Tänä vuonna informaatikomme Marja-Kaisa aloitti kesän vieton eläkeläisenä. Kesäkuisessa blogipostauksessaan Marja-Kaisa kertoi omasta matkastaan lukijaksi sekä lukuvinkkejä tuon matkan varrelta. Pitkän uran varrelta vinkkejä onkin kertynyt paljon. Tässä niitä lisää. Tällä kertaa mukana vinkkejä myös isommille lukijoille.
Monet Marja-Kaisan lukuvinkeistä löytyvät yhä kirjastosta, joskin jo varastokokelmiin sijoitettuina. Onneksi Jyväskylän kaupunginkirjaston varastokokoelma on kuitenkin lainattavissa varaamaalla. Varausohjeet löydät esimerkiksi verkkokirjastostamme.
Satumaita ja toisia tuulia
Maija Karma kuvitti monta tädin lapsuuden suosikkikirjaa: Aapelin Vinski –kirjat, Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimanni, Aila Nissisen Myyrä Matikaisen malliauto, Selma Lagerlöfin Peukaloisen seikkailut villihanhien seurassa jne. Karma oli juuri oikea henkilö kuvittamaan realistisen herkällä piirrostyylillään näitä tarinoita. Mustavalkoisuus ei tätiä haitannut. Kuvat olivat tärkeässä roolissa myös Irmelin Sandman Liliuksen kirjoissa. Hän itse kuvitti nämä Tulavallin kaupunkiin sijoittuvat kirjat, joissa muinaiset ajat usein sekoittuivat salaperäisellä tavalla 1800-lukuun. Tulavallin perustajan, myyttisen kuningas Tullen aika, kuiskailee pikku kaupungin kujilla. Erityisen viehättäviä ovat Sandman Liliuksen pienet satukirjat kuten Kuutti Karvakenkä, Bonadean vene tai Tonttulakki. Hankolainen Sandman Lilius tunnetaan meillä valitettavan huonosti, pahoittelee täti. Gunnel Linden Pikku-Niilo matkalaukussa oli aikanaan riemastuttava lukuelämys. Lapset pääsevät Taina-tädin kanssa matkalle Kööpenhaminaan ja mitä parasta Tivoliin. Tivolin arpajaisissa lapset voittavat tädiltään salaa päävoiton. Se on Pikku-Niilo ja se pitäisi saada salakuljetettua Tukholmaan. Haastavaa, sillä Niilo on poni. Hupaisa tuttavuus kirjastotädille oli löytö varaston kätköistä: Yrjö Hämäläisen teatteriin sijoittuva saturomaani Kettu Repolaisen teatteri. Lastenromaanin muotoon on ujutettu aikamoista juonittelua ja teatteridiivailua, esikuvana ilmeisesti tosielämän teatterimaailma.
Täti vähän pelkää hyönteisiä, mutta Leena Krohnin Tainaron on kiehtova kirja kaupungista, jonka asukkaat ovat hyönteismäisiä, mutta muuten hurmaavia. Humoristisella tyylillä rakenteli puolalainen Stanislaw Lem maailmankaikkeuteen robottiasukkaita, jotka keinoälyineen olivat yhtä pikkumaisia, rehenteleviä ja outoja kuin me. Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat on hieno fantasiasarja Varpushaukka nimisestä velhosta ja vaaroista, jotka uhkaavat Maameren herkkää tasapainoa. Cordwainer Smithin kauhistavan kauniit tieteiskertomukset kirjassa Planeetta nimeltä Shajol oli vangitseva lukuelämys. Avaruusagentti Valerian viihdytti tätiä yli 20 sarjakuvassa. Tärkeä sarjakuva tädille oli Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja. Viime vuosituhannen loppupuoli, sen elämänmeno ja muutokset Koivisto kuvasi terävällä ja humoristisella otteella. Mämmilän henkilöhahmojen elämää seurattiin lähes 20 vuoden ajan. Walter Moers kirjoitti Zamonian mantereelle sijoittuvia seikkailuja. Erityisen mieleenpainuva oli Zamonian kansalliskirjailijan Hildegunst von Mythenmetzin nuoruudenseikkailut Uinuvien kirjojen kaupungissa ja erityisesti sen kirjastossa. Kirjailija muuten oli lohikäärme ja osa kirjoista hyvin, hyvin vaarallisia. Olisipa pelottavaa olla sellaisessa paikassa kirjastotätinä! Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa Tove Janssonin kuvittamana. Ja toinen Janssonin kuvittama Carrollin kirja: Kraukijahti. Merkillinen runoelma, joka ihmeellistä kyllä suomennettiin. Varokaa siis Pujjumia. Shaun Tanin Etäisten esikaupunkien asioita puhuttelee: salaperäisiä tarinoita ja kuvien outoa kauneutta. Hannu Väisäsen Esi-isät ovat puolestaan syypäitä siihen miten riitaisia ja mahdottomia me ihmiset olemme. Ei ole meidän vika, vaan 27000 vuotta vanhojen tyyppien.
Marja-Kaisa
Kuva: Pixabay
Kallellaan kertomuksiin 