Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat vuonna 2022 on julkistettu. Voit tutustua ehdokkaisiin Jyväskylän pääkirjaston Lukupysäkillä – voit siis lukea kirjaa kirjastolla. Kotilukua varten voit tehdä varauksen verkkokirjastossamme. Väliaikainen lasten- ja nuorten Lukupysäkkimme sijaitsee lastenosastolle saavuttaessa portaikon yläpäässä. Tervetuloa tutustumaan! ❤
”Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan.”
”Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!”
Muita ehdokkaita lastenkirjallisuuden puolelta ovat:
Tässäpä lasten tietokirja, joka kertoo kaiken, mitä olet halunnut tietää muurahaisista. Kirjassa on mukavasti esitelty eri muurahaislajeja kertomalla niiden huipputaidoista, kuten vahvin, kauhua herättävin tai viekkain muurahainen. Kuvitus sisältää paljon yksityiskohtia, mutta ei luo levotonta tunnelmaa vaan tukee tekstiä rauhallisesti. Humoristiset puhekuplat keventävät tietokirjaa sopivasti.
Kahden sisaruksen tekemä lastenromaani on tunnekirja isolla T:llä. 10-vuotias Vega asuu Kirahvisaarella isänsä kanssa. Kun Vega yrittää puhua isän kanssa äidistä, vastauksena on jotain epämääräistä. Yllättävät mullistukset sysäävät Vegan seikkailuun, tavoitteena äidin etsiminen.
***
Ehdolla ovat myös nuortenkirjat (nuorten aikuisten kirjat):
Haluaisitko lukea kirjan, jossa on supersankareita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Tartu silloin jompaankumpaan tai kumpaankin näistä kirjoista:
Sari Peltoniemi on kirjoittanut ja Aiju Salminen kuvittanut kirjan nimeltä Ihmetyttö. Ihmetyttö on Aili Haaksiniemi. Hän asuu tulevaisuuden Suomessa ja kuuluu supersankarien perheeseen, mikä tarkoittaa varsin vilkasta elämää.
Minulla on – – paljon kerrottavaa esimerkiksi supervoimista, sukulaisista, Tursan hienosta kaupungista ja kaikenlaisista merkillisistä tapauksista. Perheeni on nimittäin erikoistunut tapauksiin. Ne tuntuvat seuravan meitä suurena parvena ja putoilevan vuorotellen eteemme. Joskus erehdymme uskomaan, että nyt alkaa rauhallinen ja tapaukseton elämä, mutta se on turha luulo.
Kaikilla Ailin perheenjäsenillä on jokin supertaito. Ailin oma erityiskyky ei ole tullut vielä esiin, mikä on aika kurjaa, kun toisilla on sellaisia taitoja, kuten teräslento, jossa voi syöksyä vaikka betoniseinän läpi tai pelastaa maapallon jättimeteorilta. Mummon synttäreiltä saa alkunsa uusi ”tapaus”, joka vähitellen mullistaa myös Ailin elämän. Joku tahtoo Ailin perheelle pahaa. Kuka ja miksi – ja voiko Aili pelastaa perheensä?
Peltoniemen kirjassa sekoitetaan hauskasti supersankaruutta ja arkea. Esimerkiksi sankarikin joutuu kutsumaan lapsenvahdin, kun lähtee pelastuskeikalle, tai silittämään viittansa valokuvausta varten. Perheen elämästä kerrotaan Ailin äänellä mutkattomasti, huumoria unohtamatta. Kirjassa tapahtuu paljon, joten se sopii seikkailua kaipaaville, ja samalla pohditaan suuria kysymyksiä esimerkiksi itsetuntemuksesta ja ystävyydestä.
Supersankarin vermeisiin hypätään myös Hannele Lampelan kirjassa Paavali Pattinen Supernolo Supersankari. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Paavali, joka elää ihan tavallista elämää. On vähän kurjiakin juttuja, kuten Denise, joka apujoukkoineen kiusaa Paavalia. Ja sitten se kaikkein pahin asia – Paavalin rakas pappa kuolee. Vai kuoleeko?
Vallan hämäriä asioita alkaa tapahtua ja Paavalille selviää, että hän on supersankarien sukua! Millaista on todellinen supersankaruus? Kun sankarin pukuna on perhosasu ja supervoimana hyvä sydän ja mielikuvitus, onko pahikset mahdollista voittaa?
Kirjan runsaan ja sarjakuvamaisen kuvituksen on tehnyt Timo Parvelan Kepler-kirjoista tuttu Pasi Pitkänen. Luvassa odottamattomia juonenkäänteitä, ilkeä megapahis sekä sankarillisia tekoja. ”Tosi hyvä kirja”, kehuu 11-vuotias lukija.
Marraskuun pimeät illat saavat mielikuvituksen laukkaamaan: varjoissa vilahtelee näkyjä, joille ei löydy luonnollista selitystä. Pimeän piiloissa myös kuulee kummia: pienetkin rasahdukset soivat kauhun kaikuina. Blogissa aikaisemmin esiteltyRaili Mikkasen teos Suomen lasten kummituskirja sisältää kokoelman helppolukuisia kummitustarinoita, joilla mielikuvitusta voi vielä vähän ruokkia. Kirjan tarinoilla voi pelotella muita – ja itseään. Erityisesti pimeässä.
Helpotusta pahimpaan kammotukseen tarjoaa tietenkin tieto. Teoksessa Karmeat taruolennot kerrotaan puistattavaa tietoa ja karmivia faktoja, mutta myös erilaisten uskomusten taustoja. Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja johdattaa tutustumaan maailmanhistorian pimeisiin voimiin, mutta herättää lukijansa myös pohtimaan, mikä niiden todellinen rooli ihmisten elämässä onkaan.
Joskus voi kuitenkin houkuttaa siirtää tieto syrjään ja lumoutua tarinoista, keskittyä kauhun väristyksiin, sukeltaa yön salaisuuksiin. Silloin voi lukea vaikkapa hereisistä.
Oletko joskus pelannut tietokoneella peliä, jossa taistellaan pelottavan näköisiä olentoja vastaan? Juuri kun luulit listineesi olennoista viimeisen, nurkan takaa ilmestyykin kaksin verroin lisää. Taistelun kruunaa pimeästä ilmaantuva kauhu. Olennoista suurin, jota kukaan ei tunnu koskaan voittavan.
Siri Kolun kirjassa Yön salaisuus Leo ajautuu juuri tällaiseen taisteluun, mutta Leo ei taistele tietokoneen näytöllä, vaan tosielämässä, keskellä yötä.
Muistatko ne vuodet, kun isäsi ja äitisi peittelivät sinut nukkumaan, lukivat satuja ja lopuksi sanoivat, ettei mörköjä ole olemassa? Uskoithan heitä? Uskotko vieläkin?
Leo on tähän asti nukkunut yönsä hyvin. Yhtenä myöhäisenä iltana Leolle kuitenkin paljastuu, että äidin ja isän turvallinen jutustelu keittiössä onkin pelkkää lumetta – jutustelu kuuluu nauhoitteelta. Missä äiti ja isä oikein olivat? Ulkonako?
Yö oli hiljainen. Se tuntui pidättävän hengitystään. Tämä hiljaisuus sai minut pysähtymään suoraan ulko-ovelle. En ollut enää varma, oliko vanhempien seuraaminen niin hyvä idea.
Lopulta Leo löytää äidin ja isän. Mutta samalla hän löytää jotain muuta. Jotain pelottavaa.
Leolle selviää, että mörköjä todellakin on olemassa. Ne vaanivat meitä joka yö. Vain äidin ja isän väsymätön taistelu pitää möröt erossa autuaan tietämättöminä nukkuvista lapsista.
Nyt kun Leokin on herännyt, ei hän enää voi nukkua tietämättömän unta. Hänenkin on aloitettava taistelu hereisiä vastaan. Aivan helppoa se ei ole, mutta vähitellen Leo löytää sisäisen soturinsa. Tätä taistelua Leo ei aio hävitä! Lumin – Leon pikkusiskon – on saatava nukkua rauhassa! Vaan miksi Leidi, hereisistä suurin, tuntuu olevan niin kovin kiinnostunut juuri Leosta?
Kadun sitä, etten oikeasti opetellut kakkosaseen käyttöä kunnolla silloin, kun minulla oli rauhallisia päiviä. Ajattelin, että minulla olisi aikaa.
Kadun sitä, etten uskaltanut kunnolla ajatella, mitä Leidi minulle yritti viestiä.
Siri Kolun Taika Taksisessa kuvattiin lähiönoitia. Hereisissä saman tyyppiset kuvaukset, tällä kertaa hereisistä, on kirjoitettu Muistiin. Muisti on Mädäntuoksuinen Urkintamateriaali & Infopaketti Sydänyön Törkeistä Inhotuksista. Muistista löytyy kuvaukset muun muassa Morfeista, Vasalleista ja Joukko-taistelijoista. Jokaisella hereisellä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa – aivan kuten meillä ihmisilläkin.
Yön salaisuus aloittaa lasten uuden kauhusarjan Hereiset. Kirjan pelimaailmoistakin tuttu lähestymistapa mörköihin voi pelottaa, mutta sen tuella voi myös asettaa omat pelkonsa turvallisiin raameihin.
Pääkirjastolla vierailee syksyn ja kevään mittaan useita tet-harjoittelijoita. Tällä kertaa harjoittelijat osallistuivat blogin kirjoittamiseen. Innoituksena heillä oli Valon kaupunki -tapahtuma, jota vietetään myös pääkirjastolla 29.9.-8.10.
Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Lyhtyjen maa on runoseikkailu, joka sijoittuu syksyn tunnelmalliseen aikaan. Kirjassa puutarhan väki kerääntyy yhteen seikkailuun, joka johdattaa heidät puutarhan salaperäiseen maailmaan. Kiiltomato-karnevaaleihin kokoontuu pitkänokat yhdessä lepattajien, kruunupäisten kotiloiden ja monien muiden erilaisten otusten kanssa.
Kahlaa kullassa, kerää kokoon lehdet ja tähdet ja kuutamoyö!
Mitä tapahtuukaan, kun astuu puutarhan portista sisään.
Ovi on raollaan, astu siitä! Sen takana odottaa lyhtyjen maa.
Tai mitä tapahtuu, kun tuli jonka ympärillä väki on viettänyt pimeää yötä, sammuu.
Kirjan lyhyet runot johdattelavat seikkailuun, jota tunnelmallinen kuvitus täydentää. Kirja sopii hyvin syksyyn ja etenkin Valon kaupunkiin, joka tuo Jyväskylään aina niin kauniisti valoa ja syksyn tunnelmaa pimeinä iltoina. Kirja on suunnattu alle kouluikäisille, jotka varmasti nukahtaa näiden pienten runojen myötä.
Kiitos vinkistä Amalia!
***
Tuula Pere’sThe shoemaker’s splendid lamp (illustrations by Georgia Stylou, translation by Päivi Vuoriaro) is a classical, touching, hopeful and reflective children’s book, though I think people of all ages can also learn from it.
The story tells of a shoemaker a long time ago. He had a big family who lived in a cottage near a lake in the best spot in the whole village. The shoemaker made beautiful shoes and was very precise with his work. The villagers appreciated his work as “A better shoemaker would be hard to find”, but the money he was paid wasn’t enough to feed himself and his family. They didn’t have enough money or bread and to worsen the situation his youngest son Aron was very unwell and had been having a really bad cough. The shoemaker was very pained to watch Aron go through each coughing fit and he was doubtful of Aron making it through the gloomy and cold winter.
The shoemaker had a faintly lit workroom in which Aron would sit by his side, helping the shoemaker while he made the shoes. Everyday the room became darker and the lamp could no longer illuminate the room. They discussed getting a new lamp because the shoemaker needed the light for work and Aron needed a new lamp because of its light (with the light Aron believed he would recover):
But with enough light, I will recover. And by next summer we will go fishing together again.
Autumn passed with the shoe maker working through it. He made new shoes and repaired the old ones. He prepared to go to the Christmas market with his wages. The horse and sleigh were ready to go with a bag of boots for the shoe seller and plenty of food to eat on the way. Aron was still sick but he wanted to go, his mother didn’t want to go but she agreed. The ride to the christmas market was very jolly, carols were sung and whenever Aron’s coughing started his dad soothe Aron’s cheek and gave him a lozenge. The shoemaker decided to buy a bright lamp at the market and Aron was excited at the news:
With The light, I will see summer Arrive!
There were many people in the market and after the boots were delivered, they shopped for a lamp. Aron then saw a very beautiful lamp and though it was expensive they decided it was the lamp they needed. They got home and the lamp was hung, the lamp lit up every corner of the room, now the shoe maker could work longer hours and the children could do their chores and homework. Aron for the first time in a long time felt warm in his chest and he basked in the warm light from the lamp, he was now sure he would get better.
The wealthy neighbour visited the shoe maker’s house and was fascinated by the lamp. He offered to buy the lamp but the offer was rejected because “we have many uses for the lamp”. The weather was still very cold and it was early spring. Aron became very ill again. They were running out of money and lamp oil and the shoemaker and his wife began worrying. The neighbor came around to ask for the lamp for a huge amount of money but Aron softly whispered “without its light, I will not see next summer”. The neighbor left the house furiously but as he left instead of the lamp he thought of Aron’s feverish face.
By the next night Aron’s fever became worse. Suddenly the neighbour came again, the shoemaker and his wife decided to say no to the neighbour again but the shoemaker was more hesitant than his wife. His wife saw the lamp as their only hope but the shoemaker thought it was useful as there was no oil to fill it. As the door opened the neighbour said “I have bought something for a little Aron”. The shoemaker blinked and he was surprised to see lamp oil. As the shoemaker gratefully accepted the lamp oil, Aron opened his eyes and uttered:
Thank you…i’ll be fine now. I promise.
Aron went back to sleep and the shoemaker reignited the lamp to shine brightly in the cottage. Around Easter, the snow began to melt and Aron’s fever was gone and his cough was subsiding. The oil lamp continued to shine but with the sun now shining the lamp was not needed anymore during the day. The shoemaker was now content and he made new boots for Aron. Aron was now as healthy as his other siblings and the events of winter have become a memory. At the end Aron got his wish and he went fishing with his dad.
The shoemaker’s splendid lamp shows the importance of love, light, warmth, hope, selflessness and kindness. The story was about a shoemaker, his sick son and his family, who have had tough life situations and they endured and made it through. Though the shoemaker and his wife knew Aron might not survive, they worked together to get him to live. Aron also had hope in himself and in the light that the light would always give him warmth. The neighbour’s selflessness and kindness was what saved Aron, maybe Aron would have slept during that night and he would wake up because there was no warmth.
Kiitos vinkistä / Thank you for your thoughts Dorcas!
Leijonat nousevat takajaloilleen ja alkavat karjua toisilleen.
– Rrrääääyhh! Sinä et taaskaan ajattele muista kuin itseäsi! – Murrrrrrrr! Myäääääär! Ja sinä et ajattele yhtään mitään!
Ollaan sirkuksen areenalla. Leijonankesyttäjä Pipsa Hurjisto loikkaa esiripun takaa areenalle ja karjaiseen niin, että yleisökin säikähtää.
– Lopettakaa! – Ei saa räyhätä!
Leijonat rauhoittuvat.
Pipsa on maailman pienin leijonankesyttäjä. Hän on työskennellyt leijonankesyttäjänä niin kauan kuin muistaa. Pelkoa hän ei tunne lainkaan. Hän harjaa raateluhampaita, vahaa suuria tassuja, vie karvanaamat puistokävelyllekin aivan yksin. Ja joka päivän Pipsa vahtii, että leijonat menevät ajoissa nukkumaan, syövät myös pahaa ruokaa ja noudattavat ruutuaikoja. Kuulostaako tutulta?
Vaan eräänä päivänä, kun Pipsa astuu vuorollaan areenalle, tapahtuu kummia.
Pipsa vetää verhon sivuun ja pomppaa estradille. Hän avaa suunsa. Sitten pitäisi kuulua hirveä karjaisu, joka pelästyttää leijonat ja saa katsojien korvalehdet lepattamaan ilmavirrassa. Mutta on aivan hiljaista.
Pipsan kurkusta ei lähden pienintäkään pihahdusta. Mikä neuvoksi?
Lääkärin mukaan kyse on uupumuksesta. On levon aika. Yhdessä leijonien kanssa Pipsa alkaakin puuhata muuttoa kansallispuistoon. Kun kaikki on kotona pakattuna, muistaa Pipsa, että hän ei saa lähteä mihinkään kertomatta vanhemmilleen. Silloin olohuoneesta kuuluu karjuntaa. Eikä tällä kertaa ole kyse leijonista.
-Sinä et taaskaan ajattele muita kuin itseäsi! äiti huutaa. – Ja sinä et ajattele mitään! isi karjuu takaisin. Pipsa työntää oven auki. – Ai Pipsa, mitäs sinä? isi kysyy.
Käy ilmi, että Pipsa Hurjisto pelkää vain yhtä asiaa. Hän pelkää vihaisia ja huutavia aikuisia. Hän pelkää niitä joskus niin paljon, ettei hänestä lähde pihahdustakaan.
Katriina Rosavaaran kirjoittama ja Silja-Maria Wihersaaren kuvittama kirja kertoo oivaltavasti yhden lapsen näkökulman vanhempien riitoihin. Riidat voivat olla väsyttäviä, jopa pelottavia – myös hurjimmille leijonankesyttäjille.
Haluaisitko prinsessaksi? Se käy yksinkertaisesti:
– – hän asui omassa saaressaan ja oli sen prinsessa,
sillä prinsessaksi tullaan olemalla yhdessä paikassa niin kauan,
että tuntee paikan ihan kokonaan.
Camilla Mickwitzin kuvittamassa ja Tuutikki Tolosen kirjoittamassa Saariston prinsessa -kuvakirjassa (Tammi 2022) päähenkilö Marilii on oman saarensa prinsessa. Hän ui ja soutaa, puuhastelee pihapiirissä, kantaa vedet, maalaa mökin, ihmettelee luontoa. Seurana on Martti-kissa.
Eräänä päivänä hänen valtakuntaansa ui kiltti poika, jonka nimi on Pekka. Pekan kanssa pidetään merijuhlat, tehdään arkiaskareita sekä laajennetaan mökkiä. Vaan Pekan sydämessä asuu kaipaus päästä seikkailemaan.
– Haluatko lähteä mukaan? Pekka kysyi, mutta Marilii pudisti päätään.
Minun pitää hoitaa valtakuntaa ja Marttia, hän sanoi. – Sitä paitsi minä haluan katsella, mitä kaikkea täällä tapahtuu.
Niin Marilii jää saareensa, kun levoton Pekka porhaltaa maailman merille. Vuodenaikojen vaihtelu ja arjen toimet täyttävät Mariliin päivät, ja hän unohtaa ikävöidä miestä. Välillä Pekka palaa, kunnes aava ulappa kutsuu taas. Mariliin elämä asettuu uomiinsa, vaan itsenäisyydestään huolimatta hän taitaa sittenkin kaivata Pekkaa…
Camilla Mickwitz (1937-1989) oli arvostettu suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Saariston prinsessa -kirjassa julkaistaan nyt ensi kertaa hänen 1980-luvulla tekemänsä saaristo-aiheinen kuvitus, johon on kirjoittanut tekstin palkittu kirjailija ja sanataideopettaja Tuutikki Tolonen. Lisää kirjan tekijöistä kustantajan verkkosivuilla.
Tolonen on kirjoittanut Mickwitzin kuviin herkän humoristisen ja syvällisen tarinan rakkaudesta, uskollisuudesta ja vapaudesta. Marilii on nykyaikainen prinsessa, joka pärjää vallan hyvin yksin. Vaan saavat itsenäisetkin kaivata ja odottaa ja rakastaa. Tolosen kertomus nostaa arvoon arkisen, pienen elämän, jossa ei näyttäisi tapahtuvan paljoa ja ihmeellistä, mutta joka on rikasta ja täyttä elämää. Seikkailuunkin on lupa lähteä ja palata ryvettyneenä ja kolhittuna. Sellaista on elämä.
Miten kaunis valtakunta. Miten kaunis saari, miten kaunis mökki, miten kaunis koko elämä.
***
Jyväskylän pääkirjaston Satuhuone Peukaloisessa on 23.9.-31.10.2022 sadun säihkettä ja värien voimaa, kun Lapsuutta etsimässä – Camilla Mickwitzin värikäs maailma -kuvitusnäyttely saapuu iloksemme. Näyttelyn kuvat kuuluvat Lastenkirjainstituutin kuvitustaiteen kokoelmaan ja ovat Mickwitzin Jason-, Emil ja Onni- sekä Saariston prinsessa -kuvakirjoista. Tervetuloa ihastumaan!
Kummitustarinat kuuluvat suomalaisten lasten tarinaperinteeseen, kukapa ei niitä olisi iltanuotiolla tai peiton alla taskulampun valossa toisille kertonut. Teoksessa Suomen lasten kummituskirja (Minerva Kustannus 2022) Raili Mikkasen keräämät tarinat yhdessä Sirkku Linnean kuvituksen kanssa tarjoavat hauskaa jännitystä koko perheelle.
Sen jalat näkyivät pitkän takin alta, mutta ne eivät koskettaneet maata lainkaan, kun hahmo pompahteli eteenpäin.
Kirjan 11 kummitustarinaa sopivat niin jännittäviksi iltasaduiksi kuin vapaapäivien yhteiseksi puuhaksi. Teos toimii myös tietynlaisena matkana Suomen eri kaupunkeihin, esimerkiksi Muhokselle, Mäntyharjulle ja Heinolaan. Jokaisen tarinan jälkeen on myös esittely kyseisestä kaupungista ja muista siellä sattuneista jännittävistä tapauksista. Jokaisesta tarinasta voi myös oppia yhdessä paljon uusia asioita, esimerkiksi vaikeista synnytyksistä, reumasta tai elämästä kartanoissa.
Itse tarinoista löytyy niin teatterin kummituksia, salaperäisiä katoamisia kuin mystisiä viestejä – sekä paljon muita, kummaakin kummempia sattumuksia ja kohtaamisia. Linnean kuvitukset herättävät kummitukset eloon jokaisella lukukerralla.
Mäntyharjulla löytyy lisäksi erään talon emäntä, joka on kuollut jo aikaa sitten mutta näyttäytyy aina välillä vanhassa kotitalossaan. Joko hänellä on jäänyt jokin asia hoitamatta, tai hän ei yksinkertaisesti henno lähteä rakkaasta talostaan. Kummitukset taitavat harvoin kertoa, miksi niiden täytyy tulla ihmisiä säikyttelemään.
Koululaiset palaavat pian takaisin koulun penkeille. Osa heistä on käynyt ehkä mökillä tai mummolassa, osa on suunnannut rannalle aina auringon paistaessa. Toivottavasti kirjastossa ja tarinoiden parissakin on viihdytty. Ainakin muutama näin on tehnyt!
Jyväskylän kaupunki tarjoaa joka kesä satoja kesätyöpaikkoja 15–28-vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille. Pääkirjastoon saimme kesätöihin kahdeksan nuorta koululaista parin viikon työjaksoihin. Viikkoihin kuului muun muassa kirjojen hyllyyn saattamista sekä aineiston tarkastamista, mutta myös kirjoista kertomista. Alla kesäkoululaistemme luku- ja pelivinkkejä. Teepä tuttavuutta!
Konstan kootut 1 sisältää kaksi kirjaa Konsta-kirjasarjasta. Ensimmäinen osa Konsta, eka A ja toinen on Koulu on kivaa, Konsta. Kirjassa käsitellään ensimmäisen luokan aloittamista ja mm. kaverisuhteita, kouluretkiä ja lukemaan opettelun vaikeuksia. Kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi, joka on tunnettu lastenkirjoistaan.
Kirjassa kerrotaan Konstasta ja hänen ensimmäisestä lukuvuodestaan. Ennen kouluvuoden alkua Konsta jännittää kouluun menemistä ja kaikkea kouluun liittyvää. Kirjassa kerrotaan tämmöisistä asioista humoristisella tavalla, jotta nuoret lukijat pystyvät samaistumaan. Konstaan on helppo samaistua, koska hänellä on samanlaisia piirteitä kuin muilla alakoululaisilla lapsilla. Mutta Konsta kehittyy kirjan aikana myös ihmisenä, esimerkiksi kun jokapäiväiset taidot kehittyvät, ja hän saa uusia kavereita.
– Ole sinä VINOHAMMAS hiljaa! Tiedätkö edes miksi hampaasi ovat vinot? Siksi koska olet syönyt tuttia KUUSIVUOTIAAKSI asti. Siksi sinulla on myös ärrävika. Ja siksi sinun hampaasi ovat vinot. Ja siksi saat oikaisuraudat ja muutut vielä rumemmaksi. Ja mikäli et satu tietämään, miten sinulle vielä lisäksi tulee käymään, minä voin kertoa sen, sinun kielesi LEIKATAAN. – Mitä? -Kyllä sinä kuulit senkin läskiaivo. Sinun kielesi leikataan. Minun isosiskoni kieli leikattiin ärrävian takia. Hänen kielen päänsä oli nimittäin ihan älyttömän jäykkä.
Äskeinen dialogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjassa käsitellään ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita hauskasti ja kevyesti. Vaikka äskeisessä lainauksessa Konsta ja kaverinsa Siiri olivat riitelemässä, he ovat hyviä kavereita ja sopivat riitansa myöhemmin kirjassa.
Me voimme suositella tätä kirjaa kaikille alakouluikäisille, jotka etsivät helposti luettavaa ja humoristista kirjaa, jossa elämää eletään hetkessä, ja joka heti tuntuu tärkeältä tarinan kohdalta. Vaikka tämä kirja onkin hieman pitkä, koska se sisältää kaksi eri kirjaa samasta kirjasarjasta, ahkerille lukijoille tämän ei pitäisi olla ongelma. Ja jos ei pysty vielä lukemaan, se on helppoa kuunneltavaa!
Kiitos vinkistä Ale ja Seela!
The Escapists 2 on vuonna 2017 julkaistu peli, jonka ovat tehneet Team17 ja Moldly toof studios. Pelin tarkoituksena on nimensä mukaisesti paeta vankilasta keinolla millä hyvänsä. Näihin keinoihin kuuluu mm. moottoripyörällä pakeneminen tai jopa sukellusvenellä pakeneminen. Pelissä on 11 vankilaa, joista 3 on aikarajallisia. Nämä kaikki vankilat luokitellaan vaikeusasteittain: helppo, normaali ja vaikea. Pelissä on saatavilla myös neljä extra-vankilaa, jotka voi ostaa erikseen, ja pelin Steam versiolla voit pelata muiden pelaajien vankiloita tai tehdä omia ja julkaista niitä pelattavaksi. Peliä voi myöskin pelata jopa neljän kaverin kanssa paikallisesti tai netin välityksellä.
Pelissä voit varastaa muiden vankien ja pelaajien tavaroita tehdäksesi itsellesi työkaluja, jotka auttavat sinut pakoon. Pelissä voit myös treenaamalla nostaa nopeuttasi, voimaasi tai älykkyyttäsi ja ne auttavat esimerkiksi kaivamisessa tai aitojen leikkaamisessa ja voit tehdä monimutkaisempia ja parempia työvälineitä. Näihin työvälineisiin kuuluu mm. erilaiset sakset, lapiot ja hakut, joilla pystyt rikkomaan seiniä, aitoja tai kaivamaan maan alta pakoon.
Peli on todella koukuttava, ja kun sen ideasta ja mekaniikoista saa kiinni niin peli muuttuu moninkertaisesti hauskemmaksi ja jännittävämmäksi. Pelissä on myös lähes loputtomasti erilaisia saavutuksia. Muun muassa jokaisesta uniikista pakenemistavasta on tarjolla saavutus.
Peli on kokonaisuudessaan hyvä, mutta se sisältää hieman väkivaltaa, muttei kuitenkaan verta tai ampuma-aseita. Peli on PEGI 7 eli kielletty alle seitsemän vuotiailta.
Kiitos vinkistä Lenni ja Tume!
Jujja Wieslanderin ja Sven NordqvistinMimmi Lehmä on monille lapsille tuttu kirjoista ja elokuvista. Kukin varmasti tietää, ettei Mimmi Lehmä ole mikään tavallinen lehmä. Mimmi Lehmä kokee kirjoissa mitä hassuimpia kommelluksia ja hurjimpia seikkailuja. Mitä Mimmi Lehmä puuhailee tällä kertaa?
Mimmi Lehmä lukee -kirjassa kaikki muut lehmät ovat visusti navetassa paitsi Mimmi. Hän on kaupungin kirjastossa opettelemassa lukemaan. Mimmi Lehmä on haltioissaan siitä, kuinka paljon tietoa ja ihmeellisiä tarinoita kirjoissa on. Varis alkaa pilkata Mimmi Lehmää, koska eiväthän lehmät lue kirjoja. Hetken pohdittuaan Varis kuitenkin päättää aloittaa kirjailijan uran Mimmi Lehmän avustuksella.
Teoksessa on perinteistä lasten kirjallisuutta ja myös hassun hauskaa huumoria. Kirja tuo esille sen, että kuka tahansa voi lukea kirjoja ja käydä kirjastossa. Siinä korostetaan myös kirjojen tärkeyttä ja sitä, kuinka tietorikkaita ne ovat.
Kiitos vinkistä Iida!
Timo ParvelanElla ja kaverit -kirjasarja kertoo Ellasta, hänen luokkalaisistaan ja heidän opettajastaan. Kirjojen tapahtumat aina liittyvät toisiinsa ja etenevät jokaisessa kirjassa. Kirjat ovat aina Ellan itsensä kertomia.
Kirjojen tapahtumat sijoittuvat erilaisiin hauskoihin paikkoihin, joissa voi tapahtua kaikenlaisia asioita. Ella ja kaverit tekevät outoja ja hauskoja asioita ja virheitä, josta voi seurata mitä tahansa. Opettaja hermostuu usein heidän tekemistään virheistään, mutta koska hän on lämmin ja hyväsydäminen opettaja, hän aina lopulta hyväksyy luokkansa kommellukset.
Minä olen Ella. Olen maailman ainoalla kaksi ja puoli A-luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina emme ole saaneet opettajan puheesta mitään selvää.
Ella ja kaverit ihan kuninkaina on hauska lastenromaani, jossa Ella ja hänen ystävänsä haluavat selvittää opettajansa kanssa sukujuuriaan. Ellan luokan opettaja laittaa luokkansa dna-testiin. Jokaisen on tuotava kouluun dna-näyte, joka laitetaan kirjekuoreen ja lähetetään tutkittavaksi. Tuloksissa selviää, mistä kunkin esivanhemmat ovat kotoisin.
Dna-näytteet menevät kuitenkin sekaisin, mikä näkyy myös dna-testituloksissa. Juuri kun dna-tulokset ovat tulleet, tapahtuu asioita, minkä syystä dna-tulokset paperilla silppuuntuivat ja tuloksista ei voinut saada mitään selvää. Kaverukset kuitenkin yrittävät teipata eri sanoja toisiinsa ja muodostaa lauseita. Yhdessä ehjässä lapussa luki “mahdollisesti Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan perillinen”. Eli oli todennäköistä, että joku on Aurinkokuninkaan jälkeläinen, mutta kukaan ei tiedä kuka hän on. Ja sen koko luokka haluaa selvittää.
Me näimme, kuinka opettajan kädet tärisivät. Hän tuijotti sanoja ja nieleskeli kuuluvasti. Sitten opettaja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja teippasi tekstin varovasti Ranskan kohdalle melko lähelle Pariisia. Hän kääntyi katsomaan meitä, kohotti kätensä ja vilkutti meille hyvin kuninkaalisesti. Vaikka päivä oli ollut järkyttävä, opettaja hymyili silti ja se sai meidätkin paremmalle mielelle.
– Aurinkokuninkaan perillinen. Minä tiesin sen, opettaja kuiskasi. – Minä armahdan sinut. Saat kaiken anteeksi, opettaja kuiskasi – –
Kenelle ope antaa anteeksi – kuka luokkalaisista on perillinen? Lue ja selvitä!
Henkka on 10-vuotias lahtelainen poika, jonka mielikuvitus on vertaansa vailla. Hän on FBI:n mies, omistautunut rikoksille ja näkee niitä kaikkialla. Siksipä ei olekaan mikään ihme, että hän ihailee yli kaiken Sherlock Holmesia ja perustaa ystävänsä Kivimutkan kanssa etsivätoimiston.
Henkan kaveri Kivimutka on innokas urheilumies, mutta lähtee Henkan mukaan myös etsiväjuttuihin. Etsivätoimistossa Kivimutkan rooli on pääasiassa tehdä, mitä Henkka ehdottaa, koska Henkka on selvästi enemmän innoissaan salapoliisijutuista ja fiksumpi keksimään, miten tapauksissa edetään. Kivimutka ehkä kuitenkin mieluummin pelaisi jääkiekkoa ilman luistimia kuin ratkoisi rikoksia.
Ruskeat sukkahousut roikkuivat orapihlaja-aidassa Pumpputie 12:n kohdalla, paikassa, johon niillä ei olisi pitänyt olla mitään asiaa.
Se oli sillä selvä, oli tapahtunut murha. Aita oli rouva Luukan ja housut murhatun naisen, kenenkäs muun. Ruumista ei näkynyt, mutta muuten tapahtuma oli lähellä ratkaisuaan. Koska sukkahousut olivat pienet ja rouva Luukka oli paksu, rouva ei ollut murhan uhri. Se oli joku muu, laihempi.
Ei auta, vaikka äiti yrittää vakuuttaa, ettei välttämättä ole kyse murhasta. Onhan mahdollista, että joku on vaan kadottanut sukkahousunsa. Henkka päättää alkaa selvittää, kuka voisi olla sukkahousujen omistaja. Mukaan rikosta ratkaisemaan tulee myös Kivimutka ja yhdessä pojat alkavat käydä naapuruston taloja läpi. Mistä löytyisi sukkahousujen omistaja, keskikokoinen nainen? Kaikki eivät kuitenkaan pidä uteliaista salapoliiseista, ja pojat joutuvat itsekin myös todelliseen vaaratilanteeseen. Onneksi asiat ratkeavat parhain päin ja rikos lopulta selviää.
Kalle Veirton kirjoittamassa ja Kariston julkaisemassa sarjassa on ilmestynyt jo 22 kirjaa. Kesäisiin tunnelmiin päästään esimerkiksi Henkka ja Kivimutka ja hitonmoinen lohisoppasekä Henkka ja Kivimutka ja Kurppa 16 -kirjoissa. Etsivätoimiston kesään kuuluu ihan kesäisiä juttuja kuten mökkeilyä, kalastusta ja uintia, mutta tietysti myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tosi helppoa ja kivaa kesälukemista kaikille jännityksen, huumorin ja urheilun ystäville – lue vaikka koko sarja!
Henkka ja Kivimutka-sarjasta on tehty myös elokuva, jonka ovat ohjanneet Väinö Weckström ja Jarkko Felin. Käsikirjoituksen tekemisessä on ollut apuna myös kirjailija Kalle Veirto, ja se omalta osaltaan on varmasti vaikuttanut siihen, että elokuvaan on saatu luotua sama huumorin ja jännityksen värittämä vauhdikas tunnelma kuin kirjoissakin. Elokuvan trailerista pääset mukaan tunnelmaan, löydät sen täältä .
Vinkin kirjoitti Tuula pääkirjastolta
Tässä oli kesäkuun toinen päivityksemme. Heinäkuussa blogi lomailee. Seuraavan kerran tapaammekin siis elokuussa, 3.8.
Kuulimme aluksi tarkemmin Kulttuurineuvolan toiminnasta. Me kirjastolta alustimme lyhyesti ääneen lukemisen hyödyistä sekä kerroimme kirjaston palveluista ja annoimme lukuvinkkejä. (Blogin toisella puoliskolla olevien lukuvinkkien kautta pääset kurkistamaan, millaisista kirjoista illassa puhuttiin.) Sanojen kanssa päästiin leikkimään kansalaisopiston sanataidetuokiossa, jossa syntyi runo omalla vauvalle. Illan päätti saturentoutus.
Oli virkistävää kuulla syvemmin yhteistyökumppaneidemme Kulttuurineuvolan ja sanataidekoulun tarjonnasta ja filosofiasta. Pinnalle nousi ajatus siitä, että taidehetkien kokemiseen ja tekemiseen ei tarvita erikoisia välineitä tai erikoista osaamista. Omana itsenään oleminen ja eläminen riittää. Poimin omaan tarina- ja vinkkausreppuuni heiltä monta ajatusta.
Ennen varsinaista perhevalmennusta, kirjasto ja sanataidekoulu olivat maaliskuussa 2022 mukana Kulttuurineuvolan Kulttuuriloiskeita-koulutuksessa. Vuosittain järjestettävä koulutus on suunnattu Jyväskylän, Hankasalmen ja Uuraisten neuvolahenkilökunnalle, ja siellä pohditaan kulttuurin ja taiteen roolia nuorten perheiden jaksamisen ja hyvinvoinnin tukena.
Koulutuksessa kerroimme käytännön esimerkein, millainen lukemiseen ja sanataiteeseen keskittyvä perhevalmennuksemme on, jotta neuvoloissa olisi helpompi avata asiakkaille valmennuksen sisältöjä. Samalla he saivat ohjausta siitä, miten hyödyntää kirjaston palveluita omassa työssään neuvolassa, sekä rautaisen annoksen tietoa sanataiteen ja lukemisen hyödyistä lapsiperheissä.
Lukuvinkkejä odottaville perheille
Nyt niihin lupaamiini lukuvinkkeihin! Lempeän höpöttelyn, ääneen lukemisen, laulamisen ja loruttelun voi aloittaa jo masuvauvalle. Vauva kuulee kohtuun noin raskauden puolivälistä. Omat sanat ja laulut riittävät mainiosti. Jos tuntuu, että sanat ovat hukassa tai kaipaa uutta ideaa, voi tarttua esimerkiksi näihin kirjoihin.
Aa tuuti lasta -nuottikirja sisältää tuttuja kehtolauluja. Mukana cd, jonka avulla voi palautella sävelet mieleen. Suvi TeräsniskanIltalauluja -cd kokoaa yhteen rakastettuja tuutuballadeja.
Hiiri mittaa maailmaa -runokokoelmaan on poimittu Hannele Huovin kaksisataa rakastettua runoa, joissa elämää ihmetellään kantilta jos toiselta. Elina Warstan hykerryttävän hyvä kuvitus antaa mielikuvitukselle siivet. Runo- tai kuvakirjat voivatkin olla myös (kuva)taide-elämyksiä.
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Yhdessä lukiessa voivat sekä lapsi että aikuinen tankata elintärkeää läheisyyttä. Aina ei vauva-arjessa jaksa mitään ihmeellistä sanaseppoilua, silloin voi vaan pötkötellä rauhassa ja nauttia seurasta. Virkeänä hetkenä voi lorutella ja samalla hellästi silitellä tai kujeilevasti leikitellä vauvan kanssa vaikkapa näiden säkeiden tahtiin:
Inkeri Karvosen ja Emmi Jormalaisen Hupsuja hassuja hipsukka tassuja on ihastuttava kokoelma runoja, joita voi lukea vauvalle odotusaikana tai joilla voi hellitellä vaikka vastasyntynyttä.
Kun vauva kasvaa ja alkaa ihmetellä ympäröivää maailmaa, voi lapsen omiin käsiin ensin tarjota ihmeteltäväksi pehmeitä kangaskirjoja ja vähitellen paksulehtisiä kirjoja pinsettiotteen kehittyessä vuoden ikää kohden. Pahvisivuiset kirjat selviävät myös maistelutestistä, mikä on tässä vaiheessa olennainen osa kirjallisuuden analyysia. 😊
Elina Pullin ja Karoliina Pertamon kaksikielisessä Kukkuluuruu (Kuckeliku)-kirjassa on mukana reipasta leikkirunoa ja rauhallisia silittelyriimejä.
Elina Pullin ja Matti PikkujämsänLorukylpy tarjoilee runoja arkisten toimien lomaan. Pue runon tahtiin tai harjoittele pottailua säkeiden siivittämänä.
Tittamari Marttisen ja Anne Peltolan äitiyspakkauksistakin tutut Pikku poron päivä ja Iloinen lorutoukka kätkevät sisälleen rytmikästä räppiä ja pontevaa poljentoa.
Paksulehtiset kuvasanakirjat kasvattavat sanavarastoa. Yhdessä voi ihmetellä ja jutella: Missä pallo? Minkä värinen pallo? Yhteinen, pienikin vastavuoroinen ja hymyn kera käyty ”lukupuhe” tukee luontevasti ja helposti kielen ja vuorovaikutuksen kehitystä. Kokeile esimerkiksi näitä:
Missä Pipsa piileksii? Turvallisen yllätyksen tarjoavat luukkukirjat viehättävät pientä lukijaa. Joskus muksu haluaa lukea saman kirjan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… Rinnalle voi tuoda muita vaihtoehtoja ja samalla jatkaa tutun kirjan lukemista. Toive lukea jotakin kirjaa kertoo siitä, että lapsi tarvitsee kirjasta jotain. Tuttuushan tarkoittaa myös turvallisuutta. Joten tsemppiä vaan toistoihin, you can do it!
Näillä ideoilla pääset alkuun. Kysy lisää vinkkejä kirjastostasi!
Toisaalta – vauvaperheessä voi helposti väsymys painaa. Lukemisesta ei tarvitse ottaa paineita. Se voi olla iloksi ja virkistykseksi, ei jotakin joka täytyy viimeisillä voimilla suorittaa. Tulee myös erilaisia kausia, joskus jaksaa paremmin, joskus vähän huonommin. Lapsi tulee kyllä kohtaamaan elämässään monenlaisia tekstejä, kuvia, ilmiöitä ja pohtii niitä useiden ihmisten kanssa kotona, päivähoidossa, harrastuksissa ja koulussa. Tärkeintä on olla yhdessä ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. ❤
Kesäkuusta alkaen julkaisemme blogissa tekstejä kahdesti kuussa. Seuraava blogi ilmestyy 15.6.
Kallellaan kertomuksiin 