Viekkaita muurahaisia, puurotaistelu ja äidin etsintää – esittelyssä lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat 2022

Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat vuonna 2022 on julkistettu. Voit tutustua ehdokkaisiin Jyväskylän pääkirjaston Lukupysäkillä – voit siis lukea kirjaa kirjastolla. Kotilukua varten voit tehdä varauksen verkkokirjastossamme. Väliaikainen lasten- ja nuorten Lukupysäkkimme sijaitsee lastenosastolle saavuttaessa portaikon yläpäässä. Tervetuloa tutustumaan! ❤

Ehdokkaina olevista Mustan kuun majatalo ja Valpuri ja vaarallinen aamupuuro -kirjoista voit lukea aiemmista blogeistamme:

Reetta Niemelä & kuvitus Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus) (Tammikuun 3. postaus, ke 19.1.2022)

”Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan.”

Saara Kekäläinen & kuvitus Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi) (Huhtikuun 3. postaus, ke 20.4.2022)

”Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!”

Muita ehdokkaita lastenkirjallisuuden puolelta ovat:

Katja Bargum & kuvitus Jenny Lucander: Myrornas rekordbok / Muurahaisten ennätyskirja (Förlaget / Teos)

Tässäpä lasten tietokirja, joka kertoo kaiken, mitä olet halunnut tietää muurahaisista. Kirjassa on mukavasti esitelty eri muurahaislajeja kertomalla niiden huipputaidoista, kuten vahvin, kauhua herättävin tai viekkain muurahainen. Kuvitus sisältää paljon yksityiskohtia, mutta ei luo levotonta tunnelmaa vaan tukee tekstiä rauhallisesti. Humoristiset puhekuplat keventävät tietokirjaa sopivasti.

Sofia Chanfreau & kuvitus Amanda Chanfrea: Giraffens hjärta är ovanligt stort / Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Schildts & Söderströms / S&S)

Kahden sisaruksen tekemä lastenromaani on tunnekirja isolla T:llä. 10-vuotias Vega asuu Kirahvisaarella isänsä kanssa. Kun Vega yrittää puhua isän kanssa äidistä, vastauksena on jotain epämääräistä. Yllättävät mullistukset sysäävät Vegan seikkailuun, tavoitteena äidin etsiminen.

***

Ehdolla ovat myös nuortenkirjat (nuorten aikuisten kirjat):

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (WSOY)

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi / Mehän vaan mennään siitä ohi (Schildts & Söderströms / S&S)

Näistä ehdokkaista kenties lisää seuraavissa blogeissamme. Pysyhän kuulolla! 🙂

A. Lydecken-voittajaksi Mustan kuun majatalo

Suomen Nuorisokirjat ry jakaa vuosittain tammikuussa Arvid Lydecken -palkinnon korkeatasoiselle lastenkirjalle ja Topelius-palkinnon korkeatasoiselle nuortenkirjalle. Vuoden 2022 palkinnot voittivat nuortenkirjallisuuden sarjassa Anniina Mikaman Myrrys ja lastenkirjallisuuden sarjassa Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon Mustan kuun majatalo.

Jyväskylän kirjaston verkkosivuilta löydät linkin 6. luokkalaisten kirjavinkkaukseen, jossa on esitelty Myrrys-kirja. Video on tekstitetty.

Blogissa syvennymme tarkemmin Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaisiin ja voittajaan. Ehdolla oli viisi upeaa teosta.

VOITTAJA: Reetta Niemelä ja Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo I kirja (Lasten Keskus 2021)

Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan. Kirjan päähenkilöllä, ihmislapsi Saimilla on myös erityinen kyky tai tehtävä, joka alkaa hiljalleen paljastua.

Tarina saa alkunsa, kun Saimin ja tämän eläinlääkäri-isä muuttavat Sinimäen kaupunkiin. Isä aikoo avata eläinsairaalan vanhaan tehtaaseen. Perillä heitä odottaa yllätys: sovittu kauppa peruuntuu, sillä tehtaasta on tehty toinen tarjous. Yhtä yllättäen viereiselle tontille tupsahtaa talo, joka on sattumoisin myynnissä. Siitä Saimi ja isä saavat itselleen kodin ja eläinsairaalaan.

Talo ei ole mikään tavallinen tölli, vaan Saimille alkaa selvitä, että sen rakenteet ovat perin kummallisia. Se kun on sisältä paljon suurempi ja monihuoneisempi kuin ulkoa päin osaisi arvata. Talossa myös asustaa jo varsin sekalainen sakki olentoja, joita isä tunnu lainkaan huomaavan tai näkevän. He ovat salaväkeä. Omalaatuista mutta ystävällistä sakkia, johon Saimi tutustuu.

Miksi salaväki kerääntyy talolle? Ja mitä synkkää on meneillään vanhalla tehtaalla?

Reetta Niemelän kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama uutuuskirja on herkullista luettavaa seikkailunhaluisille!

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot 1, Helähdys (Tammi 2021)

Pete toivoisi joululahjaksi vain yhtä asiaa – että hänen ystävänsä Sara parinisi kuolettavasta taudistaan. Ääneen lausuttu toive lennättää Pete luo salaperäisen ja epämiellyttävän tonttuolennon, joka lupaa toteuttaa Pete toiveen yhdellä ehdolla. Petrin on annettava varjonsa vaihtokaupassa. Ei tunnu suurelta uhraukselta, kun vastapainona on ystävän henki. Sara paranee, mutta miksi Peten on alkanut vallata innottomuus ja toivottomuus?

Puolitonttu Uudit-tyttö on juuri puolustautunut täpärästi hirvittäviltä varjopaimenilta ja siinä samalla pelastanut Elmarin hengen. Yhtä matkaa he jatkavat tonttuvanhimmiston eteen esittelemään taitojaan ja toivovat pääsevänsä Tonttujen kiltaan jäseneksi. Uuditin syntyperä saa vanhimmiston epäilemään tämän aikeita. Lisäksi petollinen Elmar väittää Uuditin vieneen hänen taidonnäytetyönsä. Pian Uudit onkin kahlittuna matkalla kohti Pahakurun syvää hautaa, josta kukaan ei pakene.

Timo Parvela ja Pasi Pitkänen yhdistävät jälleen voimansa uudessa kirjasarjassa, josta ei puutu vauhtia eikä vaaraa.

Tuomas Kärkkäinen: Suomen Ämminkäiset värikuvina. Otusbongaajan opas. (S&S 2021)

Haluaisitko liittyä Ämminkäisten bongaajaksi? Tarvitset vain uteliasta mieltä ja tarkkaavaiset silmät. Tuomas Kärkkäisen kuvakirja kertoo pikkuisista ja hieman isommistakin eläjistä, joita on kaikkialla ympärillämme mutta joita harvoin huomaamme.

Tietokirjamainen teos yhdistelee hauskasti tieteenteon ja mielikuvituksen. Se antaa selityksiä ympärillämme oleville ilmiöille ämminkäisten tekosina. Esimerkiksi liikennevaloissa kuuluva naksutus on hämmentyneen Kuulion ääntelyä ja maalituhrut betoniseinissä ja sähkökaapeissa Sihteeritihvilän aikaansaannosta. Oivaltava ja hauska kirja kaikenikäisille.

Pia Krutsin ja Jani Ikosen Kaupunki Kukaties -runokirjasta voit lukea aiemmasta, marraskuun 2021 postauksesta.

Elina Rouhiaisen ja Kaisa Rannan fantasiateoksesta Valkeantuoja kirjoitettiin blogissa helmikuussa 2021.

Seikkailu taruolentojen maassa

Cavallonissa asustaa viisi kansaa – sotaisat yksisarviset, kirjaviisaat kentaurit, siivekkäät pegasokset, merellä vaanivat vedenhevoset ja kansoista vähäarvoisimmat, orjinakin pidetyt ihmiset. Sata vuotta sitten käydyn sodan jälkeen kansat ovat hajaantuneet riitaisasti omille alueilleen, vain Vapaakaupungissa kansat elävät sovussa ja keskinäisessä kunnioituksessa. Ja tänä iltana juhlittaisiin aseleposopimusta.

Karnevaalikojut ja juhlakoristelut luhistuvat kuitenkin alkuunsa, kun kaupunkiin hyökätään taivaalta. Sana kiirii, taas ovat verenhimoiset pegasokset hyökänneet. Jäljelle jää sekasortoa ja hävitystä. Pian virallisetkin historiankirjoittajat toitottavat pegasosten olevan syyllisiä. Nuori kentauri Lysander on eri mieltä, todisteet puhuvat aivan jotain muuta, mutta niistä vaietaan. Aletaan valmistella sotaa pegasoksia vastaan.

Pakolaisvirrat kulkevat kaupungista poispäin, niiden mukana yksi tarinan päähenkilöistä, Tal-poika, jonka vanhemmat ovat menehtyneet hyökkäyksessä. Taistelun riuduttamat ihmiset jäävät pian raakojen yksisarvisten vangeiksi. Edessä on loputonta raatamista orjana. Tai olisi, ellei Tal kohtaisi yksisarvista nimeltä Tordred. Outo ylimaallinen yhteys sitoo heidät.

Tarinan kolmas päähenkilö on nuori Nixi-tyttö, kauan omillaan ollut lapsijengin johtaja. Myrskyisellä merellä hän huuhtoutuu aaltoihin ja jää vedenhevosten kynsiin. Edessä ei ole kuitenkaan kuolema vaan jotakin vielä pahempaa…

Lysander, Tal ja Nixi ajautuvat omilla tahoillaan kohti sotaa tapahtumien vyöryessä eteenpäin. Onko yhteenotto väistämätön ja miten siitä voi selvitä? Kuka tai ketkä todella ovat hyökkäyksen takana?

Kim Foresterin Cavallonin kronikat -sarjan avausosa Pegasosten viha on fantasiaa, joka kiinnostaa varmasti esimerkiksi Narnian tarinoiden ja Soturikissojen ystäviä. Kirja käsittelee maan ylikulutuksesta seuranneita kansojen erimielisyyksiä ja sodankäyntiä, ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, vallankäyttöä sekä valeuutisia – monia meillekin hyvin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Kirjassa on mielenkiintoisesti keikautettu eri lajien keskinäiset roolit. Ihmiset ovatkin alakynnessä, monet kouluttamattomia ja kasvottomaksi työvoimaksi sysättyjä, hevoseläimet eri muodoissaan vahvoja, viisaita ja vallassa olevia. Ainakin omasta mielestään. Kirja haastaa kysymään, millä perusteella luokittelet ja arvotat muita, kuinka paljon annat ennakkoluulojen sanella ajatuksiasi ja tekojasi.

Mukana on kosolti taisteluita, seikkailua, ihmeolentoja, kiperiä pelastumisia, yliluonnollisuutta ja vaatimattomia sankareita, kuten hyvässä tarinassa kuuluukin. Suosittelisin kirjaa hieman kokeneemmalle lukijalle, joka jaksaa seurata useamman päähenkilön vaiheita sekä lukuisia juonenkäänteitä.

Kaiken kaikkiaan kirja yllätti minut myönteisesti – yksityiskohtainen fantasiamaailma piti mukanaan tiiviisti ja viimeiset sivut kääntyivät loppuun aivan liian pian. Onneksi kirjalle on tulossa jatkoa kolmen osan verran. Peukku tälle!

Vinkin kirjoitti Iiris.

Jaan ja Höyheneukko

Mitä tekisit, jos paras ystäväsi käyttäytyisi oudosti ja joutuisit jättämään kotisi, suuntana tuntematon?  

Mervi Heikkilän kirjassa Jaan ja Höyheneukko nuori Jaan-poika asuu pohjoisessa Puhurin kaupungissa äitinsä ja pikkusiskonsa Brillan kanssa. Voit kuvitella heidät lappilaiseen kylään, aikaan jolloin ei ole vielä autoja tai sähköä.  

Viimeisimmän seikkailun jälkeen elämä on asettunut uomiinsa. Jaanin paras ystävä Tit on kuitenkin alkanut käyttäytyä perin kummallisesti. Hänestä on tullut salamyhkäinen ja itkuinen. Toinen ystävä, Ivi-tyttö, on menettänyt pikkusiskonsa ja vain makaa sängyssä surkeana. Jostain syystä Tit tuntuu syyttävän itseään Ivin pahasta olosta. Lisäksi Jaanin äiti suunnittelee uutta avioliittoa ja muuttoa pois tutuilta kotikonnuilta. Kaiken yllä tuntuu väijyvän levottomuus.  

Tiheiköstä päästyään Jaan pysähtyi virtaavan veden partaalle. Vesi juoksi tummana ja vapaana. Jaan oli melkein kateellinen sille. Olisipa ihmisenkin elämä yhtä yksinkertaista! Mutta ei, aina piti olla jokin kivi kengässä. Tai useampi. Virran pohja välkkyi veden läpi. Jaan katsoi tarkasti. Yksi pohjakivi oli vaalea ja erikoisen muotoinen. Siinä oli kaksi painaumaa, kuin silmänreiät. Kolkosti se tuijotti poikaa veden alta. Pääkallo, Jaanilla välähti. Mitähän onnettomuutta se mahtoi ennustaa? Äkkiä Jaania vilutti. (s. 8-9) 

Eräänä päivänä Tit katoaa. Häntä etsitään kaupungista, tuloksetta. Jaan on huolesta suunniltaan.  

Kylässä kuiskitaan salaperäisestä Höyheneukosta, vanhojen tarinoiden noidasta. Löytyisikö tältä velholta vastauksia Jaanin ongelmiin? 

Pian varustetaan retkikunta uhkarohkealle taipaleelle Mustanmetsän ja hirviöitä kuhisevan järven maisemiin. Jaan tempautuu mukaan etsimään kadonnutta ystäväänsä ja selvittämään Höyheneukon salaisuutta. 

Jaan ja Höyheneukko -kirja on sujuvasti kirjoitettu seikkailu! Kirjan mielikuvitusmaailma on uskottava, vaikkakin kiinnostaisi kuulla Jaanin maailmasta ja sen tavoista vielä syvällisemmin ja monipuolisemmin. Tämä on hyvä aloituskirja fantasian maailmaan tutustuessa. 

Kertomus ei ole pelkästään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan tarinaan nivoutuu jännittävien käänteiden rinnalle pohdintaa rohkeudesta, ystävyydestä ja surusta. Voiko hyvästä tarkoituksesta seurata joskus pahaa?  

Jaanista ja hänen ystävistään voit lukea myös kirjasta Jaan ja Jäähammas. Jos pidät näistä huimapäisistä tarinoista, saattaisit pitää toisen kotimaisen kirjailijan, Kimmo Ohtosen Ikimaa-fantasiasarjasta

Postauksen kirjoitti Iiris.

Taikuuden aika

Maassa, josta noituuden mustat taikakeinot ovat kadonneet sotureiden ja heidän rautaisten aseidensa toimesta asustelee nuori velho Xar, jonka taikavoimat eivät vielä ole oikein heränneet täyteen loistoonsa. Tai ollenkaan. Voimiensa herättelyyn hän päättelee tarvitsevansa jo kadonneiden noitien voimia ja lähtee etsimään voimilleen lähdettä kaihtamatta keinoja. Valitettavasti matkallaan hän törmää soturikuningatar Sychoraxin tyttäreen Toiveeseen, jolla on omat ongelmansa hänelläkin; hänellä on hallussaan sotureilta kiellettyä taikuutta lumotun lusikan muodossa!

Cressida Cowellin kirja Taikuuden Aika: Noitakuningas herää on tarinaltaan aika perinteistä fantasiaa sotureineen ja velhoineen, mutta jos kaipaa hyvää seikkailukirjaa missä tarinan päähahmot on molemmat vähän pöljiä ja kovia seikkailemaan niin tässäpä hyvä sellainen kirja, jossa myös huumoria on riittävästi. Itse tykkään kovasti juonista, jossa näennäiset viholliset joutuvat tekemään yhteistyötä kukistaakseen kaikista pahimman pahiksen. Velhokuninkaan poika ja soturikuningattaren tytär joutuvat molemmat myöntämään, että ehkä heidän vanhempiensa näkemys osapuolten vihollisuuksista ei sittenkään ole se ainoa oikea tapa toimia. Kirja on myös vasta sarjan ensimmäinen osa, eli luettavaa riittää myös lisää!

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan lähikirjastosta.

Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot

Mitä tehdä, kun ei yhtään huvittaisi osallistua vanhempien järjestämiin tylsiin kauhukarkeloihin, jonne on kaiken lisäksi tulossa vierailulle Pimeän Valtakunnan kuningas ja hänen hemmoteltu poikansa? Amelia Kulmuri yrittää kaikkensa välttyäkseen kaveeraamasta ärsyttävän prinssi Tanginen kanssa, mutta kun prinssi omii Amelian lemmikkikurpitsan itselleen, näkee nuori vampyyrityttö punaista. Alkaa juonikas pelastusoperaatio, joka johtaa kuningasvampyyrin salaisuuden jäljille.

Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot on mainiota luettavaa näin halloweenin lähestyessä. Tyyliltään kirja on hauskaa kauhufantasiaa, eli liian pelottavia juonenkääteitä kirjasta ei löydy, vain sopivan. Jos tykkää vaikkapa Aada Gootista tai Ottilian seikkailuista on myös Amelian seikkailut varmasti mieleisiä. Ja mikäli haluat loihtia omiin kauheisiin juhliisi kammottavia herkkuja, niin kirjan loppupuolelta löytyy reseptejä mm. kainalohikipirtelön valmistukseen, nam!

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan lähikirjastosta.