Sankareita onhan heitä

Haluaisitko lukea kirjan, jossa on supersankareita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Tartu silloin jompaankumpaan tai kumpaankin näistä kirjoista:

Sari Peltoniemi on kirjoittanut ja Aiju Salminen kuvittanut kirjan nimeltä Ihmetyttö. Ihmetyttö on Aili Haaksiniemi. Hän asuu tulevaisuuden Suomessa ja kuuluu supersankarien perheeseen, mikä tarkoittaa varsin vilkasta elämää.

Minulla on – – paljon kerrottavaa esimerkiksi supervoimista, sukulaisista, Tursan hienosta kaupungista ja kaikenlaisista merkillisistä tapauksista. Perheeni on nimittäin erikoistunut tapauksiin. Ne tuntuvat seuravan meitä suurena parvena ja putoilevan vuorotellen eteemme. Joskus erehdymme uskomaan, että nyt alkaa rauhallinen ja tapaukseton elämä, mutta se on turha luulo.

Kaikilla Ailin perheenjäsenillä on jokin supertaito. Ailin oma erityiskyky ei ole tullut vielä esiin, mikä on aika kurjaa, kun toisilla on sellaisia taitoja, kuten teräslento, jossa voi syöksyä vaikka betoniseinän läpi tai pelastaa maapallon jättimeteorilta. Mummon synttäreiltä saa alkunsa uusi ”tapaus”, joka vähitellen mullistaa myös Ailin elämän. Joku tahtoo Ailin perheelle pahaa. Kuka ja miksi – ja voiko Aili pelastaa perheensä? 

Peltoniemen kirjassa sekoitetaan hauskasti supersankaruutta ja arkea. Esimerkiksi sankarikin joutuu kutsumaan lapsenvahdin, kun lähtee pelastuskeikalle, tai silittämään viittansa valokuvausta varten. Perheen elämästä kerrotaan Ailin äänellä mutkattomasti, huumoria unohtamatta. Kirjassa tapahtuu paljon, joten se sopii seikkailua kaipaaville, ja samalla pohditaan suuria kysymyksiä esimerkiksi itsetuntemuksesta ja ystävyydestä. 

Supersankarin vermeisiin  hypätään myös Hannele Lampelan kirjassa Paavali Pattinen Supernolo Supersankari. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Paavali, joka elää ihan tavallista elämää. On vähän kurjiakin juttuja, kuten Denise, joka apujoukkoineen kiusaa Paavalia. Ja sitten se kaikkein pahin asia – Paavalin rakas pappa kuolee. Vai kuoleeko? 

Vallan hämäriä asioita alkaa tapahtua ja Paavalille selviää, että hän on supersankarien sukua! Millaista on todellinen supersankaruus? Kun sankarin pukuna on perhosasu ja supervoimana hyvä sydän ja mielikuvitus, onko pahikset mahdollista voittaa? 

Kirjan runsaan ja sarjakuvamaisen kuvituksen on tehnyt Timo Parvelan Kepler-kirjoista tuttu Pasi Pitkänen. Luvassa odottamattomia juonenkäänteitä, ilkeä megapahis sekä sankarillisia tekoja. ”Tosi hyvä kirja”, kehuu 11-vuotias lukija. 

Kesäkoululaisten vinkkejä

Koululaiset palaavat pian takaisin koulun penkeille. Osa heistä on käynyt ehkä mökillä tai mummolassa, osa on suunnannut rannalle aina auringon paistaessa. Toivottavasti kirjastossa ja tarinoiden parissakin on viihdytty. Ainakin muutama näin on tehnyt!

Jyväskylän kaupunki tarjoaa joka kesä satoja kesätyöpaikkoja 15–28-vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille. Pääkirjastoon saimme kesätöihin kahdeksan nuorta koululaista parin viikon työjaksoihin. Viikkoihin kuului muun muassa kirjojen hyllyyn saattamista sekä aineiston tarkastamista, mutta myös kirjoista kertomista. Alla kesäkoululaistemme luku- ja pelivinkkejä. Teepä tuttavuutta!

Konstan kootut 1 sisältää kaksi kirjaa Konsta-kirjasarjasta. Ensimmäinen osa Konsta, eka A ja toinen on Koulu on kivaa, Konsta. Kirjassa käsitellään ensimmäisen luokan aloittamista ja mm. kaverisuhteita, kouluretkiä ja lukemaan opettelun vaikeuksia. Kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi, joka on tunnettu lastenkirjoistaan.

Kirjassa kerrotaan Konstasta ja hänen ensimmäisestä lukuvuodestaan. Ennen kouluvuoden alkua Konsta jännittää kouluun menemistä ja kaikkea kouluun liittyvää. Kirjassa kerrotaan tämmöisistä asioista humoristisella tavalla, jotta nuoret lukijat pystyvät samaistumaan. Konstaan on helppo samaistua, koska hänellä on samanlaisia piirteitä kuin muilla alakoululaisilla lapsilla. Mutta Konsta kehittyy kirjan aikana myös ihmisenä, esimerkiksi kun jokapäiväiset taidot kehittyvät, ja hän saa uusia kavereita.

– Ole sinä VINOHAMMAS hiljaa! Tiedätkö edes miksi hampaasi ovat vinot? Siksi koska olet syönyt tuttia KUUSIVUOTIAAKSI asti. Siksi sinulla on myös ärrävika. Ja siksi sinun hampaasi ovat vinot. Ja siksi saat oikaisuraudat ja muutut vielä rumemmaksi. Ja mikäli et satu tietämään, miten sinulle vielä lisäksi tulee käymään, minä voin kertoa sen, sinun kielesi LEIKATAAN.
– Mitä?
-Kyllä sinä kuulit senkin läskiaivo. Sinun kielesi leikataan. Minun isosiskoni kieli leikattiin ärrävian takia. Hänen kielen päänsä oli nimittäin ihan älyttömän jäykkä.

Äskeinen dialogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjassa käsitellään ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita hauskasti ja kevyesti. Vaikka äskeisessä lainauksessa Konsta ja kaverinsa Siiri olivat riitelemässä, he ovat hyviä kavereita ja sopivat riitansa myöhemmin kirjassa.

Me voimme suositella tätä kirjaa kaikille alakouluikäisille, jotka etsivät helposti luettavaa ja humoristista kirjaa, jossa elämää eletään hetkessä, ja joka heti tuntuu tärkeältä tarinan kohdalta. Vaikka tämä kirja onkin hieman pitkä, koska se sisältää kaksi eri kirjaa samasta kirjasarjasta, ahkerille lukijoille tämän ei pitäisi olla ongelma. Ja jos ei pysty vielä lukemaan, se on helppoa kuunneltavaa!

Kiitos vinkistä Ale ja Seela!

The Escapists 2 on vuonna 2017 julkaistu peli, jonka ovat tehneet Team17 ja Moldly toof studios. Pelin tarkoituksena on nimensä mukaisesti paeta vankilasta keinolla millä hyvänsä. Näihin keinoihin kuuluu mm. moottoripyörällä pakeneminen tai jopa sukellusvenellä pakeneminen. Pelissä on 11 vankilaa, joista 3 on aikarajallisia. Nämä kaikki vankilat luokitellaan vaikeusasteittain: helppo, normaali ja vaikea. Pelissä on saatavilla myös neljä extra-vankilaa, jotka voi ostaa erikseen, ja pelin Steam versiolla voit pelata muiden pelaajien vankiloita tai tehdä omia ja julkaista niitä pelattavaksi. Peliä voi myöskin pelata jopa neljän kaverin kanssa paikallisesti tai netin välityksellä.

Pelissä voit varastaa muiden vankien ja pelaajien tavaroita tehdäksesi itsellesi työkaluja, jotka auttavat sinut pakoon. Pelissä voit myös treenaamalla nostaa nopeuttasi, voimaasi tai älykkyyttäsi ja ne auttavat esimerkiksi kaivamisessa tai aitojen leikkaamisessa ja voit tehdä monimutkaisempia ja parempia työvälineitä. Näihin työvälineisiin kuuluu mm. erilaiset sakset, lapiot ja hakut, joilla pystyt rikkomaan seiniä, aitoja tai kaivamaan maan alta pakoon.

Peli on todella koukuttava, ja kun sen ideasta ja mekaniikoista saa kiinni niin peli muuttuu moninkertaisesti hauskemmaksi ja jännittävämmäksi. Pelissä on myös lähes loputtomasti erilaisia saavutuksia. Muun muassa jokaisesta uniikista pakenemistavasta on tarjolla saavutus.

Peli on kokonaisuudessaan hyvä, mutta se sisältää hieman väkivaltaa, muttei kuitenkaan verta tai ampuma-aseita. Peli on PEGI 7 eli kielletty alle seitsemän vuotiailta.

Kiitos vinkistä Lenni ja Tume!

Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Mimmi Lehmä on monille lapsille tuttu kirjoista ja elokuvista. Kukin varmasti tietää, ettei Mimmi Lehmä ole mikään tavallinen lehmä. Mimmi Lehmä kokee kirjoissa mitä hassuimpia kommelluksia ja hurjimpia seikkailuja. Mitä Mimmi Lehmä puuhailee tällä kertaa? 

Mimmi Lehmä lukee -kirjassa kaikki muut lehmät ovat visusti navetassa paitsi Mimmi. Hän on kaupungin kirjastossa opettelemassa lukemaan. Mimmi Lehmä on haltioissaan siitä, kuinka paljon tietoa ja ihmeellisiä tarinoita kirjoissa on. Varis alkaa pilkata Mimmi Lehmää, koska eiväthän lehmät lue kirjoja. Hetken pohdittuaan Varis kuitenkin päättää aloittaa kirjailijan uran Mimmi Lehmän avustuksella.

Teoksessa on perinteistä lasten kirjallisuutta ja myös hassun hauskaa huumoria. Kirja tuo esille sen, että kuka tahansa voi lukea kirjoja ja käydä kirjastossa. Siinä korostetaan myös kirjojen tärkeyttä ja sitä, kuinka tietorikkaita ne ovat. 

Kiitos vinkistä Iida!

Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjasarja kertoo Ellasta, hänen luokkalaisistaan ja heidän opettajastaan. Kirjojen tapahtumat aina liittyvät toisiinsa ja etenevät jokaisessa kirjassa. Kirjat ovat aina Ellan itsensä kertomia.

Kirjojen tapahtumat sijoittuvat erilaisiin hauskoihin paikkoihin, joissa voi tapahtua kaikenlaisia asioita. Ella ja kaverit tekevät outoja ja hauskoja asioita ja virheitä, josta voi seurata mitä tahansa. Opettaja hermostuu usein heidän tekemistään virheistään, mutta koska hän on lämmin ja hyväsydäminen opettaja, hän aina lopulta hyväksyy luokkansa kommellukset.

Minä olen Ella. Olen maailman ainoalla kaksi ja puoli A-luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina emme ole saaneet opettajan puheesta mitään selvää.

Ella ja kaverit ihan kuninkaina on hauska lastenromaani, jossa Ella ja hänen ystävänsä haluavat selvittää opettajansa kanssa sukujuuriaan. Ellan luokan opettaja laittaa luokkansa dna-testiin. Jokaisen on tuotava kouluun dna-näyte, joka laitetaan kirjekuoreen ja lähetetään tutkittavaksi. Tuloksissa selviää, mistä kunkin esivanhemmat ovat kotoisin.

Dna-näytteet menevät kuitenkin sekaisin, mikä näkyy myös dna-testituloksissa. Juuri kun dna-tulokset ovat tulleet, tapahtuu asioita, minkä syystä dna-tulokset paperilla silppuuntuivat ja tuloksista ei voinut saada mitään selvää. Kaverukset kuitenkin yrittävät teipata eri sanoja toisiinsa ja muodostaa lauseita. Yhdessä ehjässä lapussa luki “mahdollisesti Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan perillinen”. Eli oli todennäköistä, että joku on Aurinkokuninkaan jälkeläinen, mutta kukaan ei tiedä kuka hän on. Ja sen koko luokka haluaa selvittää.

Me näimme, kuinka opettajan kädet tärisivät. Hän tuijotti sanoja ja nieleskeli kuuluvasti. Sitten opettaja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja teippasi tekstin varovasti Ranskan kohdalle melko lähelle Pariisia. Hän kääntyi katsomaan meitä, kohotti kätensä ja vilkutti meille hyvin kuninkaalisesti. Vaikka päivä oli ollut järkyttävä, opettaja hymyili silti ja se sai meidätkin paremmalle mielelle.

– Aurinkokuninkaan perillinen. Minä tiesin sen, opettaja kuiskasi. – Minä armahdan sinut. Saat kaiken anteeksi, opettaja kuiskasi – –

Kenelle ope antaa anteeksi – kuka luokkalaisista on perillinen? Lue ja selvitä!

Kiitos vinkistä Emma!

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka vauhdissa

Henkka on 10-vuotias lahtelainen poika, jonka mielikuvitus on vertaansa vailla. Hän on FBI:n mies, omistautunut rikoksille ja näkee niitä kaikkialla. Siksipä ei olekaan mikään ihme, että hän ihailee yli kaiken Sherlock Holmesia ja perustaa ystävänsä Kivimutkan kanssa etsivätoimiston.

Henkan kaveri Kivimutka on innokas urheilumies, mutta lähtee Henkan mukaan myös etsiväjuttuihin. Etsivätoimistossa Kivimutkan rooli on pääasiassa tehdä, mitä Henkka ehdottaa, koska Henkka on selvästi enemmän innoissaan salapoliisijutuista ja fiksumpi keksimään, miten tapauksissa edetään. Kivimutka ehkä kuitenkin mieluummin pelaisi jääkiekkoa ilman luistimia kuin ratkoisi rikoksia.

Ensimmäisessä kirjassa Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka Henkka näkee kotimatkallaan murhan ainekset:

Ruskeat sukkahousut roikkuivat orapihlaja-aidassa Pumpputie 12:n kohdalla, paikassa, johon niillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa.

Se oli sillä selvä, oli tapahtunut murha. Aita oli rouva Luukan ja housut murhatun naisen, kenenkäs muun. Ruumista ei näkynyt, mutta muuten tapahtuma oli lähellä ratkaisuaan. Koska sukkahousut olivat pienet ja rouva Luukka oli paksu, rouva ei ollut murhan uhri. Se oli joku muu, laihempi.

Ei auta, vaikka äiti yrittää vakuuttaa, ettei välttämättä ole kyse murhasta. Onhan mahdollista, että joku on vaan kadottanut sukkahousunsa. Henkka päättää alkaa selvittää, kuka voisi olla sukkahousujen omistaja. Mukaan rikosta ratkaisemaan tulee myös Kivimutka ja yhdessä pojat alkavat käydä naapuruston taloja läpi. Mistä löytyisi sukkahousujen omistaja, keskikokoinen nainen? Kaikki eivät kuitenkaan pidä uteliaista salapoliiseista, ja pojat joutuvat itsekin myös todelliseen vaaratilanteeseen. Onneksi asiat ratkeavat parhain päin ja rikos lopulta selviää.

Kalle Veirton kirjoittamassa ja Kariston julkaisemassa sarjassa on ilmestynyt jo 22 kirjaa. Kesäisiin tunnelmiin päästään esimerkiksi Henkka ja Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppa sekä Henkka ja Kivimutka ja Kurppa 16 -kirjoissa. Etsivätoimiston kesään kuuluu ihan kesäisiä juttuja kuten mökkeilyä, kalastusta ja uintia, mutta tietysti myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tosi helppoa ja kivaa kesälukemista kaikille jännityksen, huumorin ja urheilun ystäville – lue vaikka koko sarja!

Henkka ja Kivimutka-sarjasta on tehty myös elokuva, jonka ovat ohjanneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Käsikirjoituksen tekemisessä on ollut apuna myös kirjailija Kalle Veirto, ja se omalta osaltaan on varmasti vaikuttanut siihen, että elokuvaan on saatu luotua sama huumorin ja jännityksen värittämä vauhdikas tunnelma kuin kirjoissakin. Elokuvan trailerista pääset mukaan tunnelmaan, löydät sen täältä .

Vinkin kirjoitti Tuula pääkirjastolta

Tässä oli kesäkuun toinen päivityksemme. Heinäkuussa blogi lomailee. Seuraavan kerran tapaammekin siis elokuussa, 3.8.

Mukavaa kesää! 😍🌼📕

Ilmarin ihmelääke

Yleensä isoäidit ovat herttaisia, ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä, mutta ei Ilmarin Mummo. Tämä istui kaiket päivät tuolissaan ikkunan vieressä ja marisi ja narisi, jankutti ja vatkutti ja valitti kaikesta mahdollisesta.

Kiitoksia on turha odottaa, vaikka Ilmari kuinka yrittää auttaa ja palvella mummoaan. Mummo ei välitä kuin itsestään. Ei siis mikään ihme, että Ilmari ei mitenkään erityisesti pidä mummosta. Hän ei todellakaan ilahdu, kun joutuu jäämään mummoaan hoitamaan, kun äiti lähtee kauppaan. Silloin, kun isä ja äiti ovat pois, Mummo on aina erityisen kamala Ilmarille ja pelottelee häntä kaikin mahdollisin konstein.  Ilmari miettii, voisiko Mummo olla ihan oikea noita, niin karmaisevia ja ällöttäviä hän ja hänen juttunsa ovat.

Ilmari aivan aidosti vihaa ja pelkää Mummoaan. Jotenkin Mummon nariseva suu, joka muistuttaa koiran peräaukkoa tulisi tukkia. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Ilmari olisi voinut laittaa kiinanpommin Mummon tuolin alle tai ujuttaa pitkän vihreän käärmeen Mummon niskaan. Ongelmana vain on, ettei hänellä ole kiinanpommia eikä vihreää käärmettä. Lopulta Ilmarin silmiin osuu Mummon lääkepullo. Lääkettä annettiin mummolle neljä kertaa päivässä, siihenhän voisi keksiä jotain pientä lisuketta, joka parantaisi hirviö-Mummon tai posauttaisi häneltä päälaen. Tuumasta toimeen, Ilmari alkaa kasata kattilaan lääkettä Mummolle mitä oudoimmista aineksista kuten hiusshampoo, hammastahna, partavaahto, kynsilakka, karvanpoistaja, lattiavaha, chili-kastike, lampaiden desinfiointiliuos. 

Viimeinen pullo oli täynnä kelmeän vihreitä pillereitä. SIANPILLEREITÄ, ilmoitti etiketti. SIOILLE, JOTKA KÄRSIVÄT LIHAPIIKEISTÄ, AROISTA SORKISTA, HARJASKADOSTA JA SIKA TAUDISTA. YKSI PILLERI PÄIVÄSSÄ. VAKAVISSA TAPAUKSISSA VOIDAN ANTAA KAKSI PILLERIÄ PÄIVÄSSÄ. YLIANNOSTUS PANEE SIAN ROKKAAMAAN.

Keittiössä Ilmari kuumentaa lääkeseoksen. Vielä pieni tujaus ruskeaa maalia ja värikin on kohdallaan. On aika tarjoilla Mummolle annos uutta lääkettä.

“ Sillä lailla!” Ilmari hihkaisi. “Niele se!” Ilmari työnsi lusikan syvälle Mummon suuhun ja kaatoi sekoituksen kurkkuun. Sitten hän astui askelen taaksepäin nähdäkseen paremmin, miten aine toimi.

Se oli näkemisen arvoista.

Mitä Mummolle oikein tapahtuu? Millaiset ovat lääkkeen sivuvaikutukset? Se selviää, kun luet itse kirjan. Saat selville myös, mitä tapahtuu kanalle, sialle ja lampaille, kun niille annetaan lääkettä. Ja mitä sitten loppujen lopuksi tapahtuukaan Mummolle, kun Ilmari tekee uusia lääkekokeiluja ja päätyy ihmelääkkeeseen numero neljä.

Tervetuloa hulvattomalle matkalle Roald Dahlin mielikuvitusmaailmaan, missä ihmisille ja eläimille voi tapahtua melkein mitä vaan. Muista katsoa myös kuvat, sillä Quentin Blaken kuvitus täydentää loistavasti mielikuvat inhasta Mummosta.

Roald Dahl: Ilmarin ihmelääke, kuvittaja: Quentin Blake, kustantaja: Art House.

Dahlin kirjaa luki Tuula pääkirjastolta.

Tettiläisten lukuvinkit

Työelämään tutustumisjaksot on kirjattu osaksi koulujen opetussuunnitelmia. Myös me kirjastossa saamme aika ajoin iloksemme ja avuksemme tettiläisiä. Tällä viikolla Jyväskylän pääkirjastossa työelämään tutustumassa kävivät Irene ja Ninna Gradialta. Alla tyttöjen lukuvinkit pienemmille lukijoille.

Mauri Kunnas on useille suomalaiselle tuttu nimi. Hän on tunnettu etenkin hauskasta kuvitustyylistä ja lapsille suunnatuista opettavaisista kirjoista. Hänen luoma hahmonsa Herra Hakkarainen on kävellyt unissaan monen pastillipurkkiinkin! 

Tällä kertaa esittelemme yhden Mauri Kunnaksen vähemmän tunnetuista kirjoista: Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset (Otava 2011). Kun Nauravan mörön majatalon emäntä Fiina ostaa vanhan kaappikellon, jokin vaikuttaa olevan pielessä. Miksi kellon sisään on jäänyt kuivunutta puuroa, miksi kello pysähtyy jatkuvasti itsekseen ja mitä ovat öiset suhinat ja puhinat? 

– Ei kannata innostua, sanoi Ilona. – Luultavasti se on jonkun kolmisormisen kreivittären juhlahansikas. Ei ole tieteellistä näyttöä, että kummituksia olisi olemassa.”  Kirjassa seikkailee Ilonan ja Herra Hakkaraisen lisäksi muita värikkäitä ja erikoisia hahmoja, jotka on esitelty heti kirjan alussa, niin kuin Kunnaksen kirjoissa on tapana. Tarina on melko lyhyt – sopiva esimerkiksi iltasaduksi – ja hauska mutta myös lämminhenkinen. 

Narnia-kirjoihin kuuluva ajaton klassikko Taikurin Sisarenpoika (C. S. Lewis, 1959) soveltuu niin ylä- kuin alakouluikäisille, varsinkin jos nuorimmille lapsille on aikuinen lukemassa kirjaa. Kirja on hieman vaikealukuinen, mutta siitä voi syntyä innostava aikuisen ja lapsen yhteinen lukukokemus. Tarinan seikkailullisuus kutsuu niin lapsia kuin aikuisiakin jännittävän lukuhetken ääreen, sillä vaikka päähenkilöt ovat lapsia, kirjan tarina on samaistuttava kaikille ikäryhmille.

Tarina kertoo kahdesta kaveruksesta, Pollysta ja Digorysta, jotka tempaistaan taianomaiseen seikkailuun heidän saadessaan kaksi erikoista sormusta Digoryn enolta. Kirjan jokainen käänne on vähintään yhtä taianomainen kuin edeltäväkin, joka tulee hyvin esille seuraavassa lainauksessa.

Tietenkin hän luuli näkevänsä unta. Sen vuoksi hän ei syöksynyt miehensä luo ja kysynyt, mitä ihmettä heille oli oikein tapahtunut. Mutta kun hän katsahti leijonaan, hän ei enää ollut aivan yhtä varma, että tämä oli unta, vaikkakaan hän ei näyttänyt olevan erikoisen peloissaan.

Tarina on täynnä mitä erikoisempia henkilöhahmoja, ja kuitenkin niistä jokainen on säilyttänyt uskottavuutensa. Kirjan kirjoittajan C. S. Lewisin huumori näkyy tapahtumissa tehden niistä mukaansatempaavia ja hurmaavia. Kirjassa keskeinen aihe on moraalit, omien virheiden hyväksyminen ja rehellisyys.

Kiitos Irenelle ja Ninnalle vinkeistä!

Kirjat muuttavat maailmaa

Muutaman vuoden ajan on Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3. juhlistettu myös Kirjaston päivää. Moni suomalainen arvostaa kirjastoja ja kirjoja, mutta mitenkähän on dinosaurusten laita?

Rashmi Sirdeshpanden ja Diane Ewen kirjassa Tyrannosaurus ja kirjojen mahti (Mäkelä 2020, suom. Terhi Leskinen) varoitetaan vakavasti: Älä koskaan näytä tyrannosaurukselle kirjaa…

Sillä muuten joutuisit opettamaan sen lukemaan. Sitten se innostuisi kirjoista valtavasti, ja sinun pitäisi salakuljettaa se kirjastoon.

Kotona joutuisit piilottelemaan saurusta ja muhkeaa kirjakasaa kaapissasi ja lukemaan kirjannälkäisen dinon kanssa yöt päivät läpensä.

Kirjat tekisivät terävähampaisesta kaveristasi HYVIN älykkään, ja pian se haluaisikin olla lääkäri, tietokonenero tai jopa pääministeri!

Ministerinä tyrannos säätäisi uusia lakeja, kuten leffamaratooneja kaikille ja kirjastoja kaikkialle (ei lainkaan hullumpi ajatus 😉). Kohta sen kaikki kaveritkin haluaisivat oppia lukemaan….

Harkitse siis tarkkaan, uskallatko näyttää kirjaa dinolle ja tuoda sen kirjastoon, sillä kirjoissa ja lukemisessa on voimaa, joka muuttaa maailmaa.

Juhlavuotta viettävä Nuotio kirjoittaa kestosuosikkeja

Lukuisia lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjoja tehnyt Eppu (eli Eija-Riitta) Nuotio täyttää helmikuussa 60 vuotta. Hän on lisäksi näyttelijä, ilmaisutaidon ohjaaja, suomentaja, sanoittaja, näytelmäkirjailija sekä ohjaaja.

Tässä muutamia Epun lastenkirjoista.

Nuotion ja kuvittaja Liisa Kalliolan yhteistyössä on syntynyt pahvisivuinen OHO-ensikirjasarja (WSOY), jossa vauva maistelee maailmaa (Oho, miten hyvää!), lähtee liikkeelle (Oho, miten taitavasti!) sekä tutkii ympäristöä (Oho, mitä tapahtuu!). Humoristinen ja hyväntuulinen teksti sekä värikkäät, ilmeikkäät kuvat houkuttelevat ensitarinoiden pariin.

Matkalla tullaan suuremmiksi – Valitut runot 1995–2012 (Tammi) -runokirjaan on koottu vajaan kahden vuosikymmenen vuoden ajalta Nuotion säkeitä aiemmin julkaistuista runokirjoista. Opuksesta löytyy riimit joka tunnelmaan ja hetkeen, surusta iloon ja kaipaukseen. On herkkyyttä ja hurttia huumoria. Joukkoon mahtuu vauvalorutteluja, eläin- ja ammattirunoja sekä vuodenaikojen ihmettelyä. Kestosuosikkini ja takuuvarma runosampo esimerkiksi satutuokioihin. Kuvittajana Virpi Penna.

Tämä vai tuo -sarjassa (Bazar) ovat ilmestyneet kuvakirjat Metsäretki, Toripäivä sekä Viljan syntymäpäivät. Jokaisessa kirjassa Fiinulla ja äidillä on jokin yhteinen tekeminen, kuten retkeily metsässä. Tarinaa kuljetetaan valintojen kautta, joita ennen toimintaa ja sen aikana joutuu tai saa tehdä. Esimerkiksi kummalle polulle lähdetään: suoraan kallioille vai puiden lomaan. ”Tämä vai tuo” on leikki, yhteinen hassuttelu, ja samalla keino selvittää, mistä asioista itse tykkää. Kauniit kuvat on tehnyt Aino Louhi. Näihin Fiinu-kirjoihin toivoisi useammankin lukijan tarttuvan.

Lisäksi tuotteliaan kirjailijan kynästä ovat muun muassa alakoululaisten suosikit

  • Villilä-sarja, jossa kylän lapset perustavat urheilevan salaseuran ja joutuvat kaikenmoisiin kommelluksiin.
  • Kingi-sarja, jossa kaupunkikoira Kingi etsii uutta kotia ja löytääkin sen varsin erikoisesta paikasta, saarelta.

Kun poni muutti kerrostaloon

Aura on aina toivonut lemmikkiä, ja nyt hänen toiveensa toteutuu. Ei kuitenkaan aivan tavallisella tavalla.

Kipeänä ollut Aura katselee ulos ikkunasta, näkee jotain ruskeaa ja pyöreää vilahtavan etuovesta sisään ja kolistelevan vintille.

Aura kuulosteli hetken ja lähti sitten kiipeämään portaita. Kun hän ehti ylätasanteelle, hän näki jotakin karvaista ja pulleaa. Se oli poni.

– Hei poni, Aura sanoi.

– Hei tyttö, poni vastasi.

Sillä oli pitkä ja paksu otsatukka, jonka alta pilkistivät kirkkaat silmät. Silmissä oli vähän epäluuloinen katse.

– Mitä sinä täällä teet? Aura kysyi.

– Ajattelin muuttaa tänne asumaan, poni vastasi ja ravisti vähän kaulaansa.

Kemppaiseksi itseään kutsuva poni päätyy Auran kotiin välipalalle ja yökylään. Äiti ja isä eivät antaisi ikinä pitää Kemppaista, joten Aura ei uskalla kertoa heille. Ponin pito kerrostaloasunnossa osoittautuu varsin hankalaksi, varsinkin kun se täytyy olla suuri salaisuus. Mihin piilottaa kaikki höyryävät kakkakikkareet ja saada purtavaa alati nälkäiselle asukille?

Kemppainen on myös aika epeli, itsepäinen olento. Vai Aurorako se onkin itsepäinen ja omistushaluinen. Kahden jääräpään yhteensovittaminen ei mene ongelmitta, ja suuren riidan päätteeksi Kemppainen katoaa. Voiko Aurora löytää enää ystäväänsä?

Päivi Lukkarila on kirjoittanut lukuisia hevoskirjoja, ja onnistuu tässäkin hassuttelevassa ponikirjassaan Kerrostaloponi Kemppainen tavoittamaan omatahtoisen ponin olemuksen hersyvällä tavalla. Tytön ja ponin edesottamuksia on mukava seurata. Kukapa eläinten ystävä ei joskus olisi haaveillut omasta eläinkaverista, vaikka olisi tiennyt, että se ei oikeasti olisi mahdollista. Tarina antaa hetken kuvitella, mitä jos sittenkin…

Lukkarila on punonut tarinaan ystävyyden, vapauden, eläintensuojelun ja rehellisyyden teemoja. Voiko toisen olennon todella omistaa? Voiko valehtelu johtaa mihinkään todella kestävään? Ilman kyyneliä ja vaarallisia tilanteita ei selvitä, mutta kirjassa on elämänmyönteinen ja kantava tunnelma. Ilmeikkäät kuvat on piirtänyt sähäköistä siileistään tunnettu sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi.

Hymyarvio (yksi naama = ihan kiva, 2 naamaa = mukavaa luettavaa, 3 naamaa = tykkäsin! 4 naamaa = no nyt on hyvä, viisi naamaa = aivan super-huippu)

Tykkäsin kuin possu puurosta 😊😊😊😊

Hauskuus: 😊😊😊

Kauhistuttavuus/Kauhu: –

Ystävyys voi yllättää

Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Ylen Oppiminen -sivulla kerrotaan ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä olevan erilaisia käsityksiä. Päivää myös juhlitaan eri tavoin eri puolilla maailmaa. Päivän tunnus, ystävyyttä ja rakkautta kuvaava punainen sydän, lienee kuitenkin tuttu niin meillä kuin muuallakin.

Suomessa ystävänpäivän vietto on melko uusi tapa. Vasta 1980-luvulla päivän saattoi löytää kalentereistamme. Kerrotaan, että alun perin Valentinen päivänä saattoi rakkaudentunnustuksen lähettää salaisenkin ihailun kohteelle. Nykyisin suurin osa ystävänpäivän tervehdyksistä taitaa kuitenkin mennä jo valmiiksi tutuille ystäville ja läheisille.

Ystävänpäivän tervehdys voi olla postikortti, tekstiviesti tai lämmin halaus. Ystävänpäivää voi viettää vaikkapa yhdessä ystävän kanssa lukien. Päivää voi viettää myös niiden ystävien parissa, jotka odottavat sinua kirjankansien välissä.

Rose Lagercrantzin kirjassa Onnentyttö Dunne tutustumme ekaluokkalaiseen Dunneen. Dunne jännittää koulun alkua. Opettaja on kuitenkin mukava ja läksyjen tekokin on Dunnen mielestä mukavaa puuhaa koulun jälkeen. Parasta kuitenkin on, kun Dunne löytää luokaltaan uuden ystävän, Ella Fridan. Vaikka Dunnen elämässä on surujakin, tuo Ella Frida Dunnen elämään sellaista iloa, mitä vain paras ystävä tuoda voi. Ystävyys kantaa monen murheen yli. Ystävyys voi kantaa kilometrienkin taa.

Dunnen elämästä kerrotaan nyt jo sarjan seitsemässä kirjassa. Ystävyys Ella Fridan kanssa jatkuu, mutta samalla Dunne oppii, ettei ystävyys aina ole helppoa. Tarinat Dunnen arjesta iloineen ja suruineen ovat helposti lähestyttäviä, silti vahvoja ja raikkaita. Kurkkaa myös Tanjan ajatukset Dunnesta!

Aina ystävyyden syttyminen ei ole helppoa. Helpoiten ystävyys ehkä syntyy, kun uuden ystävän kanssa löytyy heti yhteisiä jutunaiheita tai yhteistä tekemistä – aivan kuten Dunnella ja Ella Fridalla. Joskus taas ystävyyden synnyttäminen vaatii vaivannäköä ja vähän kärsivällisyyttäkin. Kaisa Paaston kirjassa Anni kaverinkesyttäjä tutustumme Anniin, joka kokee olevansa kuin kaksi eri ihmistä, rippuen siitä, ollaanko koulussa vai kotona: kotona reipas ja hauska Anni onkin koulussa syrjään vetäytyvä ja vähän outokin. Mutta kuten Annin isoveli tietää: oudot ovat parhaita! Heidän kanssaan ystävyyden syntyminen vain vaatii ehkä himpun verran enemmän vaivannäköä. Ja vaivaa Anni päättää nyt nähdä. Hän suunnittelee kesyttävänsä itselleen kaverin, mutta lopulta kesyttäjää taitaakin tarvita Anni itse. Vaan kuinka kaverinkesytys oikein tapahtuukaan? Kurkkaa myös Tomin mietteet Annista!

Julian Goughin helppolukuinen kirjasarja Karhu ja Kaniini esittelee ensimmäisessä osassaan nimensä mukaisesti samassa metsässä asuvan karhun sekä kaniinin, jolla on kamalat tavat. Siinä missä karhu rakentaa kevään ensimmäistä lumiukkoaan laulellen, käyttäytyy kaniini kuin pahin äkäpussi. Vaan kuin vahingossa kaniini määrittelee ystävyyden – ainakin noin periaatteessa.

”Ainoastaan älykääpiö”, kaniini huomautti, ”lykkii lumipalloa YLÄMÄKEEN…” ”Ai miten niin,?” karhu kysyi.” ”Koska: painovoima.” ”Mikä se on?” karhu ihmetteli. ”Painovoima”, kaniini totesi tärkeänä, ”on kummallinen voima, joka vetää kaiken muun puoleen.” ”Jaa!” karhu nyökkäili. ”Ai niin kuin ystävyys?”

Karhu näkee ystävyyttä kaikkialla. Kaniini taas syö omaa kakkaansa. Lopuksi ystävykset rakentavat yhdessä tuumin lumiukon. Lukijan kasvoille leviää hymy.

Lastenkirjoissa ystävyys on lähes aina esillä – joko suoraan tai välillisesti. Ystävyyttä käsitteleviä lasten ja nuorten kirjoja voi löytää verkkokirjastosta esimerkiksi aihesanalla ystävyys. Hakutulos on varsin kattava. Rajaamalla tulosta vaikkapa aihesanoilla eläimet, erilaisuus tai auttaminen, hakutulos kaventuu. Tarinan keinoin voidaan kertoa ystävyydestä niin monella tapaa. Tarinoissa voidaan kertoa uuden ystävän löytämisestä, ystävän menettämisestä, yksinäisyydestä, sisarten välisestä ystävyydestä tai vaikkapa eläinystävistä.

Emilia Dziubakin tietokirjassa Ällistyttäviä ystävyksiä kerrotaan erilaisten ystävysten kohtaamisista kasvien ja eläinten maailmassa. Kirjan kertojaääni, hyvin erityinen kissa nimeltään Homeros, lähtee etsimään ystävyyttä. Haussa Homeroksella on täydellinen ystävä. Vaan mitä se oikeastaan tarkoittaakaan?

Homeros törmää matkallaan muun muassa ystäviin, jotka hoitavat toisiaan sekä ystäviin, jotka ovat ystäviä tietämättään. Homeros löytää myös täydelliset ystävät, mutta kohtaa myös valheellisia ystäviä. Kun pitkä matka alkaa väsyttää, on Homeroksen palattava kotiin. Ja kyllä, kotoa löytyy kuin löytyykin parhaan ystävän syli. Kirja lopussa voit leikkimielisesti testata millainen ystävä sinä olet. Oletko kuin kimalainen, kuin papu, vai kuin itse Homeros?

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä. Mutta ystävällinen voi aina olla. Ja joskus ystävyys voikin yllättää. Pelokkaintakin hiipijää.

Hui, sanoi aina Hui, mistä hänelle myös nimi siunaantui. Lähti matkaan yksin Hui – miten lie, noin vaarasta innostui. Oli alkuun vastassa otukset karmeat, oli matkaa vaikea taittaa. Miten perille pääsisi, voisiko joku pelolle kampoihin laittaa? Yllätti apu yllä joen, johti ystävyyteen, poisti pelon, tuon pikimustan noen.

Kuinka onnelliseksi voi tullakaan kun pelkonsa pystyy kohtaamaan. Sain sydänystäviä rakkaita kaksi, tulin moninverroin rohkeammaksi.

Pelotonta ystävänpäivää!

Runonikkarin säkeet yksiin kansiin

Pitkän kirjailijanuran tehneen sananikkari ja muusikko Jukka Itkosen (1951-2021) runoja on koottu yksien kansien väliin Kultapöllö – valittuja lastenrunoja -teokseen. Runsaasta tuotannosta on valikoitunut toistasataa tekstiä Itkosen aiemmista runokirjoista ja muutama uusikin, joista joitakin nyt tässä kirjoituksessa katsomme tarkemmin.

”Omajyväinen” on runo, jossa kaupunkilainen muuttaa maalle. Vaikka maalle lähdön alkusyynä on käskyn uhmaaminen, kääntyy uhma onnentunteeksi ja olennaiseen palaamiseksi.

– – silti olon avaraksi

tunnen, eihän tavaraksi

elämäänsä muuttaa saata,

minä viljelen nyt maata.

En ole omahyväinen,

olen omajyväinen.

Loppusoinnut rytmittävät tuttua suomalaisen maaseudun ja mökkeilyn kuvastoa, jota Itkonen yhdistelee säkeiksi humoristisella ja leppoisalla tavalla. Runon loppu huipentuu ylevästi vertautumalla Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen, kunnes lätsähtää – tunkiolle.

Metsän poika tahdon olla.

Kukko kiekuu tunkiolla.

Vahtikoira sanoo: ”Hau!”

Kissa naukuu: ”Rousse-au!”

Huumorikettu Itkonen veistelee hauskasti yhdistäen arkista ja tavanomaista kirjallisuusviittauksiin ja filosofeihin. Runosta jää hersyvä tunnelma: sellaistahan elämä on, hienoudet ja rosoinen todellisuus sekoittuvat.

”Minne mahtuu Atlantti?” -runo on ihana.

Sieltä löytyy satumaat,

Liisat, Lumikitkin,

siellä saattaa kiipeillä

tiedon tikapuita pitkin.

Arvaatko, mistä paikasta on kyse? Kirjoja ja lukemista rakastavalle tuttuakin tutumpi.

”Päähäni heitettiin posliinipotta – kehuskeluruno kahdelle laulajalle” on hullunkurinen mahtailulaulu, jossa tarinankertoja suurentelee tekojaan ja hänen rinnallaan, joka toisella rivillä, kuullaan toinen ääni, joka kertoo, miten asia todella oli.

Minä olin ennen sankari suuri.

    Naamakin loisti kuin punajuuri.

Kiertelin meriä ja kaukomaita.

    Kuinkahan lienee asian laita?

Itkosen mallin mukaan saisi hauskan oman runon. Kirjoita vaikka kehuskeluruno kahdelle hiihtoreissusta tai Euroopan valloituksesta. Näiden runojen myötä herää innostus lukea koko Kultapöllö – naurua, lempeää irvailua, kyyneliäkin lukijalle luvassa.