Toivon tarinoita pelokkaalle

Muuttuvat tilanteet ja epävarmuuden hetket saattavat synnyttää pienessä kulkijassa huolen ja pelon tunteita. Kirjasammon Sivupiiri on koonnut listan kirjoista, jotka auttavat lapsia käsittelemään vaikeita tunteita: voit tutustua siihen täällä.

Anna Tommolan kuvakirjassa Säpsy uhmaa kohtaloa (WSOY 2020) kerrotaan pimeänpelon ja oikeastaan vähän muihinkin asioihin levinneen pelon voittamisesta. Kirjan on kauniisti, animaatio-tyyliin kuvittanut Pete Revonkorpi. Kuvitus värimaailmoineen vie lukijan syvälle Säpsyn tunteisiin ja tunnelmiin. Möröt eivät onneksi ole kuvattu liian pelottavasti.

Kirjan päähenkilöä kutsutaan Säpsyksi, pelkääminen ja arkuus taitaa olla hänelle niin luonteenomaista että hän on saanut nimensä sen mukaan (oikeastaa toivoisi, että kirjan lopussa hän saisi uuden nimen!). Säpsy ajattelee, että pitää olla reipas ja eikä kertoa ikävistä asioista, ja siksi ei uskalla tai tahdo kertoa sisällään asuvasta pelon ja kauhun tunteesta aikuisille. Kunnes vaarin luona Säpsy kuulee, että vaarikin – maailman rohkein – pelkää jotain.

Ei se mitään, että vähän pelottaa. Silti voi mennä ja tehdä asioita. Jos ei osaa pelätä mitään, tekee tyhmyyksiä. Se vasta on vaarallista. Mutta jos taas pelkää vähän kaikkea, sellaisiakin juttuja mitä ei tarvitsisi pelätä, pitää ehkä ihan vähän uhmata kohtaloa.

Vaarin esimerkin inoittamana Säpsykin päättää uhmata kohtaloa ja kohdata mörön silmästä silmään. Ja siitä alkaakin uusi elämä.

Sanna Pelliccionin kuvakirjassa Meidän piti lähteä (Kustantamo S&S 2018) kerrotaan sotaa pakenevan perheen tarina kuvien kautta. Sanat voi lukija antaa itse. Kirjan kuvat ovat vaikuttavia: Voimakkaat värit ja siveltimenvedot välittävät ulkoisten tapahtumien dramaattisuutta sekä sisäisen maailman pelokkaita tunnelmia. Isojen tapahtumien vyöryessä perhe on pieni herkkä väriläiskä jykevää väriseinää vasten. Loppusivuilla mittasuhteet ovat palanneet takaisin: perhe on lähikuvassa ja värimaailma on lämmin ja kevyt. Kirja päättyy toivoon ja uuteen alkuun.

Muita pelkoja ja ahdistusta käsitteleviä kirjoja:

Jenna Kostet & Kaisu Sandberg: Ilon Milli ja pelon Mölli (Myllylahti 2019)

Paula Kuitunen: Pelokki (Enostone kustannus 2020)

Nina Pirhonen: Leo Leijona voittaa pelon (Otava 2021)

Julia Pöyhönen, Heidi Livingston & Linnea Bellamine : Fanni ja liian jännittävä yö (Kumma 2020)

Nevermoor

10-vuotiaan Morrigan Korpin elämä ei ole kovin onnellista. Häntä pelätään ja syrjitään, koska hänen uskotaan syntyneen kirottuna. Kaiken lisäksi hänen ei uskota elävän yhtätoista ikävuotta vanhemmaksi. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa salaperäisen kapteeni Jupiter Pohjoisen, joka vie hänet Nevermooriin, magian ja ihmeiden kaupunkiin.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjassa lukija pääsee Morriganin matkassa tutustumaan maagiseen Nevermooriin. Sarjassa on runsaasti seikkailuja, taikuutta ja ihmeellisiä olentoja. Tämän kaiken keskelle joutunut Morrigan Korppi on samaistuttava hahmo. Sankaritar, joka on rohkea ja päättäväinen, mutta jolla on toisaalta omat epävarmuutensa ja pelkonsa. Lukija tutustuu Morriganin lisäksi ihastuttavaan kavalkadiin erilaisia hahmoja, kuten omalaatuiseen kapteeni Jupiter Pohjoiseen,  kujeelliseen Pihlaja Swiftiin  ja äreään  Fenestraan, joka ei missään nimessä ole kissa vaan magnifikatti.

Kaiken keskiössä oli kuohuva samppanja suihkulähde ja bändilava, jolla valkoisiin takkeihin sonnustautunut yhtye soitti swingmusiikkia. (Yksi soittajista eli kontrabasisti näkyi olevan isokokoinen kirkkaanvihreä lisko, mutta Morrigan arveli ehkä näkevänsä harhoja uupumuksen vuoksi). Jopa magnifikatti Fenestrakin näytti nauttivan elämästä huitoessaan peilipalloja ja mulkoillessaan tanssijoita, jos he sattuivat osumaan liian liki.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Nevermoor: Morriganin koetukset, Morrigan päätyy Nevermooriin, mutta hän saa pian tietää, että toisen valtion kansalaisena hänellä ei ole oikeutta oleskella Nevermoorissa. Saadakseen jäädä kaupunkiin hänen täytyy päästä kuuluisan meineikkaan seuran jäseneksi, eikä tehtävä ole aivan helppo.

Toisessa osa, Meinioseppä: Morriganin kutsumus,  Morrigan huomaa, että Nevermoor on täynnä salaisuuksia, joista jotkut ovat hyvin synkkiä. Morriganin syntyperäänkin liittyy vielä yksi suuri salaisuus. Lisäksi Morrigan joutuu Nevermoorissakin kohtaamaan pelkoa ja ennakkoluuloja. Toisaalta Morrigan löytää uusia ystäviä yllättäviltä tahoilta ja oppii, että ensivaikutelma voi pettää.

Epämääräinen selittämätön kauhu alkoi kiemurtaa Morriganin mahassa kuin käärme. Se oli hänelle tuttu tunne. Tunne että jokin oli jossain mennyt pahasti pieleen ja että syy saattoi olla hänen.                                                                                                         

Lopeta, Morrigan komensi itseään ankarasti ja pudisti päätään kuin ravistaakseen kammottavan ajatuksen pois. Tällä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä. Et. Ole. Kirottu.

Sarjan kolmannessa osassa, Onttorokko: Morriganin ajojahti, Nevermoorissa riehuu kummallinen virus, joka tarttuu maagisiin meiläimiin ja saa nämä hyökkäämään ihmisten kimppuun. Onttorokko aiheuttaa Nevermoorissa kaaosta ja saa ihmiset sekä  meiläimet kääntymään toisiaan vastaan. Näyttää siltä, että Morriganin on löydettävä parannus tautiin pelastaakseen uuden kotinsa.

Julisteen viimeinen osuus todella säikäytti hänet. Tarkkaile naapureitasi. Älä emmi. Toimi epäilystesi pohjalta. Tuntui, että niin sanotut Huolestuneet kansalaiset pyrkivät kääntämään muut meiläimiä vastaan.

Nevermoor sarja on jännittävä fantasiaseikkailu, jossa käsitellään myös asioita, jotka koskettavat meitä jokaista: Ennakkoluuloja, ystävyyttä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta.

Morriganin tarinoista kertoi harjoittelijamme Karoliina pääkirjastolta.

Ps. Morriganin seikkailut tulevat saamaan jatkoa, sillä syyskuussa ilmestyy Englanniksi sarjan neljäs osa: Silverborn: The Mystery of Morrigan Crow.

Minä ja Muru

Lena Frölander-Ulf on kirjoittanut ja kuvittanut salaperäisen tummanpuhuvat teokset Minä, muru ja metsä, Isä, minä ja meri sekä Muru ja minä metropolissa. Näissä tarinoissa annetaan tilaa lapselle olla oma itsensä. Tuon tilan turvissa on mukava seikkailla mielikuvituksen maailmoissa.

Kirjassa Minä, muru ja metsä mennään mökille. Äiti rakastaa mökkeilyä, mutta minä pelkään. Pelkään pimeää, pelkään tuulta, pelkään käydä metsäpissalla. Lopulta olen pidätellyt niin pitkään, että minun on  pakko mennä. Muru lähtee onneksi mukaani.

Yhtäkkiä kuuluu ryminää. Kallion jättikivi pamahtaa auki! ”SINÄKÖ vingutat? SINÄKÖ uskallat herättää Gargatuulan?” Vuorenpeikko tuijottaa minua. Hänen hengityksessään haisee hiki ja mätä mato.

Näkki aloittaa narisevan sävelmänsä.

Ei peikkokaan ihan mitä tahansa siedä. Peikkokin kaipaa rauhaa. Minäkin saan pelätä. Ja silti kaikki voi mennä lopulta ihan hyvin.

Kirjassa Isä, minä ja meri noustaan veneeseen. Minä en tahdo käydä kylässä vieraiden ihmisten luona. Varsinkaan, jos sinne mennään veneellä! Minä pelkään aaltoja, pelkään rakkolevää, pelkään limaisia, terävähampaisia haukia. Minä en halua uida!

Omalla laivallani määrään minä. Lähdemme kauas pois. Pois aikuisten keskusteluista, oudosta musiikista ja onnen päivistä. Pois metsän läheisyydestä. Sieltä raikuu: ”Tänne! Heitä tänne!

Minä en heitä. Sen sijaan sukellamme Murun kanssa veden alle. Veden alla näen kimaltavia kiviä ja näkinkenkiä. Murun perässä pääsen seuraamaan Tähtikki Nykäsen esiintymistä. Tähtikkikään ei nauti pintapuolen serkuistaan. Syvällä ymmärrän, ettei meren limaisuus niin kamalaa olekaan. Se tuo mieleen haaleanlämpöisen jäätelön.

Isä on pinnalla minua vastassa.

”Siinähän te olette!” isä huudahtaa. ”ehdin jo huolestua. Ethän pety, jos lähdemme täältä suoraan kotiin.?” ”En todellakaan!” huudan takaisin. ”Mutta kai me ehdimme uimaan? Vain sinä ja minä, isä?”

Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Muru ja minä metropolissa matkustetaan Maija-siskon luokse suureen kaupunkiin. Maija rakastaa suurta kaupunkia. Muru ei – metropoleissa koirat pissaavat tolppiin. Minä taas pelkään melua, pelkään muukalaisia, pelkään kulkukoiria.

Koirapuiston kohdalla Maija sanoo: ”Odottakaa tässä, niin käyn ostoksilla.” Sitten hän katoaa. En halua odottaa tässä.

Onneksi mukanani on Muru. Kumpikaan meistä ei halua rähinöidä, joten hetken päästä meille tarjotaan puistossa lientä ja keksejä. Kun liemi on juotu, juhlat alkavat. Muru ja Ramona juttelevat. Sonja muistuttaa kaikkia jättämään lohikäärmesedän rauhaan. Setä tarvitsee lepoa. Kun juhlat ovat ohi, kuulen Maijan äänen portilta. Tulkaa, nyt mennään!

Pelkäsitkö? ”En ollenkaan”, minä vastaan. ”Mennäänkö huomenna uudestaan?”

Kisu ja öinen seikkailu

Kisu on tyttö, joka ei mielestään ole rohkea kuten äitinsä. Kisun äidillä on kissamaisia supervoimia, joiden avulla hän öisin auttaa ihmisiä ja muita olentoja. Kisu haluaisi olla kuten äitinsä, mutta miten kun kaikki pelottaa?

Äiti oli juuri lähtenyt yölliselle seikkailulleen, kun Figaro-niminen kissa tuli pyytämään häntä apuun. Kaupungin kellotornista kuuluu hirvittävää ulinaa, eikä kukaan tiedä miksi. Kisu on ainoa, joka voi Figaroa auttaa, kun äiti ei ole paikalla. Kisu pukee isänsä tekemän supersankarin asun päälle ja lähtee kohtaamaan pelkonsa yön pimeyteen.

Kisu tuijotti tummuvalle taivaalle ja värähti. Katuvalot välähtivät päälle yksi toisensa jälkeen, mutta outoja varjoja viipyi joka nurkassa. ”Mutta ulkona näyttää pelottavalta. Minä en usko, että minusta tulee koskaan supersankaria ja että voin mennä ulos pimeään kuten sinä.”

Äiti halasi häntä tiukasti. ”Sinä voit valita, mitä ikinä haluatkin olla. Mutta älä anna pelon estää itseäsi. Sinä olet rohkeampi kuin luuletkaan.”

s. 16-17

Kisu ja öinen seikkailu on ihana tarina rohkeudesta ja omien pelkojensa voittamisesta. Hienon tarinan lisäksi kirjassa on maagisen kaunis kuvitus, joka tuo hyvin esille yön mystisyyttä.

Pelot esiintyvät kirjassa monella muotoa, kun Kisun lisäksi pelkojaan joutuu kohtaamaan pikkukissa Kurpitsa. Mutta mikä auttaakaan paremmin pelkojen kohtaamisessa kuin ystävien tuki.

Tämä ihastuttava kissakirja sopii hyvin lukemaan oppineille alakoululaisille. Itse olen vannoutunut koiraihminen, mutta tämä kirja sai silti oikein lämpimän tunteen aikaiseksi myös minussa. Eläinrakkaille pikkukoululaisille varmasti mainio lukukirja!

Kisun ja kissakavereiden seikkailujen seuraamista voi jatkaa seuraavissa osissa. Kisu ja tiikeriaarre on jo ilmestynyt viime vuonna. Tänä vuonna julkaistaan ainakin Kisu ja seikkailu kattopuutarhassa sekä Kisu ja seikkailu oksistossa.