Tunteita ja kaveritaitoja

Tunteiden tunnistaminen ja tunnetaitojen harjoitteleminen ovat tärkeä osa lapsen elämää. Lapsi oppii näitä taitoja arjessa aikuisia ja ikätovereita seuraamalla ja heidän kanssaan keskustelemalla, mutta myös opetustilanteissa päiväkodissa ja koulussa. Kirjojen lukeminen on erityisen hyvä keino tunteiden käsittelemiseen. Kirjojen avulla voi opetella esimerkiksi tunteiden nimeämistä ja huomata, että itsekin tuntee samanlaisia tunteita kuin kirjojen henkilöt.

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjoissa käsitellään erilaisia tunteita ja samalla harjoitellaan kaveritaitoja ja toisten kanssa toimeen tulemista. Kirjojen kirjoittaja ja kuvittaja on Tom Percival, suomentaja Raija Rintamäki. Ne on kustantanut jyväskyläläinen Kumma-kustannus (2021).

Kirjassa Amandan huoli, Amandalla on pieni huoli, joka kasvaa koko ajan suuremmaksi ja aiheuttaa Amandalle surua. Hänen huolensa pienenee ja haihtuu pois vasta sitten, kun Amanda oppii, mitä surun kanssa kannattaa tehdä.

Kirjassa Täydellinen Taavi, Taaville kasvaa siivet. Lentäminen on kivaa, kunnes Taavi alkaa miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Taavi tuntee häpeää ja piilottaa siipensä. Piilottelu on todella hankalaa ja onneksi Taavi oppiikin myöhemmin, että jokainen on täydellinen omana itsenään.

Isla puolestaan osaa monenlaisia taitoja, mutta jostain syystä kaverisuhteiden luominen on hänelle hankalaa. Kirjassa Isla saa kavereita, Isla huomaa toimivansa monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut, eikä hän osaa liittyä toisten leikkiin. Isla on yksinäinen, kunnes löytää toisen lapsen, joka on kiinnostunut samanlaisista asioista kuin Isla.

Ravi raivostuu -nimisessä kirjassa Ravi on melkein aina liian pieni kivoihin asioihin. Hän jää usein viimeiseksi, koska hän ei ole vielä esimerkiksi yhtä nopea tai pitkä kuin muut. Lopulta Ravi raivostuu ja muuttuu tiikeriksi, joka uskaltaa räyhätä ja vastustaa isompia. Tiikerinä Ravi onkin oikein sopiva tekemään kaikkea – paitsi että kukaan ei halua enää tehdä hänen kanssaan mitään, kun hän räyhää niin paljon. Miten voisikaan oppia hallitsemaan kiukkua niin, ettei se pelota itseä ja muita?

Pienet, suuret tunteet -kirjasarjan kirjojen avulla voi miettiä erilaisia tunteita, keskustella niistä ja löytää keinoja ilmaista myös sellaisia tunteita, jotka tuntuvat hankalilta. Kirjojen tarinat ovat oivaltavia ja ymmärtäväisiä ja jättävät tilaa myös lukijan omille pohdinnoille.

Sarjassa ilmestyy lisää kirjoja kesällä 2022.

Vinkin kirjoitti korkeakouluharjoittelijamme Eveliina.

Minikokoinen Maija Poppanen

Pimeänä ja märkänä aamuna 5-vuotiaat Max ja Heikku pöllähtävät päiväkodin ovesta sisään. Max on heti aamusta ollut ihmeellisen hilpeällä tuulella. Jotain erikoista tapahtuu tänään!

Max on oikeassa. Eteiseen on samalla ovenavauksella tupsahtanut pikkuruinen olento.

Kenkähyllyjen edessä seisoi kämmenen mittainen täti. – –
Tyypillä oli miniskuukkelin kokoiset kumisaappaat ja miniskooppinen sadeviitta, ihan märkä. Me ei heti tajuttu, että se puhui meille.
”Minun nimeni on Kukka”, se piipitti. ”Olen täällä tänään sijaisena.”

Lasten äimistellessä ja ihastellessa Kukka aloittaa reippaasti päivän hommat. Päiväkodin aikuiset ovat typertyneitä ja vähän kauhuissaan. Kutsutaanpa poliisikin paikalle. Kukka suhtautuu tilanteeseen tyynesti huumorilla:

Kun minä tulen taloon, lapset saavat nähdä kaupan päälle poliisitkin!

Minisijainen osoittautuu näpsäkäksi ja tomeraksi tädiksi, joka ei anna pienuutensa haitata. Hän on oppinut keksimään keinoja selvitä ”isojen” maailmassa.

Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Giannetta Portan kuvittama kuvakirja Minisijainen on hauskaa luettavaa lapselle ja aikuiselle. Kertojanäänessä on Max-poika, jonka ajatuksiin ja kokemuksiin on lapsen helppo samaistua. Hurme on aiemmissakin kirjoissaan käsitellyt arjen mullistumista ja asioiden kiepsahtamista päälaelleen sekä erilaisuutta, esimerkiksi lastenromaanisarjoissa Huimaa ja Värikkäät.

Tarina pohdiskelee, kuinka eri tavoilla uuteen ja yllättävään voi suhtautua. Voi miettiä, millaisia ennakkoluuloja itsellä on ja miten niitä voisi käsitellä. ”Päven” aikuisetkin tokenevat lopulta ja yhteinen sävel löytyy: mitenkäs muuten kuin juttelemalla ja tutustumalla. Arjesta poikkeava ja yllättävä uusi näkökulma asioihin saa lapsetkin innostumaan arkisista askareista. Kukka on kuin taskumittainen Maija Poppanen. Samaa ilkikurisuutta, leikillisyyttä ja jämäkkyyttä on luvassa.

Giannetta Portan kuvitus on reippaan värikästä ja selkeää. Erityisesti aikuisten kasvoilta kuvastuvat hyvin erilaiset tunnetilat ja ajatukset, joihin tekstissä – tai rivien välissä – vihjataan.

Kuva s. 19

Parasta kirjassa oli mielestäni ”mitä jos” -ajatuksen ja mielikuvituksen lennon herättäminen. Mitä jos me mentäis päveen ja siellä oliskin miniskuukkelin kokoinen sijainen?

Kuvakirjasta kertoi Iiris pääkirjastolta.

Molli ja maan ääri

– Molli, sinun pitää matkustaa, Sisu sanoi päättäväisesti. 
– Muuten matkakuume vain pahenee! 
– Matkustaa? Minunko? Minne? Molli havahtui. 
– Suureen metsään maan ääreen, sinne minne haikeasti katselet, Sisu vastasi. 

Kuvittajana, kuvataideopettajana ja kuvataiteilijana tunnetun Katri Kirkkopellon kolmas Molli-kirja: Molli ja maan ääri (2019) on kertomus kaukokaipuusta ja koti-ikävästä. 

Molli on alkanut katsella kaukana siintävää metsää. Mollin ystävä Sisu huolestuu, kun vanha tuttu kaveri ei enää kuule eikä näe mitään mitä ympärillä tapahtuu. Ystävä päättää selvittää mistä on kysymys. Omituisten otusten hoito-oppaasta löytyykin Mollin oireiluun sopiva kuvaus. Mollia vaivaa matkakuume.  

Molli ei kuitenkaan tunne tarvetta matkustaa. Ystävänsä kannustamana Molli lähtee silti matkaan. Matkalaukkuun on pakattu vain kaikki tarpeellinen. Sisu antaa vielä ennen lähtöä Mollille mukaan kirjekuoren jonka saa avata siinä tapauksessa jos koti-ikävä yllättää.  

Matka maan ääriin on seikkailu Mollin mieleen ja maailmaan jota ei ennestään tunne. Kokonaisen päivän kestävän matkansa aikana Molli saa tuntea nahoissaan metsän suuruuden sekä tutustua omituista kieltä puhuvaan olentoon. Tunteet heittelevät Mollia laidasta laitaan, vuoroin pelon tunnelmista, vuoroin muukalaista kohtaan tuntemaan epäluuloon. Ja kun sitten lopulta koti-ikävä iskee, on aika avata Sisun antama kirjekuori.  

Molli ja maan ääri kertoo siitä kuinka tärkeää on uskaltaa luopua tutusta ja turvallisesta. Pelottavan asian kohtaaminen kasvattaa pientä aina pikkuisen isommaksi. Se on lempeän huumorin siivittämä kertomus ystävyyden merkityksestä vaikeiden tunteiden keskellä. Katri Kirkkopellon kuvitus kuljettaa tarinaa ihastuttavasti aina siihen hetkeen kun jalat ovat kantaneet takaisin kotiin saakka. 

Maan ääri voi löytyä takaa meren 
Tai oman pienen pihakiven. 
Voi maailma olla suuren suuri 
Tai taskuun mahtua juuri ja juuri. 

Blogitekstin on kirjoittanut opiskelijamme Tanja