Lydecken voittajaksi Nollis

Taas on vuosi vierähtänyt. Vielä katsahdamme menneeseen vuoteen 2022 Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen myötä. Blogissa keskitymme lastenkirjallisuuden Lydecken-palkintoon. Lisätietoa ehdokkaista on esimerkiksi täällä Lukemo-portaalin sivuilla.

Voittajaksi julistettiin ma 16.1. Tuomas Marjamäen Nollis – maailman ainoa nollasarvinen, kuvitus Antti Nikunen.

Yksisarvisista on ilmestynyt viime vuosina useampikin lastenkirja, esimerkiksi Pip Birdin Yrmeä yksisarvinen -lastenromaanisarja, Mila Bergin Tähdenlento-kuvakirjasarja ja käsityö- ja askartelukirja Ihanat yksisarviset. Sarvekkaat hepat piipahtavat vierailemassa myös yhdessä sun toisessa kirjasarjassa, kuten Amelia Kulmurissa ja Philip Reeven Kevin-sarjassa. Myös esimerkiksi hieman isommille alakoululaisille soveltuvassa Kim Foresterin Cavallonin kronikat -kirjasarjassa seikkailevat yksisarviset.

Marjamäen ja Nikusen kotimainen teos lähestyy aihetta raikkaasti ja omaperäisesti. Tapahtumat sijoittuvat maatilalle, mikä onkin aika poikkeuksellista nykyisessä lastenkirjallisuudessa. Toki ponitalli-sarjoja on useampikin, mutta Nollis-kirja on helposti lähestyttävä ja kiinnostava myös ”ei-heppatytöille”. Siinä on mukana samanlaista hersyvän humoristista hevostelua kuin Päivi Lukkarisen Kerrostaloponi Kemppainen -kirjasarjassa.

Maatilan isännällä Kalle-Ilmarilla on tilallaan komea kotieläinten joukko, jonka päätähtinä ovat varsa Unikko ja aasi Sahrami. Eläimet ovat hyvät ystävykset, vaikka tuon tuostakin toisilleen nokittelevat kaverillisesti ja ei-niin-kaverillisesti. Erään sateen jälkeen Unikko katsahtaa vesilammikkoon ja näkee otsaansa vasten heijastuvan sarven (joka oikeasti onkin lipputangon heijastuma). Hassun päättelyketjun tuloksena Unikko uskoo olevansa maailman ainoa nollasarvinen eli Nollis, sadunomainen yksisarvinen, jolla ei ole sarvea. Samalla logiikalla pohdittuna paljastuu, että Sahramikin on raidaton seepra.

Kirja sisältää seitsemän toisiinsa liittyvää, mutta itsenäistä kertomusta nollasarvisen ja seepran edesottamuksista. Tarinoissa puntaroidaan esimerkiksi sellaisia universaaleja teemoja, kuten unelmointia, itsensä löytämistä ja kasvua, tunnetaitoja, ystävyyttä ja huolenpitoa. Antti Nikusen kuvitus on yllättävä, tavanomaisesta käsintehdyn oloisesta poikkeava, ”koneellinen”, mutta pidän siitä. 😊

Ehdolla olivat myös:

Hannele Lampela: Paavali Pattinen – supernolo supersankari, kuvitus Pasi Pitkänen (Otava)

Paavalin ihmeellisestä muuttumisesta sydämelliseksi supersankariksi kirjoitimme jo aiemmin blogissa, löydät kirjoituksen marraskuun 2022 kirjoituksista.

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri, kuvitus Elina Warsta (Teos)

”Täähän on hyvä kirja. Kukas tän onkaan kirjoittanut”, totesi eräs isä tämän kirjan äärellä nukkumaanmenohetken satutuokiossa. Finlandia-voittaja Kontio kirjoittaa humoristisen kepeästi ja vaivattomasti. Samalla hän liikkuu hyvinkin syvällisten ja tärkeiden teemojen maailmassa.

Nuutti asuu kahden isänsä kanssa Kalliossa, Helsingin kantakaupungilla. Kirja lähtee liikkeelle lauseesta, jonka Nuutin koulukaveri Selma tokaisee välitunnilla: ”Isäsi on hipsteri.”

Nelosluokkalaiset Nuutti ja Selma alkavat selvittää, mitä hipsteri tarkoittaa. Onko se jotain myönteistä, vai (hui kauhistus) kielteistä? Samalla he tulevat pohtineeksi aika monen sanan ja asian merkitystä. Jossain Nuutin lähettyvillä häilyy suuri ikävä asia, josta isänkin kanssa – niin läheinen ja rakastava kuin hän onkin – on vaikea puhua.

Mikko Kalajoki: Almus – tännetuloa terve, kuvitus Jani Ikonen (WSOY)

Pieni, hieman eriskummallinen lapsi soittaa nuhteettoman ja värittömän herra Mattssonin ovikelloa ja jää asumaan. Vaan eihän se taida lapsi ollakaan, kyseessä on ihka oikea peikko! Peikko nimeltään Almus puhuu hupaisaa kieltä, joka naurattaa lukijaa ja saa miettimään sanojen merkityksiä. Toimivat sanaleikit tuovat tarinaan keveyttä ja iloa. ”Olipas oivaltavasti sanottu”, ajattelin useamman kerran Almuksen juttuja lukiessa. Voisikohan itsekin sanoa asioista uudella tavalla? (Tästä ja Isäni on hipsteri -kirjasta saa sanataiteilun inspiraatiota vaikkapa koululuokkaan.)

Kirja on päällisin puolin saturomaani. Tuttuun maailmaamme tuodaan fantasian vivahteita ja satuolentoja. Mukana on myös jännitystarina ja uhkaavasta vaarasta selviytyminen. Kirja kertoo samalla ihastuttavasti monikulttuurisuuden, erilaisuuden ja uuden kohtaamisesta. Sitähän saattaa vaikka itsekin vähän muuttua, niin taitaa käydä kirjan herra Mattssonille.

Saara Kekäläinen: Prinsessa joka lähti kälppimään, kuvitus Netta Lehtola (S&S)

Nyt pöllytetään pölyt pois klassikkosaduista! Kolmekymmentäyhdeksän-sivuiseen kuvakirjaan mahtuu oikeastaan monen monta tarinaa, sillä siinä viitataan koko joukkoon perinteisiä kansan- ja taidesatuja, ja kirjoitetaan ne (osin) uusiksi huumorin pilke silmäkulmassa. Idea ei sinällään ole ihkauusi, vaan samantyyppisiä kirjojahan on esimerkiksi kirjaston kokoelmassa muitakin, kuten Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikin hiukkasen hurjat sadut. Kekäläinen ja Lehtola tekevät työnsä kuitenkin viihdyttävästi ja hypähtelevät sadusta toiseen varsin sujuvasti. Kuvitus on oivaltavaa ja lisää kerroksia tarinaan.

Leona ei ole hiljainen ja kiltti prinsessa, joka alistuisi vanhempien valmistamaan elämäntiehen. Ei, hän tahtoo olla villi ja vapaa ja tehdä, mitä lystää. Edessä on karkumatka:

Ihan sama, minä lähden kälppimään tästä tarinasta, Leona sanoi.

Samalla hän tulee vapauttaneeksi vanhojen satujen hahmoja ja juonenkuvioita entisistä raameista ja normeista. Kirjassa onkin useista tasoja: Leona esimerkiksi tietää olevansa henkilöhahmo osana tarinaa/tarinoita ja muokkaavansa sitä/niitä uusiksi.

Satu Apon Ihmesatujen historia – näkökulmia kirjailijoiden, kansankertojien ja tutkijoiden traditioon -kirjassa todetaan, että perinteiset sadut on pitkälti kirjoitettu maskuliinisessa maailmassa: niissä tietynlaiset urhoolliset ja voitokkaat miehet ovat pääosassa ja naisille on varattu vähäpätöisyyden rooli. Tätä ja monenlaisia muitakin rajoittavia sukupuolikäsityksiä ”kälppimään lähtenyt prinsessa” kritisoi. Kirjassa liputetaan itsensä hyväksymisen, omien valintojen tärkeyden ja moninaisuuden puolesta.

Silti ei voi olla ajattelematta, kätkeytyykö vanhoihin satuihin sellaista viisautta tai elämänopetuksia, joita ei kaikkea kannata kirjoittaa ihan uusiksi tai ainakin ne toimivat keskustelunherättäjänä. Kekäläisen kirjassa viitataan esimerkiksi H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet -satuun. Kälppimään lähtenyt prinsessa ihanasti osoittaa myötätuntoa nakulle keisarille. Andersenin sadun pointti on toisaalta havahduttaa siihen, että outojen miekkosten (eli uusien vaatteiden kauppaajien) sanaan ei aina kannata luottaa ja että keisari hommaili varsin itsekeskeisiä ja turhamaisia asioita, sen sijaan että olisi toiminut kansansa hyväksi (mukavat ja kauniit vaatteet olisi varmasti saanut tyhjentämättä valtionkassaa aina uusiin vaateparsiin). Keisari saa ”rangaistuksen” turhamaisuudestaan.

Lukija löytää rajapinnan omaan elämään nykyajan ylettömästä kulutuksesta. Asuuko meissä kaikissa pieni keisari, jonka tulisikin herätä ajattelemaan kulutustaan ja valintojensa viisautta. Jotta lukija ja kuulija voisi ymmärtää, mitä uudelleenkirjoitetaan ja -arvioidaan, pitäisi alkuperäisen tarinan olla tuttu. (Näin aika monen sadun kohdalla onkin, kiitos animaatioelokuvien. Ja kirjaston satuhyllyssä on satukerrostumia monelta aikakaudelta ja -tyyliltä, jos on tarvetta niihin palata.)

Aina kun jotain korostetaan, jokin toinen näkökulmaa helposti jää vähemmälle. Entä ne, jotka ovat hiljaisia, arkoja, perinteisestä pitäviä ja tykkäävät rauhallisesta kotielämästä tai muusta sellaisesta? Ei kai kaikkien tarvitse olla rämäpäitä ja seikkailijoita. No tätä ei varmasti kirjassa tarkoitetakaan, vaan riemuitaan mahdollisuudesta tehdä uudella tavalla ja asenteella.

Tässä olivat tämänkertaisen Lydecken-palkinnon ehdokkaat ja voittaja. Kipin kapin kirjastoon lainaamaan! 😄

Uusi vuosi, uudet sarjat

Uusi vuosi on hyvä aloittaa uusien kirjasarjojen parissa. Moneen viime vuonna ilmestyneeseen kotimaisen sarjan aloitusosaan on tänä vuonna luvassa jatkoa. Kannattaa siis nyt tarttua sarjan ensimmäiseen osaan ja tehdä jo hyvissä ajoin varaus sarjan jatko-osaan.

Roope Lipastin kirja Palavan kaupungin lapset aloittaa historialliseen Turkuun sijoittuvan lasten kirjasarjan (Turun palo, WSOY). Kirja vie meidät lähes kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin, 1820-luvun Turkuun. Lukija saa kokea Peterin, Huldan sekä Jaakon kanssa Turun kaupungissa historiallisesti merkittäviä hetkiä: Turku palaa.

Peter ja Hulda ovat paikallisen kauppiaan lapsia, kun taas Jaakko on pyykkärin poika. Lapsille ero yhteiskuntaluokassa ei ole ystävyyden este, päinvastoin: yhdessä he ovat enemmän. Peter, jota odottaa koulunkäynti akatemiassa, kaipaa toimintaa ja tekoja, kun taas Jaakko, joka ei rahanpuutteen vuoksi voi koulua jatkaa, janoaa tietoa. Terävän päänsä ansioista Jaakko onkin päässyt paikallisen professorin apupojaksi ja samalla tämän epäviralliseen oppiin. Tytöille pidemmälle vievä koulunkäynti on tuossa ajassa mahdollista vain haaveissa.

Lasten arkinen rapujen pyydystämiseen suunniteltu yö muuttuu kauhujen yöksi, kun kaupungissa syttyy tulipalo. Turku on palanut historiansa aikana monta kertaa, mutta tämän kirjan sivuille päätynyt palo oli paloista pahin. Palo syttyi 4.9.1827 ja levisi lopulta lähes koko kaupunkiin. Koko maailma sai tietää Turun palon tuhoista: suuri osa taloista paloi poroksi. Kuinka Peter, Hulda ja Jaakko palosta selvisivät? Varmasti jotenkin, sillä jatkoa on luvassa. Kevään lopulla ilmestyy sarjan toinen osa Rauniokaupungin lapset. Siihen kannattaa jo tehdä varaus!

Mutta millainen mahtoikaan olla Turku ennen paloa? Klikkaa sisään Digimuseon Turku Åbo 1827 näyttelyyn, jossa tuon ajan Turku saa näkyvän muodon 3D-mallinnoksesta toteutetussa 360-kaupunkikierroksessa. Tervemenoa aikamatkalle!

Timo Parvelan Merkitty lapsi starttaa uuden koululaisille suunnatun mysteerisarjan Melkein mahdoton tehtävä. Sarjan päähenkilö Elias on unelmissaan kuin Harry Potter: lapsi, jonka olemassaololla on merkitys – muutenkin kuin Paula-tädin kaatopaikka-apulaisena. Unelmia kannattelee Paula-tädin kertomukset pyykkikorista löyteneestä pojasta, jolla on tähden muotoinen tatuointi nilkassa. Tuo poika on Elias.

Elias, usko jo, se on vaan tuhru. Sä vaan toivot, että se olisi joku Harri Potterin salama tai sellainen, mutta ei se ole, sanoo Mino.

Mino on Eliaksen paras ystävä. Mino on lukenut satoja kirjoja, joten hän on kirjoista hankitun tietomääränsä tuella usein oikeassa. Mutta tällä kertaa Mino on Eliaksen mielestä väärässä. Tähden muotoinen tatuointi Eliaksen nilkassa ei ole pelkkä tuhru.

Lopulta Minonkin epäilykset heräävät, kun Elias löytää kaatopaikalta puhelimen, josta paljastuu kuvaviesti: mies ja nainen sylissään lapsi, jonka nilkassa on samanlainen tatuointi kuin Eliaksella. Keitä ovat kuvan aikuiset? Tuon kuvan myötä alkaa Melkein mahdoton tehtävä, jonka tavoitteena on selvittää Eliaksen syntyperä.

Helmikuussa ilmestyvä sarjan toinen osa Savuna ilmaan vie lukijansa yhä syvemmälle mysteerin syövereihin. Tällä kertaa puhelimeen kilahtaa kysymys, johon Eliaksen tulee löytää vastaus: kuka räjäytti Albert-instituutin?

Waaralinnan salaisuudet -kirjasarjan ensimmäinen osa Seitsemän kielonlehteä taas tutustuttaa lukijansa Oskariin, joka sairastuttuaan saa kuulla joutuvansa syrjäiseen Waaralinnan parantolaan hoitoon. Jo matkalla parantolaan Oskar saa esimakua siitä, millaiseen paikkaan hän on matkalla.

Kuuntele minua, Oskar, johtajatar sanoi äkisti ja käänsi hermostuneena kasvonsa hänen suuntaansa. On hyvin tärkeää, että pystyn löytämään paikan, jossa se on väijyksissä, mutta en pysty siihen, jos sinä koko ajan kyselet ja keskeytät… Johtajatar ei ehtinyt viedä lausettaan loppuun, kun jäätävä tuulenpuuska vavistutti vaunuja. Sen mukana kantautunut ulina oli kovaäänisintä ja pelottavinta, mitä Oskar oli eläissään kuullut.

Kuka matkalaisia oikein väijyi ja miksi?

Matkalla Oskarin mielessä heränneet kysymykset olivat vasta alkusoittoa tuleville arvoituksille. Mistä kuuluvat öisin parantolassa kaikuvat oudot äänet? Mitä tapahtuu parantolan suljettujen muurien ulkopuolella?

Janne Malisen kirjoittaman trilogian toinen osa Verenpunainen kristalli on jo varattavissa verkkokirjastossa. Tee varaus!

Muita viime vuonna aloittaneita kotimaisia lastenkirjasarjoja uuden vuoden varalle:

Siri Kolu: Hereiset
Juha-Pekka Koskinen: Mysteerijengi
Maria Kuutti: Onnenpotku
Hanna Kökkö: Niki Dundee
Harri Veistinen: Revontuliefekti-sarja
Reetta Niemelä: Musta kuu -sarja

Joulun tarinat

Joulu saapuu kerta toisensa jälkeen. Jouluna moni meistä myös kertaa jo aikaisemmin luettuja tarinoita. Moni tarina luetaan jokaisena jouluna. Osassa niistä aiheena on joulu, osa taas houkuttaa lukijansa muutoin vain toistuvasti äärelleen. Tietyissä tarinoissa on taikaa useammallekin lukukerralle.

Blogissamme on jo kolmena jouluna esitelty tarinoita, jotka vievät lukijansa joulun tunnelmiin – ehkäpä vuodesta toiseen.

Maja Lunden teos Lumisisko toimii 24 lukuisena teoksena vaikka joulukalenterina, mutta tässä vaiheessa joulun odotusta kirjan voi jo ahmia kerralla loppuun saakka. Lumisisko on tarina surusta ja ilosta sekä kaikesta siitä, mitä niiden väliin mahtuu. Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona ei ole joulua koristeltu. Aatolle joulu on erityisen tärkeä, koska jouluna hän täyttää 11 vuotta. Tänä vuonna joulua ei kuitenkaan näytä tulevan. Suru on vallannut Aaton kodin. Mutta sitten Aatto kohtaa Hetan, jonka kotona jokainen huone on täynnä joulun tunnelmaa. Voisiko Heta tuoda joulun Aatonkin kotiin? Kadonnutta jouluiloa, surun keskellä, etsitään myös Catherine Doylen kirjassa Ebenezerinkadun ihme. Kirja on uudelleentulkinta Charles Dickensin Saiturin joulusta, joka on monelle tuttu – erilaisista versioinneista.

Monille tuttu Beatrix Potterin luoma Petteri Kaniini seikkailee Oscar-palkitun näyttelijän Emma Thompsonin kirjoittamassa kuvakirjassa Petteri kaniinin jouluseikkailu. Kaniinien kotona onkin jouluvalmistelut jo täydessä vauhdissa! Kaikenlaisiin joulupuuhiin päästään tutustumaan myös Astrid Lindgrenin jouluisia tarinoita koostavassa teoksessa On hauskaa, kun on joulu: Astrdi Lindgrenin parhaat joulutarinat. Melukylän lasten, Marikin ja Lotan lisäksi kirjassa tavataan Taina Tomera auttamassa mummia. Kirja sisältää myös ensimmäistä kertaa suomennetun tarinan Tonttu valvoo.

Joulurunojen pariin meidät vie Ihan täysi tonttu!: runollinen joulukalenteri. Kirjan runot avaavat ikkunan joulun ihmeelliseen maailmaan. Mukana on tonttuja ja joulutouhua, toivon sanomaakaan ei unohdeta. Blogissamme haastateltu herra Mörkö paljastaa jouluisen lempirunonsa: Nallen joulutervehdys. Hän myös vinkkaa runojen oheen luettavaksi Mauri Kunnaksen jouluiset kirjat Joulupukki, Kaksitoista lahjaa joulupukille, Onnin paras joululahja sekä Joulupukki ja noitarumpu. Näiden kirjojen lukeminen kuuluukin varmasti monen lapsiperheen jouluperinteisiin. Joulupukki ja noitarumpu on katsottavissa myös elokuvana Yle Areenasta, mikäli kirjaston DVD sattuu olemaan varattuna jonkun toisen jouluperinteissä.

Myös Eva Frantzin kirjoittama Ruukin salaisuus sopii joulun odotukseen: kirjassa on 24 lukua, yksi jokaiselle joulukuun päivälle aattoon saakka. Kirjassa Flora ja Floran äiti muuttavat joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita, vaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Matkan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Missä Flora joulunsa joutuukaan viettämään? Tarinaa ei malta lopettaa ensimmäiseen eikä toiseen lukuun. Tässä vaiheessa joulua ei enää onneksi tarvitsekaan. Ruukin salaisuuden tapaan Karin Erlandssonin teos Yöjuna jakautuu 24 lukuun. Jännittävä jouluinen kertomus vie lukijansa junamatkalle yöjunaan. Junassa selviää, että kaikki junassa matkustavat ovat kadottaneet jonkun heille rakkaan. Mutta kuka onkaan lopulta kadoksissa – ja keneltä?

Viimeisimpänä jouluisena lukuvinkkinä blogissa tutustuttiin Timo Parvelan Varjot-sarjaan. Tässä sarjassa Parvela on luonut jälleen maailman, joka koukuttaa lukijansa tiukkaan otteeseen. Aivan pienimmille kuulijoille ei kirjasarjaa iltalukemiseksi kannata lainata; isommat koululaiset taas viihtynevät Peten ja tonttujen parissa varmasti pyhäpäivän jos toisenkin. Toisenlaista Timo Parvelan kynäilemää joulutunnelmaa löytyy Ylen tuottamista joulukalentereista Maukan ja Väykän ensimmäinen joulu (2018) sekä Jäätävä seikkailu (2016). Joulukalenterit johdattelevat vuodesta toiseen niin lapset kuin aikuisetkin joulun tunnelmaan.

Yksi jouluna uusintakierrokselle pääsevä blogissakin esitelty klassikko voisi olla C.S. Lewisin Narnia-sarja. Narniassa tapahtumat ovat mukaansa tempaavia ja muutenkin hurmaavia; keskeisiä aiheita ovat omien virheiden hyväksyminen sekä rehellisyys. Narnian lisäksi joulun lukulistalle voivat päästä jo kerran luetut Ella-kirjat ja Risto Räppääjät, mahdollisesti kymmeniä kertoja luetut Neropatin päiväkirjat sekä vuodesta toiseen ilahduttavat Tatut ja Patut.

Nyt Kanelia kainaloon ja hyvää joulua!

Tontut hiippailevat

Tontut hiippailevat jälleen. Mutta mitä niillä onkaan mielessä?

Jyväskylän kaupunginkirjaston ja Jyväskylän kansalaisopiston joulunodotuksen aloittaa jo perinteeksi muodostunut koko perheen tapahtuma Tonttujen hiippailuja. Vuosien varrella mukana tapahtumassa ovat hiippailleet Jyväskylän kansalaisopiston lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen väki sekä tietenkin Jyväskylän kaupunginkirjaston lasten ja nuorten palveluiden omat tontut. Tänä vuonna Jyväskylän pääkirjastossa hiippaillaan musiikin tahtiin torstaina 8.12.2022 klo 17-19. Nyt saa laulaa joululauluja!

Joululaulujen lisäksi varma joulun merkki on tonttujen ilmaantuminen ikkunoiden taakse. Ne kuulemma pitävät kirjaa siitä, kuka on kiltti – ajatelkaas! Vaan kuinka kävisi joululle, jos tontut itse eivät olisi kilttejä? Jos tontut kurkkisivat ikkunoista, mutta tavoitteenaan heillä olisikin johdattaa ihmisiä pimeyteen, ei joulun rauhaan ja iloon.

Timo Parvelan kirjasarjassa Varjot (Tammi) törmäämme tonttuihin. Kaikenlaisiin tonttuihin. Sellaisiin, jotka ovat kilttejä, mutta myös sellaisiin, jotka haluavat imeä meistä ihmisistä pois kaiken hyvän. Kuinka se on mahdollista?

– Sinä toivot lahjaa, sinä annat lahjan. Sinä saat lahjan, sinä annat lahjan. Niin se menee, sinä toooodella typerä lapsi.
– Eikö se riitä, että on ollut kiltti? Pete hämmästyy.
Tonttu päästää pitkän pärisevän äänen. Pete toivoo, että se tulee hänen suustaan, mutta hajusta päätellen ei tule.
– Mitä minun sitten pitää antaa, jotta Sara paranee? Pete kysyy ääni värähtäen.
– Ei paljon mitään. Vähän vain.
Kuinka vähän? Tai ei sillä väliä. Minä antaisin kuinka paljon tahansa, jos sillä voisi parantaa Saran. Vaihtaisin vaikka osia hänen kanssaan.

Peten ystävä Sara on vaikeasti sairas. Petestä tuntuu, että hän tekisi mitä tahansa parantaaksen Saran. Tontun vaatimus kuitenkin yllättää Peten: Elpiö-tonttu haluaa Peten oman varjon. Pete epäröi, mutta juuri ennen kuin Elpiö livahtaa ulos ikkunasta, hän huutaa: suostun!

Samaan aikaan pohjoisessa, tonttuneuvoston edessä seisoo kaksi tonttukokelasta. Kokelaat pyrkivät tonttukillan täysvaltaisiksi jäseniksi. Tonttukokelaista toisen, Varjonparsija Uuditin, kohtaloon on kuitenkin kirjoitettu ennalta odottamaton luku.

– Varjonparsija Uudit, Sipsetti sanoo maistellen. – Vakooja.
– En minä ole ketään vakoillut, Uudit kuiskaa.
– Et olekaan. Vielä, Kaal naurahtaa.
– Onneksi olkoon, läpäisit kokeen.

Mitä tai ketä Uuditin on määrä vakoilla? Miksi Elpiö haluaa Peten varjon? Ja mikä tärkeintä: missä on Joulupukki?

Elpiö seuraa, kuinka varjopaimenet ajavat kahisevan kuorilauman luolan perällä olevaan aukkoon. Mestarin ruokahalu on yhtä pohjaton kuin pimeys hänen ympärillään on tiivis.
– Joulupukkia ei enää ole, hänen kutsumansa saattue tuhotaan ja kaikki on valmistettu teidän aikaanne varten, Elpiö sanoo ja kumartaa syvään.
– Millä nimellä haluatte itseänne kutsuttavan?
On kuin pimeyden keskellä olisi pimeys, joka sykkii ja laajenee. Sen keskeltä kuuluu kuiskaus:
– Krampus.

Timo Parvela on luonut jälleen maailman, joka koukuttaa lukijansa tiukkaan otteeseen. Pasi Pitkäsen hieno kuvitus lataa kirjasarjan tunnelman täyteen. Aivan pienimmille kuulijoille ei kirjasarjaa iltalukemiseksi kannata lainata, mutta vähän isommat lukijat viihtynevät Peten ja tonttujen parissa varmasti pyhäpäivän jos toisenkin.

Jos sarjan ensimmäiset osat Helähdys ja Auroria on jo luettu, niin kolmanteen osaan kannattaa nyt tehdä varaus. Trillerimäisen fantasiasarjan kolmas osa Krampus ilmestyi juuri, marraskuussa. Trilogian päättävä Krampus paljastaa lukijalle nimensä mukaisesti olennon, joka lietsoo ympärilleen pelkkää pimeyttä. Tuon pimeyden alle peittyvät niin joululaulut kuin kulkusten helinä.

Mutta toivon kipinä palaa. Ja tuosta kipinästä voi syttyä ikuinen valo.

Pimeydestä huolimatta: iloista joulunodotusta 😊!

Viekkaita muurahaisia, puurotaistelu ja äidin etsintää – esittelyssä lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat 2022

Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat vuonna 2022 on julkistettu. Voit tutustua ehdokkaisiin Jyväskylän pääkirjaston Lukupysäkillä – voit siis lukea kirjaa kirjastolla. Kotilukua varten voit tehdä varauksen verkkokirjastossamme. Väliaikainen lasten- ja nuorten Lukupysäkkimme sijaitsee lastenosastolle saavuttaessa portaikon yläpäässä. Tervetuloa tutustumaan! ❤

Ehdokkaina olevista Mustan kuun majatalo ja Valpuri ja vaarallinen aamupuuro -kirjoista voit lukea aiemmista blogeistamme:

Reetta Niemelä & kuvitus Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus) (Tammikuun 3. postaus, ke 19.1.2022)

”Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan.”

Saara Kekäläinen & kuvitus Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi) (Huhtikuun 3. postaus, ke 20.4.2022)

”Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!”

Muita ehdokkaita lastenkirjallisuuden puolelta ovat:

Katja Bargum & kuvitus Jenny Lucander: Myrornas rekordbok / Muurahaisten ennätyskirja (Förlaget / Teos)

Tässäpä lasten tietokirja, joka kertoo kaiken, mitä olet halunnut tietää muurahaisista. Kirjassa on mukavasti esitelty eri muurahaislajeja kertomalla niiden huipputaidoista, kuten vahvin, kauhua herättävin tai viekkain muurahainen. Kuvitus sisältää paljon yksityiskohtia, mutta ei luo levotonta tunnelmaa vaan tukee tekstiä rauhallisesti. Humoristiset puhekuplat keventävät tietokirjaa sopivasti.

Sofia Chanfreau & kuvitus Amanda Chanfrea: Giraffens hjärta är ovanligt stort / Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Schildts & Söderströms / S&S)

Kahden sisaruksen tekemä lastenromaani on tunnekirja isolla T:llä. 10-vuotias Vega asuu Kirahvisaarella isänsä kanssa. Kun Vega yrittää puhua isän kanssa äidistä, vastauksena on jotain epämääräistä. Yllättävät mullistukset sysäävät Vegan seikkailuun, tavoitteena äidin etsiminen.

***

Ehdolla ovat myös nuortenkirjat (nuorten aikuisten kirjat):

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (WSOY)

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi / Mehän vaan mennään siitä ohi (Schildts & Söderströms / S&S)

Näistä ehdokkaista kenties lisää seuraavissa blogeissamme. Pysyhän kuulolla! 🙂

Sankareita onhan heitä

Haluaisitko lukea kirjan, jossa on supersankareita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Tartu silloin jompaankumpaan tai kumpaankin näistä kirjoista:

Sari Peltoniemi on kirjoittanut ja Aiju Salminen kuvittanut kirjan nimeltä Ihmetyttö. Ihmetyttö on Aili Haaksiniemi. Hän asuu tulevaisuuden Suomessa ja kuuluu supersankarien perheeseen, mikä tarkoittaa varsin vilkasta elämää.

Minulla on – – paljon kerrottavaa esimerkiksi supervoimista, sukulaisista, Tursan hienosta kaupungista ja kaikenlaisista merkillisistä tapauksista. Perheeni on nimittäin erikoistunut tapauksiin. Ne tuntuvat seuravan meitä suurena parvena ja putoilevan vuorotellen eteemme. Joskus erehdymme uskomaan, että nyt alkaa rauhallinen ja tapaukseton elämä, mutta se on turha luulo.

Kaikilla Ailin perheenjäsenillä on jokin supertaito. Ailin oma erityiskyky ei ole tullut vielä esiin, mikä on aika kurjaa, kun toisilla on sellaisia taitoja, kuten teräslento, jossa voi syöksyä vaikka betoniseinän läpi tai pelastaa maapallon jättimeteorilta. Mummon synttäreiltä saa alkunsa uusi ”tapaus”, joka vähitellen mullistaa myös Ailin elämän. Joku tahtoo Ailin perheelle pahaa. Kuka ja miksi – ja voiko Aili pelastaa perheensä? 

Peltoniemen kirjassa sekoitetaan hauskasti supersankaruutta ja arkea. Esimerkiksi sankarikin joutuu kutsumaan lapsenvahdin, kun lähtee pelastuskeikalle, tai silittämään viittansa valokuvausta varten. Perheen elämästä kerrotaan Ailin äänellä mutkattomasti, huumoria unohtamatta. Kirjassa tapahtuu paljon, joten se sopii seikkailua kaipaaville, ja samalla pohditaan suuria kysymyksiä esimerkiksi itsetuntemuksesta ja ystävyydestä. 

Supersankarin vermeisiin  hypätään myös Hannele Lampelan kirjassa Paavali Pattinen Supernolo Supersankari. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Paavali, joka elää ihan tavallista elämää. On vähän kurjiakin juttuja, kuten Denise, joka apujoukkoineen kiusaa Paavalia. Ja sitten se kaikkein pahin asia – Paavalin rakas pappa kuolee. Vai kuoleeko? 

Vallan hämäriä asioita alkaa tapahtua ja Paavalille selviää, että hän on supersankarien sukua! Millaista on todellinen supersankaruus? Kun sankarin pukuna on perhosasu ja supervoimana hyvä sydän ja mielikuvitus, onko pahikset mahdollista voittaa? 

Kirjan runsaan ja sarjakuvamaisen kuvituksen on tehnyt Timo Parvelan Kepler-kirjoista tuttu Pasi Pitkänen. Luvassa odottamattomia juonenkäänteitä, ilkeä megapahis sekä sankarillisia tekoja. ”Tosi hyvä kirja”, kehuu 11-vuotias lukija. 

Yön salaisuus

Marraskuun pimeät illat saavat mielikuvituksen laukkaamaan: varjoissa vilahtelee näkyjä, joille ei löydy luonnollista selitystä. Pimeän piiloissa myös kuulee kummia: pienetkin rasahdukset soivat kauhun kaikuina. Blogissa aikaisemmin esitelty Raili Mikkasen teos Suomen lasten kummituskirja sisältää kokoelman helppolukuisia kummitustarinoita, joilla mielikuvitusta voi vielä vähän ruokkia. Kirjan tarinoilla voi pelotella muita – ja itseään. Erityisesti pimeässä.

Teoksen Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja kansikuva
Teoksen Karmeat taruolennot kansikuva

Helpotusta pahimpaan kammotukseen tarjoaa tietenkin tieto. Teoksessa Karmeat taruolennot kerrotaan puistattavaa tietoa ja karmivia faktoja, mutta myös erilaisten uskomusten taustoja. Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja johdattaa tutustumaan maailmanhistorian pimeisiin voimiin, mutta herättää lukijansa myös pohtimaan, mikä niiden todellinen rooli ihmisten elämässä onkaan.

Joskus voi kuitenkin houkuttaa siirtää tieto syrjään ja lumoutua tarinoista, keskittyä kauhun väristyksiin, sukeltaa yön salaisuuksiin. Silloin voi lukea vaikkapa hereisistä.

Oletko joskus pelannut tietokoneella peliä, jossa taistellaan pelottavan näköisiä olentoja vastaan? Juuri kun luulit listineesi olennoista viimeisen, nurkan takaa ilmestyykin kaksin verroin lisää. Taistelun kruunaa pimeästä ilmaantuva kauhu. Olennoista suurin, jota kukaan ei tunnu koskaan voittavan.

Siri Kolun kirjassa Yön salaisuus Leo ajautuu juuri tällaiseen taisteluun, mutta Leo ei taistele tietokoneen näytöllä, vaan tosielämässä, keskellä yötä.

Muistatko ne vuodet, kun isäsi ja äitisi peittelivät sinut nukkumaan, lukivat satuja ja lopuksi sanoivat, ettei mörköjä ole olemassa? Uskoithan heitä? Uskotko vieläkin?

Leo on tähän asti nukkunut yönsä hyvin. Yhtenä myöhäisenä iltana Leolle kuitenkin paljastuu, että äidin ja isän turvallinen jutustelu keittiössä onkin pelkkää lumetta – jutustelu kuuluu nauhoitteelta. Missä äiti ja isä oikein olivat? Ulkonako?

Yö oli hiljainen. Se tuntui pidättävän hengitystään. Tämä hiljaisuus sai minut pysähtymään suoraan ulko-ovelle. En ollut enää varma, oliko vanhempien seuraaminen niin hyvä idea.

Lopulta Leo löytää äidin ja isän. Mutta samalla hän löytää jotain muuta. Jotain pelottavaa.

Leolle selviää, että mörköjä todellakin on olemassa. Ne vaanivat meitä joka yö. Vain äidin ja isän väsymätön taistelu pitää möröt erossa autuaan tietämättöminä nukkuvista lapsista.

Nyt kun Leokin on herännyt, ei hän enää voi nukkua tietämättömän unta. Hänenkin on aloitettava taistelu hereisiä vastaan. Aivan helppoa se ei ole, mutta vähitellen Leo löytää sisäisen soturinsa. Tätä taistelua Leo ei aio hävitä! Lumin – Leon pikkusiskon – on saatava nukkua rauhassa! Vaan miksi Leidi, hereisistä suurin, tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut juuri Leosta?

Kadun sitä, etten oikeasti opetellut kakkosaseen käyttöä kunnolla silloin, kun minulla oli rauhallisia päiviä. Ajattelin, että minulla olisi aikaa.

Kadun sitä, etten uskaltanut kunnolla ajatella, mitä Leidi minulle yritti viestiä.

Siri Kolun Taika Taksisessa kuvattiin lähiönoitia. Hereisissä saman tyyppiset kuvaukset, tällä kertaa hereisistä, on kirjoitettu Muistiin. Muisti on Mädäntuoksuinen Urkintamateriaali & Infopaketti Sydänyön Törkeistä Inhotuksista. Muistista löytyy kuvaukset muun muassa Morfeista, Vasalleista ja Joukko-taistelijoista. Jokaisella hereisellä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa – aivan kuten meillä ihmisilläkin.

Yön salaisuus aloittaa lasten uuden kauhusarjan Hereiset. Kirjan pelimaailmoistakin tuttu lähestymistapa mörköihin voi pelottaa, mutta sen tuella voi myös asettaa omat pelkonsa turvallisiin raameihin.

Valoisia tarinoita / Stories full of light

Pääkirjastolla vierailee syksyn ja kevään mittaan useita tet-harjoittelijoita. Tällä kertaa harjoittelijat osallistuivat blogin kirjoittamiseen. Innoituksena heillä oli Valon kaupunki -tapahtuma, jota vietetään myös pääkirjastolla 29.9.-8.10.

Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Lyhtyjen maa on runoseikkailu, joka sijoittuu syksyn tunnelmalliseen aikaan. Kirjassa puutarhan väki kerääntyy yhteen seikkailuun, joka johdattaa heidät puutarhan salaperäiseen maailmaan. Kiiltomato-karnevaaleihin kokoontuu pitkänokat yhdessä lepattajien, kruunupäisten kotiloiden ja monien muiden erilaisten otusten kanssa. 

Kahlaa kullassa, kerää kokoon lehdet ja tähdet ja kuutamoyö!

 Mitä tapahtuukaan, kun astuu puutarhan portista sisään.

Ovi on raollaan, astu siitä! Sen takana odottaa lyhtyjen maa.

 Tai mitä tapahtuu, kun tuli jonka ympärillä väki on viettänyt pimeää yötä, sammuu.

Kirjan lyhyet runot johdattelavat seikkailuun, jota tunnelmallinen kuvitus täydentää. Kirja sopii hyvin syksyyn ja etenkin Valon kaupunkiin, joka tuo Jyväskylään aina niin kauniisti valoa ja syksyn tunnelmaa pimeinä iltoina. Kirja on suunnattu alle kouluikäisille, jotka varmasti nukahtaa näiden pienten runojen myötä. 

Kiitos vinkistä Amalia!

***

Tuula Pere’s The shoemaker’s splendid lamp (illustrations by Georgia Stylou, translation by Päivi Vuoriaro) is a classical, touching, hopeful and reflective children’s book, though I think people of all ages can also learn from it.

The story tells of a shoemaker a long time ago. He had a big family who lived in a cottage near a lake in the best spot in the whole village. The shoemaker made beautiful shoes and was very precise with his work. The villagers appreciated his work as “A better shoemaker would be hard to find”, but the money he was paid wasn’t enough to feed himself and his family. They didn’t have enough money or bread and to worsen the situation his youngest son Aron was very unwell and had been having a really bad cough. The shoemaker was very pained to watch Aron go through each coughing fit and he was doubtful of Aron making it through the gloomy and cold winter.

The shoemaker had a faintly lit workroom in which Aron would sit by his side, helping the shoemaker while he made the shoes. Everyday the room became darker and the lamp could no longer illuminate the room. They discussed getting a new lamp because the shoemaker needed the light for work and Aron needed a new lamp because of its light (with the light Aron believed he would recover):

But with enough light, I will recover. And by next summer we will go fishing together again.

Autumn passed with the shoe maker working through it. He made new shoes and repaired the old ones. He prepared to go to the Christmas market with his wages. The horse and sleigh were ready to go with a bag of boots for the shoe seller and plenty of food to eat on the way. Aron was still sick but he wanted to go, his mother didn’t want to go but she agreed. The ride to the christmas market was very jolly, carols were sung and whenever Aron’s coughing started his dad soothe Aron’s cheek and gave him a lozenge. The shoemaker decided to buy a bright lamp at the market and Aron was excited at the news:

With The light, I will see summer Arrive!

There were many people in the market and after the boots were delivered, they shopped for a lamp. Aron then saw a very beautiful lamp and though it was expensive they decided it was the lamp they needed. They got home and the lamp was hung, the lamp lit up every corner of the room, now the shoe maker could work longer hours and the children could do their chores and homework. Aron for the first time in a long time felt warm in his chest and he basked in the warm light from the lamp, he was now sure he would get better.

The wealthy neighbour visited the shoe maker’s house and was fascinated by the lamp. He offered to buy the lamp but the offer was rejected because “we have many uses for the lamp”. The weather was still very cold and it was early spring. Aron became very ill again. They were running out of money and lamp oil and the shoemaker and his wife began worrying. The neighbor came around to ask for the lamp for a huge amount of money but Aron softly whispered “without its light, I will not see next summer”. The neighbor left the house furiously but as he left instead of the lamp he thought of Aron’s feverish face.

By the next night Aron’s fever became worse. Suddenly the neighbour came again, the shoemaker and his wife decided to say no to the neighbour again but the shoemaker was more hesitant than his wife. His wife saw the lamp as their only hope but the shoemaker thought it was useful as there was no oil to fill it. As the door opened the neighbour said “I have bought something for a little Aron”. The shoemaker blinked and he was surprised to see lamp oil. As the shoemaker gratefully accepted the lamp oil, Aron opened his eyes and uttered:

Thank you…i’ll be fine now. I promise.

Aron went back to sleep and the shoemaker reignited the lamp to shine brightly in the cottage. Around Easter, the snow began to melt and Aron’s fever was gone and his cough was subsiding. The oil lamp continued to shine but with the sun now shining the lamp was not needed anymore during the day. The shoemaker was now content and he made new boots for Aron. Aron was now as healthy as his other siblings and the events of winter have become a memory. At the end Aron got his wish and he went fishing with his dad.

The shoemaker’s splendid lamp shows the importance of love, light, warmth, hope, selflessness and kindness. The story was about a shoemaker, his sick son and his family, who have had tough life situations and they endured and made it through.  Though the shoemaker and his wife knew Aron might not survive, they worked together to get him to live. Aron also had hope in himself and in the light that the light would always give him warmth. The neighbour’s selflessness and kindness was what saved Aron, maybe Aron would have slept during that night and he would wake up because there was no warmth. 

Kiitos vinkistä / Thank you for your thoughts Dorcas!

Leijonankesyttäjä

Leijonat nousevat takajaloilleen ja alkavat karjua toisilleen.

– Rrrääääyhh! Sinä et taaskaan ajattele muista kuin itseäsi! – Murrrrrrrr! Myäääääär! Ja sinä et ajattele yhtään mitään!

Ollaan sirkuksen areenalla. Leijonankesyttäjä Pipsa Hurjisto loikkaa esiripun takaa areenalle ja karjaiseen niin, että yleisökin säikähtää.

– Lopettakaa! – Ei saa räyhätä!

Leijonat rauhoittuvat.

Pipsa on maailman pienin leijonankesyttäjä. Hän on työskennellyt leijonankesyttäjänä niin kauan kuin muistaa. Pelkoa hän ei tunne lainkaan. Hän harjaa raateluhampaita, vahaa suuria tassuja, vie karvanaamat puistokävelyllekin aivan yksin. Ja joka päivän Pipsa vahtii, että leijonat menevät ajoissa nukkumaan, syövät myös pahaa ruokaa ja noudattavat ruutuaikoja. Kuulostaako tutulta?

Vaan eräänä päivänä, kun Pipsa astuu vuorollaan areenalle, tapahtuu kummia.

Pipsa vetää verhon sivuun ja pomppaa estradille. Hän avaa suunsa. Sitten pitäisi kuulua hirveä karjaisu, joka pelästyttää leijonat ja saa katsojien korvalehdet lepattamaan ilmavirrassa. Mutta on aivan hiljaista.

Pipsan kurkusta ei lähden pienintäkään pihahdusta. Mikä neuvoksi?

Lääkärin mukaan kyse on uupumuksesta. On levon aika. Yhdessä leijonien kanssa Pipsa alkaakin puuhata muuttoa kansallispuistoon. Kun kaikki on kotona pakattuna, muistaa Pipsa, että hän ei saa lähteä mihinkään kertomatta vanhemmilleen. Silloin olohuoneesta kuuluu karjuntaa. Eikä tällä kertaa ole kyse leijonista.

-Sinä et taaskaan ajattele muita kuin itseäsi! äiti huutaa. – Ja sinä et ajattele mitään! isi karjuu takaisin. Pipsa työntää oven auki. – Ai Pipsa, mitäs sinä? isi kysyy.

Käy ilmi, että Pipsa Hurjisto pelkää vain yhtä asiaa. Hän pelkää vihaisia ja huutavia aikuisia. Hän pelkää niitä joskus niin paljon, ettei hänestä lähde pihahdustakaan.

Katriina Rosavaaran kirjoittama ja Silja-Maria Wihersaaren kuvittama kirja kertoo oivaltavasti yhden lapsen näkökulman vanhempien riitoihin. Riidat voivat olla väsyttäviä, jopa pelottavia – myös hurjimmille leijonankesyttäjille.

Prinsessan elämää

Haluaisitko prinsessaksi? Se käy yksinkertaisesti:

– – hän asui omassa saaressaan ja oli sen prinsessa,

sillä prinsessaksi tullaan olemalla yhdessä paikassa niin kauan,

että tuntee paikan ihan kokonaan.

Camilla Mickwitzin kuvittamassa ja Tuutikki Tolosen kirjoittamassa Saariston prinsessa -kuvakirjassa (Tammi 2022) päähenkilö Marilii on oman saarensa prinsessa. Hän ui ja soutaa, puuhastelee pihapiirissä, kantaa vedet, maalaa mökin, ihmettelee luontoa. Seurana on Martti-kissa.

Eräänä päivänä hänen valtakuntaansa ui kiltti poika, jonka nimi on Pekka. Pekan kanssa pidetään merijuhlat, tehdään arkiaskareita sekä laajennetaan mökkiä. Vaan Pekan sydämessä asuu kaipaus päästä seikkailemaan.

– Haluatko lähteä mukaan? Pekka kysyi, mutta Marilii pudisti päätään.

Minun pitää hoitaa valtakuntaa ja Marttia, hän sanoi. – Sitä paitsi minä haluan katsella, mitä kaikkea täällä tapahtuu.

Niin Marilii jää saareensa, kun levoton Pekka porhaltaa maailman merille. Vuodenaikojen vaihtelu ja arjen toimet täyttävät Mariliin päivät, ja hän unohtaa ikävöidä miestä. Välillä Pekka palaa, kunnes aava ulappa kutsuu taas. Mariliin elämä asettuu uomiinsa, vaan itsenäisyydestään huolimatta hän taitaa sittenkin kaivata Pekkaa…

Camilla Mickwitz (1937-1989) oli arvostettu suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Saariston prinsessa -kirjassa julkaistaan nyt ensi kertaa hänen 1980-luvulla tekemänsä saaristo-aiheinen kuvitus, johon on kirjoittanut tekstin palkittu kirjailija ja sanataideopettaja Tuutikki Tolonen. Lisää kirjan tekijöistä kustantajan verkkosivuilla.

Tolonen on kirjoittanut Mickwitzin kuviin herkän humoristisen ja syvällisen tarinan rakkaudesta, uskollisuudesta ja vapaudesta. Marilii on nykyaikainen prinsessa, joka pärjää vallan hyvin yksin. Vaan saavat itsenäisetkin kaivata ja odottaa ja rakastaa. Tolosen kertomus nostaa arvoon arkisen, pienen elämän, jossa ei näyttäisi tapahtuvan paljoa ja ihmeellistä, mutta joka on rikasta ja täyttä elämää. Seikkailuunkin on lupa lähteä ja palata ryvettyneenä ja kolhittuna. Sellaista on elämä.

Miten kaunis valtakunta. Miten kaunis saari, miten kaunis mökki, miten kaunis koko elämä.

***

Jyväskylän pääkirjaston Satuhuone Peukaloisessa on 23.9.-31.10.2022 sadun säihkettä ja värien voimaa, kun Lapsuutta etsimässä – Camilla Mickwitzin värikäs maailma -kuvitusnäyttely saapuu iloksemme. Näyttelyn kuvat kuuluvat Lastenkirjainstituutin kuvitustaiteen kokoelmaan ja ovat Mickwitzin Jason-, Emil ja Onni- sekä Saariston prinsessa -kuvakirjoista. Tervetuloa ihastumaan!

Myös Kulttuuritalo Villa Ranan kahvilassa sekä Jyväskylän taidemuseolla (aina 15.1. saakka) on samaan aikaan esillä Mickwitzin taidetta (tarkista aukioloajat sekä mahdolliset pääsymaksut). Lisää lasten kulttuuritapahtumia löydät Lasten Lystin verkkosivuilta.