Sielunratsastajat- Tähtihevosten kutsu (2020)

Taru kertoo hevostytöstä, joka pelastaa maailman.
Hän karkottaa valollaan ja taidoillaan pimeyden ja kaaoksen ja laittaa kaiken kuntoon.
Oletko sinä se tyttö?

Lisa muuttaa isänsä työn takia satumaiselle Jorvikin saarelle. Saari on tunnettu kauniista luonnosta ja hevosista, joita on saarella erittäin paljon. Lisa olisi aikoinaan ollut muuttamisesta tällaiselle hevossaarelle todella innoissaan, koska hän on harrastanut ratsastusta intohimoisesti. Se oli kuitenkin ennen kuin Lisan äiti menehtyi hevosonnettomuudessa muutama vuosi takaperin. Sen jälkeen Lisa ei ole mennyt hevosten lähelle.

Lisa ei halua kertoa ihmisille raskaasta menetyksestään ja on sen takia paljon omissa oloissaan. Koulussa Lisa kuitenkin tutustuu hevostyttöihin Alexiin, Lindaan ja Anneen ja päätyy viettämään heidän kanssaan aikaa Jorvikin talleilla.
Talleilla Lisa kohtaa Siniharjaisen Tähtiloisteen ja tuntee erikoista yhteyttä tuohon hevoseen. Ihan kuin Tähtiloiste osaisi lukea Lisan ajatuksia. Pikkuhiljaa Lisa rohkaistuu ja uskaltautuu hyppäämään Tähtiloisteen selkään ja rupeaa taas ratsastamaan.

Lisa ja muut hevostytöt huomaavat pikkuhiljaa, että heillä on kaikilla maagisia kykyjä, joita ei voi järjellä selittää. Samoin on heidän hevosillaan. Ystävyksille selviääkin, että he ovat uudet Sielunratsastajat, joiden tarkoituksena on taistella pahuutta vastaan. Tuota pahuutta edustaa kammottava Herra Hiekka apunaan teinitytöt Jessica ja Sabina.

Kun herra Hiekan laihat kasvot vääntyvät happameen hymyyn, ne muistuttavat pääkalloa. Hänen hymynsä ei ole ollut lämmin yli kolmeensataan vuoteen.

Herra Hiekan julmana päämääränä on hallita maailmaa pahuudellaan. Suunnitelmansa toteuttamiseksi Herra Hiekan olisi ensin kuitenkin tuhottava Sielunratsastajat.

Herra Hiekka kumartuu lähelle Sabinan ja Jessican kasvoja. Sade valuu virtanaan, mutta hän ei ole siitä millänsäkään. Hänen ihonsa on kelmeä kuin ruumiilla. ”Teidän täytyy toimia nyt! Pysäyttää heidät. Tahdon, että niiden surkimushevosten sielut tuhotaan Pandorian ikuisessa vankilassa.”

Miten Sielunratsastajien käy?

Helena Dahlgrenin Tähtihevosten kutsu aloittaa jännittävän ja taianomaisen Sielunratsastajat– kirjasarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.
Suosittelisin kirjasarjaa 5.- 6- luokkalaisille ja siitä ylöspäin. Eikä tarvitse olla heppafani tarttuakseen kirjaan, tarina vetää mukaansa myös hepattomat lukijat.

Tähtihevosten parissa laukkaili Riitta pääkirjastolta.

Nevermoor

10-vuotiaan Morrigan Korpin elämä ei ole kovin onnellista. Häntä pelätään ja syrjitään, koska hänen uskotaan syntyneen kirottuna. Kaiken lisäksi hänen ei uskota elävän yhtätoista ikävuotta vanhemmaksi. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa salaperäisen kapteeni Jupiter Pohjoisen, joka vie hänet Nevermooriin, magian ja ihmeiden kaupunkiin.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjassa lukija pääsee Morriganin matkassa tutustumaan maagiseen Nevermooriin. Sarjassa on runsaasti seikkailuja, taikuutta ja ihmeellisiä olentoja. Tämän kaiken keskelle joutunut Morrigan Korppi on samaistuttava hahmo. Sankaritar, joka on rohkea ja päättäväinen, mutta jolla on toisaalta omat epävarmuutensa ja pelkonsa. Lukija tutustuu Morriganin lisäksi ihastuttavaan kavalkadiin erilaisia hahmoja, kuten omalaatuiseen kapteeni Jupiter Pohjoiseen,  kujeelliseen Pihlaja Swiftiin  ja äreään  Fenestraan, joka ei missään nimessä ole kissa vaan magnifikatti.

Kaiken keskiössä oli kuohuva samppanja suihkulähde ja bändilava, jolla valkoisiin takkeihin sonnustautunut yhtye soitti swingmusiikkia. (Yksi soittajista eli kontrabasisti näkyi olevan isokokoinen kirkkaanvihreä lisko, mutta Morrigan arveli ehkä näkevänsä harhoja uupumuksen vuoksi). Jopa magnifikatti Fenestrakin näytti nauttivan elämästä huitoessaan peilipalloja ja mulkoillessaan tanssijoita, jos he sattuivat osumaan liian liki.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Nevermoor: Morriganin koetukset, Morrigan päätyy Nevermooriin, mutta hän saa pian tietää, että toisen valtion kansalaisena hänellä ei ole oikeutta oleskella Nevermoorissa. Saadakseen jäädä kaupunkiin hänen täytyy päästä kuuluisan meineikkaan seuran jäseneksi, eikä tehtävä ole aivan helppo.

Toisessa osa, Meinioseppä: Morriganin kutsumus,  Morrigan huomaa, että Nevermoor on täynnä salaisuuksia, joista jotkut ovat hyvin synkkiä. Morriganin syntyperäänkin liittyy vielä yksi suuri salaisuus. Lisäksi Morrigan joutuu Nevermoorissakin kohtaamaan pelkoa ja ennakkoluuloja. Toisaalta Morrigan löytää uusia ystäviä yllättäviltä tahoilta ja oppii, että ensivaikutelma voi pettää.

Epämääräinen selittämätön kauhu alkoi kiemurtaa Morriganin mahassa kuin käärme. Se oli hänelle tuttu tunne. Tunne että jokin oli jossain mennyt pahasti pieleen ja että syy saattoi olla hänen.                                                                                                         

Lopeta, Morrigan komensi itseään ankarasti ja pudisti päätään kuin ravistaakseen kammottavan ajatuksen pois. Tällä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä. Et. Ole. Kirottu.

Sarjan kolmannessa osassa, Onttorokko: Morriganin ajojahti, Nevermoorissa riehuu kummallinen virus, joka tarttuu maagisiin meiläimiin ja saa nämä hyökkäämään ihmisten kimppuun. Onttorokko aiheuttaa Nevermoorissa kaaosta ja saa ihmiset sekä  meiläimet kääntymään toisiaan vastaan. Näyttää siltä, että Morriganin on löydettävä parannus tautiin pelastaakseen uuden kotinsa.

Julisteen viimeinen osuus todella säikäytti hänet. Tarkkaile naapureitasi. Älä emmi. Toimi epäilystesi pohjalta. Tuntui, että niin sanotut Huolestuneet kansalaiset pyrkivät kääntämään muut meiläimiä vastaan.

Nevermoor sarja on jännittävä fantasiaseikkailu, jossa käsitellään myös asioita, jotka koskettavat meitä jokaista: Ennakkoluuloja, ystävyyttä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta.

Morriganin tarinoista kertoi harjoittelijamme Karoliina pääkirjastolta.

Ps. Morriganin seikkailut tulevat saamaan jatkoa, sillä syyskuussa ilmestyy Englanniksi sarjan neljäs osa: Silverborn: The Mystery of Morrigan Crow.

Hirviö ja Helmikki

Fantasiakirjoissa kaikki on mahdollista. Kammottava Ebenezer Pinset, joka näyttää parikymppiseltä nuorelta mieheltä on todellisuudessa 511-vuotias.

Ebenezerin 15-kerroksisen talon ullakolla asustaa hirviö. Hirviö on iso, harmaa klöntti, jolla on kolme mustaa silmää, kaksi mustaa kieltä sekä suuri kuolaa valuva suu. Hirviöllä ja Ebenezerillä on sopimus. Kun Ebenezer tuo hirviölle syötävää, antaa tämä vastapalkaksi kaikenlaista tarpeellista, kuten huonekaluja, pehmoeläimiä tai rahaa. Elintärkeä Ebenezerille on kuitenkin hirviön tarjoama tinktuura, jonka avulla mies pysyy nuorena vuodesta toiseen.

Hirviö alkaa vaatia Ebenezeriltä aina vaan kummallisempia syötäviä. Harvinaisen wintlorialaisen papukaijan syötyään hirviö menee astetta pidemmälle ruokatoiveissaan:

”Annas kun päästän sinut pälkähästä”, hirviö sanoi. “Seuraavaksi haluan syödä…lapsen.” Hirviön kasvoille levisi hiljakseen hilpeä ja kuolaisia hymy, kun se tiirasi, miten Ebenezerille alkoi valjeta. “Anteeksi, mutta taisin kuulla väärin”, Ebenezer sanoi. “Sanoin, että haluan syödä lapsen!” hirviö jylisi.

Niinpä Ebenezer suuntaa orpokotiin toiveenaan löytää sieltä tuhma lapsi. Tehtävä ei ole helppo, sillä useampi hänen tapaamansa lapsi on aivan liian mukava. Lopulta Ebenezer valitsee huonosti käyttäytyvän Helmikin, joka suorastaan nauttii hirmuteoistaan.

Ebenezerin kotona tilanne ei ole kovin yksioikoinen. Helmikki, Ebenezer ja hirviö ovat kaikki ilkeitä olentoja, jotka huijaavat toisiaan. Ebenezer ja Helmikki saavat tuta, miltä kiusaaminen ja ilkeily tuntuvat. Ebenezerin ja Helmikin hahmojen kautta lukija pääsee pohtimaan hyvyyden, pahuuden, nuoruuden ihannoinnin ja ystävyyden teemoja. Päällepäin kevytjuoninen lastenkirja yllättää syvällisyydellään.

Hirviö ja Helmikki aloittaa uuden ja lupaavan fantasiasarjan. Kirja voisi olla sopiva noin 3-4 luokkalaisille, jotka pitävät jännityksestä, iljetyksestä ja vähän kauhustakin.

Hirviön ja Helmikin kohtaamisesta kirjoitti Minna Tikkakosken kirjastosta.

Myrskynsilmä

Meri Luttisen esikoisromaani Myrskynsilmä kertoo Kainusta, nuoresta tytöstä muinaissuomalaisessa fantasiamaailmassa. Kainun kotikylässä kaikki kuusitoistavuotiaat tytöt käyvät läpi riitin, jonka myötä heille valikoituu paikka yhteisössään. Paikka voi löytyä emäntänä, äitinä tai vaikkapa käsityön taitajana. Kainun riitti määrää Tietiäksi, vieläpä korkeimman asteen sellaiseksi. Tämä ei ollut Kainun toive, tähän hän ei ollut valmistautunut.

Tietiäksi Kainun on kuitenkin taivuttava. Rooli on kunnioitusta herättävä, mutta samalla vaativa. Kylän oman Tietiän tehtäväksi jää Kainun kasvattaminen tulevaan rooliinsa. Vanha Tietiä kuitenkin tunnistaa, että Kainun rooliin Tietiänä liittyy jotain suurempaa. Jotain sellaista, johon vain kymmenennen kehän Tietiällä on voimia. Tämän kokoiseen tehtävään vanha Tietiä ei voi Kainua mitenkään valmistaa. Kymmenennen kehän Tietiäksi Kainun on kasvettava itse, ilman vanhan Tietiän ja kotikylänsä tukea.

Saavuttaakseen varmuuden roolissaan Tietiänä Kainun on matkattava niin kylän ulkopuoliseen maailmaan kuin omaan itseensä. Matkaseuraksi hän saa voimaeläimensä, valkoisen suden, nimeltään Viima. Vanhalta Tietiältä Kainu saa mukansa korun, Myrskynsilmän. Myrskynsilmä kaulassaaan Kainun on lähdettävä etsimään tehtäväänsä. Tehtävää, joka hänelle riitin mukaan on määrätty, mutta josta hänellä itsellään ei vielä ole mitään tietoa.

”Mitä näet on totta. Mitä et näe, katoaa. Mitä kuvittelet näkeväsi, tulee näkyväksi.”

Lukukokemuksena Luttisen lähes neljäsataasivuinen teos on miellyttävä. Fantasiakirjallisuutta edustava teos sopii fantasian suurkuluttajille, mutta myös niille, jotka ovat mieltyneet realistisempaan tarinankerrontaan. Sisältönsä puolesta teos sopii yläkoululaisista aikuisiin. Myös paljon lukeneille alakoululaisille kirjaa uskaltaa luettavaksi suositella.   

Spiderwickin kronikat

Uudet kirjat vievät yleensä huomion vanhemmilta helmiltä. Senpä vuoksi otetaan askel taaksepäin ja palataan hetkeksi 2000-luvun alkuun. Välillä on hyvä muistutella vanhojenkin kirjojen olemassaolosta.

Jared, Simon ja Mallory Grace muuttavat äitinsä Helenin kanssa vanhaan rähjäiseen Lukkivyöryn kartanoon. Lapset eivät ole asiasta kovin innoissaan. Tilanne kuitenkin on mikä on. Jared kuulee seinän sisältä rapinaa ja yhdessä sisarusten kanssa he alkavat tutkia mikä sen aiheuttaa. He löytävät isoisosetänsä Arthur Spiderwickin salaisen kirjaston, josta löytyy myös Haltijakirja. Rapinan lähteeksi paljastuu Yks’tikki, talon tonttu – vai pikemminkin ronttu?

Haltijakirjan löytyminen ajaa lapset vaarallisten seikkailujen partaalle. Lukkivyöryssä tapahtuu kummallisia asioita, joista tietenkin syytetään Jaredia, koska hän nyt on muutenkin hankala tapaus. Miten näitä ympärillä olevia kummallisia otuksia edes pystyisi aikuisille selittämään, kun niitä ei näe ilman silmikiveä tai mörköpeikon sylkeä silmissä.

Simon istui keittiönpöydän ääressä. Hänen käsivartensa olivat täynnä samoja mustelmia, jotka olivat koristaneet Mallorynkin käsivarsia vasta eilen, ja hänen silmänsä olivat punareunaiset kuin hän olisi itkenyt.

”No?” äiti kysyi odottaen.

”E-en minä ole tehnyt tätä”, Jared sanoi katsellen jokaista vuoronperään. Eivät kai he tosissaan uskoneet, että hän voisi tehdä jotakin tällaista?

Ja siinä, jauhokasassa keittiön lattialla, murokasan ja sikin sokin huiskittujen appelsiininkuorenpalasten vieressä, Jared näki pienet jalanjäljet.

Haltijakirja, s. 94.

Lasten täytyy selvittää, miksi Haltijakirja on niin vaarallinen ja minkä takia Mulgarat sen oikein haluaa saada itselleen. Lähde mukaan Gracen lapsien seikkailuun tämän viisiosaisen kirjasarjan kanssa. Luvassa on varmaa jännitystä, mielikuvituksellisia olentoja sekä vauhdikkaita tilanteita.

Toisinaan on mukava palata oman lapsuuden aikana luettujen kirjojen pariin. Muistan vahvasti, kuinka löysin pienestä kotikuntani kirjastosta Spiderwickin kronikat. Ne vaikuttivat niin jännittäviltä kirjoilta, kun en ollut aiemmin fantasiagenreen tutustunut. Nyt aikuisiälläkin nämä lasten fantasiat olivat oikein mukaansatempaavia, nostalgisia muistoja omaan lapsuuteen.

Kirjasarjasta on tehty myös vuonna 2008 julkaistu elokuva, joka löytyy myös kirjaston kokoelmasta! Jännittävän trailerin näet alta.