus siitä, että taidehetkien kokemiseen ja tekemiseen ei tarvita erikoisia välineitä tai erikoista osaamista. Omana itsenään oleminen ja eläminen riittää. Poimin omaan tarina- ja vinkkausreppuuni heiltä monta ajatusta.

Ennen varsinaista perhevalmennusta, kirjasto ja sanataidekoulu olivat maaliskuussa 2022 mukana Kulttuurineuvolan Kulttuuriloiskeita-koulutuksessa. Vuosittain järjestettävä koulutus on suunnattu Jyväskylän, Hankasalmen ja Uuraisten neuvolahenkilökunnalle, ja siellä pohditaan kulttuurin ja taiteen roolia nuorten perheiden jaksamisen ja hyvinvoinnin tukena.

Koulutuksessa kerroimme käytännön esimerkein, millainen lukemiseen ja sanataiteeseen keskittyvä perhevalmennuksemme on, jotta neuvoloissa olisi helpompi avata asiakkaille valmennuksen sisältöjä. Samalla he saivat ohjausta siitä, miten hyödyntää kirjaston palveluita omassa työssään neuvolassa, sekä rautaisen annoksen tietoa sanataiteen ja lukemisen hyödyistä lapsiperheissä.

Lukuvinkkejä odottaville perheille

Nyt niihin lupaamiini lukuvinkkeihin! Lempeän höpöttelyn, ääneen lukemisen, laulamisen ja loruttelun voi aloittaa jo masuvauvalle. Vauva kuulee kohtuun noin raskauden puolivälistä. Omat sanat ja laulut riittävät mainiosti. Jos tuntuu, että sanat ovat hukassa tai kaipaa uutta ideaa, voi tarttua esimerkiksi näihin kirjoihin.

  • Aa tuuti lasta -nuottikirja sisältää tuttuja kehtolauluja. Mukana cd, jonka avulla voi palautella sävelet mieleen. Suvi Teräsniskan Iltalauluja -cd kokoaa yhteen rakastettuja tuutuballadeja.
  • Hiiri mittaa maailmaa -runokokoelmaan on poimittu Hannele Huovin kaksisataa rakastettua runoa, joissa elämää ihmetellään kantilta jos toiselta. Elina Warstan hykerryttävän hyvä kuvitus antaa mielikuvitukselle siivet. Runo- tai kuvakirjat voivatkin olla myös (kuva)taide-elämyksiä.

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

  • Yhdessä lukiessa voivat sekä lapsi että aikuinen tankata elintärkeää läheisyyttä. Aina ei vauva-arjessa jaksa mitään ihmeellistä sanaseppoilua, silloin voi vaan pötkötellä rauhassa ja nauttia seurasta. Virkeänä hetkenä voi lorutella ja samalla hellästi silitellä tai kujeilevasti leikitellä vauvan kanssa vaikkapa näiden säkeiden tahtiin:

Eppu Nuotion ja Virpi Pennan Silkkipaperitaivas, rakastamisrunoja vauvoille. Kirjan alaotsikko kertoo kaiken! 💕

Inkeri Karvosen ja Emmi Jormalaisen Hupsuja hassuja hipsukka tassuja on ihastuttava kokoelma runoja, joita voi lukea vauvalle odotusaikana tai joilla voi hellitellä vaikka vastasyntynyttä.

  • Kun vauva kasvaa ja alkaa ihmetellä ympäröivää maailmaa, voi lapsen omiin käsiin ensin tarjota ihmeteltäväksi pehmeitä kangaskirjoja ja vähitellen paksulehtisiä kirjoja pinsettiotteen kehittyessä vuoden ikää kohden. Pahvisivuiset kirjat selviävät myös maistelutestistä, mikä on tässä vaiheessa olennainen osa kirjallisuuden analyysia. 😊

Elina Pullin ja Karoliina Pertamon kaksikielisessä Kukkuluuruu (Kuckeliku)-kirjassa on mukana reipasta leikkirunoa ja rauhallisia silittelyriimejä.

Elina Pullin ja Matti Pikkujämsän Lorukylpy tarjoilee runoja arkisten toimien lomaan. Pue runon tahtiin tai harjoittele pottailua säkeiden siivittämänä.

Tittamari Marttisen ja Anne Peltolan äitiyspakkauksistakin tutut Pikku poron päivä ja Iloinen lorutoukka kätkevät sisälleen rytmikästä räppiä ja pontevaa poljentoa.

  • Paksulehtiset kuvasanakirjat kasvattavat sanavarastoa. Yhdessä voi ihmetellä ja jutella: Missä pallo? Minkä värinen pallo? Yhteinen, pienikin vastavuoroinen ja hymyn kera käyty ”lukupuhe” tukee luontevasti ja helposti kielen ja vuorovaikutuksen kehitystä. Kokeile esimerkiksi näitä:

Puppe ja värit , 100 ensimmäistä sanaa Hippa Hiiren kanssa

Missä Pipsa piileksii? Turvallisen yllätyksen tarjoavat luukkukirjat viehättävät pientä lukijaa. Joskus muksu haluaa lukea saman kirjan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… Rinnalle voi tuoda muita vaihtoehtoja ja samalla jatkaa tutun kirjan lukemista. Toive lukea jotakin kirjaa kertoo siitä, että lapsi tarvitsee kirjasta jotain. Tuttuushan tarkoittaa myös turvallisuutta. Joten tsemppiä vaan toistoihin, you can do it!

Näillä ideoilla pääset alkuun. Kysy lisää vinkkejä kirjastostasi!

Toisaalta – vauvaperheessä voi helposti väsymys painaa. Lukemisesta ei tarvitse ottaa paineita. Se voi olla iloksi ja virkistykseksi, ei jotakin joka täytyy viimeisillä voimilla suorittaa. Tulee myös erilaisia kausia, joskus jaksaa paremmin, joskus vähän huonommin. Lapsi tulee kyllä kohtaamaan elämässään monenlaisia tekstejä, kuvia, ilmiöitä ja pohtii niitä useiden ihmisten kanssa kotona, päivähoidossa, harrastuksissa ja koulussa. Tärkeintä on olla yhdessä ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. ❤

Kesäkuusta alkaen julkaisemme blogissa tekstejä kahdesti kuussa. Seuraava blogi ilmestyy 15.6.

Juhlavuotta viettävä Nuotio kirjoittaa kestosuosikkeja

Lukuisia lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjoja tehnyt Eppu (eli Eija-Riitta) Nuotio täyttää helmikuussa 60 vuotta. Hän on lisäksi näyttelijä, ilmaisutaidon ohjaaja, suomentaja, sanoittaja, näytelmäkirjailija sekä ohjaaja.

Tässä muutamia Epun lastenkirjoista.

Nuotion ja kuvittaja Liisa Kalliolan yhteistyössä on syntynyt pahvisivuinen OHO-ensikirjasarja (WSOY), jossa vauva maistelee maailmaa (Oho, miten hyvää!), lähtee liikkeelle (Oho, miten taitavasti!) sekä tutkii ympäristöä (Oho, mitä tapahtuu!). Humoristinen ja hyväntuulinen teksti sekä värikkäät, ilmeikkäät kuvat houkuttelevat ensitarinoiden pariin.

Matkalla tullaan suuremmiksi – Valitut runot 1995–2012 (Tammi) -runokirjaan on koottu vajaan kahden vuosikymmenen vuoden ajalta Nuotion säkeitä aiemmin julkaistuista runokirjoista. Opuksesta löytyy riimit joka tunnelmaan ja hetkeen, surusta iloon ja kaipaukseen. On herkkyyttä ja hurttia huumoria. Joukkoon mahtuu vauvalorutteluja, eläin- ja ammattirunoja sekä vuodenaikojen ihmettelyä. Kestosuosikkini ja takuuvarma runosampo esimerkiksi satutuokioihin. Kuvittajana Virpi Penna.

Tämä vai tuo -sarjassa (Bazar) ovat ilmestyneet kuvakirjat Metsäretki, Toripäivä sekä Viljan syntymäpäivät. Jokaisessa kirjassa Fiinulla ja äidillä on jokin yhteinen tekeminen, kuten retkeily metsässä. Tarinaa kuljetetaan valintojen kautta, joita ennen toimintaa ja sen aikana joutuu tai saa tehdä. Esimerkiksi kummalle polulle lähdetään: suoraan kallioille vai puiden lomaan. ”Tämä vai tuo” on leikki, yhteinen hassuttelu, ja samalla keino selvittää, mistä asioista itse tykkää. Kauniit kuvat on tehnyt Aino Louhi. Näihin Fiinu-kirjoihin toivoisi useammankin lukijan tarttuvan.

Lisäksi tuotteliaan kirjailijan kynästä ovat muun muassa alakoululaisten suosikit

  • Villilä-sarja, jossa kylän lapset perustavat urheilevan salaseuran ja joutuvat kaikenmoisiin kommelluksiin.
  • Kingi-sarja, jossa kaupunkikoira Kingi etsii uutta kotia ja löytääkin sen varsin erikoisesta paikasta, saarelta.

A. Lydecken-voittajaksi Mustan kuun majatalo

Suomen Nuorisokirjat ry jakaa vuosittain tammikuussa Arvid Lydecken -palkinnon korkeatasoiselle lastenkirjalle ja Topelius-palkinnon korkeatasoiselle nuortenkirjalle. Vuoden 2022 palkinnot voittivat nuortenkirjallisuuden sarjassa Anniina Mikaman Myrrys ja lastenkirjallisuuden sarjassa Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon Mustan kuun majatalo.

Jyväskylän kirjaston verkkosivuilta löydät linkin 6. luokkalaisten kirjavinkkaukseen, jossa on esitelty Myrrys-kirja. Video on tekstitetty.

Blogissa syvennymme tarkemmin Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaisiin ja voittajaan. Ehdolla oli viisi upeaa teosta.

VOITTAJA: Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo I kirja (Lasten Keskus 2021)

Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan. Kirjan päähenkilöllä, ihmislapsi Saimilla on myös erityinen kyky tai tehtävä, joka alkaa hiljalleen paljastua.

Tarina saa alkunsa, kun Saimin ja tämän eläinlääkäri-isä muuttavat Sinimäen kaupunkiin. Isä aikoo avata eläinsairaalan vanhaan tehtaaseen. Perillä heitä odottaa yllätys: sovittu kauppa peruuntuu, sillä tehtaasta on tehty toinen tarjous. Yhtä yllättäen viereiselle tontille tupsahtaa talo, joka on sattumoisin myynnissä. Siitä Saimi ja isä saavat itselleen kodin ja eläinsairaalaan.

Talo ei ole mikään tavallinen tölli, vaan Saimille alkaa selvitä, että sen rakenteet ovat perin kummallisia. Se kun on sisältä paljon suurempi ja monihuoneisempi kuin ulkoa päin osaisi arvata. Talossa myös asustaa jo varsin sekalainen sakki olentoja, joita isä tunnu lainkaan huomaavan tai näkevän. He ovat salaväkeä. Omalaatuista mutta ystävällistä sakkia, johon Saimi tutustuu.

Miksi salaväki kerääntyy talolle? Ja mitä synkkää on meneillään vanhalla tehtaalla?

Reetta Niemelän kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama uutuuskirja on herkullista luettavaa seikkailunhaluisille!

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot 1, Helähdys (Tammi 2021)

Pete toivoisi joululahjaksi vain yhtä asiaa – että hänen ystävänsä Sara parinisi kuolettavasta taudistaan. Ääneen lausuttu toive lennättää Pete luo salaperäisen ja epämiellyttävän tonttuolennon, joka lupaa toteuttaa Pete toiveen yhdellä ehdolla. Petrin on annettava varjonsa vaihtokaupassa. Ei tunnu suurelta uhraukselta, kun vastapainona on ystävän henki. Sara paranee, mutta miksi Peten on alkanut vallata innottomuus ja toivottomuus?

Puolitonttu Uudit-tyttö on juuri puolustautunut täpärästi hirvittäviltä varjopaimenilta ja siinä samalla pelastanut Elmarin hengen. Yhtä matkaa he jatkavat tonttuvanhimmiston eteen esittelemään taitojaan ja toivovat pääsevänsä Tonttujen kiltaan jäseneksi. Uuditin syntyperä saa vanhimmiston epäilemään tämän aikeita. Lisäksi petollinen Elmar väittää Uuditin vieneen hänen taidonnäytetyönsä. Pian Uudit onkin kahlittuna matkalla kohti Pahakurun syvää hautaa, josta kukaan ei pakene.

Timo Parvela ja Pasi Pitkänen yhdistävät jälleen voimansa uudessa kirjasarjassa, josta ei puutu vauhtia eikä vaaraa.

Tuomas Kärkkäinen: Suomen Ämminkäiset värikuvina. Otusbongaajan opas. (S&S 2021)

Haluaisitko liittyä Ämminkäisten bongaajaksi? Tarvitset vain uteliasta mieltä ja tarkkaavaiset silmät. Tuomas Kärkkäisen kuvakirja kertoo pikkuisista ja hieman isommistakin eläjistä, joita on kaikkialla ympärillämme mutta joita harvoin huomaamme.

Tietokirjamainen teos yhdistelee hauskasti tieteenteon ja mielikuvituksen. Se antaa selityksiä ympärillämme oleville ilmiöille ämminkäisten tekosina. Esimerkiksi liikennevaloissa kuuluva naksutus on hämmentyneen Kuulion ääntelyä ja maalituhrut betoniseinissä ja sähkökaapeissa Sihteeritihvilän aikaansaannosta. Oivaltava ja hauska kirja kaikenikäisille.

Pia Krutsin ja Jani Ikosen Kaupunki Kukaties -runokirjasta voit lukea aiemmasta, marraskuun 2021 postauksesta.

Elina Rouhiaisen ja Kaisa Rannan fantasiateoksesta Valkeantuoja kirjoitettiin blogissa helmikuussa 2021.

Räyhärotta, desipelidespootti-malluainen ja laineilla lautaileva särmäneula – Otus opus on lajien ja kielen moninaisuuden iloittelua

Otus opuksen runot taidokkaasti ja hauskasti riimitellyt Laura Ruohonen katselee maailmaa pienten otusten silmin ja samalla ihmisen ymmärrettävin vertauksin. Aikuinen saa opuksen kekseliäistä riimittelyistä irti myös asioita, jotka eivät pienemmille välttämättä ihan avaudu. Tällainen monitasoisuus ja tulkintaisuus ovat tässäkin tapauksessa rikkaus, joka pitää äärellään ja hymyilyttää monen ikäisiä lukijoitaan.

Kirjassa esitellään 37 kissaa pienempää otusta ja lähes jokaiselle on omistettu oma värikäs aukeamansa. Kirjan ilmeikkään ja hengittävän kuvituksen on tehnyt Erika Kallasmaa. Kirjan kuvat ovat isokokoisia mutta ilmavasti aseteltuja, ja korostavat osaltaan hauskasti kutakin otusta aivan omanlaisenaan persoonana.

Harakalle elämä on kuin kioski, ja kun roskis repee on harakalla juhlat. Puuntuhooja pyytää ”Vähän ymmärrystä, pliis” eläessään puun ja kuoren välissä – ikinälässä. Särmäneula, huojuva hujoppi taas lillii ja lipuu laineilla suuntaa vailla mutta poikasistaan se huolehtii nimensä mukaisesti särmästi. Magnustien pesässä taas käy melkoinen kälätys, pälätys ja sukusähellys. Kaljupäinen vedessä elävä malluainen ui yksin ja mölisee, ja paljastuu aukeaman tieto-osuudessa vain mustikan kokoiseksi ja silti yhtä äänekkääksi kuin ruohonleikkuri. Syyttä sitä ei siis nimetä desipelidespootiksi.

Otus opuksen rikkaus onkin ytimekkään kuvailevassa ja kekseliäässä kielessä. Otuksia kuvaileville vertauksille ja sanoille on myös vastinetta todellisuudessa. Kirjan jokaiselle aukeamalle sijoitettu tieto-osuus luo taustaa runomitassa ilotelluille mielikuville kustakin kohteestaan. Parhaiten oikeuksiinsa tekstit pääsevät ääneen luettaessa, riimittely rullaa ja tieto-osuudet sysäävät jutteluun ja haluun ottaa selvää enemmän.

Otus opus laajenee mielikuvitusta kutkuttavasti myös säveliksi. Yksittäisen kuuntelijan lisäksi voisin kuvitella että etenkin ryhmätilanteissa ilmeikkäistä sävellyksistä on iloa. Kirjan alkuaukeamalla olevan qr-koodin tai nettiosoitteen takaa löytyvät kitaristi Petri Kumelan mainiot, nykysäveltäjien säveltämät miniatyyrikappaleet kirjassa esitellyistä otuksista.

Otus opuksen voi nähdä myös luonnon monimuotoisuuden puolustuksena; se antaa äänen hyvin monenlaisille pienille eläville. Koppakuoriaisten suulla:

”Me autamme, suojaamme, jelpimme teitä, ei maailma pyörisi ilman meitä, sadon ja kadon enkeleitä. Koppiksille paukuttakaa henkseleitä!”