Viekkaita muurahaisia, puurotaistelu ja äidin etsintää – esittelyssä lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat 2022

Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat vuonna 2022 on julkistettu. Voit tutustua ehdokkaisiin Jyväskylän pääkirjaston Lukupysäkillä – voit siis lukea kirjaa kirjastolla. Kotilukua varten voit tehdä varauksen verkkokirjastossamme. Väliaikainen lasten- ja nuorten Lukupysäkkimme sijaitsee lastenosastolle saavuttaessa portaikon yläpäässä. Tervetuloa tutustumaan! ❤

Ehdokkaina olevista Mustan kuun majatalo ja Valpuri ja vaarallinen aamupuuro -kirjoista voit lukea aiemmista blogeistamme:

Reetta Niemelä & kuvitus Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus) (Tammikuun 3. postaus, ke 19.1.2022)

”Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan.”

Saara Kekäläinen & kuvitus Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi) (Huhtikuun 3. postaus, ke 20.4.2022)

”Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!”

Muita ehdokkaita lastenkirjallisuuden puolelta ovat:

Katja Bargum & kuvitus Jenny Lucander: Myrornas rekordbok / Muurahaisten ennätyskirja (Förlaget / Teos)

Tässäpä lasten tietokirja, joka kertoo kaiken, mitä olet halunnut tietää muurahaisista. Kirjassa on mukavasti esitelty eri muurahaislajeja kertomalla niiden huipputaidoista, kuten vahvin, kauhua herättävin tai viekkain muurahainen. Kuvitus sisältää paljon yksityiskohtia, mutta ei luo levotonta tunnelmaa vaan tukee tekstiä rauhallisesti. Humoristiset puhekuplat keventävät tietokirjaa sopivasti.

Sofia Chanfreau & kuvitus Amanda Chanfrea: Giraffens hjärta är ovanligt stort / Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Schildts & Söderströms / S&S)

Kahden sisaruksen tekemä lastenromaani on tunnekirja isolla T:llä. 10-vuotias Vega asuu Kirahvisaarella isänsä kanssa. Kun Vega yrittää puhua isän kanssa äidistä, vastauksena on jotain epämääräistä. Yllättävät mullistukset sysäävät Vegan seikkailuun, tavoitteena äidin etsiminen.

***

Ehdolla ovat myös nuortenkirjat (nuorten aikuisten kirjat):

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (WSOY)

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi / Mehän vaan mennään siitä ohi (Schildts & Söderströms / S&S)

Näistä ehdokkaista kenties lisää seuraavissa blogeissamme. Pysyhän kuulolla! 🙂

Kesäkoululaisten vinkkejä

Koululaiset palaavat pian takaisin koulun penkeille. Osa heistä on käynyt ehkä mökillä tai mummolassa, osa on suunnannut rannalle aina auringon paistaessa. Toivottavasti kirjastossa ja tarinoiden parissakin on viihdytty. Ainakin muutama näin on tehnyt!

Jyväskylän kaupunki tarjoaa joka kesä satoja kesätyöpaikkoja 15–28-vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille. Pääkirjastoon saimme kesätöihin kahdeksan nuorta koululaista parin viikon työjaksoihin. Viikkoihin kuului muun muassa kirjojen hyllyyn saattamista sekä aineiston tarkastamista, mutta myös kirjoista kertomista. Alla kesäkoululaistemme luku- ja pelivinkkejä. Teepä tuttavuutta!

Konstan kootut 1 sisältää kaksi kirjaa Konsta-kirjasarjasta. Ensimmäinen osa Konsta, eka A ja toinen on Koulu on kivaa, Konsta. Kirjassa käsitellään ensimmäisen luokan aloittamista ja mm. kaverisuhteita, kouluretkiä ja lukemaan opettelun vaikeuksia. Kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi, joka on tunnettu lastenkirjoistaan.

Kirjassa kerrotaan Konstasta ja hänen ensimmäisestä lukuvuodestaan. Ennen kouluvuoden alkua Konsta jännittää kouluun menemistä ja kaikkea kouluun liittyvää. Kirjassa kerrotaan tämmöisistä asioista humoristisella tavalla, jotta nuoret lukijat pystyvät samaistumaan. Konstaan on helppo samaistua, koska hänellä on samanlaisia piirteitä kuin muilla alakoululaisilla lapsilla. Mutta Konsta kehittyy kirjan aikana myös ihmisenä, esimerkiksi kun jokapäiväiset taidot kehittyvät, ja hän saa uusia kavereita.

– Ole sinä VINOHAMMAS hiljaa! Tiedätkö edes miksi hampaasi ovat vinot? Siksi koska olet syönyt tuttia KUUSIVUOTIAAKSI asti. Siksi sinulla on myös ärrävika. Ja siksi sinun hampaasi ovat vinot. Ja siksi saat oikaisuraudat ja muutut vielä rumemmaksi. Ja mikäli et satu tietämään, miten sinulle vielä lisäksi tulee käymään, minä voin kertoa sen, sinun kielesi LEIKATAAN.
– Mitä?
-Kyllä sinä kuulit senkin läskiaivo. Sinun kielesi leikataan. Minun isosiskoni kieli leikattiin ärrävian takia. Hänen kielen päänsä oli nimittäin ihan älyttömän jäykkä.

Äskeinen dialogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjassa käsitellään ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita hauskasti ja kevyesti. Vaikka äskeisessä lainauksessa Konsta ja kaverinsa Siiri olivat riitelemässä, he ovat hyviä kavereita ja sopivat riitansa myöhemmin kirjassa.

Me voimme suositella tätä kirjaa kaikille alakouluikäisille, jotka etsivät helposti luettavaa ja humoristista kirjaa, jossa elämää eletään hetkessä, ja joka heti tuntuu tärkeältä tarinan kohdalta. Vaikka tämä kirja onkin hieman pitkä, koska se sisältää kaksi eri kirjaa samasta kirjasarjasta, ahkerille lukijoille tämän ei pitäisi olla ongelma. Ja jos ei pysty vielä lukemaan, se on helppoa kuunneltavaa!

Kiitos vinkistä Ale ja Seela!

The Escapists 2 on vuonna 2017 julkaistu peli, jonka ovat tehneet Team17 ja Moldly toof studios. Pelin tarkoituksena on nimensä mukaisesti paeta vankilasta keinolla millä hyvänsä. Näihin keinoihin kuuluu mm. moottoripyörällä pakeneminen tai jopa sukellusvenellä pakeneminen. Pelissä on 11 vankilaa, joista 3 on aikarajallisia. Nämä kaikki vankilat luokitellaan vaikeusasteittain: helppo, normaali ja vaikea. Pelissä on saatavilla myös neljä extra-vankilaa, jotka voi ostaa erikseen, ja pelin Steam versiolla voit pelata muiden pelaajien vankiloita tai tehdä omia ja julkaista niitä pelattavaksi. Peliä voi myöskin pelata jopa neljän kaverin kanssa paikallisesti tai netin välityksellä.

Pelissä voit varastaa muiden vankien ja pelaajien tavaroita tehdäksesi itsellesi työkaluja, jotka auttavat sinut pakoon. Pelissä voit myös treenaamalla nostaa nopeuttasi, voimaasi tai älykkyyttäsi ja ne auttavat esimerkiksi kaivamisessa tai aitojen leikkaamisessa ja voit tehdä monimutkaisempia ja parempia työvälineitä. Näihin työvälineisiin kuuluu mm. erilaiset sakset, lapiot ja hakut, joilla pystyt rikkomaan seiniä, aitoja tai kaivamaan maan alta pakoon.

Peli on todella koukuttava, ja kun sen ideasta ja mekaniikoista saa kiinni niin peli muuttuu moninkertaisesti hauskemmaksi ja jännittävämmäksi. Pelissä on myös lähes loputtomasti erilaisia saavutuksia. Muun muassa jokaisesta uniikista pakenemistavasta on tarjolla saavutus.

Peli on kokonaisuudessaan hyvä, mutta se sisältää hieman väkivaltaa, muttei kuitenkaan verta tai ampuma-aseita. Peli on PEGI 7 eli kielletty alle seitsemän vuotiailta.

Kiitos vinkistä Lenni ja Tume!

Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Mimmi Lehmä on monille lapsille tuttu kirjoista ja elokuvista. Kukin varmasti tietää, ettei Mimmi Lehmä ole mikään tavallinen lehmä. Mimmi Lehmä kokee kirjoissa mitä hassuimpia kommelluksia ja hurjimpia seikkailuja. Mitä Mimmi Lehmä puuhailee tällä kertaa? 

Mimmi Lehmä lukee -kirjassa kaikki muut lehmät ovat visusti navetassa paitsi Mimmi. Hän on kaupungin kirjastossa opettelemassa lukemaan. Mimmi Lehmä on haltioissaan siitä, kuinka paljon tietoa ja ihmeellisiä tarinoita kirjoissa on. Varis alkaa pilkata Mimmi Lehmää, koska eiväthän lehmät lue kirjoja. Hetken pohdittuaan Varis kuitenkin päättää aloittaa kirjailijan uran Mimmi Lehmän avustuksella.

Teoksessa on perinteistä lasten kirjallisuutta ja myös hassun hauskaa huumoria. Kirja tuo esille sen, että kuka tahansa voi lukea kirjoja ja käydä kirjastossa. Siinä korostetaan myös kirjojen tärkeyttä ja sitä, kuinka tietorikkaita ne ovat. 

Kiitos vinkistä Iida!

Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjasarja kertoo Ellasta, hänen luokkalaisistaan ja heidän opettajastaan. Kirjojen tapahtumat aina liittyvät toisiinsa ja etenevät jokaisessa kirjassa. Kirjat ovat aina Ellan itsensä kertomia.

Kirjojen tapahtumat sijoittuvat erilaisiin hauskoihin paikkoihin, joissa voi tapahtua kaikenlaisia asioita. Ella ja kaverit tekevät outoja ja hauskoja asioita ja virheitä, josta voi seurata mitä tahansa. Opettaja hermostuu usein heidän tekemistään virheistään, mutta koska hän on lämmin ja hyväsydäminen opettaja, hän aina lopulta hyväksyy luokkansa kommellukset.

Minä olen Ella. Olen maailman ainoalla kaksi ja puoli A-luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina emme ole saaneet opettajan puheesta mitään selvää.

Ella ja kaverit ihan kuninkaina on hauska lastenromaani, jossa Ella ja hänen ystävänsä haluavat selvittää opettajansa kanssa sukujuuriaan. Ellan luokan opettaja laittaa luokkansa dna-testiin. Jokaisen on tuotava kouluun dna-näyte, joka laitetaan kirjekuoreen ja lähetetään tutkittavaksi. Tuloksissa selviää, mistä kunkin esivanhemmat ovat kotoisin.

Dna-näytteet menevät kuitenkin sekaisin, mikä näkyy myös dna-testituloksissa. Juuri kun dna-tulokset ovat tulleet, tapahtuu asioita, minkä syystä dna-tulokset paperilla silppuuntuivat ja tuloksista ei voinut saada mitään selvää. Kaverukset kuitenkin yrittävät teipata eri sanoja toisiinsa ja muodostaa lauseita. Yhdessä ehjässä lapussa luki “mahdollisesti Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan perillinen”. Eli oli todennäköistä, että joku on Aurinkokuninkaan jälkeläinen, mutta kukaan ei tiedä kuka hän on. Ja sen koko luokka haluaa selvittää.

Me näimme, kuinka opettajan kädet tärisivät. Hän tuijotti sanoja ja nieleskeli kuuluvasti. Sitten opettaja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja teippasi tekstin varovasti Ranskan kohdalle melko lähelle Pariisia. Hän kääntyi katsomaan meitä, kohotti kätensä ja vilkutti meille hyvin kuninkaalisesti. Vaikka päivä oli ollut järkyttävä, opettaja hymyili silti ja se sai meidätkin paremmalle mielelle.

– Aurinkokuninkaan perillinen. Minä tiesin sen, opettaja kuiskasi. – Minä armahdan sinut. Saat kaiken anteeksi, opettaja kuiskasi – –

Kenelle ope antaa anteeksi – kuka luokkalaisista on perillinen? Lue ja selvitä!

Kiitos vinkistä Emma!

Vaihdokkaat

Voi mun pieni pikisilmä,
äitin pikku pihkakorva
takkutukka vääräsääri
koirankakka nurmikolla

Näin laulaa maahiaisäiti lapselleen. Yleensä maahiaiset eivät näin hellämielisiksi heittäydy, mutta tällä äidillä on suuret suunnitelmat tyttärensä Hankalauran varalle. Tytöstä on nimittäin tuleva maahiaisten kuningatar, siksi lapsen on opittava lukemaan. Maahiaisäiti Ankia Maahiainen tietää, että vain ihmiset osaavat tuon salaisen kyvyn. Tästä syystä hän päättää, että tytön on kasvettava ihmisten parissa oppiakseen lukemaan. Maahiaisten tapaan Ankia ryhtyy tuumasta toimeen sen kummemmin seurauksia miettimättä. Hän vaihtaa ihmisperhe Virkkusten vastasyntyneen lapsen omaansa.

Ankia kuitenkin huomaa pian kaipaavansa pientä Hankalauraa. Lisäksi ihmislapsesta huolehtiminen on vaikeampaa kuin hän osasi odottaakaan. Pieni tyttö, joka saa nimen Pikkukakkonen, on suorastaan kauhistuttavan kiltti, siisti ja lempeä. Tällainen käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia maahiaisyhteisössä.

Toisaalla Virkkusten perheessä Hankalaura käyttäytyy niin kuin kunnon maahiaislapsen kuuluukin. Hän on äänekäs, toraisa ja rakastaa likaa ja sotkua. Rauhallinen Virkkusten perhe on helisemässä pienen maahiaislapsen kanssa. Vaikka Hankalaura aiheuttaakin Virkkusille monenlaista päänvaivaa, Virkkuset rakastavat raisua tyttöään. Ankiakin kiintyy pikkukakkoseen, vaikka maahiaisten mielestä tämä käyttäytyy kovin kummallisesti. Vaihdokkailla itsellään on kuitenkin sellainen tunne, että he kuuluvat jonnekin muualle.

Mitä tapahtuukaan, kun molemmat lapset päätyvät samaan esikouluun? Sen saat selville lukemalla Sari Peltoniemen kirjan Vaihdokkaat. Kirja kertoo hauskasti oman paikan etsimisestä ja siitä, että jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Me saatamme ihmisinä arvostaa erityisesti sellaisia piirteitä kuin siisteyttä ja kiltteyttä, mutta maahiaisten yhteisössä ovatkin ihan erilaiset asiat arvossaan.

Lukuvinkin tarjoili Karoliina pääkirjastolta.

Tettiläisten lukuvinkit

Työelämään tutustumisjaksot on kirjattu osaksi koulujen opetussuunnitelmia. Myös me kirjastossa saamme aika ajoin iloksemme ja avuksemme tettiläisiä. Tällä viikolla Jyväskylän pääkirjastossa työelämään tutustumassa kävivät Irene ja Ninna Gradialta. Alla tyttöjen lukuvinkit pienemmille lukijoille.

Mauri Kunnas on useille suomalaiselle tuttu nimi. Hän on tunnettu etenkin hauskasta kuvitustyylistä ja lapsille suunnatuista opettavaisista kirjoista. Hänen luoma hahmonsa Herra Hakkarainen on kävellyt unissaan monen pastillipurkkiinkin! 

Tällä kertaa esittelemme yhden Mauri Kunnaksen vähemmän tunnetuista kirjoista: Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset (Otava 2011). Kun Nauravan mörön majatalon emäntä Fiina ostaa vanhan kaappikellon, jokin vaikuttaa olevan pielessä. Miksi kellon sisään on jäänyt kuivunutta puuroa, miksi kello pysähtyy jatkuvasti itsekseen ja mitä ovat öiset suhinat ja puhinat? 

– Ei kannata innostua, sanoi Ilona. – Luultavasti se on jonkun kolmisormisen kreivittären juhlahansikas. Ei ole tieteellistä näyttöä, että kummituksia olisi olemassa.”  Kirjassa seikkailee Ilonan ja Herra Hakkaraisen lisäksi muita värikkäitä ja erikoisia hahmoja, jotka on esitelty heti kirjan alussa, niin kuin Kunnaksen kirjoissa on tapana. Tarina on melko lyhyt – sopiva esimerkiksi iltasaduksi – ja hauska mutta myös lämminhenkinen. 

Narnia-kirjoihin kuuluva ajaton klassikko Taikurin Sisarenpoika (C. S. Lewis, 1959) soveltuu niin ylä- kuin alakouluikäisille, varsinkin jos nuorimmille lapsille on aikuinen lukemassa kirjaa. Kirja on hieman vaikealukuinen, mutta siitä voi syntyä innostava aikuisen ja lapsen yhteinen lukukokemus. Tarinan seikkailullisuus kutsuu niin lapsia kuin aikuisiakin jännittävän lukuhetken ääreen, sillä vaikka päähenkilöt ovat lapsia, kirjan tarina on samaistuttava kaikille ikäryhmille.

Tarina kertoo kahdesta kaveruksesta, Pollysta ja Digorysta, jotka tempaistaan taianomaiseen seikkailuun heidän saadessaan kaksi erikoista sormusta Digoryn enolta. Kirjan jokainen käänne on vähintään yhtä taianomainen kuin edeltäväkin, joka tulee hyvin esille seuraavassa lainauksessa.

Tietenkin hän luuli näkevänsä unta. Sen vuoksi hän ei syöksynyt miehensä luo ja kysynyt, mitä ihmettä heille oli oikein tapahtunut. Mutta kun hän katsahti leijonaan, hän ei enää ollut aivan yhtä varma, että tämä oli unta, vaikkakaan hän ei näyttänyt olevan erikoisen peloissaan.

Tarina on täynnä mitä erikoisempia henkilöhahmoja, ja kuitenkin niistä jokainen on säilyttänyt uskottavuutensa. Kirjan kirjoittajan C. S. Lewisin huumori näkyy tapahtumissa tehden niistä mukaansatempaavia ja hurmaavia. Kirjassa keskeinen aihe on moraalit, omien virheiden hyväksyminen ja rehellisyys.

Kiitos Irenelle ja Ninnalle vinkeistä!

Teatterikärpänen pörrää

Viimeinkin sinne pääsee. Lumoutumaan, nauramaan, ehkä itkemäänkin. Siis minne? Teatteriin! 

Uudessa Kissateatterissa on vaikeuksia: Punahilkan ensi-ilta on vaakalaudalla, sillä pääosan esittäjällä on nuha. Pekka Töpöhäntä ehdottaa Maija Maitopartaa Punahilkaksi. Ensi-ilta koittaa ja Pekka eläytyy näytelmään niin suuresti, että hyökkää ilkeän suden kimppuun. Ensimmäistä kertaa taitaa olla Pekka Töpöhäntä teatterissa. Siitäkös Monni riemastuu. Ella teatterissa kavereineen katsoo myös näytelmää Punahilkasta. Tosin Punahilkka on aika säikky ja vessaa etsivä Pate kyselee näyttämöllä Punahilkan koiran rotua. Teatterissa on mahtavaa! 

Muusa ja Maestro pääsevät esityksen jälkeen näyttämön taakse teatterikummitus Diivan kierrokselle. He saavat tutustua puvustamoon, kulisseihin, valaistukseen ynnä muuhun jännittävään. Lopuksi tehdään vielä oma esitys, kunhan vaan päästään sopuun siitä kuka ohjaa ja montako jalkaa krokotiililla on. Muusan ja Maestron teatteriseikkailu on sukellus teatterin tekemiseen. 

Näyttämötaide leviää Metsolaankin: Ketto Repolainen ilmoittaa lehdessä perustavansa teatterin. Isä Karhunen julmistuu: “Jos Kettu Repolainen on taiteilija, olen minä keisari.” Isä Karhunen on sentään ollut Karhuhovin herttuallisessa teatterissa. Järjestäytymiskokoukseen rientää runsaasti osallistujia ja eloisien neuvottelujen jälkeen päätetään esittää Prinsessa Ruusunen. Tosin nimiroolin esittäjä ei osaa oikein lukea ja ohjaaja Repolainen kehuukin suojattiaan vaistonäyttelijättäreksi. Teatterimies Yrjö Hämäläinen naureskeli aikalaistensa teatterijuonitteluille ja näyttelijäin turhamaisuudelle saturomaanissaan Kettu Repolaisen teatteri

Opettaja pyytää esiintymään koulun kevätjuhlaan. Pikkuveljen mielestä isoveli onkin yliveto laulamaan. Mutta esiintyminen tarkoittaa, että joutuu olemaan Ypöyksin näyttämöllä. Sanat unohtuvat, ääni ei kulje. Iskee ramppikuume. Isoveljeä pelottaa olla koulun näyttämöllä oikeiden valonheitinten loisteessa. Kenraaliharjoituksessa hän ei saa ääntä ulos juuri ollenkaan. Kuinka käykään esityksessä? 

Muumiperhe kokee juhannuksena katastrofin: tulva pyyhkii yli Muumilaakson ja koti jää veden alle. Paikalle ajelehtii ihmeellinen rakennus, josta puuttuu yksi seinä. Perhe huomaa pian, että talossa on jokin vinossa. Sisällä puhkeaa myrsky, ukkonen jyrisee ja salamoi, lattiakin alkaa pyöriä. Talon asukas Rekvisiitta ei ole kotona, mutta hänen jäljiltään on outoa tavaraa: puisia omenia, paperisia kukkia ja ihmeellisiä laitteita. Perhe onkin pelastautunut teatteriin ja Muumipappa päätyy kirjoittamaan näytelmän. On Vaarallisen juhannuksen aika ja ensi-ilta lähestyy.

Teatterimaailmoista tarinoi Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

E-kirjoja alle kouluikäisten iloksi

Keski-kirjastojen E-kirjasto tarjoaa luettavaa kaikenikäisille. Keski-kirjastojen oman kokoelman lisäksi lapsille ja nuorille on tarjolla valtakunnallinen lasten ja nuorten e-kokoelma. Molemmat kokoelmat löytyvät Keski-kirjastojen asiakkaille tutusta Ellibsistä. Polun Keski-kirjastojen Ellibsiin löydät verkkokirjaston E-kirjastosta. Lukukokemusten äärelle pääset kirjautumalla Ellibsiin kirjastokortistasi löytyvän asiakasnumeron sekä korttiisi liitetyn henkilökohtaisen PIN-koodin avulla. Helpointa e-kokoelmien käyttö on Ellibs-sovelluksella. Sovelluksen voi maksutta ladata älylaitteen omasta sovelluskaupasta.

Valtakunnallisen kokoelman erityispiirteenä on yksittäisen teoksen useat lukuoikeudet. Siinä missä Keski-kirjastojen oma kokoelma tarjoaa yleensä yhden tai kaksi lukuoikeutta kerrallaan, on valtakunnallisessa kokoelmassa lukuoikeuksia useita kymmeniä per teos. Vaikka valtakunnallinen kokoelma painottaa koululaisille suunnattuun kirjallisuuteen, tarjoaa se elämyksiä myös alle kouluikäisille. Kokoelmasta löytyy kuvakirjoja sekä pidempiä tarinoita, jotka toimivat ääneen luettuina vaikkapa päiväkodin lukuhetkissä.

Alla pari lukuvinkkiä alle kouluikäisille valtakunnallisesta lasten ja nuorten e-kokoelmasta: Ninka Reitun kuvakirja Sinä olet superrakas ja Hannu Laakson upein luontokuvin kuvitettu tietokirja Me Kettuset.

Hannu Laakson teos Me Kettuset (Into Kustannus) tarinoi pienen ketunpennun elämää. Kettusten viisi pentua syntyvät huhtikuussa sokeina ja kuuroina – vieläpä ihan ilman hampaita. Kasvavat pennut opettelevat ketun elämää ja ihmettelevät maailman menoa. On opeteltava syömään, varomaan ihmisten roskia, painimaan ja saalistamaan ruokansakin itse.

Me ketut olemme niin fiksuja, että emme koskaan kätke ruokaamme yhteen paikkaan vaan kaivamme useampia kätköjä. Jos joku toinen eläin löytää ruokapiilomme, emme menetä koko ruokavarastoamme kerralla.

Onneksi ketunpentukin ehtii ihmetellä maailman pieniä ihmeitä.

Aikaisemmin kesällä osa niitystä hohti keltaisena, kun voikukat kukkivat. Kaksijalkaiset eivät kuulemma pidä voikukista, mutta minusta ne ovat oikein sieviä. Katselin usein, kun isä jolkotteli kotipesällemme suuren voikukkameren läpi. Sitten tapahtui jotakin käsittämätöntä…

Taiteilija Ninka Reitun kuvakirja Sinä olet superrakas (Otava) on ihanaa yhdessä luettavaa rakastamisesta ja yhteydestä. Teoksessa supersankarit Iso ja pieni pohtivat, mitä tarkoittaa se, että rakastaa. Millainen olo siitä tulee? Onko rakkaus sitä, että omistaa toisen? Entä jos kiukuttaa ja huutaa toiselle, voiko rakkaus kestää sen?

– Silloin kun minä olen tuhma, sinä et ainakaan rakasta minua, minä sanoin. – Sinä komennat kovalla äänellä, että noin EI saa tehdä.

– Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, vaikka rakastaa, Iso sanoi. – – Minä en pidä siitä, että sinä kiukuttelet tai puhut rumia, Iso sanoi. – Mutta minä pidän sinusta.

Reitun helposti tunnistettava, omaleimainen ja humoristinen kuvitustyyli virittää lukijan leppoisaan tunnelmaan. Tärkeä aihe on vieraannutettu supersankari-maailmaan, mikä vain ihastuttaa. Jos supersankarikin joutuu miettimään näitä tunnejuttuja, on ihan ok itsekin kysellä. Kirjaa lukiessa syntyy varmasti hyviä keskusteluja oman muksun kanssa ja kirja voi auttaa sanoittamaan sitä, mitä on joskus vaikea ottaa puheeksi.

Kirjassa pieni janoaa hyväksynnän ja rakkauden osoituksia sekä vakuutuksia. Aihepiiri on tuttu monista kuvakirjoista, joista esimerkiksi Sam McBratneyn Arvaa, kuinka paljon rakastan sinua -sarja lienee tunnetuimmasta päästä. Suomalaisen tekijän kirja ilahduttaa ja onnistuu tavoittamaan syvällisesti ja nauruhermoja kutkuttavasti jotain kovin olennaista rakkaudesta. Kirja on ollut Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2017. E-kirjastostamme löydät useita Ninka Reitun kirjoittamia ja kuvittamia teoksia.

Alla lisää e-lukuvinkkejä valtakunnallisesta kokoelmasta alle kouluikäisille. Klikkaa itsesi sisään Keski-kirjastojen E-kirjastoon tarinoiden äärelle!

Hirvonen, Elina: Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto (äänikirja)
Huovi, Hannele: Hiiri mittaa maailmaa (äänikirja)
Jansson, Tove: Muminböcker
Katajavuori, Riina: Kaksi kotia
Kilpi, Tuomas: Liisa ihmemaassa (selko, äänikirja)
Kurenniemi, Marjatta: Toivoisin, että asuisin kuussa (äänikirja)
Känkänen Juhani: Apo Apponen -kirjoja
Laakso, Hannu: Me Kettuset
Lampela, Hannele: Prinsessa Pikkirii
Lärn, Viveca: En ettas dagbok (äänikirja)
Malmi, Mia: Leijonatarinoita erityisille lapsille
Mariska: Määt ja Muut (äänikirja)
Marttinen, Tiitamari: Kekseliäs karkulainen
Pelliccioni, Sanna: Onni-pojan kierrätyskirja
Pitkänen, Pasi: Kadonneiden eläinten saari
Pöyhönen, Julia: Fanni -tunnetaitokirjoja – kuvaäänikirja
Reittu, Ninka: Ystäväni Pulla Vehnänen, Sinä olet superrakas
Salmi, Veera: Puluboin tähtimietteellinen kirja
Sandelin, Annika: Mumindalens alfabet (äänikirja)
Strömberg, Ellen: Maggan året runt (äänikirja)
Tolonen, Tuutikki: Mörkövahti (äänikirja)
Wieslander, Jujja: Lehmä-kirjoja (äänikirja)
Viherjuuri, Heidi: Hilja ja vihreän talon kesä (äänikirja)

E-kirjojen äärellä iloitsivat Iiris ja Hanna-Leena pääkirjastolta.

Sielunratsastajat- Tähtihevosten kutsu (2020)

Taru kertoo hevostytöstä, joka pelastaa maailman.
Hän karkottaa valollaan ja taidoillaan pimeyden ja kaaoksen ja laittaa kaiken kuntoon.
Oletko sinä se tyttö?

Lisa muuttaa isänsä työn takia satumaiselle Jorvikin saarelle. Saari on tunnettu kauniista luonnosta ja hevosista, joita on saarella erittäin paljon. Lisa olisi aikoinaan ollut muuttamisesta tällaiselle hevossaarelle todella innoissaan, koska hän on harrastanut ratsastusta intohimoisesti. Se oli kuitenkin ennen kuin Lisan äiti menehtyi hevosonnettomuudessa muutama vuosi takaperin. Sen jälkeen Lisa ei ole mennyt hevosten lähelle.

Lisa ei halua kertoa ihmisille raskaasta menetyksestään ja on sen takia paljon omissa oloissaan. Koulussa Lisa kuitenkin tutustuu hevostyttöihin Alexiin, Lindaan ja Anneen ja päätyy viettämään heidän kanssaan aikaa Jorvikin talleilla.
Talleilla Lisa kohtaa Siniharjaisen Tähtiloisteen ja tuntee erikoista yhteyttä tuohon hevoseen. Ihan kuin Tähtiloiste osaisi lukea Lisan ajatuksia. Pikkuhiljaa Lisa rohkaistuu ja uskaltautuu hyppäämään Tähtiloisteen selkään ja rupeaa taas ratsastamaan.

Lisa ja muut hevostytöt huomaavat pikkuhiljaa, että heillä on kaikilla maagisia kykyjä, joita ei voi järjellä selittää. Samoin on heidän hevosillaan. Ystävyksille selviääkin, että he ovat uudet Sielunratsastajat, joiden tarkoituksena on taistella pahuutta vastaan. Tuota pahuutta edustaa kammottava Herra Hiekka apunaan teinitytöt Jessica ja Sabina.

Kun herra Hiekan laihat kasvot vääntyvät happameen hymyyn, ne muistuttavat pääkalloa. Hänen hymynsä ei ole ollut lämmin yli kolmeensataan vuoteen.

Herra Hiekan julmana päämääränä on hallita maailmaa pahuudellaan. Suunnitelmansa toteuttamiseksi Herra Hiekan olisi ensin kuitenkin tuhottava Sielunratsastajat.

Herra Hiekka kumartuu lähelle Sabinan ja Jessican kasvoja. Sade valuu virtanaan, mutta hän ei ole siitä millänsäkään. Hänen ihonsa on kelmeä kuin ruumiilla. ”Teidän täytyy toimia nyt! Pysäyttää heidät. Tahdon, että niiden surkimushevosten sielut tuhotaan Pandorian ikuisessa vankilassa.”

Miten Sielunratsastajien käy?

Helena Dahlgrenin Tähtihevosten kutsu aloittaa jännittävän ja taianomaisen Sielunratsastajat– kirjasarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.
Suosittelisin kirjasarjaa 5.- 6- luokkalaisille ja siitä ylöspäin. Eikä tarvitse olla heppafani tarttuakseen kirjaan, tarina vetää mukaansa myös hepattomat lukijat.

Tähtihevosten parissa laukkaili Riitta pääkirjastolta.

Löydä sisäinen Momosi!

Michael Ende (1973, suom. 1977): Momo

Suuren kaupungin laidalle, erään amfiteatterin raunioihin, muuttaa eräänä päivänä pörröpäinen tyttö nimeltään Momo. Momo on pieni ja laiha ja kulkee tilkuista ommellussa hameessa ja liian suuressa miestentakissa, eikä kukaan tiedä, minkä ikäinen hän on. Hän kulkee aina avojaloin, paitsi talvella hän panee joskus kengät jalkaan. Momo ei omista mitään muuta kuin asioita, jotka on itse löytänyt tai saanut lahjaksi.   

Momon elämä on aluksi ihanaa amfiteatterin kivikopperossa. Hänen luonaan käy paljon kaikenikäisiä ystäviä. Momolla on nimittäin taito: hän osaa kuunnella ihmisiä. Momo kuuntelee oikeastaan kaikkia, koiria, kissoja, sadetta, puiden suhinaa ja jopa hiljaisuutta. Sellaisella hetkellä häneen soljuu musiikkia, tähtitaivaan alla. Ja niinä öinä Momo on hyvin onnellinen.  Momolle rakkaimmat ystävät ovat Beppo Kadunlakaisija ja Gigi Turistiopas. 

Mutta pian harmonia särkyy. Lähiympäristössä alkaa nimittäin tapahtua jotakin perin kummallista. Koko joukko harmaita herroja soluttautuu ympäri kaupunkia ja alkaa varastaa ihmisiltä aikaa.  Ja heidän vaikutuksestaan ihmiset alkavat säästää aikaansa. Ajan säästämisestä tulee asukkaille uusi tapa elää. Tärkeää on, että saa tehtyä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Eikä sillä ole väliä, tuottaako työ iloa tekijälleen. Sen myötä koko kaupunki alkaa muuttua. Ja ihmisistä tulee apeita, he sairastuvat tylsyyteen. Tinkiessään kaiken aikaa jostakin muusta, heillä ei enää ole lainkaan aikaa esimerkiksi hauskan pidolle. Mutta tämän kertomuksen suurin opetus on, että aika on elämää ja elämän paikka on sydän, jossa tunteet elävät.

Momo, aitona ja oman totuutensa tietävänä tyttönä, näkee harmaiden herrojen läpi, toisin kuin muut kaupungin asukkaat. Momo saa selville, että harmaat herrat aikovat imeä ihmiset kuiviin. Niinpä Momo saa suuren tehtävän: hänen on palautettava ihmisille heidän oma aikansa takaisin. Apua tehtävän suorittamiseen hän saa itse ajan jakajalta, mestari Horalta. Oppaana hänellä on kilpikonna Kassiopeia sekä tietysti oma rohkeutensa.

Momo on viisas ja sieluun menevä romaani yhden ihmisen yksilöllisyyden voimasta ja rakkaudesta. Momo opettaa, että aika on aina arvokasta, kuten on ihmisen vapaus päättää, mitä ajallansa tekee, vaikka maailmassa vallitsisi voimat, jotka vaatisivat toista. Vaikka Momo on vanha kirja, sen sanoma on edelleen ajankohtainen, suorastaan ikuinen, kuten klassikossa tapaa olla. Momo sopii hyvin ääneen luettavaksi koululaisen kanssa, mutta myös varhaisteini voi saada kirjasta paljon irti, kuten 47-vuotias kirjastonhoitajakin 😊.

Lue tämä ja löydä sisäinen momosi!

Sisäistä Momoaan etsi Tanja Halssilan kirjastosta.

Epätyydyttäviä ilmastollisia suhteita

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta vai myrsky? Kulunut kesä oli ikimuistoisen kuuma ja toisaalta elokuu hyvin sateinen. Ikimuistoinen oli myös se myrsky, jolloin puut kaatuivat ja katot lensivät. Se oli silloin Kun tuuli vei kanat.  Äiti oli laittanut kaikki petivaatteet tuulettumaan, mutta tuuli nappasi ne matkaansa. Eikä siinä kaikki. Peitto pullistui purjeeksi ja antoi ilmalennon Timolle. Myrsky kaatoi puun pihasta ja samalla lensi kanalan katto tuulen mukana.

Kun katto oli tiessään, tupsahteli kanoja ilmaan kuin isoja valkeita paperiruttanoita.

Aikamoinen homma oli saada säikähtäneet kanat kotiin. Hans Petersonin myrskyisän tarinan kuvitti Ilon Wikland

On hiukan peloittavaa, sanoi Nasu itsekseen, olla Hyvin Pieni Eläin Kokonaan Veden Saartamana.

A. A. Milnen satuklassikossa Nalle Puh puolen hehtaarin metsän väki kokee monta päivää kestävän sateen ja joutuu veden saartamaksi. Pöllökin toteaa

ilmastollisten suhteiden olleen hyvin epätyydyttäviä viime aikoina.

Risto Reippaan pelastusoperaatiota tarvitaan.  

Ruusukujaa puolestaan piinaa epätavallinen kuivuus: Onnelin ja Annelin köynnösruusut ovat janoissaan ja pudottavat nuppunsa. Kaikkein surullisimmalta näyttää Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhassa. Ilmapallot eivät kasva, vappuhuiskat rapistavat kuivuneet töyhtönsä maahan ja vappuhatuista kasvaa niin pieniä, että ne mahtuvat vain nukkien päähän. Pilviä kyllä on, mutta ne satavat merelle. Marjatta Kurenniemi pureutuu kuivuuteen kirjassa Putti ja pilvilaivat

Pohjanmerellä oli satanut ja myrskynnyt monta päivää. Lapset Martin ja Inger olivat paimentamassa lammaslaumaa, kun tulva yllätti heidät. Pato oli murtunut. Tie jää tulvan alle ja jos tien viereistä puurivistöä ei olisi ollut, lapset eivät olisi löytäneet kylän koululle turvaan. He kahlaavat uupuneina rakennukselle, joka oli jo ennestään täynnä ihmisiä ja eläimiä. Myrsky sen kuin pahenee ja rakennuksesta lentää katto taivaan tuuliin. Viimein pelastusveneitä alkaa saapua. Kirjassaan Tuhotulva tanskalainen lastenkirjailija ja – kuvittaja Svend Otto S. kuvaa ankaraa tulvaa kotimaassaan vuonna 1872. Kiinalaisen Jangtsejoen suurtulvasta kertoo puolestaan Mei Mei ja suuri tulva. Joen pinta nousee korkeammalle kuin koskaan. Mutta tulvan jälkeen Mei Mein tuhoutunut kylä rakennetaan uudelleen entistä ehommaksi. Svend Otto S. (oikealta nimeltään Svend Otto Sørensen) teki useita palkittuja lastenkirjoja ja sai arvostetun H. C. Andersen mitalin elämäntyöstään 1978. 

Metsä parka, miten sinun käy, jos ei pian tule sadetta?

huokaa Latte-siili. Koko metsässä ei ollut enää yhtään vettä. Purojen uomat ammottivat tyhjinä ja surullisina. Latte-siili saa kuulla korppi Raabilta Taimen-järven pohjasta ryöstetystä Vesikivestä. Ihmeellinen kivi nosti vettä ja nyt se oli poissa. Varastettu. Rohkea Latte-siili lähtee etsimään pelastavaa Vesikiveä Sebastian Lybeckin saturomaanissa Latte-siili ja Vesikivi. Seikkailu vie vaaralliseen Pohjoismetsään karhujen luo. 

Myrskyt ja tuhotulvat ovat vaikeita asioita. Hyökyaalto mullistaa elämän. Joskus äärimmäisen harvoin se voi tuoda jotakin suurenmoista, kuten nuoren Muumimamman Muumipapan luokse kirjassa Muumipapan urotyöt. Kun muumiperhe kohtaa Vaarallisen juhannuksen peittyy koko Muumilaakso ja perheen talo veden alle.  Mutta paikalle lipuu erikoinen talo, josta suuri aalto on vienyt yhden seinän. Se on talo, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Suuresta tulvasta sukeutuu ihmeellinen kesäseikkailu. Tove Janssonin kirjoissa onkin usein hurjia myrskyjä, mutta pian paistaa aurinko. Muumilaakso kukoistaa entistä ehompana ja vielä äsken vihamielinen meri saattaa antaa lahjaksi näkinkenkiä puutarhaan. 

Tietoa säästä ja sen ilmiöistä löydät kirjastoluokasta 55.5.

Kertomusten ilmastollisiin suhteisiin perehtyi Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.

Wood sorrel ja coltsfoot – pilkahduksia Suomesta

Aarteitani Suomesta -kirjassa lapsi kertoo, millaisia ovat hänen lempiasiansa Suomessa. Kirjan on kirjoittanut ja kuvittanut Satu Kettunen.

Kirja alkaa suomalaiselle kotoisasta metsästä. Enimmäkseen kirjan tapahtumissa ollaankin ulkona ja luonnossa. Kirjassa on esitelty paikkoja (metsä – kaupunki), vuodenaikoja ja niihin liittyviä sääilmiöitä sekä yksittäisiä asioita ja eläimiä, kuten sauna, siili ja salmiakki. Kirjassa ei pyritä niinkään tietopohjaisesti ja perinpohjaisesti esitelmöimään vaan kuvaillaan, miltä erilaiset suomalaiset asiat ja ilmiöt tuntuvat, millaista on kokea niitä:

Ensilumen saapumisen tietää jo aamulla ennen silmien avaamista. – – Ensin on pitkään synkkää ja harmaata, ja sitten yhtäkkiä joku napsauttaa valot päälle, ja valkoinen samettihuntu on kaiken yllä.

Kertoja mainitsee, etteivät kaikki varmastikaan koe samalla tavalla tai pidä hänen esittelemiään asioita juuri Suomen kiteytyminä. Näin varmasti onkin. Mutta monta kohtaa oli sellaista, jotka tunnistin itsellenikin tärkeiksi suomalaisuuden merkeiksi.

Se että kertoja on lapsi, toimii hyvin: hän ei selitä puhki vaan kertoo aarteistaan ja havainnoistaan. Kuinka sammaleella on varmasti sängyn sielu (ketäpä ei sammalpeti olisi houkutellut heittäytymään pitkäkseen isoja kuusien katveeseen) ja että torilla voi nähdä presidentin. Saunassa ”kiukaan mustat urut soi ja unohtuu arjen surut” ja järvestä voi löytää aarteita. Paljon jää kertomattakin. Kertoja on myös varjeltunut näkemästä ja kokemasta kaikkea sitä, mikä ei ole hyvin Suomessa. Mutta tarkoitushan olikin kertoa aarteista!

Kieli on kaunista, runollista.

Kuljetan sormea jään raapimissa urissa ja ajattelen aikaa. Olen kallio ja minulla on vuosituhannen muisti, voima ja lempeys. Jääkauden muistot.

Ja pilkahtaapa huumorikin:

Laavu on aika ihana sana. Vähän niin kuin laav juu.

Kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi. Englanniksi kirjan on kääntänyt Mia Spangenberg: My favourite Finnish things. Toivoisin, että tekstit olisivat isommalla kirjasinkoolla, erityisesti englanninkielinen teksti. Onko ajateltu, että isompi kirjasinkoko veisi kuvilta tilaa? Oli kiva lukea, miten tämän tai tuon asian voisikaan kuvailla vieraalla kielellä. Opin myös uusia ilmaisuja: wood sorrel (ketunleipä), coltsfoot (leskenlehti), Shrove Tuesday (laskiainen).

Montaa kuvitustekniikkaa yhdistelevät kuvat täydentävät ja monipuolistavat tekstiä. Tuolla vilahtaa Suomen lippu, tuolla Muumipeikko, juuri noin pimeä on talvinen iltataivas ja iloisen keltainen leskenlehti keskellä alkukevään värittömyyttä.

Kirjan kautta voi esitellä Suomea ulkomaalaiselle tuttavalle tai maahanmuuttajalle tai vaikkapa päiväkoti- tai koululaisryhmä voi miettiä kirjan inspiroimana, millainen on omannäköinen Suomi.

Kirja päättyy levollisesti, kertoja on kiitollinen ja onnellinen. On paikka, johon hän kuuluu ja jolle kuuluu:

Jokaisella on jossakin hyvä olla. Minulla on täällä. – –

Tuuli nauraa tukassa, ja polut ja katukivet tuntevat minut.

Kettusen kirjaa puntaroi Iiris pääkirjastolta.