Tarinoita matkan varrelta – tiiliskiviä

Tänä vuonna informaatikomme Marja-Kaisa aloitti kesän vieton eläkeläisenä. Kesäkuisessa blogipostauksessaan Marja-Kaisa kertoi omasta matkastaan lukijaksi sekä lukuvinkkejä tuon matkan varrelta. Pitkän uran varrelta vinkkejä onkin kertynyt paljon. Tässä niitä lisää – ja nämä sopivatkin sitten parhaiten ahkerien aikuisten luettavaksi.

Monet Marja-Kaisan lukuvinkeistä löytyvät yhä kirjastosta, joskin jo varastokokelmiin sijoitettuina. Onneksi Jyväskylän kaupunginkirjaston varastokokoelma on kuitenkin lainattavissa varaamaalla. Varausohjeet löydät esimerkiksi verkkokirjastostamme.

Tiiliskiviä

Vanhemmiten täti on alkanut huokailla joidenkin kirjojen paksuutta: 700 sivuista kirjaa on hankala petissä lukea – se vanhuus, se vanhuus. Toinen juttu on pieni präntti. Nyt voisi tietysti sanoa, että onhan sähköiset kirjat. Mutta ei ole sama asia! Paperi on paperia ja ei tablettikaan ole ihanteellinen pideltävä sängyssä. Mutta. Jos kirjan tarina vetää puoleensa, 700 sivua kestetään. Tässä joitakin tädin suosikkitiiliskiviä.

Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo (835 s.) loi tajuntaan kuvan Stalingradin helvetistä ja Stalinin järjestelmän hirveästä otteesta kansalaisiinsa. Mika Waltarin kirjakaksikko Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim (yht. 1745 s.) kertoo turkulaisen Mikaelin seikkailuista 1500-luvun uskonsotien ja ruton piinaamassa Euroopassa ja Turkissa. Värikästä ja viihdyttävää. Tosin Mikaelin naisonnea ei voi kuin surkutella. Virolaisen Jaan Krossin pääteos Uppiniskaisuuden kronikka (1245 s.) kertoo mukaansatempaavasti kronikoitsija Balthasar Russowin tarinan 1500-luvun Tallinnasta. Russow nousee köyhistä oloista merkittävään asemaan levottomien aikojen kuvaajana. Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla –trilogia (1527 s.) muokkasi tädin kuvaa Suomesta. Hilary Mantelin Cromwell –trilogia (2227 s.) kertoi jännittävällä ja inhimillisellä tavalla Thomas Cromwellin noususta ja tuhosta Henrik VIII:n hovissa. J.R.R. Tolkienin The Lord of the rings – trilogiaa (1178 s.) täti luki nuorena useita kertoja: Keskimaasta tuli rakas pakopaikka. Pirkko Saision Passio (732 s.) oli viime vuoden löytöjä. Italialainen koru matkaa läpi vuosisatojen ja maiden vaikuttaen ihmisten kohtaloihin. Kuten huomataan täti arvostaa historiallista romaania, mikä onkin tiiliskivi jaloimmillaan ja painavimmillaan.  

Marja-Kaisa

Kuva: Pixabay

Tarinoita matkan varrelta – satumaita ja toisia tuulia

Tänä vuonna informaatikomme Marja-Kaisa aloitti kesän vieton eläkeläisenä. Kesäkuisessa blogipostauksessaan Marja-Kaisa kertoi omasta matkastaan lukijaksi sekä lukuvinkkejä tuon matkan varrelta. Pitkän uran varrelta vinkkejä onkin kertynyt paljon. Tässä niitä lisää. Tällä kertaa mukana vinkkejä myös isommille lukijoille.

Monet Marja-Kaisan lukuvinkeistä löytyvät yhä kirjastosta, joskin jo varastokokelmiin sijoitettuina. Onneksi Jyväskylän kaupunginkirjaston varastokokoelma on kuitenkin lainattavissa varaamaalla. Varausohjeet löydät esimerkiksi verkkokirjastostamme.

Satumaita ja toisia tuulia 

Maija Karma kuvitti monta tädin lapsuuden suosikkikirjaa: Aapelin Vinski –kirjat, Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni, Aila Nissisen Myyrä Matikaisen malliauto, Selma Lagerlöfin Peukaloisen seikkailut villihanhien seurassa jne. Karma oli juuri oikea henkilö kuvittamaan realistisen herkällä piirrostyylillään näitä tarinoita. Mustavalkoisuus ei tätiä haitannut. Kuvat olivat tärkeässä roolissa myös Irmelin Sandman Liliuksen kirjoissa. Hän itse kuvitti nämä Tulavallin kaupunkiin sijoittuvat kirjat, joissa muinaiset ajat usein sekoittuivat salaperäisellä tavalla 1800-lukuun. Tulavallin perustajan, myyttisen kuningas Tullen aika, kuiskailee pikku kaupungin kujilla. Erityisen viehättäviä ovat Sandman Liliuksen pienet satukirjat kuten Kuutti Karvakenkä,  Bonadean vene tai Tonttulakki. Hankolainen Sandman Lilius tunnetaan meillä valitettavan huonosti, pahoittelee täti. Gunnel Linden Pikku-Niilo matkalaukussa oli aikanaan riemastuttava lukuelämys. Lapset pääsevät Taina-tädin kanssa matkalle Kööpenhaminaan ja mitä parasta Tivoliin. Tivolin arpajaisissa lapset voittavat tädiltään salaa päävoiton. Se on Pikku-Niilo ja se pitäisi saada salakuljetettua Tukholmaan. Haastavaa, sillä Niilo on poni. Hupaisa tuttavuus kirjastotädille oli löytö varaston kätköistä: Yrjö Hämäläisen teatteriin sijoittuva saturomaani Kettu Repolaisen teatteri. Lastenromaanin muotoon on ujutettu aikamoista juonittelua ja teatteridiivailua, esikuvana ilmeisesti tosielämän teatterimaailma. 

Täti vähän pelkää hyönteisiä, mutta Leena Krohnin Tainaron on kiehtova kirja kaupungista, jonka asukkaat ovat hyönteismäisiä, mutta muuten hurmaavia. Humoristisella tyylillä rakenteli puolalainen Stanislaw Lem maailmankaikkeuteen robottiasukkaita, jotka keinoälyineen olivat yhtä pikkumaisia, rehenteleviä ja outoja kuin me. Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat on hieno fantasiasarja Varpushaukka nimisestä velhosta ja vaaroista, jotka uhkaavat Maameren herkkää tasapainoa. Cordwainer Smithin kauhistavan kauniit tieteiskertomukset kirjassa Planeetta nimeltä Shajol oli vangitseva lukuelämys. Avaruusagentti Valerian viihdytti tätiä yli 20 sarjakuvassa. Tärkeä sarjakuva tädille oli Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja. Viime vuosituhannen loppupuoli, sen elämänmeno ja muutokset Koivisto kuvasi terävällä ja humoristisella otteella. Mämmilän henkilöhahmojen elämää seurattiin lähes 20 vuoden ajan. Walter Moers kirjoitti Zamonian mantereelle sijoittuvia seikkailuja. Erityisen mieleenpainuva oli Zamonian kansalliskirjailijan Hildegunst von Mythenmetzin nuoruudenseikkailut Uinuvien kirjojen kaupungissa ja erityisesti sen kirjastossa. Kirjailija muuten oli lohikäärme ja osa kirjoista hyvin, hyvin vaarallisia. Olisipa pelottavaa olla sellaisessa paikassa kirjastotätinä! Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa Tove Janssonin kuvittamana. Ja toinen Janssonin kuvittama Carrollin kirja: Kraukijahti. Merkillinen runoelma, joka ihmeellistä kyllä suomennettiin. Varokaa siis  Pujjumia. Shaun Tanin Etäisten esikaupunkien asioita puhuttelee: salaperäisiä tarinoita ja kuvien outoa kauneutta. Hannu Väisäsen Esi-isät ovat puolestaan syypäitä siihen miten riitaisia ja mahdottomia me ihmiset olemme. Ei ole meidän vika, vaan 27000 vuotta vanhojen tyyppien. 

Marja-Kaisa

Kuva: Pixabay

Tarinoita matkan varrelta – Tove Jansson, Mauri Kunnas ja Harri Tapper

Tänä vuonna informaatikomme Marja-Kaisa aloitti kesän vieton eläkeläisenä. Kesäkuisessa blogipostauksessaan Marja-Kaisa kertoi omasta matkastaan lukijaksi sekä lukuvinkkejä tuon matkan varrelta. Pitkän uran varrelta vinkkejä onkin kertynyt paljon. Tässä niitä lisää.

Monet Marja-Kaisan lukuvinkeistä löytyvät yhä kirjastosta, joskin jo varastokokelmiin sijoitettuina. Onneksi Jyväskylän kaupunginkirjaston varastokokoelma on kuitenkin lainattavissa varaamaalla. Varausohjeet löydät esimerkiksi verkkokirjastostamme.

Tove Jansson, Mauri Kunnas ja Harri Tapper

Tove Jansson on eräs läheisimmistä kirjailijoista. Ajatella, että sotavuosien aikana, joku pystyy saamaan alkusysäyksen sympaattiselle Muumipeikolle, lumoavalle laaksolle ja sen rakastettaville asukkaille. Haikeutta tuo muumiperheen tarina: se muuntuu ja vakavoituu. Muumipeikko joutuu kokemaan pimeän vuodenajan ja kohtaamaan tuntemattomia asioita hienossa Taikatalvessa. Lämpimien, ihanien kesäseikkailujen jälkeen perhe purjehtii Muumipapan tahdosta kaukaiseen majakkasaareen. Kallioisella saarella jokaisella perheenjäsenellä on kriisinsä tässä suolanpärskeisessä kirjassa Muumipappa ja meri. Viimeisessä muumikirjassa Muumilaakson marraskuussa, perhe onkin laaksosta poissa. Laaksoon saapuneet eripuraiset vieraat yrittävät tulla toimeen keskenään ilman muumiperheen sovittavaa läsnäoloa. Tove Jansson teki tädin mielestä parhaat kuvakirjat ikinä: Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? Lämmintä neroutta. Hänen sarjakuvansa ovat jääneet tädin mieleen jo varhain. Janssonin novellit ovat välillä pisteliäitäkin, mutta viisaita luotauksia ihmissuhteisiin. Esimerkkinä vaikka Reilua peliä. Ikääntyvä taiteilijapari Jonna ja Mari elää elämäänsä. Kirja on kokoelma kohtauksia päähenkilöiden elosta kaupungissa ja saaressa. Kesäkirjassa Sophia ja isoäiti viettävät yhteistä kesää Suomenlahden saaressa. Haru, kirja luopumisesta ja vanhenemisesta. Kun arvaamaton ystävä meri alkaa pelottaa, se ei ole enää hauskaa. Jukka Laajarinne kirjoitti muumeista filosofisen teoksen Muumit ja olemisen arvoitus. Laajarinne kiinnittää huomionsa muumikirjojen pohdintaan: Kuka minä oikeastaan olen? Mikä minun paikkani on täällä?

Mauri Kunnaksella on monta mainiota kirjaa: erityisesti Koiramäki-kirjat ovat tädin kestosuosikkeja. Niissä on tarkasti kuvattu elämänpiiriä 1800-luvun maaseudulla ja kaupungissa. Koiramäen talossa ilmestyi jo 1980. Koiramäen joulukirkko kosketti tätiä erityisesti: sen Kunnas teki auttaakseen synnyinkuntansa, silloisen Vammalan Tyrvään vanhan kirkon kunnostamisessa. Tuhopolttaja poltti keskiaikaisen kirkon 1997. Kauniisti Kunnas on kuvannut kirjassaan vanhan kirkon alkuperäistä sisustusta. Aikamoinen ponnistus täytyi olla Koiramäen Suomen historia: se syntyi Suomen 100 vuotis- juhlavuonna 2017. Se olikin Finlandia junior –ehdokas. Kirjassa seurataan historian käännekohtia koiramaisesti Mikael Acrigolasta Suomen sotaan. Entäs sitten Koiramäen seitsemän veljestä: sitä voi lukea vaikka Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen rinnalla. Ja sehän on taas yksi tädin suosikeista. Komeaa katseltavaa on myös Koirien Kalevala. Kunnas on tarkkaan tutkinut Akseli Gallen-Kallelan kalevala-aiheisia maalauksia. 

Harri Tapper. Saarijärveläinen mestarikertoja, joka kirjoitti sykähdyttävän kuvauksen lapsuudestaan ja nuoruudestaan osana veljeskatrasta, joista kaikista sukeutui taiteilijoita. Erityisesti ensimmäinen osa Näin syntyvät revontulet on tädin sydäntä lähellä. Kieli on verratonta. Dialogeissa mainio, luonteva poljento. Tapper kirjoitti Saarijärven murteella tarinakokoelman Hevone, naene ja kuu: siinä maalaispitäjän elämä kukkii humoristisesti. Saarijärveläinen hiihtäjäsankari on niin hurja, että voittaa kilpailun vaikka yhdellä sauvalla. Mainio on myös lastenkirja Kettu Auringonnielijä. Nuori kettu saa päähänsä nielaista auringon ja pahasti vatsa korvennellen, se molskahtaa Ahdin valtakuntaan Summas-järveen. Hurjaa menoa on myöskin romaanissa Hevoses on arvaamaton. Tutustutaan orpoon Puukin Pekkaan ja toiseen sankariin Lippulakki-Parantaiseen. Ei malta kirjailija olla sohimatta myöskään Napoleonia ja Venäjän tsaareja. Postuumisti ilmestynyt Ampiaisen pesä on mainio valokuvateos Tapperin perheen elämästä. Filmirullat löytyivät kotitalon vintiltä! Aika velikultia.

Marja-Kaisa

Kuva: Pixabay

Intoa lukuharrastukseen lukukerhosta!

Mikä on lukukerho?   

Jyväskylän pääkirjaston Lukuninjat -lukukerhossa kokoonnuttiin 5.-9.6.2023 pariksi tunniksi kerrallaan lukemaan yhdessä ja yksin. Kerhoon oli ennakkoilmoittautuminen ja osallistujia oli kymmenen. Pääpaino oli rennossa ja iloa tuottavassa lukemisessa ja tarinoiden äärellä olemisessa. Kenenkään ei tarvinnut lukea ääneen. Pyrimme löytämään jokaiselle omannäköistä ja -tasoista luettavaa.

Jokaisena päivänä ohjaaja luki jatkokertomuksena (kirjailijan suostumuksella) Reetta Niemensivun kirjoittamaa ja Katri Kirkkopellon kuvittamaa teosta Mustan kuun majatalo. (Esittelyn tästä Arvid Lydecken -voittajasta voit lukea tammikuun 2022 blogiteksteistä täältä.) Omalle kirjojen valinnalle ja lukemiselle oli myös varattu kiireetöntä aikaa.

Lukemisen ohella askartelimme pienesti, hieman teimme sanataidetta sekä välillä pidettiin kevyesti taukojumppaa.

Maanantaina teemana oli ystävyys ja kaverit.

Jokainen sai valita yhden kuvakortin erilaisten tunnetaitokorttipakkojen korteista ja kertoa, millä tunnelmilla oli kerhon alussa. Lisäksi teimme runoselfien eli runollisen omakuvan. Tähän löytyi ohje Ilmasen ja kumppaneiden kirjoittamasta Runomatkaoppaasta (tietokirjaluokka 86.07). Ystävyys-aiheisten kirjojen vinkkaus toteutettiin esinevinkkauksena eli lapsi sai nostaa kangaspussista yhden esineen (mm. pieni jalkapallo, supersankarin naamio) ja vinkattiin siihen liittyvä kirja.

Tässä pari vinkkiä myös sinulle!

Karpio ja Lipasti: Kalastuspartio Verkkoviikarit

Tässä kirjassa ystävykset Oliver ja Leo ovat menossa kalastuskisoihin. Miten niihin täytyy valmistautua ja tuleekohan saalista? Se ei taida ollakaan läpihuutojuttu. Helppolukuinen ja hauskasti kirjoitettu teos. (Helppolukuiset, Kirjakärpänen-sarja)

Salo: Superluokka Setvijäkerhon salakokous

Sohvin luokalla kaikilla on jokin supertaito. Kaikilla paitsi Sohvilla. Tavallisella Sohvillakin on kuitenkin tärkeä osansa tapahtumissa, kun koululla alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Sohvi perustaa ystäviensä kanssa etsiväkerhon selvittämään mysteerejä. Minne opettajan päiväkirja katosi, entä kuka lähettelee salaisia kirjeitä? Tarvitaan setvijäkerhoa! (lastenromaanit 84.2)

Tiistaina teemana oli kauhu, fantasia ja scifi.

Teimme oman fantasiamaan kartan valmiiseen karttapohjaan sekä kuulimme vinkkausta teeman mukaisista kirjoista. Esimerkiksi tämä kirja esiteltiin:

Arcanjo: Varkaiden akatemia

Gabriel asuu mumminsa kanssa ja varastaa henkensä pitimiksi. Gabriel onkin hyvin taitava taskuvaras. Kerran salaperäinen mies saa hänet kuitenkin kiinni itseteosta. Gabrielin hämmästykseksi mies ei kutsukaan poliiseja, vaan tarjoaa hänelle koulupaikkaa varkaiden akatemiassa, jossa opetetaan taitavia varkaita käyttämään taitojaan hyvään. Varkaiden akatemiassa Gabriel huomaa, että hänen taidoilleen on käyttöön. Gabriel saa myös uusia ystäviä. Hän tutustuu esimerkiksi määrätietoiseen Penelopeen ja hupsuihin hakkerikaksosiin Adeen ja Edeen. Lisäksi Gabriel pääsee testaamaan kykyjään yrittäessään suorittaa mestarimurron. Koko kouluvuoden vaikeimman tehtävän.

Tämä kirja ei oikeastaan ole fantasiaa, kauhua tai scifiä, mutta tässä on paljon elementtejä, jotka muistuttavat fantasiakirjallisuutta. Kirjassahan mennään kouluun, joka on tarkoitettu varkaille. Sellaista koulua tuskin on olemassa.

Varkaiden akatemia on jännittävä ja hauska kirja, jota lukiessa tutustut moniin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Lisäksi pääset osallistumaan esim. sellaisille oppitunneille kuin huijaus tai kelminkasvatus. Jos tykkäät Harry Pottereista, niin kannattaa kokeilla lukea myös tätä, sillä tämä on aika saman tyylinen. (Lastenromaanit 84.2)

Keskiviikkona perehdyimme eläin-aiheisiin kirjoihin. Teimme myös venetsialaiset eläinnaamiot.  Toisena tehtävänä oli arvata, mistä eläimestä ohjaajan lukemassa kirjan sitaatissa puhuttiin.

Arvaatko, mistä eläimestä ja kirjasta puhutaan tässä katkelmassa?

Vilttitossu juoksi kotiin.

-Minulla on uusi kaveri! hän hihkaisi isälle ja äidille. – Sen nimi on Anita, ja se syö spagettia ja tykkää kylpeä pihassa. Ja se nukkuu puussa!

Torstaina oltiin lomamatkailutunnelmissa. Kirjoitimme tai kuvakoodasimme (eli viesti oli pelkästään tai osittain kerrottu kuvilla, jotka lukijan täytyy tulkita) postikortin kirjasta tutulle hahmolle tai vaikkapa kaverille. Taukojumppana oli ”lentomatka” nojatuolimatkana eli lähdettiin omalla tuolilla istuen kuvitteelliselle lentomatkalle, jossa sattui kaikenlaista. Kuultiinpa muutamasta loma- tai seikkailuloma-aiheisesta kirjastakin:

Parkkinen: Karhukirjeitä kaukomailta

Otson täti Amelia on voittanut Keskenjääneet käsityöt -lehden arvonnassa maailmanympärysmatkan, jolle hän ottaa mukaansa Otson ja miesystävänsä Oivan. Tässä kirjassa matkaa päästään seuraamaan Otson kaverilleen Karvoselle lähettämien kirjeiden välityksellä.  

Tämä on hauska kirja, joka on helppo lukea. (Toimii hyvin myös kuunneltuna, vaikka lennolla tai automatkalla.) (Lastenromaanit 84.2)

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri matkalla

Sisältää kaksi kirjaa: Pikku vampyyri maalla ja Pikku vampyyri matkustaa.

Anton rakastaa kauhukirjallisuutta ja erityisesti vampyyreja. Hän onkin ystävystynyt ihan oikean vampyyri Rydigerin kanssa. Miten käykään, kun Anton lähtee lomailemaan maalle ja houkuttelee Rydigerin mukaansa. Tuoko Rydiger toivottua säpinää Anttonin tylsäksi enteilemään maaseutulomaan?

Pikku vampyyri -kirjat ovat omia lapsuuden suosikkejani. Ne ovat hauskoja, mutta myös vähän pelottavia. (Kauhu, Lastenromaanit 84.2)

Perjantaina osallistuimme Tiesitkö että…? lasten tietokirjatapahtumaan, joka oli osa koko perheen festivaalia LystiKylä.

Tietokirjapaneelissa Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoululaiset ruotivat neljää tietokirjaa. Myös yleisö sai äänestää suosikkiaan.

Kanala & Ahonen: Piilosilla metsässä (raadin suosikki)

Viitalähde: Me harvinaiset. 14 uhanalaista Suomen luonnon eläintä (yleisön suosikki)

Bargum & Lucander: Muurahaisten ennätyskirja

Hurme & Nykänen: Eläinkirja. Kaikenkarvaista faktaa eläinten ystäville.

Sanataidepajassa sai tehdä oman mielikuvituksellisen olennon yhteiseen kirjaan. Lopuksi kuulimme vielä kirjailija ja valokuvaaja Hannu Laakson haastattelun. Hannu esitteli myös upeita eläinkuviaan.

Kerholaisten mielestä parasta viikossa olivat omat, rauhalliset lukuhetket.