Mestarietsivä Peppunen

Sherlock Holmes -perinteestä ammentavan japanilaisen työparin Tanakan ja Fukasawan parivaljakko, mestarietsivä Peppunen ja hänen apulaisensa Brown, seikkailevat upouudessa kirjassa Mestarietsivä Peppunen – Voittamaton roskajoukko (2020). Prööt! 

Kirjojen kansikuvat otava.fi

Poliisipäällikkö Maltanhaukku on pyytänyt Peppusen & Brownin toimistoonsa. Hänellä on työparille uusi rikos ratkaistavaksi. Tällä kertaa kaupungissa riehuu rosvojengi Sysiliskoliiga, joka tyhjentää rikkaiden asuntoja. Liigaan kuuluu roppakaupalla rikollisia, eikä tehtävä ole helppo itse Peppusellekaan. Mutta Peppunen ei vähästä säikähdä, hänpä päättää napata koko rosvojoukon kerralla – ennen kuin rosvot kerkeävät edes aloittaa moisen touhun. Terävän älyn ja pettämättömän vainun lisäksi Peppusella on ihan oma ässä hihassaan rikoksia ratkoessa. Arvaatko jo mikä se on? 

Peppusia on ilmestynyt suomeksi jo kolmessa niteessä. Kirjoissa on kaksi tarinaa, jotka lukemaan oppineen on helppo lukea myös itse. Paitsi että lukija saa seurata jänniä juonenkäänteitä, hän pääsee myös itse ratkomaan kirjan sivujen arvoituksia. Peppus-kirjoissa on tehtäviä ja muutenkin herkullisia yksityiskohtia lukijalle bongattavaksi. Allekirjoittaneen suosikki uudesta Peppusesta on poliisipäällikkö Maltanhaukku: pieni mutta mahtavan auktoriteetin omaava karvakuono. 

Peppusia voi suositella lukemaan oppineille, iltasaduksi alakoululaisille ja kaikille pieruhuumorin ystäville! 

Sarjassa on ilmestyneet: 

  • Mestarietsivä Peppunen (2018) 
  • Mestarietsivä Peppunen – Kuuttoman yön jättiläinen (2019) 
  • Mestarietsivä Peppunen – Voittamaton roskajoukko (2020) 
Kuva on 8-vuotiaan Tildan näkemys mestarietsivästä.

Postauksen kirjoitti Tanja Säynätsalon lähikirjastosta.

Kissan elämää

Sarja seuraa kilttiä kissaneiti Koumea. Koumen elämä mullistuu, kun se löytää kissanpennun, joka muuttaa heille asumaan.

Sarja ei ole mikään soturikissat vaan seuraa kissanelämää realistisesti. Kaikki mitä tapahtuu voisi tapahtua oikeasti. Tapahtumia seurataan sekä kissan että omistajan näkökulmista ja sarjan piirtäjällä Natsumi Hoshinolla onkin omia kokemuksia kissanomistajana olemisesta.

Seikkailuja luo uusi elämä uuden perheenjäsenen kanssa. Koumen elämään mahtuu paljon pieniä hauskoja ja hellyttäviä tapahtumia. Mitään suurta juonikuviota ei ole ja sarja koostuu eletyistä hetkistä.

Sarjan suloisuus on ylitsevuotavaa ja muutun aina ihan mössöksi lukiessani sitä. Suosittelen kaikille kissoista pitäville.

Kissamaisia muotokuvia

Oletko miettinyt, minkälaisia kissoja ovat presidentti Tarja Halosen kissat? Tai kuka oli ensimmäinen kissa avaruudessa? Tai mihin juontaa juurensa japanilaiset tassuja heiluttavat kissamaskotit?

J. S. Meresmaan Minä, kissa kirja kertoo 20 kissan tarinan. Toiset kissat ovat olleet kulkukissoja, mutta päätyneet siitä huolimatta hyvin ruokituiksi ja toiset taas alusta asti saaneet olla rakastavassa kodissa ja nousseet esimerkiksi Youtube-tähdiksi.

Tämä pieni tietokirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin, yhdessä tai yksin luettavaksi. Tarinat on kirjoitettu minä-muodossa kissojen näkökulmasta. Sen takia tuntuu ikään kuin kissat olisivat lukijaa lähempänä ja kuvaukset omakohtaisempia.

Vaikka olisit täysin koiraihminen (niin kuin allekirjoittanut on), lue silti tämä kirja. Se on ihana ja lämminhenkinen, kauniskin. Julia Savtchenkon kuvitukset lisää kirjan lämminhenkisyyttä ja helposti lähestyttävyyttä. Koiraihmiset, tarttukaa rohkeasti!

Sami muuttuu kanaksi

Sami on aika tavallinen 9-vuotias poika, jolla alkaa tapahtua kummia. Hän on juuri käynyt sairaalassa katsomassa vakavasti sairasta veljeään ja istuu surullisena huoneessaan. Yhtäkkiä hänen silmänsä alkaa omituisesti nykiä ja hänen kehonsa läpi käy ikään kuin sähköisku.

Iho tuntui kummalliselta. Elävältä. Hän katsoi käsivarttaan ja säikähti toden teolla nähdessään, että siitä versosi karvaa. Karvaa tunki hänen ihonsa joka huokosesta. Huone kasvoi merkillisesti isommaksi. Tai ei sittenkään, Sami tajusi – huone ei kasvanut isommaksi – hän itse kutistui! Hän kutistui yhä pienemmäksi, ja huone hänen ympärillään kasvoi yhä isommaksi. Ja koko keho – Sami uskalsi hädin tuskin katsoa – muunsi muotoaan. Täysin. Hänestä kasvoi lisäjalkoja (mikä on juuri niin ällöä kuin voi kuvitella). Ja lopuksi hän tunsi päähänsä puhkeavan uusia silmiä (mikä oli ehkä vieläkin ällömpää kuin lisäjalat.). Sami älysi melkein heti, että oli muuttumassa hämähäkiksi.

Vähän ajan kuluttua Sami muuttuu takaisin ihmiseksi, mutta sama tapahtuu myöhemmin uudelleen ja hän muuttuu milloin puluksi, kirpuksi tai käärmeeksi. Parin viikon päästä on tulossa koulun teatteriesityksen ensi-ilta eikä Sami tosiaankaan halua muuttua eläimeksi koko koulun edessä. Niinpä hän kertoo asiasta ystävilleen Woganille, Mohsenille ja Kukalle, jotka koettavat tieteellisin kokein selvittää, mistä muuttuminen johtuu ja keksiä keinon sen estämiseen. Kokeissa Sami joutuu esimerkiksi laskemaan mäkeä alas polkuautolla, jossa ei ole jarruja ja ajelemaan karvat koulun pääopettaja Lieskan huoneessa olevalta leluapinalta. Siitä seuraa melkoista kohellusta ja sekoilua.

Sam Copelandin hullunhauska kirja sisältää kahjoa huumori ja runsaasti pieru- ja kakkavitsejä.

Postauksen kirjoitti Elina Vaajakosken aluekirjastosta