Yön salaisuus

Marraskuun pimeät illat saavat mielikuvituksen laukkaamaan: varjoissa vilahtelee näkyjä, joille ei löydy luonnollista selitystä. Pimeän piiloissa myös kuulee kummia: pienetkin rasahdukset soivat kauhun kaikuina. Blogissa aikaisemmin esitelty Raili Mikkasen teos Suomen lasten kummituskirja sisältää kokoelman helppolukuisia kummitustarinoita, joilla mielikuvitusta voi vielä vähän ruokkia. Kirjan tarinoilla voi pelotella muita – ja itseään. Erityisesti pimeässä.

Teoksen Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja kansikuva
Teoksen Karmeat taruolennot kansikuva

Helpotusta pahimpaan kammotukseen tarjoaa tietenkin tieto. Teoksessa Karmeat taruolennot kerrotaan puistattavaa tietoa ja karmivia faktoja, mutta myös erilaisten uskomusten taustoja. Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja johdattaa tutustumaan maailmanhistorian pimeisiin voimiin, mutta herättää lukijansa myös pohtimaan, mikä niiden todellinen rooli ihmisten elämässä onkaan.

Joskus voi kuitenkin houkuttaa siirtää tieto syrjään ja lumoutua tarinoista, keskittyä kauhun väristyksiin, sukeltaa yön salaisuuksiin. Silloin voi lukea vaikkapa hereisistä.

Oletko joskus pelannut tietokoneella peliä, jossa taistellaan pelottavan näköisiä olentoja vastaan? Juuri kun luulit listineesi olennoista viimeisen, nurkan takaa ilmestyykin kaksin verroin lisää. Taistelun kruunaa pimeästä ilmaantuva kauhu. Olennoista suurin, jota kukaan ei tunnu koskaan voittavan.

Siri Kolun kirjassa Yön salaisuus Leo ajautuu juuri tällaiseen taisteluun, mutta Leo ei taistele tietokoneen näytöllä, vaan tosielämässä, keskellä yötä.

Muistatko ne vuodet, kun isäsi ja äitisi peittelivät sinut nukkumaan, lukivat satuja ja lopuksi sanoivat, ettei mörköjä ole olemassa? Uskoithan heitä? Uskotko vieläkin?

Leo on tähän asti nukkunut yönsä hyvin. Yhtenä myöhäisenä iltana Leolle kuitenkin paljastuu, että äidin ja isän turvallinen jutustelu keittiössä onkin pelkkää lumetta – jutustelu kuuluu nauhoitteelta. Missä äiti ja isä oikein olivat? Ulkonako?

Yö oli hiljainen. Se tuntui pidättävän hengitystään. Tämä hiljaisuus sai minut pysähtymään suoraan ulko-ovelle. En ollut enää varma, oliko vanhempien seuraaminen niin hyvä idea.

Lopulta Leo löytää äidin ja isän. Mutta samalla hän löytää jotain muuta. Jotain pelottavaa.

Leolle selviää, että mörköjä todellakin on olemassa. Ne vaanivat meitä joka yö. Vain äidin ja isän väsymätön taistelu pitää möröt erossa autuaan tietämättöminä nukkuvista lapsista.

Nyt kun Leokin on herännyt, ei hän enää voi nukkua tietämättömän unta. Hänenkin on aloitettava taistelu hereisiä vastaan. Aivan helppoa se ei ole, mutta vähitellen Leo löytää sisäisen soturinsa. Tätä taistelua Leo ei aio hävitä! Lumin – Leon pikkusiskon – on saatava nukkua rauhassa! Vaan miksi Leidi, hereisistä suurin, tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut juuri Leosta?

Kadun sitä, etten oikeasti opetellut kakkosaseen käyttöä kunnolla silloin, kun minulla oli rauhallisia päiviä. Ajattelin, että minulla olisi aikaa.

Kadun sitä, etten uskaltanut kunnolla ajatella, mitä Leidi minulle yritti viestiä.

Siri Kolun Taika Taksisessa kuvattiin lähiönoitia. Hereisissä saman tyyppiset kuvaukset, tällä kertaa hereisistä, on kirjoitettu Muistiin. Muisti on Mädäntuoksuinen Urkintamateriaali & Infopaketti Sydänyön Törkeistä Inhotuksista. Muistista löytyy kuvaukset muun muassa Morfeista, Vasalleista ja Joukko-taistelijoista. Jokaisella hereisellä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa – aivan kuten meillä ihmisilläkin.

Yön salaisuus aloittaa lasten uuden kauhusarjan Hereiset. Kirjan pelimaailmoistakin tuttu lähestymistapa mörköihin voi pelottaa, mutta sen tuella voi myös asettaa omat pelkonsa turvallisiin raameihin.

Kesäkoululaisten vinkkejä

Koululaiset palaavat pian takaisin koulun penkeille. Osa heistä on käynyt ehkä mökillä tai mummolassa, osa on suunnannut rannalle aina auringon paistaessa. Toivottavasti kirjastossa ja tarinoiden parissakin on viihdytty. Ainakin muutama näin on tehnyt!

Jyväskylän kaupunki tarjoaa joka kesä satoja kesätyöpaikkoja 15–28-vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille. Pääkirjastoon saimme kesätöihin kahdeksan nuorta koululaista parin viikon työjaksoihin. Viikkoihin kuului muun muassa kirjojen hyllyyn saattamista sekä aineiston tarkastamista, mutta myös kirjoista kertomista. Alla kesäkoululaistemme luku- ja pelivinkkejä. Teepä tuttavuutta!

Konstan kootut 1 sisältää kaksi kirjaa Konsta-kirjasarjasta. Ensimmäinen osa Konsta, eka A ja toinen on Koulu on kivaa, Konsta. Kirjassa käsitellään ensimmäisen luokan aloittamista ja mm. kaverisuhteita, kouluretkiä ja lukemaan opettelun vaikeuksia. Kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi, joka on tunnettu lastenkirjoistaan.

Kirjassa kerrotaan Konstasta ja hänen ensimmäisestä lukuvuodestaan. Ennen kouluvuoden alkua Konsta jännittää kouluun menemistä ja kaikkea kouluun liittyvää. Kirjassa kerrotaan tämmöisistä asioista humoristisella tavalla, jotta nuoret lukijat pystyvät samaistumaan. Konstaan on helppo samaistua, koska hänellä on samanlaisia piirteitä kuin muilla alakoululaisilla lapsilla. Mutta Konsta kehittyy kirjan aikana myös ihmisenä, esimerkiksi kun jokapäiväiset taidot kehittyvät, ja hän saa uusia kavereita.

– Ole sinä VINOHAMMAS hiljaa! Tiedätkö edes miksi hampaasi ovat vinot? Siksi koska olet syönyt tuttia KUUSIVUOTIAAKSI asti. Siksi sinulla on myös ärrävika. Ja siksi sinun hampaasi ovat vinot. Ja siksi saat oikaisuraudat ja muutut vielä rumemmaksi. Ja mikäli et satu tietämään, miten sinulle vielä lisäksi tulee käymään, minä voin kertoa sen, sinun kielesi LEIKATAAN.
– Mitä?
-Kyllä sinä kuulit senkin läskiaivo. Sinun kielesi leikataan. Minun isosiskoni kieli leikattiin ärrävian takia. Hänen kielen päänsä oli nimittäin ihan älyttömän jäykkä.

Äskeinen dialogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjassa käsitellään ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita hauskasti ja kevyesti. Vaikka äskeisessä lainauksessa Konsta ja kaverinsa Siiri olivat riitelemässä, he ovat hyviä kavereita ja sopivat riitansa myöhemmin kirjassa.

Me voimme suositella tätä kirjaa kaikille alakouluikäisille, jotka etsivät helposti luettavaa ja humoristista kirjaa, jossa elämää eletään hetkessä, ja joka heti tuntuu tärkeältä tarinan kohdalta. Vaikka tämä kirja onkin hieman pitkä, koska se sisältää kaksi eri kirjaa samasta kirjasarjasta, ahkerille lukijoille tämän ei pitäisi olla ongelma. Ja jos ei pysty vielä lukemaan, se on helppoa kuunneltavaa!

Kiitos vinkistä Ale ja Seela!

The Escapists 2 on vuonna 2017 julkaistu peli, jonka ovat tehneet Team17 ja Moldly toof studios. Pelin tarkoituksena on nimensä mukaisesti paeta vankilasta keinolla millä hyvänsä. Näihin keinoihin kuuluu mm. moottoripyörällä pakeneminen tai jopa sukellusvenellä pakeneminen. Pelissä on 11 vankilaa, joista 3 on aikarajallisia. Nämä kaikki vankilat luokitellaan vaikeusasteittain: helppo, normaali ja vaikea. Pelissä on saatavilla myös neljä extra-vankilaa, jotka voi ostaa erikseen, ja pelin Steam versiolla voit pelata muiden pelaajien vankiloita tai tehdä omia ja julkaista niitä pelattavaksi. Peliä voi myöskin pelata jopa neljän kaverin kanssa paikallisesti tai netin välityksellä.

Pelissä voit varastaa muiden vankien ja pelaajien tavaroita tehdäksesi itsellesi työkaluja, jotka auttavat sinut pakoon. Pelissä voit myös treenaamalla nostaa nopeuttasi, voimaasi tai älykkyyttäsi ja ne auttavat esimerkiksi kaivamisessa tai aitojen leikkaamisessa ja voit tehdä monimutkaisempia ja parempia työvälineitä. Näihin työvälineisiin kuuluu mm. erilaiset sakset, lapiot ja hakut, joilla pystyt rikkomaan seiniä, aitoja tai kaivamaan maan alta pakoon.

Peli on todella koukuttava, ja kun sen ideasta ja mekaniikoista saa kiinni niin peli muuttuu moninkertaisesti hauskemmaksi ja jännittävämmäksi. Pelissä on myös lähes loputtomasti erilaisia saavutuksia. Muun muassa jokaisesta uniikista pakenemistavasta on tarjolla saavutus.

Peli on kokonaisuudessaan hyvä, mutta se sisältää hieman väkivaltaa, muttei kuitenkaan verta tai ampuma-aseita. Peli on PEGI 7 eli kielletty alle seitsemän vuotiailta.

Kiitos vinkistä Lenni ja Tume!

Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Mimmi Lehmä on monille lapsille tuttu kirjoista ja elokuvista. Kukin varmasti tietää, ettei Mimmi Lehmä ole mikään tavallinen lehmä. Mimmi Lehmä kokee kirjoissa mitä hassuimpia kommelluksia ja hurjimpia seikkailuja. Mitä Mimmi Lehmä puuhailee tällä kertaa? 

Mimmi Lehmä lukee -kirjassa kaikki muut lehmät ovat visusti navetassa paitsi Mimmi. Hän on kaupungin kirjastossa opettelemassa lukemaan. Mimmi Lehmä on haltioissaan siitä, kuinka paljon tietoa ja ihmeellisiä tarinoita kirjoissa on. Varis alkaa pilkata Mimmi Lehmää, koska eiväthän lehmät lue kirjoja. Hetken pohdittuaan Varis kuitenkin päättää aloittaa kirjailijan uran Mimmi Lehmän avustuksella.

Teoksessa on perinteistä lasten kirjallisuutta ja myös hassun hauskaa huumoria. Kirja tuo esille sen, että kuka tahansa voi lukea kirjoja ja käydä kirjastossa. Siinä korostetaan myös kirjojen tärkeyttä ja sitä, kuinka tietorikkaita ne ovat. 

Kiitos vinkistä Iida!

Timo Parvelan Ella ja kaverit -kirjasarja kertoo Ellasta, hänen luokkalaisistaan ja heidän opettajastaan. Kirjojen tapahtumat aina liittyvät toisiinsa ja etenevät jokaisessa kirjassa. Kirjat ovat aina Ellan itsensä kertomia.

Kirjojen tapahtumat sijoittuvat erilaisiin hauskoihin paikkoihin, joissa voi tapahtua kaikenlaisia asioita. Ella ja kaverit tekevät outoja ja hauskoja asioita ja virheitä, josta voi seurata mitä tahansa. Opettaja hermostuu usein heidän tekemistään virheistään, mutta koska hän on lämmin ja hyväsydäminen opettaja, hän aina lopulta hyväksyy luokkansa kommellukset.

Minä olen Ella. Olen maailman ainoalla kaksi ja puoli A-luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina emme ole saaneet opettajan puheesta mitään selvää.

Ella ja kaverit ihan kuninkaina on hauska lastenromaani, jossa Ella ja hänen ystävänsä haluavat selvittää opettajansa kanssa sukujuuriaan. Ellan luokan opettaja laittaa luokkansa dna-testiin. Jokaisen on tuotava kouluun dna-näyte, joka laitetaan kirjekuoreen ja lähetetään tutkittavaksi. Tuloksissa selviää, mistä kunkin esivanhemmat ovat kotoisin.

Dna-näytteet menevät kuitenkin sekaisin, mikä näkyy myös dna-testituloksissa. Juuri kun dna-tulokset ovat tulleet, tapahtuu asioita, minkä syystä dna-tulokset paperilla silppuuntuivat ja tuloksista ei voinut saada mitään selvää. Kaverukset kuitenkin yrittävät teipata eri sanoja toisiinsa ja muodostaa lauseita. Yhdessä ehjässä lapussa luki “mahdollisesti Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan perillinen”. Eli oli todennäköistä, että joku on Aurinkokuninkaan jälkeläinen, mutta kukaan ei tiedä kuka hän on. Ja sen koko luokka haluaa selvittää.

Me näimme, kuinka opettajan kädet tärisivät. Hän tuijotti sanoja ja nieleskeli kuuluvasti. Sitten opettaja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja teippasi tekstin varovasti Ranskan kohdalle melko lähelle Pariisia. Hän kääntyi katsomaan meitä, kohotti kätensä ja vilkutti meille hyvin kuninkaalisesti. Vaikka päivä oli ollut järkyttävä, opettaja hymyili silti ja se sai meidätkin paremmalle mielelle.

– Aurinkokuninkaan perillinen. Minä tiesin sen, opettaja kuiskasi. – Minä armahdan sinut. Saat kaiken anteeksi, opettaja kuiskasi – –

Kenelle ope antaa anteeksi – kuka luokkalaisista on perillinen? Lue ja selvitä!

Kiitos vinkistä Emma!

Vaihdokkaat

Voi mun pieni pikisilmä,
äitin pikku pihkakorva
takkutukka vääräsääri
koirankakka nurmikolla

Näin laulaa maahiaisäiti lapselleen. Yleensä maahiaiset eivät näin hellämielisiksi heittäydy, mutta tällä äidillä on suuret suunnitelmat tyttärensä Hankalauran varalle. Tytöstä on nimittäin tuleva maahiaisten kuningatar, siksi lapsen on opittava lukemaan. Maahiaisäiti Ankia Maahiainen tietää, että vain ihmiset osaavat tuon salaisen kyvyn. Tästä syystä hän päättää, että tytön on kasvettava ihmisten parissa oppiakseen lukemaan. Maahiaisten tapaan Ankia ryhtyy tuumasta toimeen sen kummemmin seurauksia miettimättä. Hän vaihtaa ihmisperhe Virkkusten vastasyntyneen lapsen omaansa.

Ankia kuitenkin huomaa pian kaipaavansa pientä Hankalauraa. Lisäksi ihmislapsesta huolehtiminen on vaikeampaa kuin hän osasi odottaakaan. Pieni tyttö, joka saa nimen Pikkukakkonen, on suorastaan kauhistuttavan kiltti, siisti ja lempeä. Tällainen käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia maahiaisyhteisössä.

Toisaalla Virkkusten perheessä Hankalaura käyttäytyy niin kuin kunnon maahiaislapsen kuuluukin. Hän on äänekäs, toraisa ja rakastaa likaa ja sotkua. Rauhallinen Virkkusten perhe on helisemässä pienen maahiaislapsen kanssa. Vaikka Hankalaura aiheuttaakin Virkkusille monenlaista päänvaivaa, Virkkuset rakastavat raisua tyttöään. Ankiakin kiintyy pikkukakkoseen, vaikka maahiaisten mielestä tämä käyttäytyy kovin kummallisesti. Vaihdokkailla itsellään on kuitenkin sellainen tunne, että he kuuluvat jonnekin muualle.

Mitä tapahtuukaan, kun molemmat lapset päätyvät samaan esikouluun? Sen saat selville lukemalla Sari Peltoniemen kirjan Vaihdokkaat. Kirja kertoo hauskasti oman paikan etsimisestä ja siitä, että jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Me saatamme ihmisinä arvostaa erityisesti sellaisia piirteitä kuin siisteyttä ja kiltteyttä, mutta maahiaisten yhteisössä ovatkin ihan erilaiset asiat arvossaan.

Lukuvinkin tarjoili Karoliina pääkirjastolta.

Monikielisyyden juhlaa

Satakielikuukausi on monikielisyyttä juhliva jakso Kansainvälisen äidinkielen päivän (21.2.) ja Maailman runouden päivän (21.3) välillä. Kuukautta on vietetty Suomessa vuosittain jo vuodesta 2015 lähtien. Kansainväliseltä nimeltään Multilingual Month juhlistaa kielellistä rikkautta. Tavoitteena on haastaa kaikki tarkastelemaan äidinkielen ja kielten merkitystä eri näkökulmista. Vinkki haasteeseen: tutustu tuttuun teokseen vieraalla kielellä. Kokeile vaikkapa lukea samaa kirjaa kahdella kielellä rinnakkain!

Moni suomalaisen kirjailijan teos on käännetty – mahdollisesti monelle – vieraalle kielelle. Lastenkirjainstituutin ylläpitämästä Kolmen tähden tietoa -tietokannasta voit katsoa, mille kielille kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja on käännetty. Osa näistä teoksista löytyy myös Keski-kirjastojen kokoelmista. Jos suosikkiasi ei Keski-kirjastojen kokoelmista löydy, kurkkaa Monikieliseen kirjastoon. Monikielinen kirjasto sijaitsee Helsingin pääkirjastossa Pasilassa, mutta se toimittaa aineistoa myös muualle Suomeen. Ota yhteys oman kirjastosi asiakaspalveluun ja kysy ohjeet asiointiin Monikielisessä kirjastossa.

Alla pari kirjaparia, jotka löydät suoraan Keski-kirjastojen kokoelmista. Nämä teokset voit siis tuttuun tapaan varata verkkokirjastostamme omaan lähikirjastoosi noutoa odottamaan. Lukuiloa – sadoilla kielillä!

Tomi Kontion kirjoittama kirja Koira nimeltään Kissa on rosoinen tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Koira syntyy pohjoisen metsissä. Se saa ainoana pentueen eloonjäävänä äidiltään nimen Kissa, koska kissat ovat itsenäisiä ajattelijoita.

”Sisaruksistasi tuli enkeleitä”, äiti sanoi. ”Ja sinusta tuli Kissa.” ”Kissat ovat itsenäisiä”, äiti sanoi minulle, kun olin pieni. ”Ja sinä tarvitset itsenäisyyttä, koska minun pitää jättää sinut.” Äiti pirautti muutaman kyyneleen ja lähti.

Itsenäinen Kissasta tuleekin – pakon edessä. Muutto etelän suurkaupunkiin tuntuu vain korostavan itsenäisyyttä – joka paljastuukin yksinäisyydeksi. Eikä elämää helpota se, että äiti opetti Kissalle, ettei kehenkään saa luottaa. Lopulta Kissa huomaa olevansa itsenäinen Kissa, joka ei uskalla luottaa kehenkään – ei edes itseensä.

Sitten Kissa kohtaa ihmisen, jonka nimi on Näätä. Näätä tietää, että on vaikea elää, jos ei luota kehenkään. Silloin on vain hyvin surullinen tai hyvin, hyvin itsenäinen. Tai sitten vain yksinäinen.

”Nyt se on loppu”, Näätä sanoi parta väpättäen. ”Mikä on loppu?” kysyin. ”Yksinäisyys.” Näätä kumartui eteeni ja katsoin minua suoraan silmiin. Hän tarttui niskaani ja painoi minut rintaansa vasten. Tunsin kuinka hänen sisällään kumisi suuri sydän.

Siitä lähtien Kissa ja Näätä eivät enää olleet yksinäisiä. He olivat ystäviä.

Koira nimeltään Kissa löytyy Keski-kirjastoista suomen lisäksi espanjaksi julkaistuna. Yle Areenasta voit kuunnella tarinan myös radioteatterin tulkintana.

Siri Kolun Me Rosvolat aloittaa kokonaisen rovoseikkailusarjan. Sarjan ensimmäinen osa löytyy Keski-kirjastoista myös persiaksi.

Rosvolat on nimensä mukaisesti rosvoperhe. Perheeseen kuuluvat äiti Hilda, isä Hurja-Kaarlo, pojat Kalle ja Kulta-Pete sekä perheen tytär, kaikessa täydellinen Hele. Rosvolan perhe ei rosvoa rahaa, ne on pelkkiä hiirenpiaruja – kuten kulta-Pete sanoisi. Sen sijaan Rosvolat rosvoavat kaikkea tarvitsemaansa. Mieluisimpia ovat irtokarkit, liha ja muut syömiset, barbit, täydelliset pelikortit sekä kaikenlainen lukeminen. Kesäkuun toisella viikolla ryöstösaaliiksi kuitenkin joutuu – tai pääsee – Vilja. Vilja ryöstetään Viljan isän uuden BMW:n takapenkiltä, siskonsa Vanamon vierestä, kesken mehevän sisaruskähinän, matkalla mummolaan. 

Se oli nopeasti ohi. Vanamo luuli sen olevan tositeeveetä, ja siinä kohti kun Hurja-Kaarlo nappasi karkkipussin ja minut takapenkiltä, hän oli hetken aikaa hyvin pettynyt. – Hei älä Viljaa ota, mä olen tosi paljon parempi kilpailija!

Alkuun Vilja on luonnollisestkin hämillään. Hän yrittää jopa karata kotiin kerran tai pari. Pian Viljan karkausyritykset loppuvat kuitenkin lyhyeen, kun Vilja huomaa, että kesästä Rosvoloiden parissa on to-DEL-la-kin – kuten Rosvolat asiaa painottaisivat – tulossa unohtumaton. Vilja oppii Rosvoloilta kesän aikana paljon rosvouksesta – ja elämästä yleensäkin. Hyvän maantierosvon on näytettävä maantierosvolta – aivan kuten presidentin on näytettävä presidentilt. Rosvon on oltava itsepäinen – mikäli rosvo ei ole itsepäinen, ei ylimääräisen omaisuuden siirtämistä kohteelta itselle saa toteutettua. Myös maine on tärkeää. Mainetta saadaan ryöstämällä paljon ja uskaliaasti. Mainetta voidaan saada myös kehittämällä oma merkkirikos. Merkkirikos on nokkela uusi ryöstötapa, jossa on käytetty erityistä kekseliäisyyttä ja häikäilemättömyyttä. Myös Vilja kehittää merkkirikoksen tuon kesän aikana. Se tulisikin olemaan täydellinen rikos. 

Kolmen seikkailu-unen jälkeen havahduin siihen, että mieleni oli keksinyt ratkaisun täydelliseen keikkaan. Kalle nukkui syvää unta ja mumisi tyynyynsä. MInä oli todella kutonut suunnitelman. Sellaisen, jossa minut unohtanut perheeni saisi ansionsa mukaan.

Ja vielä ripaus mörköjä. Pääkuvassa on esillä Tuutikki Tolosen Mörkövahti ranskankielisenä käännöksenä. Mörkövahdista lisää huhtikuun 2020 postauksessamme. Vaan kuinka sujuukaan mörköily ranskaksi?

Kun poni muutti kerrostaloon

Aura on aina toivonut lemmikkiä, ja nyt hänen toiveensa toteutuu. Ei kuitenkaan aivan tavallisella tavalla.

Kipeänä ollut Aura katselee ulos ikkunasta, näkee jotain ruskeaa ja pyöreää vilahtavan etuovesta sisään ja kolistelevan vintille.

Aura kuulosteli hetken ja lähti sitten kiipeämään portaita. Kun hän ehti ylätasanteelle, hän näki jotakin karvaista ja pulleaa. Se oli poni.

– Hei poni, Aura sanoi.

– Hei tyttö, poni vastasi.

Sillä oli pitkä ja paksu otsatukka, jonka alta pilkistivät kirkkaat silmät. Silmissä oli vähän epäluuloinen katse.

– Mitä sinä täällä teet? Aura kysyi.

– Ajattelin muuttaa tänne asumaan, poni vastasi ja ravisti vähän kaulaansa.

Kemppaiseksi itseään kutsuva poni päätyy Auran kotiin välipalalle ja yökylään. Äiti ja isä eivät antaisi ikinä pitää Kemppaista, joten Aura ei uskalla kertoa heille. Ponin pito kerrostaloasunnossa osoittautuu varsin hankalaksi, varsinkin kun se täytyy olla suuri salaisuus. Mihin piilottaa kaikki höyryävät kakkakikkareet ja saada purtavaa alati nälkäiselle asukille?

Kemppainen on myös aika epeli, itsepäinen olento. Vai Aurorako se onkin itsepäinen ja omistushaluinen. Kahden jääräpään yhteensovittaminen ei mene ongelmitta, ja suuren riidan päätteeksi Kemppainen katoaa. Voiko Aurora löytää enää ystäväänsä?

Päivi Lukkarila on kirjoittanut lukuisia hevoskirjoja, ja onnistuu tässäkin hassuttelevassa ponikirjassaan Kerrostaloponi Kemppainen tavoittamaan omatahtoisen ponin olemuksen hersyvällä tavalla. Tytön ja ponin edesottamuksia on mukava seurata. Kukapa eläinten ystävä ei joskus olisi haaveillut omasta eläinkaverista, vaikka olisi tiennyt, että se ei oikeasti olisi mahdollista. Tarina antaa hetken kuvitella, mitä jos sittenkin…

Lukkarila on punonut tarinaan ystävyyden, vapauden, eläintensuojelun ja rehellisyyden teemoja. Voiko toisen olennon todella omistaa? Voiko valehtelu johtaa mihinkään todella kestävään? Ilman kyyneliä ja vaarallisia tilanteita ei selvitä, mutta kirjassa on elämänmyönteinen ja kantava tunnelma. Ilmeikkäät kuvat on piirtänyt sähäköistä siileistään tunnettu sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi.

Hymyarvio (yksi naama = ihan kiva, 2 naamaa = mukavaa luettavaa, 3 naamaa = tykkäsin! 4 naamaa = no nyt on hyvä, viisi naamaa = aivan super-huippu)

Tykkäsin kuin possu puurosta 😊😊😊😊

Hauskuus: 😊😊😊

Kauhistuttavuus/Kauhu: –

Ystävyys voi yllättää

Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Ylen Oppiminen -sivulla kerrotaan ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä olevan erilaisia käsityksiä. Päivää myös juhlitaan eri tavoin eri puolilla maailmaa. Päivän tunnus, ystävyyttä ja rakkautta kuvaava punainen sydän, lienee kuitenkin tuttu niin meillä kuin muuallakin.

Suomessa ystävänpäivän vietto on melko uusi tapa. Vasta 1980-luvulla päivän saattoi löytää kalentereistamme. Kerrotaan, että alun perin Valentinen päivänä saattoi rakkaudentunnustuksen lähettää salaisenkin ihailun kohteelle. Nykyisin suurin osa ystävänpäivän tervehdyksistä taitaa kuitenkin mennä jo valmiiksi tutuille ystäville ja läheisille.

Ystävänpäivän tervehdys voi olla postikortti, tekstiviesti tai lämmin halaus. Ystävänpäivää voi viettää vaikkapa yhdessä ystävän kanssa lukien. Päivää voi viettää myös niiden ystävien parissa, jotka odottavat sinua kirjankansien välissä.

Rose Lagercrantzin kirjassa Onnentyttö Dunne tutustumme ekaluokkalaiseen Dunneen. Dunne jännittää koulun alkua. Opettaja on kuitenkin mukava ja läksyjen tekokin on Dunnen mielestä mukavaa puuhaa koulun jälkeen. Parasta kuitenkin on, kun Dunne löytää luokaltaan uuden ystävän, Ella Fridan. Vaikka Dunnen elämässä on surujakin, tuo Ella Frida Dunnen elämään sellaista iloa, mitä vain paras ystävä tuoda voi. Ystävyys kantaa monen murheen yli. Ystävyys voi kantaa kilometrienkin taa.

Dunnen elämästä kerrotaan nyt jo sarjan seitsemässä kirjassa. Ystävyys Ella Fridan kanssa jatkuu, mutta samalla Dunne oppii, ettei ystävyys aina ole helppoa. Tarinat Dunnen arjesta iloineen ja suruineen ovat helposti lähestyttäviä, silti vahvoja ja raikkaita. Kurkkaa myös Tanjan ajatukset Dunnesta!

Aina ystävyyden syttyminen ei ole helppoa. Helpoiten ystävyys ehkä syntyy, kun uuden ystävän kanssa löytyy heti yhteisiä jutunaiheita tai yhteistä tekemistä – aivan kuten Dunnella ja Ella Fridalla. Joskus taas ystävyyden synnyttäminen vaatii vaivannäköä ja vähän kärsivällisyyttäkin. Kaisa Paaston kirjassa Anni kaverinkesyttäjä tutustumme Anniin, joka kokee olevansa kuin kaksi eri ihmistä, rippuen siitä, ollaanko koulussa vai kotona: kotona reipas ja hauska Anni onkin koulussa syrjään vetäytyvä ja vähän outokin. Mutta kuten Annin isoveli tietää: oudot ovat parhaita! Heidän kanssaan ystävyyden syntyminen vain vaatii ehkä himpun verran enemmän vaivannäköä. Ja vaivaa Anni päättää nyt nähdä. Hän suunnittelee kesyttävänsä itselleen kaverin, mutta lopulta kesyttäjää taitaakin tarvita Anni itse. Vaan kuinka kaverinkesytys oikein tapahtuukaan? Kurkkaa myös Tomin mietteet Annista!

Julian Goughin helppolukuinen kirjasarja Karhu ja Kaniini esittelee ensimmäisessä osassaan nimensä mukaisesti samassa metsässä asuvan karhun sekä kaniinin, jolla on kamalat tavat. Siinä missä karhu rakentaa kevään ensimmäistä lumiukkoaan laulellen, käyttäytyy kaniini kuin pahin äkäpussi. Vaan kuin vahingossa kaniini määrittelee ystävyyden – ainakin noin periaatteessa.

”Ainoastaan älykääpiö”, kaniini huomautti, ”lykkii lumipalloa YLÄMÄKEEN…” ”Ai miten niin,?” karhu kysyi.” ”Koska: painovoima.” ”Mikä se on?” karhu ihmetteli. ”Painovoima”, kaniini totesi tärkeänä, ”on kummallinen voima, joka vetää kaiken muun puoleen.” ”Jaa!” karhu nyökkäili. ”Ai niin kuin ystävyys?”

Karhu näkee ystävyyttä kaikkialla. Kaniini taas syö omaa kakkaansa. Lopuksi ystävykset rakentavat yhdessä tuumin lumiukon. Lukijan kasvoille leviää hymy.

Lastenkirjoissa ystävyys on lähes aina esillä – joko suoraan tai välillisesti. Ystävyyttä käsitteleviä lasten ja nuorten kirjoja voi löytää verkkokirjastosta esimerkiksi aihesanalla ystävyys. Hakutulos on varsin kattava. Rajaamalla tulosta vaikkapa aihesanoilla eläimet, erilaisuus tai auttaminen, hakutulos kaventuu. Tarinan keinoin voidaan kertoa ystävyydestä niin monella tapaa. Tarinoissa voidaan kertoa uuden ystävän löytämisestä, ystävän menettämisestä, yksinäisyydestä, sisarten välisestä ystävyydestä tai vaikkapa eläinystävistä.

Emilia Dziubakin tietokirjassa Ällistyttäviä ystävyksiä kerrotaan erilaisten ystävysten kohtaamisista kasvien ja eläinten maailmassa. Kirjan kertojaääni, hyvin erityinen kissa nimeltään Homeros, lähtee etsimään ystävyyttä. Haussa Homeroksella on täydellinen ystävä. Vaan mitä se oikeastaan tarkoittaakaan?

Homeros törmää matkallaan muun muassa ystäviin, jotka hoitavat toisiaan sekä ystäviin, jotka ovat ystäviä tietämättään. Homeros löytää myös täydelliset ystävät, mutta kohtaa myös valheellisia ystäviä. Kun pitkä matka alkaa väsyttää, on Homeroksen palattava kotiin. Ja kyllä, kotoa löytyy kuin löytyykin parhaan ystävän syli. Kirja lopussa voit leikkimielisesti testata millainen ystävä sinä olet. Oletko kuin kimalainen, kuin papu, vai kuin itse Homeros?

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä. Mutta ystävällinen voi aina olla. Ja joskus ystävyys voikin yllättää. Pelokkaintakin hiipijää.

Hui, sanoi aina Hui, mistä hänelle myös nimi siunaantui. Lähti matkaan yksin Hui – miten lie, noin vaarasta innostui. Oli alkuun vastassa otukset karmeat, oli matkaa vaikea taittaa. Miten perille pääsisi, voisiko joku pelolle kampoihin laittaa? Yllätti apu yllä joen, johti ystävyyteen, poisti pelon, tuon pikimustan noen.

Kuinka onnelliseksi voi tullakaan kun pelkonsa pystyy kohtaamaan. Sain sydänystäviä rakkaita kaksi, tulin moninverroin rohkeammaksi.

Pelotonta ystävänpäivää!

Romeo ja hirviöt

Mari Luoma on kirjoittanut ja kuvittanut sarjakuvateoksen Romeosta, joka joutuu kummallisten hirviöiden kaitsemaksi kartanossa. Kartano toimii Addisonin suvun opinahjona 12-vuotta täyttäneille suvun jäsenille. Nille, jotka sinne uskaltautuvat.

Romeon isoisoisoisosetä Lordi Augustus Albert Addissonin testamentin mukaan kartanon perii se, joka ensimmäisenä Addisonin kartanosta erinomaisin arvosanoin valmistuu. Siihen asti kartanoa ja muuta sedän omaisuutta hallinoi sedän valitsemat neljä herrasmiestä, jotka myös ovat vastuussa Addisonin kartanossa tapahtuvasta opetuksesta.

Addisonien sukuun kuuluvana Romeolla on oikeus osallistua ”kilpailuun” perinnöstä. Kartanoon saavuttuaan Romeo kohtaa serkkunsa Jillianin. Jillian vetää Romeon mukaan salapoliisipuuhiin. Hän on nimittäin vakuuttunut, että koulussa tapahtuu jotain kummallista. Jillianin veli palasi koulusta hermoraunion kourissa. Kaksi serkkua katosi kokonaan. Mitä koulussa oikein tapahtuu?

Vaan keitä ovat nuo sedän valitsemat herrasmiehet? Yksi viihtyy vain pimeässä, toinen muuttuu täysikuulla kovin karvaiseksi. Kolmannella ei tunnu olevan lainkaan kiinteää olomuotoa, neljäs pudottelee raajojaan. Kuinka käy Romeon herrasmiesten kaitsennassa?

Sarjakuva sopii alakoululaisen kirjapinoon. Tarina sisältää kauhukertomuksista tuttuja hahmoja, mutta tunnelmaa keventää huumorin pilkahdukset. Tarinan loppu antaa ymmärtää, että jatkoa on luvassa. Sitä odotellessa voi lukea vaikkapa Anu Holopaisen Iik!-sarjan teoksia. Valitsetko vampyyrit vai demonikuiskaajan?

Rudolf Ryöväri(ttäre)npoika

Rudolfin on rauhaa rakastava poika, joka pitää lukemisesta, sellon soittamisesta sekä kurkkuvoileivistä. Rudolfin perhe on, noh – erilainen. Rudolfin äiti ja isoäiti ovat pahamaineisia rosvoja, joiden seurassa housunpuntit alkavat tutista.

Hänen isoäitinsä, Regina Rosvo, oli pahamaineinen nainen, josta oli kirjoitettu jopa lauluja. Hänen äitinsä Raisa Rosvo oli kuitenkin kaikkein pahin. Raisa oli niin kauhean pelottava, että vaikka hän oli nainen, hänen poskistaan rohisti takkuinen musta parta ihan vain siitä syystä, ettei se muutakaan uskaltanut. Kun Raisa Rosvo huusi lounasaikaan perhettä syömään, käskyä tottelivat metsän eläimetkin.

Isä ja isoisä eivät ole kestäneet mokomaa melskaamista ja ovat karanneet jonnekin. Rudolfia kohtaan isoäiti ja äiti ovat tietenkin sulaa hyvyyttä ja huolenpitoa. Vaikkakin äidin ja isoäidin mielestä Rudolf menee pilalle, kun ei osoittanut merkkejä rosvomaisuudesta ja on liian kunnollinen.

Rudolf ei taas voi hyväksyä varastamista, se on väärin. Elo on myös aika yksinäistä, varsinkaan kun Rudolf ei saa mennä kouluun.

– Ei puhettakaan että menet kouluun pilaamaan suvun huonon maineen! Raisa huusi päättäväisesti.
– Kun minä olin nuori, kouluja ei ollut keksittykään – ja katso millainen minusta silti tuli, Regina sanoi.
– Lukutaidoton, Rudolf huomautti.
– Lukeminen ja lukeminen. Pyh, Regina sanoi selvästi loukkaantuneena. – Mitä hyötyä lukemisesta muka on? Kauppa se on mikä kannattaa.
– Tai kaupan rosvoaminen, Rudolf sanoi ja hänen sappensa kiehui –.

Rudolf saa tarpeekseen perheen rosvoelämästä ja alkaa punoa juonta, jolla suvun naiset saadaan kaidalle tielle. Avukseen Rudolf saa odottamatta tiedenero Mataleenan.

Roope Lipastin kirjoittama ja Anton Lipastin kuvittama Rudolf Rosvo ja hirveä suku on hauska, ohut kirja, jolla on yllättävä loppu. Siinä puhutaan erilaisuuden ymmärtämisestä sekä perhe- ja kaverisuhteista. Toivottavasti jatko-osia on tulossa!

Rosvoelämään kurkisti Iiris pääkirjastolta.

Saattaisit pitää myös kirjoista:
Lindgren: Ronja Ryövärintytär
Rantala & Lehtola: Mauri Murtautuja
Walliams: Pankkirosvon poika
Kolu: Me Rosvolat -sarja

Vorosen perhe

Kirjassa Vorosen perhe ja synttärikeikka tutustutaan perheeseen, johon kuuluvat äiti Viivi, isä Otto sekä sisarukset Niilo ja Nelli. Nellin oikea nimi on Kriminelli, mutta Nelliksi häntä kaikki kutsuvat. Ja eipäs unohdeta Kyttää, perheen koiraa! Vaan missä Vorosen perhe asustaa?

He asuvat tässä aivan lähellä! Kävelet vain vähän kauemmas kuin yleensä, kuljet sen puiston halki, jossa on keinuja ja pensaita, ja ohitat parkkipaikan, jolla on ruostuneita autoja, ja pyöräliikkeen, joka suljettiin viime kesänä. Teitkö niin? Hyvä! Nyt näet talon.

Aivan tavallinen perhe aivan tavallisessa talossa. Tai ei ehkä aivan tavallinen. Työkseen perhe nimittäin rötöstelee. Kaikki paitsi Niilo. Valehtelu on myös aivan normaalia käytöstä Vorosen perheelle. Vain Niilo tuntee piston sydämessään valehdellessaan naapurin Jeppe Pollarille. Niin. Perheen naapurissa asuu poliisi. Ja vieläpä hyvin säntillinen ja tarkka sellainen.

Vaan kuinka käy, kun Niilon syntymäpäivä lähestyy ja hänen hartain toiveensa on lukittu herkkukaupan kassakaappiin?

Vorosen perheen seikkailut sopivat pienten alakoululaisten lukulistalle. Rinnalle voisi nostaa kuvakirjoista Murtautuja Maurin. Vaan kuka kumma onkaan Rudolf ryöväri(ttäre)npoika? Se selviää ensi viikolla.

Tillyn seikkailut ihmemaassa

Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kirjakaupan ”takahuoneessa” Pohjois-Lontoossa, Englannissa. Mummi ja vaari omistavat tuon tunnelmallisen kirjakaupan, jonka hyllyrivien välissä ja upottavissa nojatuoleissa Tilly on viettänyt koko elämänsä.

Kirjat ja lukeminen ovat Tillylle niin tärkeitä asioita, että hänestä tuntuu kuin jotkut kirjojen henkilöistä olisivat todellisia. Että he olisivat tärkeämpiä ja parempia ystäviä kuin tosimaailman Gracet, jotka ovat unohtaneet vanhat ystävänsä liittyessään verkkopallojoukkueeseen.

Hän löysi kirjoista ystäviä, joita eivät rasittaneet koulun monimutkaiset kaveruuskiemurat. Joskus Tilly arveli, että jollain oppitunnilla oli selitetty, mitä ystävyys oikein tarkoitti, mutta hän oli ollut silloin kipeä ja poissa koulusta eikä ollut siis koskaan päässyt asiasta jyvälle.

s. 14-15

Vaikka elämä isovanhempien hellässä ja kannustavassa huomassa on hyvää, Tillya vaivaa suuri menetys: hänen äitinsä on kadonnut jälkiä jättämättä Tillyn ollessa pieni, eikä isästä ole yhtään enempää tietoa.

Syysloman alkaessa Tilly haahuilee kotitalon huoneissa ja kaupan puolella etsien jännitystä ja tekemistä. Verkkaisiin lomapäiviin alkaa tulla säpinää, kun Tilly löytää keittiön komerosta äitinsä vanhat kirjat. Koulukaveri Oskar pyytää myös Tillyltä apua lomaläksyn tekemiseen: on luettava kirja kirjailijalta, jonka teoksia ei ole aiemmin lukenut. Lisäksi kirjakauppaan tupsahtaa yllättäen tuntematon tyttö, joka lukijalle saattaa kuitenkin olla varsin tuttu:

”Minä tiedän, mitä sinä taatusti ajattelet”, tyttö sanoi murteella, jota Tilly ei osannut paikantaa. ”Sinä ajattelet, että on siinä langanlaihalla tytöllä kammottavaa kestämistä tarpeekseen, jos hän on saanut riesakseen vielä punaiset hiuksetkin.” – – Mutta voitko koskaan antaa minulle anteeksi?” ”Ai mitä niin? Tilly aivan ällistyi tytön uutta äänensävyä. ”Minun kammottava käytökseni. En ole edes esittäytynyt. Nimeni on Anna. Lopussa a.”

Oikeastaan kirjakaupassa alkaa vilistä hieman erikoisia tyyppejä, jotka katoavat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Kaikilla ei taida olla hyvät aikeet. Mummi ja vaarikin ovat varsin salamyhkäisiä. Ilma suorastaan ritisee taikuutta ja seikkailuja. Mitä oikein on meneillään?

Anna Jamesin kirjoittama ja Marja Helasen suomentama Tilly ja kirjamatkaajat on kirja, joka houkuttelee lukemaan muita kirjoja. Voit laskea, kuinka monta eri kirjaa tai niiden henkilöhahmoa mainitaan tai joihin muutoin viitataan kirjan sivuilla.

Kirjamatkaajat on kunnianosoitus maailmankirjallisuuden klassikkokirjoille. Samalla se leikittelee ajatuksella toden ja mielikuvituksen hämärtymisestä ja lomittumisesta.

Kaiken kaikkiaan se on virkistävä ja voimauttava kirja, joka kuvaa lämminhenkisesti perhesuhteita, vanhemman menettämisen aiheuttamaa surua, itsensä löytämistä sekä kaveriasioita. Samalla se on hurja seikkailukirja merirosvoineen ja pahis-tyyppeineen.

Kirjaa pohti Iiris pääkirjastolta.

PS. Tämän kirjan jälkeen saatat haluta lukea myös nämä