Kosmoksessa tavataan

Kosmoksessa tavataan, on kirjailija Jack Chengin ensimmäinen kirja nuorille, mutta yhtä hyvin tämän kirjan voi lukea minkä ikäinen tahansa. Kirjan päähenkilö Alex Petroski, on alle kolmetoistavuotias mutta omasta mielestään vastuuiässä hän on vähintään kolmetoista. Se on ikä, joka vaaditaan jos aikoo matkustaa yhtä pitkän matkan junassa kuin mitä Alex on päättänyt tehdä.

Alexilla on kyllä äiti, mutta hän ei juurikaan kykene huolehtimaan pojastaan. Ruoat kotona tekee Alex ja äidillä on hiljaisia päiviä. Suurimman osan ajasta hän ei huomaa Alexin läsnäoloa lainkaan. Alexin isoveli Ronnie elää omaa elämäänsä Los Angelesissa ja tekee aloittelevan urheiluagentin uraa. Poikien isä on kuollut tai kadonnut, ja Alex onkin päättänyt ottaa selvää enemmän hänestä. Ancestry.com -sivustolta selviää kummallinen seikka; Las Vegasissa on joku, jolla on sama nimi ja syntymäpäivä kuin hänen isällään.

Kotona Alexin seurana on rakas koira Carl Sagan, jonka hän on nimennyt esikuvansa avaruustutkija Saganin mukaan. Alex onkin intohimoinen avaruusharrastaja. Hän aikoo laukaista itsetekemänsä raketin rakettifestivaaleilla Sharfissa keskellä New Mexicon autiomaata. Raketin kyytiin on tarkoitus laittaa kultainen iPod äänitteineen, jota Alex tekee kaiken aikaa, jotta maapallon ulkopuolinen elämä voisi saada päivitettyä tietoa ihmisistä. Festivaalit järjestetään New Mexicossa ja hankala asia tässä on, että se sijaitsee hyvin kaukana Coloradosta, jossa Alex asuu.

Festivaaleille on tulossa suuri määrä Alexin ystäviä Rocketforum.orgista ja Alex onkin sopinut heidän kanssaan osittaisesta kimppakyydistä autiomaahan lähelle New Mexicon Albuequerqueta. Mutta ennen sitä Alexin on matkustettava junalla lähemmän festivaaleja. Homma meinaa epäonnistua jo alussa, sillä Alex on oikealta iältään liian nuori matkustamaan yksin. Onneksi vähän vanhempi, tuntematon poika auttaa esiintymällä Alexin isoveljenä. Matkan aikana Alex tapaa paljon uusia uskomattoman hyväsydämisiä ihmisiä, joista osa on mukana loppuun saakka.

Alexin matka vie hänet kotoa Coloradosta New Mexicoon rakettifestivaaleille, sieltä Las Vegasiin etsimään isää ja tekemään yllättäviä löytöjä. Matkaan liittyykin tässä vaiheessa Alexin siskopuoli Terra, jonka kanssa matkataan seuraavaksi kohti Los Angelesia. Matkaa kertyy lähes 2000 kilometriä ja Alexin on myös päästävä matkaltaan takaisin kotiin.

Matkalla Alexille paljastuu salaisuuksia, jotka muuttavat hänen elämänsä. Tarina etenee suurimmalta osin Alexin tekemien äänitteiden pohjalta ja myös vuoropuheluina henkilöiden välillä, joka tekee tekstistä nopealukuisempaa. Tämä tarina naurattaa hetkittäin ja herättää tunteita. Sen päähenkilö Alex on samaan aikaan nerokas, tietämätön ja suurten ihmeiden äärellä.

Palkittuja kirjoja

Moni on ehkä kuullut kirjallisuuden Finlandia-palkinnoista. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa on jaettu jo vuodesta 1997 lähtien. Vuoden 2020 palkinnon voitti Anja Portin teoksellaan Radio Popov.

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta huomioidaan muillakin palkinnoilla. Tämän vuoden alussa julkistetun Topelius-palkinnon 2021 voitti Meri Luttinen teoksellaan Myrskynsilmä. Arvid Lydecken-palkinnon voittaja on Sari Peltoniemi teoksellaan Täältä minä karkaan. Molemmat kirjat saavat myös minulta vahvan suosituksen.

Palkituista teoksista saa kuitenkin olla myös eri mieltä. Lukijoiden lukumaku vaihtelee. Vaihtelua esiintyy ihmisten välillä, mutta myös yksittäisen lukijan elämänvaiheiden välillä. Yhdessä vaiheessa fantasiakirjallisuus valtaa lukijan mielenkiinnon, toisessa realismi koukuttaa. Onneksi jokaiseen vaiheeseen löytyy jotain mielenkiintoista luettavaa. Palkittuja kirjoja kannattaa usein ainakin kokeilla. Lastenkirjainstituutin sivuilta löydät kattavan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyvän palkintoluettelon. Käy kurkkaamassa!

Jademiekan arvoitus

Edes aikamatkustus ei ole ongelma, kun keisarillinen lohikäärme valitsee sinut sankaripuuhiin! Näin käy veljeksille Jaakolle ja Eliakselle, jotka matkustavat Kiinaan tapaamaan museossa työskentelevää mummoaan. Veljekset eksyvät lähialueiden tutkimusmatkallaan hieman aiottua kauemmaksi, eli muinaisaikojen Kiinaan, jossa nuori Lanfe-tyttö kaipaa epätoivoisesti apua isänsä pelastamiseen keisarillisesta vankityrmästä!

Joonas Tolvasen kynäilemä Jademiekan arvoitus on mukava suupala luettavaksi, mikäli haluat lukea toiminnantäyteistä ja lyhyttä tarinaa, sillä koko kirjalla on pituutta alle sata sivua. Vaikka kirja ei pitkä olekaan, ehtii siinä sattua ja tapahtua koko ajan eli kyllästymään ei tätä kirjaa lukemalla ehdi! Jos vaikkapa muinaisen kiinan lohikäärmeet kiinnostavat tai haluat tietää lisää kung-fusta, tuosta jalosta taistelutaidosta, lukaise silloin tämä kirjat ja viihdyt varmasti. Vauhdikasta meininkiä kuvittaa Voro-sarjakuvista tuttu Janne Kukkonen.

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan lähikirjastosta.

Elipä kerran leijona ja karhu

Olet varmaan joskus kohdannut kesynoloisen villieläimen. Orava on saattanut ottaa pähkinän suoraan kädestä tai talitiainen istahtaa kädelle myös ruokaa etsien. Tuollainen luottamuksen hetki on mieliinpainuva. 

Villin eläimen ja ihmisen ystävyydessä on jotain hyvin puhuttelevaa. Eräs ihmeellinen tarina löytyy 1950-luvun Keniasta: riistanvartijan perheeseen adoptoidaan orpo leijonanpentu, joka myöhemmin vapautetaan luontoon. Se perustaa perheen ja elää elämänsä ihmisperheensä lähellä. Kyseessä on Elsa, joka sulatti sydämet eri puolilla maailmaa ihmisystävänsä Joy Adamsonin kolmessa suomeksikin käännetyssä kirjassa. Perheeseemme kuuluu leijona, Elsa perustaa perheen ja Elsan pennut löytyivät aikoinaan upouudesta Halssilan kirjastosta. Elsan elämästä tehtiin myöhemmin tv-sarja Vapaana syntynyt. Adamsonin kirjat herättelivät ihmisiä huomaamaan Afrikan luonnon uhan alaisen kauneuden tärkeyden.

Sulo Karjalainen on puolestaan omistanut elämänsä karhuille, jotka asustavat Kuusamon suurpetokeskuksessa. Hän on käynyt kalassa ja marjassa karhujensa kanssa, kasvattanut useita orpoja pentuja suuriksi kontioiksi. Karjalaisen ystävistä Juuso-karhu on osoittanut taiteilijankyntensä ja esiintynyt useilla videolla. Vyöti-karhu on vanhin: ystävyys Karjalaisen kanssa on kestänyt melkein 30 vuotta. Karhuista ja Sulo Karjalaisesta kerrotaan kirjassa Karhumies. 

Jyväskyläläislähtöinen luontokuvaaja Juho Rahkonen on kuvannut eläimiä 30 vuotta ja hän on päässyt hyvinkin läheltä seuraamaan eläinten elämää. Tuoreessa kirjassaan Eläimiä suviyössä hän kuvaa hirvilehmän ja vasan tunnelmallista ruokahetkeä ja muita kesäyön tapahtumia.

Lisää koskettavia tarinoita eläimistä ja ihmisistä: Mies ja ahma, Mervi-hirvi, Ketunpoika Foxy, Me Kettuset, Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa.

Eläinten tunteisiin ja nahkoihin voit pujahtaa kirjassa Millaista on olla eläin? 

Lukuvinkit jakoi Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta

Cheer tytöt: kannustuksen riemua ja kaverikiemuroita

Minusta lapsille ja nuorille suunnatuissa urheiluaiheisissa romaaneissa “lajitarjonta” on pitkään ollut harmillisen suppea. Valtaosassa vanhemmista kirjoista, kun pelataan yleensä joko jalkapalloa, jääkiekkoa tai sählyä tai sitten ratsastetaan. Ehkä sinäkin olet huomannut saman? Viime vuosina urheiluaiheisten romaanien lajikirjo on kuitenkin mukavalla tavalla hieman monipuolistunut, mikä on kaikin puolin hieno asia! Tästä suuri kiitos kuuluu esimerkiksi Henna Helmen taitoluisteluaiheisille kirjoille ja Hanna Kökön geokätköilyä käsitteleville teoksille. Mutta vielä löytyy koko joukko lajeja, joista ei ole ole kirjoitettu juuri lainkaan.

Tässä Marja Ahon esikoisteoksessa Kaikki menee, Jessiina! lukija pääsee tutustumaan myös yhteen sellaiseen lajiin, josta ei ole aiemmin etenkään lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja pahemmin suomeksi ilmestynyt. Nimittäin cheerleadingiin. Tuohon huudahduksia ja erilaisia voimisteluliikkeitä sisältävään vaativaan lajiin.

Kaikki menee, Jessiina! -kirjan päähenkilönä on 13-vuotias Jessiina Siltala, joka muuttaa maalta kaupunkiin perheensä kanssa. Jessiina aloittaa 7. luokan Lehmusrinteen yläkoulussa, mikä on monin tavoin jännittävää. Etenkin siksi, kun hän ei tunne koulusta entuudestaan ketään ja toiseksi siksi, kun hänen hyönteisistä innostunut isänsä työskentelee samassa koulussa biologian ja maantiedon opettajana! Isän hyönteisinnostus on Jessiinasta todella noloa ja hän toivoo yli kaiken ettei joutuisi isänsä kanssa samoille tunneille. Jessiinan mielestä noloja ovat myös äidin taiteilemat veistokset ja isoveljen kiinnostus mopoautoja kohtaan. Ennen pitkää koulussakin katastrofialttiille Jessiinalle tapahtuu yhtä jos toistakin noloa.

Ensimmäisinä koulupäivinä Jessiinan huomio kiinnittyy kahteen hänen luokallaan olevaan tyttöön, jotka vaikuttavat puhuvan jotain outoa kieltä. Heidän puheessaan kun vilisee erikoisia sanoja, kuten basketti, valkku, akro ja flikki. Jo ensimmäisen päivän jälkeen Jessiinalle selviää, että hänen luokkakaverinsa Nelli ja Sandra puhuivat harrastuksestaan cheerleadingista. Etenkin Sandra suhtautuu siihen vakavasti ja kunnianhimoisesti. Hän kun haluaisi kehittyä harrastajana ja edetä joskus kilpajoukkueen riveihin. Myös Nelli on hyvin innostunut cheerista ja kaikesta siihen liittyvästä.

Nelli ja Sandra puhuvat Jessiinalle kaikenlaista cheerleadingiin liittyen. Siitä millainen laji se on, millaista sitä on harrastaa jne. He käyvät kaikki yhdessä katsomassa Sunshine Spirit Cheerleaders-seuran joukkueiden harjoituksia ja Nelli ja Sandra houkuttelevat Jessiinaa liittymään heidän oman joukkueensa, Asteroidsin riveihin. Ja niinhän siinä lopulta käy, että Jessiinastakin tulee cheerin harrastaja ja hän pääsee harjoittelemaan monenmoisia temppuja yhdessä muun joukkueen kanssa. Mutta mahtaako harjoitteleminen kuitenkaan aina olla ruusuilla tanssimista, vaikka cheer ihana harrastus onkin?

Tyypillisten urheilukirjojen tapaan tässä tarinassa keskitytään kuvailemaan cheerleadingin harrastamista, mutta sen lisäksi siinä kuvataan mielestäni hyvin aidolla ja kiinnostavalla tavalla myös kaverisuhteita ja koulunkäyntiä eli ihan tavallista elämää. Näin ollen kirjan maailma on minusta rakennettu uskottavasti. 

Kaikki menee, Jessiina! aloittaa Cheer tytöt-kirjasarjan, jonka toinen osa S niin kuin salaisuus on jo ilmestynyt. Odotan mielenkiinnolla millainen lukukokemus se mahtaa olla. Tästä ensimmäisestä kirjasta tykkäsin, vaikka se ehtikin odottaa lukemista melko pitkään kaapissani, ennen kuin tulin tarttuneeksi siihen :D. Parhaiten Jessiina-kirjat nähdäkseni sopivat vitos-kahdeksasluokkalaisille urheilukirjojen ystäville.

Tämän postauksen kirjoitti Anna Kortepohjan kirjastosta.

Jaan ja Höyheneukko

Mitä tekisit, jos paras ystäväsi käyttäytyisi oudosti ja joutuisit jättämään kotisi, suuntana tuntematon?  

Mervi Heikkilän kirjassa Jaan ja Höyheneukko nuori Jaan-poika asuu pohjoisessa Puhurin kaupungissa äitinsä ja pikkusiskonsa Brillan kanssa. Voit kuvitella heidät lappilaiseen kylään, aikaan jolloin ei ole vielä autoja tai sähköä.  

Viimeisimmän seikkailun jälkeen elämä on asettunut uomiinsa. Jaanin paras ystävä Tit on kuitenkin alkanut käyttäytyä perin kummallisesti. Hänestä on tullut salamyhkäinen ja itkuinen. Toinen ystävä, Ivi-tyttö, on menettänyt pikkusiskonsa ja vain makaa sängyssä surkeana. Jostain syystä Tit tuntuu syyttävän itseään Ivin pahasta olosta. Lisäksi Jaanin äiti suunnittelee uutta avioliittoa ja muuttoa pois tutuilta kotikonnuilta. Kaiken yllä tuntuu väijyvän levottomuus.  

Tiheiköstä päästyään Jaan pysähtyi virtaavan veden partaalle. Vesi juoksi tummana ja vapaana. Jaan oli melkein kateellinen sille. Olisipa ihmisenkin elämä yhtä yksinkertaista! Mutta ei, aina piti olla jokin kivi kengässä. Tai useampi. Virran pohja välkkyi veden läpi. Jaan katsoi tarkasti. Yksi pohjakivi oli vaalea ja erikoisen muotoinen. Siinä oli kaksi painaumaa, kuin silmänreiät. Kolkosti se tuijotti poikaa veden alta. Pääkallo, Jaanilla välähti. Mitähän onnettomuutta se mahtoi ennustaa? Äkkiä Jaania vilutti. (s. 8-9) 

Eräänä päivänä Tit katoaa. Häntä etsitään kaupungista, tuloksetta. Jaan on huolesta suunniltaan.  

Kylässä kuiskitaan salaperäisestä Höyheneukosta, vanhojen tarinoiden noidasta. Löytyisikö tältä velholta vastauksia Jaanin ongelmiin? 

Pian varustetaan retkikunta uhkarohkealle taipaleelle Mustanmetsän ja hirviöitä kuhisevan järven maisemiin. Jaan tempautuu mukaan etsimään kadonnutta ystäväänsä ja selvittämään Höyheneukon salaisuutta. 

Jaan ja Höyheneukko -kirja on sujuvasti kirjoitettu seikkailu! Kirjan mielikuvitusmaailma on uskottava, vaikkakin kiinnostaisi kuulla Jaanin maailmasta ja sen tavoista vielä syvällisemmin ja monipuolisemmin. Tämä on hyvä aloituskirja fantasian maailmaan tutustuessa. 

Kertomus ei ole pelkästään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan tarinaan nivoutuu jännittävien käänteiden rinnalle pohdintaa rohkeudesta, ystävyydestä ja surusta. Voiko hyvästä tarkoituksesta seurata joskus pahaa?  

Jaanista ja hänen ystävistään voit lukea myös kirjasta Jaan ja Jäähammas. Jos pidät näistä huimapäisistä tarinoista, saattaisit pitää toisen kotimaisen kirjailijan, Kimmo Ohtosen Ikimaa-fantasiasarjasta. 

Postauksen kirjoitti Iiris.

Loitsuvaras

Tarinalassa asuvat saduista tutut hahmot: Jaakko, Punahilkka, Tähkäpää ja kumppanit. He ovat parhaita ystävyksiä keskenään. Kaupunkiin saapuu laivan mukana Anansi, jota Jaakko epäilee vakoilijapeikoksi. Peikot kun ovat kaupunkilaisten ongelma.

Jaakko päätyy merinoita Lillin taikapuotiin. Lillin loitsuilla Jaakko yrittää saada paljastettua Anansin todellisen luonteen muille ystävilleen. He eivät kuitenkaan usko Jaakkoa. Niinpä päädytään melko ilkeisiin keinoihin.

Joka kerta kun Jaakko kävi taikapuodissa, Lilli vaihtoi loitsun yhteen hänen muistoistaan – mutta joka kerta jotain meni päin honkia.

s. 101

Loitsuvaras aloittaa Tom Percivalin Satujen sankarit -kirjasarjan. Seuraava osa Huima pelastusretki ilmestyy helmikuussa 2021.

Kirjan suositusikä on 6-vuotiaista ylös päin. Lukemaan oppineille tämä sopii hyvin itse luettavaksi, vaikka kirja onkin paksu. Teksti on isoa ja helposti eteen päin soljuvaa ja luvut ovat sopivan mittaisia. Mutta kirja sopii myös mainiosti yhdessä lapsen kanssa ääneen luettavaksi.

Lähde Jaakon ja kavereiden mukaan seikkailuihin!

Viikinkipoika Turn Hurjapää

Kautta Odinin parran! Vihdoin kertomus kaikille, jotka mieluiten lukevat kirjansa lohikäärmelaivassa seilatessaan myrskytuulten tuivertaessa ympärillä ja meriveden räiskyessä kasvoille tai sudella sumuisessa metsässä ratsastellessaan. Turn syntyy viikinkikuningas Sigmund Sisupussin ja runoilijakuningatar Ingrid Perhosen pojaksi muinaiseen Islantiin ja saa jo pienenä poikana liikanimen ”Hurjapää”, sillä Turnilla on jatkuvasti meno päällä jo vauvana ja kyläläiset saavat ihmetellä pojan nopeaa kasvamista. Turnin seikkailut yltyvät välillä liiankin rajuiksi ja kylän viisaat vanhukset opettavat poikaa kunnon viikingiksi pienten jekkujen avulla. Kyllä Turnistakin vielä kunnon viikinki saadaan!

Hannele Huovin kirjassa viikinkipojilla on pilven kokoinen kissa ja rähinää sekä voimainkoitoksia riittää joka lähtöön. Turn kohtaa jättiläisiä, jumalia, hirviöitä ja rosvoja sellaisella vauhdilla, että hitaampia hirvittää. Tarinoissa on viikinkityyliin vahva liioittelun maku, vaikka Turn moneen paikkaan ehtiikin. Suosittelen kirjaa erityisesti viikingeistä ja seikkailuista kiinnostuneelle lukijalla, mutta myös jos haluat tietää miten kauhean berserkin röyhtäykset vältetään!  ᛏᚢᚢᛚᛏᛅ pᚬᛁᚾ!

Postauksen kirjoitti Tomi Keljonkankaan lähikirjastosta.

Lumisisko

Nyt kerron sinulle Hetasta ja siitä, miten hänestä tuli paras ystäväni ja miten menetin hänet. Kerron myös siskostani, joka on poissa mutta silti yhä luonani.

Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona siitä ei näy jälkeäkään. Kodin joulua sävyttää suru ja poissaolo. Vähitellen kodin varjot valtaavat Aatonkin mielen. Mutta sitten Aatto kohtaa uimahallin lasin takaa kurkkivan Hetan. Heta on täynnä iloa ja puheen sorinaa. Aaton silmissä Heta tuntuu olevan kuin toisesta maailmasta.

Heta koti on täynnä joulun tunnelmaa ja vierailut Hetan luona nostavat Aatonkin joulutunnelmaan. Voisiko joulu sittenkin saapua myös Aaton kotiin? Jotain outoa Hetan kotona kuitenkin tapahtuu. Taloa kiertelee synkkä hahmo, jota Heta ei tunnu huomaavan. Kuka tuo outo hahmo oikein on? Ja – kuka on Heta?

Maja Lunden teos Lumisisko on tarina surusta ja ilosta ja kaikesta siitä, mitä niiden väliin mahtuu. Tarinan lumousta vahvistaa Lisa Aisaton huikea kuvitus. Kirjan 24 lukua toimivat vaikka joulukalenterina –  tai sitten kirjan voi ahmia kerralla loppuun saakka.

Maija-kirjat 1980-luvulta

Lena Andersonin Maija-kirjoissa viihdytään luonnon keskellä tutkien ja ihmetellen. Kirjan kauniit kuvitukset kutsuvat mukaan viihtymään ja saavat myös mielikuvituksen laukkaamaan.

Maijan aakkoset -kirjassa tehdään kirjaimia oksista ja heinänkorsista aakkosia opetellessa. Jokaiselle kirjaimelle on myös oma runo. Välillä huilataan puun alla varjossa tai kuunnellaan sateenropinaa sateenvarjon alla. Mehuhetken jälkeen jaksaa taas juoksennella niityllä tai kiipeillä puuhun metsän asukkeja kurkkimaan.

Maija tutkii luontoa -kirjassa, tutustutaan eri vuodenaikojen tapahtumiin ja pohditaan mieltä askarruttavia kysymyksiä, kuten Miksi linnut laulavat? ja Mikäs tähän on kakannut? Kirjassa opastetaan miten tutkia eläinten jättämiä jälkiä lumessa ja löytyypä ohjeet linnunpöntön rakentamiseenkin. Lähde Maijan matkassa tutkimaan luontoa ja oppimaan paljon uutta ja jännittävää!

Postauksen kirjoitti harjoittelijamme Jutta pääkirjastosta.