Joulun tarinat

Joulu saapuu kerta toisensa jälkeen. Jouluna moni meistä myös kertaa jo aikaisemmin luettuja tarinoita. Moni tarina luetaan jokaisena jouluna. Osassa niistä aiheena on joulu, osa taas houkuttaa lukijansa muutoin vain toistuvasti äärelleen. Tietyissä tarinoissa on taikaa useammallekin lukukerralle.

Blogissamme on jo kolmena jouluna esitelty tarinoita, jotka vievät lukijansa joulun tunnelmiin – ehkäpä vuodesta toiseen.

Maja Lunden teos Lumisisko toimii 24 lukuisena teoksena vaikka joulukalenterina, mutta tässä vaiheessa joulun odotusta kirjan voi jo ahmia kerralla loppuun saakka. Lumisisko on tarina surusta ja ilosta sekä kaikesta siitä, mitä niiden väliin mahtuu. Jouluaatto lähestyy, mutta Aaton kotona ei ole joulua koristeltu. Aatolle joulu on erityisen tärkeä, koska jouluna hän täyttää 11 vuotta. Tänä vuonna joulua ei kuitenkaan näytä tulevan. Suru on vallannut Aaton kodin. Mutta sitten Aatto kohtaa Hetan, jonka kotona jokainen huone on täynnä joulun tunnelmaa. Voisiko Heta tuoda joulun Aatonkin kotiin? Kadonnutta jouluiloa, surun keskellä, etsitään myös Catherine Doylen kirjassa Ebenezerinkadun ihme. Kirja on uudelleentulkinta Charles Dickensin Saiturin joulusta, joka on monelle tuttu – erilaisista versioinneista.

Monille tuttu Beatrix Potterin luoma Petteri Kaniini seikkailee Oscar-palkitun näyttelijän Emma Thompsonin kirjoittamassa kuvakirjassa Petteri kaniinin jouluseikkailu. Kaniinien kotona onkin jouluvalmistelut jo täydessä vauhdissa! Kaikenlaisiin joulupuuhiin päästään tutustumaan myös Astrid Lindgrenin jouluisia tarinoita koostavassa teoksessa On hauskaa, kun on joulu: Astrdi Lindgrenin parhaat joulutarinat. Melukylän lasten, Marikin ja Lotan lisäksi kirjassa tavataan Taina Tomera auttamassa mummia. Kirja sisältää myös ensimmäistä kertaa suomennetun tarinan Tonttu valvoo.

Joulurunojen pariin meidät vie Ihan täysi tonttu!: runollinen joulukalenteri. Kirjan runot avaavat ikkunan joulun ihmeelliseen maailmaan. Mukana on tonttuja ja joulutouhua, toivon sanomaakaan ei unohdeta. Blogissamme haastateltu herra Mörkö paljastaa jouluisen lempirunonsa: Nallen joulutervehdys. Hän myös vinkkaa runojen oheen luettavaksi Mauri Kunnaksen jouluiset kirjat Joulupukki, Kaksitoista lahjaa joulupukille, Onnin paras joululahja sekä Joulupukki ja noitarumpu. Näiden kirjojen lukeminen kuuluukin varmasti monen lapsiperheen jouluperinteisiin. Joulupukki ja noitarumpu on katsottavissa myös elokuvana Yle Areenasta, mikäli kirjaston DVD sattuu olemaan varattuna jonkun toisen jouluperinteissä.

Myös Eva Frantzin kirjoittama Ruukin salaisuus sopii joulun odotukseen: kirjassa on 24 lukua, yksi jokaiselle joulukuun päivälle aattoon saakka. Kirjassa Flora ja Floran äiti muuttavat joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita, vaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Matkan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Missä Flora joulunsa joutuukaan viettämään? Tarinaa ei malta lopettaa ensimmäiseen eikä toiseen lukuun. Tässä vaiheessa joulua ei enää onneksi tarvitsekaan. Ruukin salaisuuden tapaan Karin Erlandssonin teos Yöjuna jakautuu 24 lukuun. Jännittävä jouluinen kertomus vie lukijansa junamatkalle yöjunaan. Junassa selviää, että kaikki junassa matkustavat ovat kadottaneet jonkun heille rakkaan. Mutta kuka onkaan lopulta kadoksissa – ja keneltä?

Viimeisimpänä jouluisena lukuvinkkinä blogissa tutustuttiin Timo Parvelan Varjot-sarjaan. Tässä sarjassa Parvela on luonut jälleen maailman, joka koukuttaa lukijansa tiukkaan otteeseen. Aivan pienimmille kuulijoille ei kirjasarjaa iltalukemiseksi kannata lainata; isommat koululaiset taas viihtynevät Peten ja tonttujen parissa varmasti pyhäpäivän jos toisenkin. Toisenlaista Timo Parvelan kynäilemää joulutunnelmaa löytyy Ylen tuottamista joulukalentereista Maukan ja Väykän ensimmäinen joulu (2018) sekä Jäätävä seikkailu (2016). Joulukalenterit johdattelevat vuodesta toiseen niin lapset kuin aikuisetkin joulun tunnelmaan.

Yksi jouluna uusintakierrokselle pääsevä blogissakin esitelty klassikko voisi olla C.S. Lewisin Narnia-sarja. Narniassa tapahtumat ovat mukaansa tempaavia ja muutenkin hurmaavia; keskeisiä aiheita ovat omien virheiden hyväksyminen sekä rehellisyys. Narnian lisäksi joulun lukulistalle voivat päästä jo kerran luetut Ella-kirjat ja Risto Räppääjät, mahdollisesti kymmeniä kertoja luetut Neropatin päiväkirjat sekä vuodesta toiseen ilahduttavat Tatut ja Patut.

Nyt Kanelia kainaloon ja hyvää joulua!

Tontut hiippailevat

Tontut hiippailevat jälleen. Mutta mitä niillä onkaan mielessä?

Jyväskylän kaupunginkirjaston ja Jyväskylän kansalaisopiston joulunodotuksen aloittaa jo perinteeksi muodostunut koko perheen tapahtuma Tonttujen hiippailuja. Vuosien varrella mukana tapahtumassa ovat hiippailleet Jyväskylän kansalaisopiston lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen väki sekä tietenkin Jyväskylän kaupunginkirjaston lasten ja nuorten palveluiden omat tontut. Tänä vuonna Jyväskylän pääkirjastossa hiippaillaan musiikin tahtiin torstaina 8.12.2022 klo 17-19. Nyt saa laulaa joululauluja!

Joululaulujen lisäksi varma joulun merkki on tonttujen ilmaantuminen ikkunoiden taakse. Ne kuulemma pitävät kirjaa siitä, kuka on kiltti – ajatelkaas! Vaan kuinka kävisi joululle, jos tontut itse eivät olisi kilttejä? Jos tontut kurkkisivat ikkunoista, mutta tavoitteenaan heillä olisikin johdattaa ihmisiä pimeyteen, ei joulun rauhaan ja iloon.

Timo Parvelan kirjasarjassa Varjot (Tammi) törmäämme tonttuihin. Kaikenlaisiin tonttuihin. Sellaisiin, jotka ovat kilttejä, mutta myös sellaisiin, jotka haluavat imeä meistä ihmisistä pois kaiken hyvän. Kuinka se on mahdollista?

– Sinä toivot lahjaa, sinä annat lahjan. Sinä saat lahjan, sinä annat lahjan. Niin se menee, sinä toooodella typerä lapsi.
– Eikö se riitä, että on ollut kiltti? Pete hämmästyy.
Tonttu päästää pitkän pärisevän äänen. Pete toivoo, että se tulee hänen suustaan, mutta hajusta päätellen ei tule.
– Mitä minun sitten pitää antaa, jotta Sara paranee? Pete kysyy ääni värähtäen.
– Ei paljon mitään. Vähän vain.
Kuinka vähän? Tai ei sillä väliä. Minä antaisin kuinka paljon tahansa, jos sillä voisi parantaa Saran. Vaihtaisin vaikka osia hänen kanssaan.

Peten ystävä Sara on vaikeasti sairas. Petestä tuntuu, että hän tekisi mitä tahansa parantaaksen Saran. Tontun vaatimus kuitenkin yllättää Peten: Elpiö-tonttu haluaa Peten oman varjon. Pete epäröi, mutta juuri ennen kuin Elpiö livahtaa ulos ikkunasta, hän huutaa: suostun!

Samaan aikaan pohjoisessa, tonttuneuvoston edessä seisoo kaksi tonttukokelasta. Kokelaat pyrkivät tonttukillan täysvaltaisiksi jäseniksi. Tonttukokelaista toisen, Varjonparsija Uuditin, kohtaloon on kuitenkin kirjoitettu ennalta odottamaton luku.

– Varjonparsija Uudit, Sipsetti sanoo maistellen. – Vakooja.
– En minä ole ketään vakoillut, Uudit kuiskaa.
– Et olekaan. Vielä, Kaal naurahtaa.
– Onneksi olkoon, läpäisit kokeen.

Mitä tai ketä Uuditin on määrä vakoilla? Miksi Elpiö haluaa Peten varjon? Ja mikä tärkeintä: missä on Joulupukki?

Elpiö seuraa, kuinka varjopaimenet ajavat kahisevan kuorilauman luolan perällä olevaan aukkoon. Mestarin ruokahalu on yhtä pohjaton kuin pimeys hänen ympärillään on tiivis.
– Joulupukkia ei enää ole, hänen kutsumansa saattue tuhotaan ja kaikki on valmistettu teidän aikaanne varten, Elpiö sanoo ja kumartaa syvään.
– Millä nimellä haluatte itseänne kutsuttavan?
On kuin pimeyden keskellä olisi pimeys, joka sykkii ja laajenee. Sen keskeltä kuuluu kuiskaus:
– Krampus.

Timo Parvela on luonut jälleen maailman, joka koukuttaa lukijansa tiukkaan otteeseen. Pasi Pitkäsen hieno kuvitus lataa kirjasarjan tunnelman täyteen. Aivan pienimmille kuulijoille ei kirjasarjaa iltalukemiseksi kannata lainata, mutta vähän isommat lukijat viihtynevät Peten ja tonttujen parissa varmasti pyhäpäivän jos toisenkin.

Jos sarjan ensimmäiset osat Helähdys ja Auroria on jo luettu, niin kolmanteen osaan kannattaa nyt tehdä varaus. Trillerimäisen fantasiasarjan kolmas osa Krampus ilmestyi juuri, marraskuussa. Trilogian päättävä Krampus paljastaa lukijalle nimensä mukaisesti olennon, joka lietsoo ympärilleen pelkkää pimeyttä. Tuon pimeyden alle peittyvät niin joululaulut kuin kulkusten helinä.

Mutta toivon kipinä palaa. Ja tuosta kipinästä voi syttyä ikuinen valo.

Pimeydestä huolimatta: iloista joulunodotusta 😊!