Yotsuba&!

Yotsuba Koiwai on viisivuotias tavallinen tyttö, joka asuu kahdestaan isänsä kanssa. Yotsuba on asunut isänsä kanssa saarella elämänsä alkuvuodet. Nyt hän kokee kaupungin ensimmäistä kertaa elämässään, kun he muuttavat. Kaikki on uutta Yotsuballe, jopa leikkikentän keinu.

Tarina ei käsitä mitään maailmaa räjäyttävää juonta, maailma nyt vaan on tajunnan räjäyttävä tälle viisivuotiaalle. Koko sarja on täynnä irtonaisia tarinoita Yotsuban elämästä ja siitä kuinka pieni tyttö oppii joka päivä jotain uutta. Mitään suurempaa juonikaarta ei ole ja pitkän sarjan osia voi lukea lukematta edellisiä.

Huumoria tarinoihin tuo Yotsuban tietämättömyys asioista, jotka ovat meille tuttuja jo pienenä. Viisivuotiaana ovikello ei ole enää ihmeellinen asia. Yötsuba on veikeä pikkutyttö, joka tuo kohelluksillaan iloa ihmisille ympärillään. Me lukijat saamme nauraa tytön toilailuille ja erikoiselle ajatuksenjuoksulle. Yotsuba tuntuu joskus tulevan ihan eri planeetalta.

Sarjan tekijällä Kiyohiko Azumalla on hyvin omanlaisensa piirrostyyli, selkeä ja omaperäinen. Tarinat eivät ole hankalia ja tekstiä on kivan rajallisesti. Näitä on mukava lukea ja itse ne aina ahmaisen yhdellä istumalla.  Aiemmin Azumalta on suomennettu yläaste-elämään sijoittuva mahtava huumorimanga Azumanga Daioh.

Gon

Gon on pieni dinosaurus. Älä kysy mitä lajia, mutta semmoinen millä on terävät hampaat. Luonteeltaan Gon vaikuttaisi olevan omapäinen, lempeä pienempiään kohtaan, jokseenkin äkkipikainen ja erittäin äkäinen. Gon seikkailee joka puolella maapalloa, niin aavikolla kuin napajäälläkin. Kuinka tuo dino sen tekee, en tiedä. Mikä myös on kiinnostavaa, on että ollaan muualla kuin jurakaudella. Kaikki muut eläimet ovat nykyajasta, miten Gon on siis päässyt tänne?

Useimmin Gon ratkaisee vastaan tulevat ongelmat puremalla tai puskemalla. Ja usein se ongelma on isompi eläin, jonka takalistosta löytyy kohta hampaanjäljet.

Jos et erityisemmin pidä lukemisesta, mutta rakastat toimintaa, on tämä juuri sinulle. Tekstiä sarjakuvassa ei ole kuin otsikoiden nimet. Hei, eiväthän dinosaurukset puhu.

Gon toimii usein niinkuin eläin nyt toimii. Ei mieti mikä on kivaa muille ja kuuluuko noin nyt tehdä, lukijakin saattaa jäädä miettimään ”oliks toi nyt kivasti tehty vai ei”. Gon on dinosaurus.

Hamsteripäiväkirjat

Voi sinä hamsteriaivo

Eläimellistä menoa miniatyyrikoossa. Hamsteripäiväkirjat on aitoja kokemuksia suoraan hamsterin omistajalta. Sarja koostuu lyhyistä strippisarjakuvista (neljän ruudun sarjakuva). Ne voivat muodostaa isompia ”juonikuviota”, mutta toimivat yleensä täysin itsenäisesti.

Tämä upposi itselle, koska omistan hamstereita. Monet stripit ovat niiiiin tuttuja oikeasta elämästä. Nauranhan minä omille otuksillenikin koko ajan, mutta tämä sarja kerää parhaat palat yhteen ja esittelee muutaman uudenkin. Jokainen hamsteri kun on oma persoonansa.

Suosittelen kaikille hamstereista kiinnostuneille ja yleensäkin eläinihmisille.

Lemmikeistä kiinnostuneille on muutamakin mangasarja tarjolla, jotka antavat aitoja näkymiä lemmikin kanssa elämisestä.

  • Mamemoyashi: Kani nimeltä Mulko
  • Mitsuya Ryo: Mopsi tuli taloon
  • Hoshino Natsumi: Neiti Koume, tiikeriraita (kertoo kissasta)

Nagabe: Nivawa ja minä

Ei-ihmiset on kivoja

Nagabe

Onko tämä nyt parikymppinen mies asumassa lapsen kanssa vai ei-ihmisen kanssa? Kai se on kumpaakin. Ja pirun hauskaa se silti on.

Saiton kotiin lykätään pieni Nivawa, poika/tyttö (?). Maanalaisen afica-rodun jäsen. Nivawan tehtävänä on opiskella meitä ihmisiä kansansa puolesta ja viedä saatua tietoutta kotiin.

Pikkulasten tapaan Nivawa on todella utelias ja tekee asioita kyselemättä. Täystuhoa ympärilleen viljelevä otus saa Saiton hermoromahduksen partaalle päivittäin. Saito kun ei erityisemmin edes pidä lapsista. Mutta mitään ei voi tehdä, koska Nivawan äiti uhkaa repiä Saiton palasiksi jos pikkuiselle tapahtuu jotain.

Nivawa ja minä on vain kolmen osan mittainen, mutta kohelluksesta enemmänkin innostuneille suosittelisin jatkoksi pääosin samalla idealla tehtyä suomeksi aiemmin julkaistua Yotsubaa!.

Yoko Nogiri: Minun susipoikani

Uuteen kouluun siirtyminen on aina vähän pelottavaa, mutta Komugi kokee, että ”saa hyvän tilaisuuden aloittaa uusi elämä”. Komugi Kosunoki muuttaa isänsä luo Hokkaidolle suuresta Tokiosta ja aloittaa uuden elämänsä.

Elämä Hokkaidolla ei alakaan niin rauhallisesti kuin oli suunniteltu. Komugi tutustuu pulpettinapuriinsa Oogamiin. Pienen koulun komeaan poikaan, jonka perään muutkin tytöt huokailevat. Onhan Oogami toisaalta vähän outo. Komugi ei aavistakaan kuinka outo.

Komugi oli jo julistanut itselleen pitävänsä matalaa profiilia ettei joudu syrjityksi kuten Tokiossa. Ja siihen liittyi pysyminen kaukana Oogamista. Kunnes kirjaimellisesti kompastuu ongelmaan, joka rikkoo tämän suunnitelman.

Lukion idoleiksi julistettu nelihenkinen poikaryhmä on aina yhdessä ja syystä. Oogamilla on häntä ja korvat, ja niin on kolmella muullakin komistuksella. He kun ovat joukko youkaita, henkiolentoja.

Kuka sanoo, ettei rakkaus voisi kukkia näin omituisessa tilanteessa, mutta kyllä se vaan taitaa nyt tehdä niin.

Nogirin piirrosjälki on kaunista katseltavaa ja juoni kulkee mukavasti ja varmasti kohti kutkuttavaa tulevaa. Mahdottomalta tuntuva ihastuminen imaisee mukaansa. Jään innolla odottamaan viimeistä osaa.