Lukuhetkiin vauhtia kesäkampanjasta

Lähde mukaan lukujengin matkaan! Tänä kesänä tarinativoliin on tullut uusi hieno laite: Lukumaailmanpyörä eli LMP. Laite saadaan toimimaan, kun haet kirjastosta oman LMP-julistepohjan ja lainaat kirjastosta kirjoja. Joka lainakerrasta saat mukaasi myös lukujengihahmon, jonka voit koristella tai värittää ja liimata sen maailmanpyörään. Maailmanpyörän koriin voit kirjoittaa, mistä kirjasta pidit eniten.

Lukujengin tarinan voit lukea osoitteessa www.lukujengi.fi. Jyväskylän kirjastoissa kampanja on käynnissä 1.6.-31.8.2023.

Alle kouluikäiselle, 1.-3. -luokkalaisille ja 4.-6. -luokkalaisille on kirjavinkkejä, joita lukemalla voi lukujengin koota matkalle maailmanpyörään. Nuo kirjavinkkilistat löydät lähimmästä kirjastostasi lastenosastolta. Voit valita myös muun kirjan.

Kuvakirjaesimerkki: Ylva Karlssonin ja Erika Kallasmaan Nuku nyt, Viljo! (käännös Tiina Erkintalo, Etana Editions 2022)

Viljolla on nukkumaanmenoaika, ja isä auttaa Viljoa nukahtamaan. Viljo ei haluaisi nukkua, kun koskaan ei tiedä, jos vaikka krokotiili tai kummitus tulee yöllä yllätyskäynnille. Onhan se nyt aivan mahdollista, vai kuinka? Ja kestävätkö isän hermot? Lue kirja loppuun ja saat sen tietää.

1.-3. -luokkalaisille kirjavinkkinä on Oona Kivelän Kukkumuu – tarinatreeniä jokaiseen päivään (kuvitus Heini Elokoski, valokuvat Antti Rintala, Tammi 2022)

Kun kirjan kirjoittaja Oona oli itse pieni, hänen isänsä antoi Oonalle lempinimen Kukkumuu. Tuo lempinimi on nyt käsite, jonka avulla kirjan temput onnistuvat. Mitkä temput? Kirja koostuu viikonpäivien mukaan kulkevista lyhyistä ja hauskoista treeneistä ja tarinoista, jotka tuovat treeneihin ihan uutta eloa. Treenit ovat vaiheittain kuvitettuja, joten niiden seuraaminen onnistuu helposti.

4.-6. -luokkalaisille kirjavinkkinä on Giovanni De Gregorion & Alessandro Barbuccin: Sisarukset Grémillet -sarja (käännös Jouko Ruokosenmäki, Story House Egmont Oy Ab 2022)

Tämä kolmiosainen kirjasarja on aivan ihastuttava, sillä kuvitus on niin upeasti toteutettu. Vaikka aloittaisi sarjan toisesta osasta, pääsee sisarusten elämään mukaan ihan hyvin. Toisessa osassa Cassiopéen ihastus sisarukset pääsevät ranskalaisella maaseudulla isoäitinsä luokse viettämään kesälomaa. Mitä sisarusten loma tuo tullessaan? Jännittäviä juonenkäänteitä on luvassa.

Entä jos kirja, jonka haluaisin lukea, ei ole kirjaston hyllyssä paikalla?

Jos haluamasi kirja ei sillä hetkellä ole saatavilla kirjaston hyllyssä, voit helposti tehdä varauksen verkkokirjaston (www.keski.finna.fi) kautta. Tarvitset vain kirjastokortin numeron ja pin-koodin sekä laitteen, jolla kirjaudut verkkokirjastoon.

Kun olet kirjautunut tunnuksillasi sisälle, hae kirjan nimellä tai tekijän nimellä haluamasi kirja. Tämän jälkeen paina kohtaa Varaa teos, valitse kunta tai seutu ja noutopaikka, josta kirjan noudat, minkä jälkeen kirja on sinulle varattu.

Maltathan odottaa, kunnes saat noutoilmoituksen joko tekstiviestillä tai sähköpostilla, ja sitten voit hakea kirjan kirjastosi varaushyllystä. Viestissä on mukana henkilökohtainen numerosarja, jonka avulla löydät kirjan hyllystä. Ja sitten pääset tekemään lukumaailmanpyörää!

Lukujengistä kirjoitti harjoittelijamme Iris

Lukuideat lopussa? Täältä pesee!

Siintääkö lukudiplomin selätys näköpiirissä? Vielä kirja tai pari puuttumassa? Näillä vinkeillä nappaat lukumestarin tittelin!

Take the highway – Pikakaistan kautta
Mitä vähemmän sivuja, sen nopeammin kirja on luettu ja koet onnistumisen kokemuksen. Voilà!

Mika Wickström & Mari Ahokoivu: Totti ja futiskoira (Lukupalat-sarja)

Merja ja Marvi Jalo, Reetta Niemensivu: Kummituskeppari (Onnenkepparit-sarja)

Joonas Tolvanen & Janne Kukkonen: Kultaisen tikarin salaisuus

Isomman alaluokkalaisen makuun: Tuula Kallioniemi: FC Wannaplay -kirjat

Trust the man – Luota Parvelaan
Keski-Suomen lahja maailmalle, Timo Parvela viihdyttää lukijoita pilteistä puolituisiin. Hauskat ja sopivan jännät tarinat kiehtovat vuodesta toiseen. Lempikirjailija voi toki olla joku muukin, myönnettäköön. 😊 Hyväksi havaittu kirjailija tai kirjasarja vauhdittaa lukemista: sarjoihin kannattaa siis koukuttua.

Timo Parvela & Mari Luoma: Melkein mahdoton tehtävä -sarja

Why not read the pic – Kuva kertoo (melkein) kaiken
Lasten lukuromaaneissa on nykyään paljon kuvitusta keventämään tekstiä. Valitse jokin näistä.

Roope Lipasti: Lätkä-Lauri ja maajoukkuematsi

Riina & Sami Kaarla & Anders Vacklin: Bitti ja moodi

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille (osat 1-7)

Miina Supinen & Anni Nykänen: Tulta ja mehujäätä (Rosmariini-sarja)

Taskarit kunniaan! Jotta lukeminen lähtisi lentoon, voi hyvin aloittaa sarjakuvista. Sarjakuvia väheksytään turhaan, ne voivat olla portti pitemmän tekstin luo (sitä paitsi pomppivien puhekuplien lukeminen ei välttämättä ole helpointa hommaa) ja niitä on mukava mutustella välipalaksi ”vakavan kirjallisuuden” ohessa. 😊 Sarjakuvista oppii myös kuvan lukutaitoa.

Gijé & Carbone: Pandorientin maailma ( Soittorasia-sarja)
Fairbairn, Assarasakorn/suom. Ruokosenmäki: Kuonokamut-sarja

PS. Kuvakirjoja voi myös lukea hyviiin pitkään, noin 120-vuotiaaksi. 😊 Hyvällä kuvakirjalla on paljon sanottavaa myös koululaiselle. Kuvien ja sanojen välillä voi olla ristiriita tai kuva kertoo enemmän kuin sanat.

Make it interesting – Karista tylsyys
Harrastatko pallopelejä, ratsastusta tai vaikkapa geokätköilyä? Kiinnostaako hyytävä kauhu? Tai nauruhermoja kutkuttava tarina? Ehkäpä hyvä luettava löytyykin aihepiirin perusteella.

Widmark & Maxén/suom. Outi Menna: Hirviöakatemia, Nelli Rapp -sarja (huom! uusi kuvitus)

Jack Meggitt-Phillips: Hirviön paluu (Hirviö ja Helmikki -sarja)

Jessica Townsend: Morriganin koetukset (Nevermoor-sarja)

James Campbell & Rob Jones /suom. Ulla Selkälä: Hullunhauska jalkapallo

Knowlegde is power – Tieto(kirjat) on valtaa
Kirjaston hylly notkuvat tietoa asiasta, jos toisesta. Lasten tietokirjoissa on runsaasti kuvitusta ja tekstiä sopivassa määrin (kirjan voi myös jättää kesken, jos tietoa on liian tuhdisti 😉).

Hurme & Ravantti: Söpöt lemmikkijyrsijät (Tietopalat)

Eri kirjoittajien Tietopalat-sarja tarjoilee dataa sopivan lyhyinä tekstikappaleina esimerkiksi lemmikeistä, roboteista, taruolennoista ja avaruudesta.

Rönkä, Lilley & Sarell: Lepakon vuosi

Hannu Laakso: Me lintuset

(PS. Kirjoittaja-valokuvaaja Laakson voit tavata livenä Jyväskylän pääkirjastolla pe 9.6.23 Tiesitkö että…? tietokirjatapahtumassa, joka on osa LystiKylä-lastenfestivaalia.)

Kuvakirjavinkkejä aikuisille 

Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa, lukemisen yhteistä juhlaviikkoa. Viikon teema on Lukemisen monet muodot. Teemaviikkoon sopii mainiosti kertoa lukuprojektista, jonka myötä oma lukemiseni on saanut uusia, ilahduttavia muotoja. Mistä oikein on kyse? 

Oikeastaan alun perin on kyse organisaatiomuutoksesta. Or-ga-ni-saa-ti-o-muu-tos. Kääk, miten kuivakka sana! Sillä voi kuitenkin olla yllättäviä herkullisia sivuvaikutuksia. 

Kun kirjaston asiakaspalvelua keikautettiin niin, että kaikki tekevät vuoroja myös lastenosastolla, huomasin, etten ole ajan tasalla uusista lastenkirjoista niin hyvin kuin haluaisin olla. Olen aikuistenosaston kirjastonhoitaja eikä minulla ole omia lapsia. Törmäsin lastenkirjoihin ihan liian harvoin. 

Päätin kokeilla hypätä aluksi kuvakirjojen maailmaan ja lukea vuoden 2022 aikana vähintään yhden kuvakirjan kuukaudessa. Huvikseni ja omaksi ilokseni, työhyöty tuli vasta niiden jälkeen. Onnistuin tässä pienessä henkilökohtaisessa lukuhaasteessani ja luin vuodessa kolmetoista kuvakirjaa. 

Lukemistani kirjoista esimerkiksi nämä sopivat mielestäni erinomaisesti myös aikuisen luettavaksi: 

Tomi Kontio (kirjoittaja) ja Elina Warsta (kuvittaja): Koira nimeltään Kissa -kirjat 

Katri Tapola ja Sanna Pelliccioni: Tuulen myötä 

Jani Toivola ja Saara Obele: Poika ja hame; Poika ja perhostunne 

Ilja Karsikas: Yksisarvinen 

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Lappukaulatyttö  

Reetta Niemelä ja Eri Shimatsuka: Kettu ja hiljaisuus 

Maija Hurme: Kaikki löytämäni viimeiset 

Suosittelin Maija Hurmeen Kaikki löytämäni viimeiset -kirjaa myös kuusikymppiselle äidilleni, ja hänkin ihastui siihen. Kaikki löytämäni viimeiset on runollisen lempeä kuvakirja, jossa lapsi keräilee viimeisiä asioita. Viimeinen pipopäivä ennen kevättä, viimeinen suklaapala pöydällä, palapelin viimeinen puuttuva palanen ja viimeiset hyvästit ovat yhtä isoja kokemuksia. Sekä haikeuden että onnellisuuden sävyillä maalattuja. 

Kuvakirjojen lukeminen toi arkeen uutta iloa ja leikkisyyttä, herätteli mielikuvitustani ja luovuuttani. Kuvakirjoja lukemalla pääsin nauttimaan hienoista värikkäistä kuvituksista, opin kuin huomaamattani paljon uutta lastenkulttuurista ja sain tuoreita eväitä kirjoista juttelemiseen läheisten lasten kanssa.  

Niin hauskaa oli, että jatkan lastenkirjojen lukemista tänä vuonnakin. Aion kurkata kuvakirjojen lisäksi lastenromaanien ja lasten tietokirjojen hyllyihin. Saapa nähdä, mitä jännää niistä löydän. 
 

Anna, pääkirjaston aikuistenosasto 

Ps. Vinkki! Lastenkirjoja on mukana myös kirjaston Aikuisten lukudiplomissa.

Tarinoita tähtien takaa

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa…

Viime aikoina Star Wars -galaksi ei ole tuntunut niin kovin kaukaiselta: Mandalorian, Boba Fett ja Andor ovat lentäneet olohuoneisiin suoratoistopalvelun kautta. Osa hahmoista on saanut myös kirjallisia vastineita, jotka seikkailevat kuvakirjoissa ja lastenromaaneissa alkuperäissarjojen tapahtumissa ja maisemissa. Tuttu teema saattaa houkutella tarttumaan kirjaan ja hurahtamaan lukemisen makuun. Nappaapa tästä vinkit ison alakoululaisen tai nuoren yläkoululaisen galaktiseen lukukokemukseen!

Lastenromaaneiksi luokitellut kirjat The Mandalorian Seikkailu alkaa ja Ulkokehän vaeltajat (julkaisijana Tammi) kertovat sarjan kahden ensimmäisen kauden tapahtumat. Ne on muokannut romaaniksi Joe Schreiber tv-sarjan käsikirjoituksen pohjalta. Alkuperäiskirjoittajat ovat Jon Favreau, Dave Filoni, Christopher Yost ja Rick Famuyiva.

Tapahtumat saavat alkunsa, kun palkkasoturi ja avaruuden yksinäinen ”cowboy” Mandalorian ottaa palkkion toivossa vastaan uuden tehtävän. Hänen on etsittävä kohde, joka tulee toimittaa maksajalle. Yllättäen kohde ei olekaan raavas olento tai arvokas esine vaan lapsi. Koko tilanne vaikuttaa oudolta. Tehtävä on tehtävä, mutta voiko Mando jättää lapsen epäilyttävän joukkion käsiin?

Kirjat ovat juoni- ja tapahtumavetoisia, kuten sarjakin. Jos kaipaa seikkailua, toimintaa ja taistelua, niin niitä kyllä piisaa. Aseet räiskyvät, nuolet lentävät ja nyrkki osuu. Kirjassa on runsaasti brutaalia meininkiä, mutta sillä ei jäädä mässäilemään, tosin sitä ei myös juurikaan kyseenalaisteta tai mietitä sille vaihtoehtoja. Maailma on raaka ja uskolliset liittolaiset kullanarvoisia. Pehmennystä tuo suloinen ja viaton lapsi, jolla tuntuu olevan kuitenkin enemmän yllätyksiä takataskussaan kuin aluksi arvaisi.

Tuoko romaani jotain lisäsyvennystä Mandalorian-hahmoon? Mandalorian-tv-sarjassa ei paljon suorasanaisesti pohdiskella tuntemuksia ja syntyjä syviä, vaikkakin kirjassa hieman enemmän avataan Mandon ajatuksia. Ehkä romaanien kirjoittajalle ei ole kovin paljon suotu liikkumavaraa. Paljon hahmon sisäisestä elämästä jää päättelyn varaan tai on luettava rivien välistä. Onko se osa hahmon viehätystä – hieman jäykällä, ”kivikasvoisella” taistelijalla onkin oikeasti kultainen sydän, joka ei ilmene niinkään suurin sanoin vaan suurin teoin. Toki herkkiäkin hetkiä on luvassa. Mahdollisuuksia ja aineksia syvälliseen ja koskettavaan draamaan olisi, harmillista että ne jäävät actionin jalkoihin.

Lasten tietokirjoja ihan kaikille

Pirkanmaan ja keski-Suomen (PiKe) kirjastojen yhteinen alueellinen kehittäjäkirjasto (Ake) Tampereen kaupunginkirjasto järjestää vuosittain henkilökunnalleen suunnatun Kirjakutsut-koulutuksen. Kirjakutsuilla PiKe-kirjastojen ammattilaiset esittelevät yhden vuoden aikana julkaistuja lasten ja nuorten kirjoja laidasta laitaan. Vuoden 2023 tammikuussa järjestetyssä koulutuksessa esittelyssä olivat vuonna 2022 julkaistut, kirjastoihin hankitut kirjat. Jyväskylän kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Katri esitteli kutsuilla lasten tietokirjoja. Tallenne esittelystä löytyy Kirjastokaistalta. Kurkkaapa sinne! Kaikki tallenteella esitellyt kirjat kuvauksineen löydät myös Keski-kirjastojen verkkokirjastosta. Alla pari omaa suosikkiani listalta.

Natalia Salmelan teoksessa Raha: missä se kasvaa ja mihin se katoaa? (WSOY) selviää, että raha ei kasvakaan puussa. Sen sijaan raha asuu pankissa, jossa rahanhoitajat opettavat rahalle erilaisia temppuja, jottei se jää yksinäiseksi. Kirjassa myös kerrataan rahan historiaa ja pohditaan yhdessä, mitä palveluja veroilla meille tuotetaan. Vieraaksi ei siis jää verokarhukaan – joka kuulemma on kiltti ja pörröinen. Aivan normaalista karhu verokarhu ei kuitenkaan ole: verokarhu ei nuku normaalin karhun tavoin talviunta. Joku saattaisi jopa toivoa, että verokarhukin joskus silmänsä ummistaisi, mutta onneksi se on töissä koko vuoden. Sen vastuulla nimittäin on, että jokaisella Suomessa on koti ja ruokaa. Vaan mitä eroa onkaan lamalla ja laamalla?

Tittamari Marttisen Haaveiden huvila sopii takakannen kuvauksen mukaan jokapäiväisiin sanaseikkailuhin – ja siinäpä jo pari hienoa, pitkää sanaa seikkailujen alustaksi: jokapäiväinen sanaseikkailu. Kirja onkin sanataideopas ja lastenkirja yksissä kansissa.

Kirja kertoo Tuiskusta, mutta myös lukijasta itsestään.

Kuka sinä olet?
Millainen sinä olet?
Mistä pidät?
Kerro tai kirjoita!

Tuisku asuu Haaveiden huvilassa yhdessä Omppu-koiransa kanssa. Huvilassa on hupihuone, jossa keksitään arvoistuksia ja vitsejä – tietenkin!

Miksi itikka nauraa ensilennollaan?
Kaikki taputtavat.

Miten hirviölle pitää puhua?
Aika kaukaa.

Talon ikkunasta näkyy kaikenlaista. Kiikarilla näkyy vielä kauemmaksi. Mitä kaikkea ikkunasta näkyykään?

Pidä kaikki aistit valppaina!
Silmät ja korvat
nenä ja suu
sormet ja kädet
katsele ja kuuntele
haista ja maista
ja tunnustele –
miltä maailma tuntuu?

Pinja Meretojan kirjassa Aikamatka: miten telefoonista tuli älykäs (Tammi) vieraillaan vanhan tavaran liikkeessä. Liikkeestä löytyy valtava määrä kaikkea jännää: vanhoja kirjoja, kamera, lamppuja sekä vempaimia, joita et välttämättä edes tunnistaisi. Keksintöjen aikajanalta löytyy tuttuja juttuja, kuten televisio, mutta myös vähän tuntemattomampia, kuten fonografi. Äänentoiston historiaan paneutuvalla aukeamalla kerrotaan, että fonografi keksittiin itse asiassa puhelimen innoittamana. Fonografilla onnistuttiin tallentamaan jopa kaksi minuuttia musiikkia, ja sama laite pystyi myös soittamaan tallentamansa äänet kuulijoille. Millaisella laitteella tänä päivänä musiikkia kuunnellaankaan?

Leluvaalit kirjastossa

Tänä keväänä Suomessa järjestetään eduskuntavaalit. Myös moni kirjastoista toimii vaalien ennakkoäänestyspaikkana. Tänä vuonna lapsetkin pääsevät ennakkoäänestyspäivinä äänestämään Jyväskylässä, kun leluvaalit käynnistyvät. Lisätietoa kirjaston leluvaaleista verkkokirjaston tapahtumasivuilla.

Leluvaaleissa lapsille on toki tarjolla ihan omat ehdokkaansa. Alla ihanat ehdokkaamme sekä heidän lukuvinkkinsä pienille lukijoille.

Pohdinnan tueksi voit lainata kirjastosta myös luettavaa. Alla muutama lainavinkki mukaan yhteisiin keskusteluihin vaikuttamisesta ja demokratiasta.

Viidakon väki ja versova kapina surisee ja pörisee. Valtava parvi kimalaisia muuttaa viidakkohuvilan puutarhaan, koska muualta ei enää tunnu löytyvät kukkia. Tuulenpään kaupungista puuttuvat yhä puistot, vaikka kaupungintalolla ollaan ongelmasta oltu jo pitkään tietoisia. Nyt tarvitaan toimintaa puheiden sijaan, jotta asiat muuttuvat. Vaan mitä kaikkea muutos vaatiikaan? Ja onko kaikki toimet sallittuja tai edes järkeviä?

Me olemme kaikki erilaisia… Tärkeintä on, että opimme toinen toisiltamme ja löydämme ratkaisuja, jotka tekevät mahdollisimman monen onnelliseksi.

Mia Molina, maailman parantaja on pieni tokaluokkalainen, joka rohkaistuu tekemään työtä yhteisen hyvän eteen. Esikuvana Mialla on hänen oma isoisänsä, jonka mallin mukaisesti Mia on jo pienestä pitäen oppinut toisten auttajaksi, halunnut parantaa maailmaa. Nyt Mian on kuitenkin selviydyttävä yksin. Uskallettava olla eri mieltä. Isoisän keksipussi valaa tyttöön rohkeutta, kun kaupungitalon toimiston väki lopulta asettuu Miaa kuuntelemaan. Mialla on sanottavaa.

…rohkeus on sitä, että tekee mitä pitää
vaikka kädet tärisee eikä jalat tahdo kantaa,
unelmat saa unohtaa, jos heti periksi antaa.

Kirjassa Vuori paljastuu, kuinka voimme samaan aikaan olla ihan hakoteillä – mutta silti oikeassa jokainen. Kaikilla meistä on oma vuoremme, oma tapamme katsoa asioita. Jäniksen vuori on valkoinen ja kylmä; mustekalan vuorta taas ympäröi vesi, jossa on hienoja värejä. Kottarainen kysyy: onko kukaan teistä koskaan edes käynyt vuoren huipulla? Kaikki lähtevät matkaan osoittaakseen olevansa oikeassa. Vuoren huipulla heitä odottaakin valtava yllätys.

Leluvaalit on osa Tampereen ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen yhteistä Kansanvallan uljas linnake -demokratiahanketta. Valtion erityisavustuksen saaneessa hankkeessa etsitään kirjastoille paikallisesti parhaita tapoja edistää demokratiaa. Leluvaalit sopivat erityisesti varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen suunnitelmiin, mutta herättelevät toki meitä kaikkia pohtimaan äänestämistä ja ehdokkuutta vaaleissa. Siis äänestämään!

Yllätyksellistä vaalikevättä kaikille!

Ystävä, joka ymmärtää

Eilen juhlittiin ystävänpäivää. Ystävät tuovat iloa elämään. Parhaimmillaan ystävältä voi myös saada tukea tilanteissa, joista ei yksin tunnu selviävän. Aina ystävänkään apu ei kuitenkaan yksin riitä. Silloin apua on pyydettävä aikuisilta, joiden tehtävänä on auttaa. Jo pelkkä tieto ystävän olemassaolosta antaa silloinkin toivoa: joku välittää juuri minusta.

Ystävä voi olla ikätoveri, tai vaikkapa sisar, mummi tai kummi. Myös kirjasta voi löytää ystävän, joka ymmärtää; ystävän, joka on kokenut samoja asioita kuin sinä.

Ilja Karsikkaan Yksisarvinen kertoo vakavasta asiasta lapsenomaiseen ja toteavaan tapaan. Moan isä jahtaa viikonloppuisin yksisarvista.

Isä näytti hurjalta. Housunpolvi oli rikki, ja jotain punaista hehkui paidankauluksessa ja silmäkulmassa. Yksisarvista oli vaikea saada kiinni. Silti isä vaan nauroi ja hoippui keittiöön.

Isän yksisarvisjahti aiheuttaa vanhempien välisiä riitoja, jotka surettavat ja pelottavat Moaa. Onneksi metsä saa lapsen rauhoittumaan ja unohtamaan tapahtumat.

Tarinassa mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla. Yksisarvisen läpitunkeva haju on Moalle liian tuttu eikä edes isän partavesi sitä peitä. Toisinaan isä on tavallinen ja tekee maailman parasta pastakastiketta. Loppuviikosta yksisarvinen kuitenkin usein palaa. Isän salaiset pullot ovat jemmassa keittiön ylähyllyllä. Isä selittää niiden olevan elämän eliksiiriä ja välttämätöntä sarvipäiden jahtaamisessa.

Isä huokaili.
-Voi Moa. Yksisarvinen tuo värit elämään! Ja ilman eliksiiriä en saa sitä millään kiinni.
-Voisit edes yrittää, Moa vaati.
Isä katsoi Moaa samein silmin ja huokasi hymyillen.
– Niin, voisinhan minä.

Lopulta Moa vanhempineen löytää kaikki yksisarvisen värit syksyisestä metsästä.

Ilja Karsikas on kirjoittanut ja kuvittanut Yksisarvisen. Rouheudestaan huolimatta kuvitus tuo hienosti esille henkilöiden tunneskaalaa. Ehkä juuri siksi se sopiikin hyvin tarinan tunnelmaan. Paikoin kuvitus ja tapahtumat voivat olla pelottaviakin; siksi suosittelisin kirjaa aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin.

Yksisarvisesta meille kertoi Minna Tikkakosken lähikirjastosta.

Ystävän tuki voi olla tarpeen myös silloin, kun edessä on matka tuntemattomaan. Sellaiselle matkalle lähtee Heidi, lappu kaulassaan. Lapussa lukee numerosarja sekä Heidin kotiosoite. Aivan kuin Heidi olisi postipaketti. Mutta Heidi ei ole postipaketti. Hän on pieni tyttö, joka lähetetään sotalapseksi Ruotsiin. Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin kirjan Lappukaulatyttö jos joku, tarvitsisi ystävää.

Ystävää tarvitaan myös suuren surun edessä. Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen kirjassa Sinä yönä tuli talvi surraan pikkuveljeä, jonka elämä oli niin lyhyt, että se ei kestänyt päivääkään. Joskus talvi voi tulla yhdessä yössä. Aivan kuin ilo, joka vaihtuu suruksi yhdessä silmänräpäyksessä.

Ystävälle voi jakaa tuntojaan silloin, kun arjen taakka kasvaa turhan painavaksi. Maria Viljan kirjassa Näkymätön reppu Rosalin reppu täyttyy kaikesta, mitä silmiin sattuu tai korvat kuulee; kaikesta mikä ärsyttää tai mikä saa ilahtumaan. Hyvin pian reppu onkin jo ihan täys. Repusta tulee liian raskas taakka. Silloin taakkaa olisi hyvä keventää. Mutta miten? Ehkä puhumalla jollekin, joka kuuntelee. Vaikkapa ystävälle.

YK:n kansainvälistä uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa vietetään vuosittain helmikuun ensimmäisellä viikolla. Vuonna 2023 teemana on Edistänkö rauhaa. Viikon myötä rohkaistaan kunnioittavaan ja arvostavaan keskusteluun erilaisten näkemysten kesken.

Yhteisymmärrysviikon tavoitteena on kannustaa tavallisia ihmisiä arjen vuoropuheluun moninaisten maailmankatsomusten, niin uskonnollisten kuin ei-uskonnollisten, kanssa. Vuoropuhelussa on mahdollista löytää toisten kanssa yhteistä arvopohjaa ja yleisinhimillistä perustaa, mikä mahdollistaa yhteistyön esimerkiksi rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi.

Tällä kertaa esittelyssä muutama kuvakirja rauhan rakentamisen teemasta. Lisää kirjavinkkejä verkkokirjastostamme: Edistänkö rauhaa

Daisy Hirstin Ei käy päinsä, Antero -kirjassa sisarukset Natalia ja Antero tulevat yleensä hyvin toimeen. Mutta välillä Anteron meno äityy aika villiksi ja hän syödä rouskuttaa Natalian askartelut. Teos kuvaa hienosti, miten paha mieli voi vähitellen kerääntyä isoksi möykyksi ja purskahtaa lopulta vallattomasti muiden niskaan. Miten tuoda esille oma mielipide ja mielipaha rakentavasti?

Katri Kirkkopellon Piki ja pöljä päivä -kirjassa Pikin päivä hoidossa menee ihan myttyyn. Aamulla Isolla on kiire ja päiväkodissa kaikki ovat jo aloittaneet leikit. Piki jää yksin. Ehkä hänet sitten huomataan, jos hän muuttuu Myrskyksi. Myrsky sinkoilee sinne tänne, satuttaa parasta ystäväänsä Lumia teoin ja sanoin. Päivän jälkeen ovat myös Ison ja Pikin välit solmussa. Kotona asiat alkavat hiljalleen selvitä, kun puhutaan. Auttaisiko mukava kortti parantamaan välit Lumin kanssa?

Rakastatko minua silloinkin, kun olet minulle vihainen? Piki kysyi kuiskaten.

Rakastan, Iso vastasi lempeästi.

Rakastatko minua silloinkin, kun minä olen vihainen? Niin vihainen että voisin purra koko maailmaa ja avaruutta ja aurinkoa? – –

Rakastan, Iso sanoi. – Tulen surulliseksi ja saatan suuttua, mutta silloinkin rakastan.

Kirkkopellon kirjoihin on saatavilla myös apuoppaita, joiden kysymysten avulla kirjan teemoja voi pohdiskella lasten kanssa. Mukana tietoa tunnekasvatuksesta aikuisille. Piki ja pöljä päivä -opas

Elina Hirvosen ja Mervi Lindmanin Prinsessa rämäpää ja riitataika -kirjassa paha tuuli myllertää kotona. Väsyneiden vanhempien pinna on kireällä ja suuttumus herkässä. Nyt tarvittaisiin omaa aikaa ja vanhempien yhteistä aikaa. Rämäpää ja Onni-veli laittavat taiat pystyyn ja johan alkaa tapahtua.

Miten puhua lasten kanssa erilaisista uskonnoista ja katsomuksista, kulttuureista ja elämäntyyleistä? Kasvattajat löytävät vinkkejä esimerkiksi näistä kirjoista:

Saila Poulter ym. (toim.) Lapsenkokoinen katsomuskasvatus (aikuisten tietokirja)

Riina Katajavuori (kuvitus Salla Savolainen) Mennään jo naapuriin (kuvakirja) Kirjasta blogissamme syyskuun 2020 kirjoituksissa.

Tytti Issakainen (kuvitus Pekka Rahkonen): Meidän ja muiden uskonnot (lasten tietokirja)

Lydecken voittajaksi Nollis

Taas on vuosi vierähtänyt. Vielä katsahdamme menneeseen vuoteen 2022 Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen myötä. Blogissa keskitymme lastenkirjallisuuden Lydecken-palkintoon. Lisätietoa ehdokkaista on esimerkiksi täällä Lukemo-portaalin sivuilla.

Voittajaksi julistettiin ma 16.1. Tuomas Marjamäen Nollis – maailman ainoa nollasarvinen, kuvitus Antti Nikunen.

Yksisarvisista on ilmestynyt viime vuosina useampikin lastenkirja, esimerkiksi Pip Birdin Yrmeä yksisarvinen -lastenromaanisarja, Mila Bergin Tähdenlento-kuvakirjasarja ja käsityö- ja askartelukirja Ihanat yksisarviset. Sarvekkaat hepat piipahtavat vierailemassa myös yhdessä sun toisessa kirjasarjassa, kuten Amelia Kulmurissa ja Philip Reeven Kevin-sarjassa. Myös esimerkiksi hieman isommille alakoululaisille soveltuvassa Kim Foresterin Cavallonin kronikat -kirjasarjassa seikkailevat yksisarviset.

Marjamäen ja Nikusen kotimainen teos lähestyy aihetta raikkaasti ja omaperäisesti. Tapahtumat sijoittuvat maatilalle, mikä onkin aika poikkeuksellista nykyisessä lastenkirjallisuudessa. Toki ponitalli-sarjoja on useampikin, mutta Nollis-kirja on helposti lähestyttävä ja kiinnostava myös ”ei-heppatytöille”. Siinä on mukana samanlaista hersyvän humoristista hevostelua kuin Päivi Lukkarisen Kerrostaloponi Kemppainen -kirjasarjassa.

Maatilan isännällä Kalle-Ilmarilla on tilallaan komea kotieläinten joukko, jonka päätähtinä ovat varsa Unikko ja aasi Sahrami. Eläimet ovat hyvät ystävykset, vaikka tuon tuostakin toisilleen nokittelevat kaverillisesti ja ei-niin-kaverillisesti. Erään sateen jälkeen Unikko katsahtaa vesilammikkoon ja näkee otsaansa vasten heijastuvan sarven (joka oikeasti onkin lipputangon heijastuma). Hassun päättelyketjun tuloksena Unikko uskoo olevansa maailman ainoa nollasarvinen eli Nollis, sadunomainen yksisarvinen, jolla ei ole sarvea. Samalla logiikalla pohdittuna paljastuu, että Sahramikin on raidaton seepra.

Kirja sisältää seitsemän toisiinsa liittyvää, mutta itsenäistä kertomusta nollasarvisen ja seepran edesottamuksista. Tarinoissa puntaroidaan esimerkiksi sellaisia universaaleja teemoja, kuten unelmointia, itsensä löytämistä ja kasvua, tunnetaitoja, ystävyyttä ja huolenpitoa. Antti Nikusen kuvitus on yllättävä, tavanomaisesta käsintehdyn oloisesta poikkeava, ”koneellinen”, mutta pidän siitä. 😊

Ehdolla olivat myös:

Hannele Lampela: Paavali Pattinen – supernolo supersankari, kuvitus Pasi Pitkänen (Otava)

Paavalin ihmeellisestä muuttumisesta sydämelliseksi supersankariksi kirjoitimme jo aiemmin blogissa, löydät kirjoituksen marraskuun 2022 kirjoituksista.

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri, kuvitus Elina Warsta (Teos)

”Täähän on hyvä kirja. Kukas tän onkaan kirjoittanut”, totesi eräs isä tämän kirjan äärellä nukkumaanmenohetken satutuokiossa. Finlandia-voittaja Kontio kirjoittaa humoristisen kepeästi ja vaivattomasti. Samalla hän liikkuu hyvinkin syvällisten ja tärkeiden teemojen maailmassa.

Nuutti asuu kahden isänsä kanssa Kalliossa, Helsingin kantakaupungilla. Kirja lähtee liikkeelle lauseesta, jonka Nuutin koulukaveri Selma tokaisee välitunnilla: ”Isäsi on hipsteri.”

Nelosluokkalaiset Nuutti ja Selma alkavat selvittää, mitä hipsteri tarkoittaa. Onko se jotain myönteistä, vai (hui kauhistus) kielteistä? Samalla he tulevat pohtineeksi aika monen sanan ja asian merkitystä. Jossain Nuutin lähettyvillä häilyy suuri ikävä asia, josta isänkin kanssa – niin läheinen ja rakastava kuin hän onkin – on vaikea puhua.

Mikko Kalajoki: Almus – tännetuloa terve, kuvitus Jani Ikonen (WSOY)

Pieni, hieman eriskummallinen lapsi soittaa nuhteettoman ja värittömän herra Mattssonin ovikelloa ja jää asumaan. Vaan eihän se taida lapsi ollakaan, kyseessä on ihka oikea peikko! Peikko nimeltään Almus puhuu hupaisaa kieltä, joka naurattaa lukijaa ja saa miettimään sanojen merkityksiä. Toimivat sanaleikit tuovat tarinaan keveyttä ja iloa. ”Olipas oivaltavasti sanottu”, ajattelin useamman kerran Almuksen juttuja lukiessa. Voisikohan itsekin sanoa asioista uudella tavalla? (Tästä ja Isäni on hipsteri -kirjasta saa sanataiteilun inspiraatiota vaikkapa koululuokkaan.)

Kirja on päällisin puolin saturomaani. Tuttuun maailmaamme tuodaan fantasian vivahteita ja satuolentoja. Mukana on myös jännitystarina ja uhkaavasta vaarasta selviytyminen. Kirja kertoo samalla ihastuttavasti monikulttuurisuuden, erilaisuuden ja uuden kohtaamisesta. Sitähän saattaa vaikka itsekin vähän muuttua, niin taitaa käydä kirjan herra Mattssonille.

Saara Kekäläinen: Prinsessa joka lähti kälppimään, kuvitus Netta Lehtola (S&S)

Nyt pöllytetään pölyt pois klassikkosaduista! Kolmekymmentäyhdeksän-sivuiseen kuvakirjaan mahtuu oikeastaan monen monta tarinaa, sillä siinä viitataan koko joukkoon perinteisiä kansan- ja taidesatuja, ja kirjoitetaan ne (osin) uusiksi huumorin pilke silmäkulmassa. Idea ei sinällään ole ihkauusi, vaan samantyyppisiä kirjojahan on esimerkiksi kirjaston kokoelmassa muitakin, kuten Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikin hiukkasen hurjat sadut. Kekäläinen ja Lehtola tekevät työnsä kuitenkin viihdyttävästi ja hypähtelevät sadusta toiseen varsin sujuvasti. Kuvitus on oivaltavaa ja lisää kerroksia tarinaan.

Leona ei ole hiljainen ja kiltti prinsessa, joka alistuisi vanhempien valmistamaan elämäntiehen. Ei, hän tahtoo olla villi ja vapaa ja tehdä, mitä lystää. Edessä on karkumatka:

Ihan sama, minä lähden kälppimään tästä tarinasta, Leona sanoi.

Samalla hän tulee vapauttaneeksi vanhojen satujen hahmoja ja juonenkuvioita entisistä raameista ja normeista. Kirjassa onkin useista tasoja: Leona esimerkiksi tietää olevansa henkilöhahmo osana tarinaa/tarinoita ja muokkaavansa sitä/niitä uusiksi.

Satu Apon Ihmesatujen historia – näkökulmia kirjailijoiden, kansankertojien ja tutkijoiden traditioon -kirjassa todetaan, että perinteiset sadut on pitkälti kirjoitettu maskuliinisessa maailmassa: niissä tietynlaiset urhoolliset ja voitokkaat miehet ovat pääosassa ja naisille on varattu vähäpätöisyyden rooli. Tätä ja monenlaisia muitakin rajoittavia sukupuolikäsityksiä ”kälppimään lähtenyt prinsessa” kritisoi. Kirjassa liputetaan itsensä hyväksymisen, omien valintojen tärkeyden ja moninaisuuden puolesta.

Silti ei voi olla ajattelematta, kätkeytyykö vanhoihin satuihin sellaista viisautta tai elämänopetuksia, joita ei kaikkea kannata kirjoittaa ihan uusiksi tai ainakin ne toimivat keskustelunherättäjänä. Kekäläisen kirjassa viitataan esimerkiksi H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet -satuun. Kälppimään lähtenyt prinsessa ihanasti osoittaa myötätuntoa nakulle keisarille. Andersenin sadun pointti on toisaalta havahduttaa siihen, että outojen miekkosten (eli uusien vaatteiden kauppaajien) sanaan ei aina kannata luottaa ja että keisari hommaili varsin itsekeskeisiä ja turhamaisia asioita, sen sijaan että olisi toiminut kansansa hyväksi (mukavat ja kauniit vaatteet olisi varmasti saanut tyhjentämättä valtionkassaa aina uusiin vaateparsiin). Keisari saa ”rangaistuksen” turhamaisuudestaan.

Lukija löytää rajapinnan omaan elämään nykyajan ylettömästä kulutuksesta. Asuuko meissä kaikissa pieni keisari, jonka tulisikin herätä ajattelemaan kulutustaan ja valintojensa viisautta. Jotta lukija ja kuulija voisi ymmärtää, mitä uudelleenkirjoitetaan ja -arvioidaan, pitäisi alkuperäisen tarinan olla tuttu. (Näin aika monen sadun kohdalla onkin, kiitos animaatioelokuvien. Ja kirjaston satuhyllyssä on satukerrostumia monelta aikakaudelta ja -tyyliltä, jos on tarvetta niihin palata.)

Aina kun jotain korostetaan, jokin toinen näkökulmaa helposti jää vähemmälle. Entä ne, jotka ovat hiljaisia, arkoja, perinteisestä pitäviä ja tykkäävät rauhallisesta kotielämästä tai muusta sellaisesta? Ei kai kaikkien tarvitse olla rämäpäitä ja seikkailijoita. No tätä ei varmasti kirjassa tarkoitetakaan, vaan riemuitaan mahdollisuudesta tehdä uudella tavalla ja asenteella.

Tässä olivat tämänkertaisen Lydecken-palkinnon ehdokkaat ja voittaja. Kipin kapin kirjastoon lainaamaan! 😄

Uusi vuosi, uudet sarjat

Uusi vuosi on hyvä aloittaa uusien kirjasarjojen parissa. Moneen viime vuonna ilmestyneeseen kotimaisen sarjan aloitusosaan on tänä vuonna luvassa jatkoa. Kannattaa siis nyt tarttua sarjan ensimmäiseen osaan ja tehdä jo hyvissä ajoin varaus sarjan jatko-osaan.

Roope Lipastin kirja Palavan kaupungin lapset aloittaa historialliseen Turkuun sijoittuvan lasten kirjasarjan (Turun palo, WSOY). Kirja vie meidät lähes kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin, 1820-luvun Turkuun. Lukija saa kokea Peterin, Huldan sekä Jaakon kanssa Turun kaupungissa historiallisesti merkittäviä hetkiä: Turku palaa.

Peter ja Hulda ovat paikallisen kauppiaan lapsia, kun taas Jaakko on pyykkärin poika. Lapsille ero yhteiskuntaluokassa ei ole ystävyyden este, päinvastoin: yhdessä he ovat enemmän. Peter, jota odottaa koulunkäynti akatemiassa, kaipaa toimintaa ja tekoja, kun taas Jaakko, joka ei rahanpuutteen vuoksi voi koulua jatkaa, janoaa tietoa. Terävän päänsä ansioista Jaakko onkin päässyt paikallisen professorin apupojaksi ja samalla tämän epäviralliseen oppiin. Tytöille pidemmälle vievä koulunkäynti on tuossa ajassa mahdollista vain haaveissa.

Lasten arkinen rapujen pyydystämiseen suunniteltu yö muuttuu kauhujen yöksi, kun kaupungissa syttyy tulipalo. Turku on palanut historiansa aikana monta kertaa, mutta tämän kirjan sivuille päätynyt palo oli paloista pahin. Palo syttyi 4.9.1827 ja levisi lopulta lähes koko kaupunkiin. Koko maailma sai tietää Turun palon tuhoista: suuri osa taloista paloi poroksi. Kuinka Peter, Hulda ja Jaakko palosta selvisivät? Varmasti jotenkin, sillä jatkoa on luvassa. Kevään lopulla ilmestyy sarjan toinen osa Rauniokaupungin lapset. Siihen kannattaa jo tehdä varaus!

Mutta millainen mahtoikaan olla Turku ennen paloa? Klikkaa sisään Digimuseon Turku Åbo 1827 näyttelyyn, jossa tuon ajan Turku saa näkyvän muodon 3D-mallinnoksesta toteutetussa 360-kaupunkikierroksessa. Tervemenoa aikamatkalle!

Timo Parvelan Merkitty lapsi starttaa uuden koululaisille suunnatun mysteerisarjan Melkein mahdoton tehtävä. Sarjan päähenkilö Elias on unelmissaan kuin Harry Potter: lapsi, jonka olemassaololla on merkitys – muutenkin kuin Paula-tädin kaatopaikka-apulaisena. Unelmia kannattelee Paula-tädin kertomukset pyykkikorista löyteneestä pojasta, jolla on tähden muotoinen tatuointi nilkassa. Tuo poika on Elias.

Elias, usko jo, se on vaan tuhru. Sä vaan toivot, että se olisi joku Harri Potterin salama tai sellainen, mutta ei se ole, sanoo Mino.

Mino on Eliaksen paras ystävä. Mino on lukenut satoja kirjoja, joten hän on kirjoista hankitun tietomääränsä tuella usein oikeassa. Mutta tällä kertaa Mino on Eliaksen mielestä väärässä. Tähden muotoinen tatuointi Eliaksen nilkassa ei ole pelkkä tuhru.

Lopulta Minonkin epäilykset heräävät, kun Elias löytää kaatopaikalta puhelimen, josta paljastuu kuvaviesti: mies ja nainen sylissään lapsi, jonka nilkassa on samanlainen tatuointi kuin Eliaksella. Keitä ovat kuvan aikuiset? Tuon kuvan myötä alkaa Melkein mahdoton tehtävä, jonka tavoitteena on selvittää Eliaksen syntyperä.

Helmikuussa ilmestyvä sarjan toinen osa Savuna ilmaan vie lukijansa yhä syvemmälle mysteerin syövereihin. Tällä kertaa puhelimeen kilahtaa kysymys, johon Eliaksen tulee löytää vastaus: kuka räjäytti Albert-instituutin?

Waaralinnan salaisuudet -kirjasarjan ensimmäinen osa Seitsemän kielonlehteä taas tutustuttaa lukijansa Oskariin, joka sairastuttuaan saa kuulla joutuvansa syrjäiseen Waaralinnan parantolaan hoitoon. Jo matkalla parantolaan Oskar saa esimakua siitä, millaiseen paikkaan hän on matkalla.

Kuuntele minua, Oskar, johtajatar sanoi äkisti ja käänsi hermostuneena kasvonsa hänen suuntaansa. On hyvin tärkeää, että pystyn löytämään paikan, jossa se on väijyksissä, mutta en pysty siihen, jos sinä koko ajan kyselet ja keskeytät… Johtajatar ei ehtinyt viedä lausettaan loppuun, kun jäätävä tuulenpuuska vavistutti vaunuja. Sen mukana kantautunut ulina oli kovaäänisintä ja pelottavinta, mitä Oskar oli eläissään kuullut.

Kuka matkalaisia oikein väijyi ja miksi?

Matkalla Oskarin mielessä heränneet kysymykset olivat vasta alkusoittoa tuleville arvoituksille. Mistä kuuluvat öisin parantolassa kaikuvat oudot äänet? Mitä tapahtuu parantolan suljettujen muurien ulkopuolella?

Janne Malisen kirjoittaman trilogian toinen osa Verenpunainen kristalli on jo varattavissa verkkokirjastossa. Tee varaus!

Muita viime vuonna aloittaneita kotimaisia lastenkirjasarjoja uuden vuoden varalle:

Siri Kolu: Hereiset
Juha-Pekka Koskinen: Mysteerijengi
Maria Kuutti: Onnenpotku
Hanna Kökkö: Niki Dundee
Harri Veistinen: Revontuliefekti-sarja
Reetta Niemelä: Musta kuu -sarja