Kadonneiden eläinten saari

Pasi Pitkäsen kirjoittama ja kuvittama Kadonneiden eläinten saari on paikka, jossa elää toinen toistaan merkillisempiä eläimiä. Viimeisimpänä saarelle muuttaa pieni leijonanpentu, joka on kylläkin kaikkea muuta kuin leijonan pentu. Pentu on nimittäin Matiaksen pikkusisko Jenni, joka on pukeutunut leijona-asuun sirkuksen katsomoon. Eikä muuttaminenkaan ole oikea sana Jennin saarelle matkaamiselle: Jenni siepataan mukaan kesken sirkusesityksen.

Haluaisiko syntymäpäiväsankari Jenni tulla silittämään pikkuleijonaa? sirkustirehtööri kuulutti. Kyllä! Jenni kiljaisi ja porhalsi leijonanpennun luo. Juuri silloin tapahtui jotain kauheaa. Sirkuksen katon läpi syöksyi valtava mustavalkoinen hirviö. Se kahmaisi Jennin ja leijonanpennun kainaloonsa! Ennen kuin Matias ehti liikahtaakaan, hirviö hävisi saaliinsa kanssa esiripun taakse.

Matias ei jätä siskoaan pulaan. Yhdessä sirkuksen ihka oikean leijonan kanssa Matias lähtee hirviön perään. Hirviön jäljet johtavat saarelle, jossa Matiasta ja leijonaa on vastassa joukko outoja eläimiä. Mutta mihin Jenni on viety? Ja ehkä ennen kaikkea: miksi Jenni vietiin?

Kirjan tarinaan on kirjailtu huoli eläinlajien sukupuutosta maapallolla. Aivan pienimpiä kuulijoita hirviö voi aluksi pelottaa. Kun hirviön tarkoitusperät selviävät, häviää varmasti kuulijan pelkokin: saari onkin uhanalaisten eläinten suojapaikka eikä lainkaan pelottava. Leijonanpentukin pääsee lopulta kotiin.

Kirja löytyy myös valtakunnallisesta lasten ja nuorten e-kokoelmasta. Kokoelma löytyy tuttuun tapaan Keski-kirjastojen Ellibisistä. Reitin Ellibsiin löydät esimerkiksi Keksi-kirjastojen e-kirjastosta. Kurkaa kokoelmaan, lukemaan voit päästä vaikka heti!

E-kirjoja alle kouluikäisten iloksi

Keski-kirjastojen E-kirjasto tarjoaa luettavaa kaikenikäisille. Keski-kirjastojen oman kokoelman lisäksi lapsille ja nuorille on tarjolla valtakunnallinen lasten ja nuorten e-kokoelma. Molemmat kokoelmat löytyvät Keski-kirjastojen asiakkaille tutusta Ellibsistä. Polun Keski-kirjastojen Ellibsiin löydät verkkokirjaston E-kirjastosta. Lukukokemusten äärelle pääset kirjautumalla Ellibsiin kirjastokortistasi löytyvän asiakasnumeron sekä korttiisi liitetyn henkilökohtaisen PIN-koodin avulla. Helpointa e-kokoelmien käyttö on Ellibs-sovelluksella. Sovelluksen voi maksutta ladata älylaitteen omasta sovelluskaupasta.

Valtakunnallisen kokoelman erityispiirteenä on yksittäisen teoksen useat lukuoikeudet. Siinä missä Keski-kirjastojen oma kokoelma tarjoaa yleensä yhden tai kaksi lukuoikeutta kerrallaan, on valtakunnallisessa kokoelmassa lukuoikeuksia useita kymmeniä per teos. Vaikka valtakunnallinen kokoelma painottaa koululaisille suunnattuun kirjallisuuteen, tarjoaa se elämyksiä myös alle kouluikäisille. Kokoelmasta löytyy kuvakirjoja sekä pidempiä tarinoita, jotka toimivat ääneen luettuina vaikkapa päiväkodin lukuhetkissä.

Alla pari lukuvinkkiä alle kouluikäisille valtakunnallisesta lasten ja nuorten e-kokoelmasta: Ninka Reitun kuvakirja Sinä olet superrakas ja Hannu Laakson upein luontokuvin kuvitettu tietokirja Me Kettuset.

Hannu Laakson teos Me Kettuset (Into Kustannus) tarinoi pienen ketunpennun elämää. Kettusten viisi pentua syntyvät huhtikuussa sokeina ja kuuroina – vieläpä ihan ilman hampaita. Kasvavat pennut opettelevat ketun elämää ja ihmettelevät maailman menoa. On opeteltava syömään, varomaan ihmisten roskia, painimaan ja saalistamaan ruokansakin itse.

Me ketut olemme niin fiksuja, että emme koskaan kätke ruokaamme yhteen paikkaan vaan kaivamme useampia kätköjä. Jos joku toinen eläin löytää ruokapiilomme, emme menetä koko ruokavarastoamme kerralla.

Onneksi ketunpentukin ehtii ihmetellä maailman pieniä ihmeitä.

Aikaisemmin kesällä osa niitystä hohti keltaisena, kun voikukat kukkivat. Kaksijalkaiset eivät kuulemma pidä voikukista, mutta minusta ne ovat oikein sieviä. Katselin usein, kun isä jolkotteli kotipesällemme suuren voikukkameren läpi. Sitten tapahtui jotakin käsittämätöntä…

Taiteilija Ninka Reitun kuvakirja Sinä olet superrakas (Otava) on ihanaa yhdessä luettavaa rakastamisesta ja yhteydestä. Teoksessa supersankarit Iso ja pieni pohtivat, mitä tarkoittaa se, että rakastaa. Millainen olo siitä tulee? Onko rakkaus sitä, että omistaa toisen? Entä jos kiukuttaa ja huutaa toiselle, voiko rakkaus kestää sen?

– Silloin kun minä olen tuhma, sinä et ainakaan rakasta minua, minä sanoin. – Sinä komennat kovalla äänellä, että noin EI saa tehdä.

– Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, vaikka rakastaa, Iso sanoi. – – Minä en pidä siitä, että sinä kiukuttelet tai puhut rumia, Iso sanoi. – Mutta minä pidän sinusta.

Reitun helposti tunnistettava, omaleimainen ja humoristinen kuvitustyyli virittää lukijan leppoisaan tunnelmaan. Tärkeä aihe on vieraannutettu supersankari-maailmaan, mikä vain ihastuttaa. Jos supersankarikin joutuu miettimään näitä tunnejuttuja, on ihan ok itsekin kysellä. Kirjaa lukiessa syntyy varmasti hyviä keskusteluja oman muksun kanssa ja kirja voi auttaa sanoittamaan sitä, mitä on joskus vaikea ottaa puheeksi.

Kirjassa pieni janoaa hyväksynnän ja rakkauden osoituksia sekä vakuutuksia. Aihepiiri on tuttu monista kuvakirjoista, joista esimerkiksi Sam McBratneyn Arvaa, kuinka paljon rakastan sinua -sarja lienee tunnetuimmasta päästä. Suomalaisen tekijän kirja ilahduttaa ja onnistuu tavoittamaan syvällisesti ja nauruhermoja kutkuttavasti jotain kovin olennaista rakkaudesta. Kirja on ollut Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2017. E-kirjastostamme löydät useita Ninka Reitun kirjoittamia ja kuvittamia teoksia.

Alla lisää e-lukuvinkkejä valtakunnallisesta kokoelmasta alle kouluikäisille. Klikkaa itsesi sisään Keski-kirjastojen E-kirjastoon tarinoiden äärelle!

Hirvonen, Elina: Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto (äänikirja)
Huovi, Hannele: Hiiri mittaa maailmaa (äänikirja)
Jansson, Tove: Muminböcker
Katajavuori, Riina: Kaksi kotia
Kilpi, Tuomas: Liisa ihmemaassa (selko, äänikirja)
Kurenniemi, Marjatta: Toivoisin, että asuisin kuussa (äänikirja)
Känkänen Juhani: Apo Apponen -kirjoja
Laakso, Hannu: Me Kettuset
Lampela, Hannele: Prinsessa Pikkirii
Lärn, Viveca: En ettas dagbok (äänikirja)
Malmi, Mia: Leijonatarinoita erityisille lapsille
Mariska: Määt ja Muut (äänikirja)
Marttinen, Tiitamari: Kekseliäs karkulainen
Pelliccioni, Sanna: Onni-pojan kierrätyskirja
Pitkänen, Pasi: Kadonneiden eläinten saari
Pöyhönen, Julia: Fanni -tunnetaitokirjoja – kuvaäänikirja
Reittu, Ninka: Ystäväni Pulla Vehnänen, Sinä olet superrakas
Salmi, Veera: Puluboin tähtimietteellinen kirja
Sandelin, Annika: Mumindalens alfabet (äänikirja)
Strömberg, Ellen: Maggan året runt (äänikirja)
Tolonen, Tuutikki: Mörkövahti (äänikirja)
Wieslander, Jujja: Lehmä-kirjoja (äänikirja)
Viherjuuri, Heidi: Hilja ja vihreän talon kesä (äänikirja)

E-kirjojen äärellä iloitsivat Iiris ja Hanna-Leena pääkirjastolta.

Tillyn seikkailut ihmemaassa

Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kirjakaupan ”takahuoneessa” Pohjois-Lontoossa, Englannissa. Mummi ja vaari omistavat tuon tunnelmallisen kirjakaupan, jonka hyllyrivien välissä ja upottavissa nojatuoleissa Tilly on viettänyt koko elämänsä.

Kirjat ja lukeminen ovat Tillylle niin tärkeitä asioita, että hänestä tuntuu kuin jotkut kirjojen henkilöistä olisivat todellisia. Että he olisivat tärkeämpiä ja parempia ystäviä kuin tosimaailman Gracet, jotka ovat unohtaneet vanhat ystävänsä liittyessään verkkopallojoukkueeseen.

Hän löysi kirjoista ystäviä, joita eivät rasittaneet koulun monimutkaiset kaveruuskiemurat. Joskus Tilly arveli, että jollain oppitunnilla oli selitetty, mitä ystävyys oikein tarkoitti, mutta hän oli ollut silloin kipeä ja poissa koulusta eikä ollut siis koskaan päässyt asiasta jyvälle.

s. 14-15

Vaikka elämä isovanhempien hellässä ja kannustavassa huomassa on hyvää, Tillya vaivaa suuri menetys: hänen äitinsä on kadonnut jälkiä jättämättä Tillyn ollessa pieni, eikä isästä ole yhtään enempää tietoa.

Syysloman alkaessa Tilly haahuilee kotitalon huoneissa ja kaupan puolella etsien jännitystä ja tekemistä. Verkkaisiin lomapäiviin alkaa tulla säpinää, kun Tilly löytää keittiön komerosta äitinsä vanhat kirjat. Koulukaveri Oskar pyytää myös Tillyltä apua lomaläksyn tekemiseen: on luettava kirja kirjailijalta, jonka teoksia ei ole aiemmin lukenut. Lisäksi kirjakauppaan tupsahtaa yllättäen tuntematon tyttö, joka lukijalle saattaa kuitenkin olla varsin tuttu:

”Minä tiedän, mitä sinä taatusti ajattelet”, tyttö sanoi murteella, jota Tilly ei osannut paikantaa. ”Sinä ajattelet, että on siinä langanlaihalla tytöllä kammottavaa kestämistä tarpeekseen, jos hän on saanut riesakseen vielä punaiset hiuksetkin.” – – Mutta voitko koskaan antaa minulle anteeksi?” ”Ai mitä niin? Tilly aivan ällistyi tytön uutta äänensävyä. ”Minun kammottava käytökseni. En ole edes esittäytynyt. Nimeni on Anna. Lopussa a.”

Oikeastaan kirjakaupassa alkaa vilistä hieman erikoisia tyyppejä, jotka katoavat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Kaikilla ei taida olla hyvät aikeet. Mummi ja vaarikin ovat varsin salamyhkäisiä. Ilma suorastaan ritisee taikuutta ja seikkailuja. Mitä oikein on meneillään?

Anna Jamesin kirjoittama ja Marja Helasen suomentama Tilly ja kirjamatkaajat on kirja, joka houkuttelee lukemaan muita kirjoja. Voit laskea, kuinka monta eri kirjaa tai niiden henkilöhahmoa mainitaan tai joihin muutoin viitataan kirjan sivuilla.

Kirjamatkaajat on kunnianosoitus maailmankirjallisuuden klassikkokirjoille. Samalla se leikittelee ajatuksella toden ja mielikuvituksen hämärtymisestä ja lomittumisesta.

Kaiken kaikkiaan se on virkistävä ja voimauttava kirja, joka kuvaa lämminhenkisesti perhesuhteita, vanhemman menettämisen aiheuttamaa surua, itsensä löytämistä sekä kaveriasioita. Samalla se on hurja seikkailukirja merirosvoineen ja pahis-tyyppeineen.

Kirjaa pohti Iiris pääkirjastolta.

PS. Tämän kirjan jälkeen saatat haluta lukea myös nämä

Museokeikka

Aikuisille Tukholman alamaailmaan sijoittuvia kirjoja kirjoittava Jens Lapidus on kirjoittanut varhaisnuorille helppolukuisen jännityskirjan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tillilään, paikkakunnalle, josta kukaan ei ole kuulemma kuullutkaan. Tillilässä asuu Joonatan, jonka pitäisi äidin mielestä olla enemmän ulkona ja tekemisissä muiden lasten kanssa. Mutta kukaan ei halua olla Joonatanin kanssa. Eikä Joonatanille tule mieleen mitään kivaa, mitä voisi ulkona tehdä. Sen sijaan Joonatan puuhailee keksintöjensä parissa. Ja toki hän myös toivoo, että hänelläkin edes yksi kaveri olisi.

Joonatanin kaveritoiveeseen vastaan, kun Zasha – lyhyesti Z – muuttaa kaupunkiin. Joonatanin ja Z:n tiet kohtaavat – vähän yllättävällä tavalla – ja pojat alkavat ulkoilla ja viettää aikaa yhdessä. Yhteisiin puuhiin kuuluu mm. Joonatanin keksintöjen hyödyntäminen – joskin Joonatanin mielestä vähän arveluttavalla tavalla: vai meneekö sinun mielestäsi parvekkeen kautta luokkakaverin asuntoon murtautuminen ulkoilusta?

Joka tapauksessa, Joonatanilla on nyt kaveri. Kaveri, jonka toimissa on jotain epäilyttävää, mutta jolla yleensä on toimissaan hyvä tarkoitus. Z:n aloitteesta he myös perustavat Tillilän jengin. Jengin, joka erikoistuu rikoksiin. Joonatan ei kuitenkaan aluksi ole aivan varma, onko jengin tarkoitus selvittää rikoksia vai tehdä niitä itse…

Noh, tositoimiin jengi pääsee, kun lähikaupasta varastetaan kasa ruokaa. Siihen jengi itse ei varmasti ole syyllistynyt. Varkauden jäljet johtavatkin poliisille tuttuihin taidevarkaisiin. Miksi taidevarkaat varastaisivat yllättäen ruokaa? Tämä selviää Joonatanille ja Z:lle koulun retkellä taidemuseoon. Mutta kukapa heitä kuuntelisi. Parempi toimia itse. Vaan selviävätkö he kahdestaan? Tillilän jengi kaipaa selvästikin vahvistusta. Ja sitä se saakin – melko yllättävältä taholta.

Helppolukuinen kirja sopii 10-vuotiaille ja siitä ylöspäin. Helppolukuisuutta tukee kirjan runsas värikuvitus. Itse tarinaa sävyttää kuivahko huumori. Tämä mahdollistaa lukukokemuksen myös vähän isommille alakoululaisille. Tekstin suorapuheisuus tekee tarinasta raikkaan ja hyvällä tavalla erilaisen.

Eppuluokkalaisen elämää

Heidi Viherjuuren Hilja-sarja (Kustannus-Mäkelä) on hurmaava. Se on paras sana kuvaamaan tätä 7-vuotiaasta Hilja-tytöstä ja hänen perheestään kertovaa kirjasarjaa. Kirjoissa ei kerrota kauhean ihmeellisistä seikkailuista fantasiamaailmassa tai jännittävistä taruolennoista vaan arkisista tapahtumista ja jutuista, mutta se ei ole ollenkaan tylsää! Kaikkea muuta.

Hilja on varsinainen rämäpää, joka agentti H:ta leikkiessään joutuu tukaliin tilanteisiin (taitaa olla sukua Prinsessa Pikkiriikille ja eräälle tyttökaksikolle). Kirjailija onnistuu humoristisella tavalla tekemään tavallisestakin elämästä lukijalle mielenkiintoista ja kommellusten täyteistä.

Tapahtumat kerrotaan Hiljan silmin nähtynä, ja kerronnassa on mainiosti kuultavissa lapsen ääni ja ajattelu. Aikuisten puheet ja toiminta ovat välillä kovin ihmetystä herättäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Esimerkiksi silloin kun Hilja ja isosisko Veini menevät käymään naapurin rouvan luona vapputarvikkeita myymässä:

Valkoherukkamummo istuu korva kiinni radiossa. – Shh, hän sihahtaa, kun me astumme sisään. Radiosta tulee säätiedostus. Me istumme puusohvalle odottamaan. Äiti sanoo Valkoherukkamummoa vanhuuden höperöksi ja taloa sen verran lahoksi, ettei siellä asuisi Erkkikään. En tiedä, miten Erkki sinne edes mahtuisi, sillä Valkoherramummon talo on pikkiriikkinen. – Mitä asiaa? kysyy mummo vihdoin ja kääntää tuiman katseensa meihin. – Olisi vappuhuiskia ja punaneniä, kertoo Veini.- Mitä yksinäinen mummo niillä? – Onhan täällä myös Erkki, minä älähdän. – Mikä Erkki? kysyy Valkoherukkamummo.

Aloitusosassa Hilja ja vihreän talon kesä tutustutaan päähenkilöön ja hänen perheeseensä, äitiin, isään, Taimi-pikkusiskoon (5v) ja Veini-isosiskoon (12v). Perhe asuu maalla, ”pientä pintaremonttia” vaativassa vihreässä talossa peltojen keskellä, lähellä vaaria. Lukija tapaa myös naapurinsedän, maanviljelijä Hentilän lehmineen ja kolme lähistöllä asuvaa rouvaa, jotka näyttelevät tärkeitä sivuosia Hiljan elämässä.

Ekassa kirjassa touhutaan kaikenlaista kesäistä, kuten käydään ongella ja torilla. Jatko-osissa Hilja aloittaa koulussa, kyläillään serkun luona kaupungissa, vietetään talvilomaa sekä ihmetellään joulun taikaa.

Teksti on hieman tavallista isokokoisempaa ja mukana on Nadja Sarellin hyväntuulista kuvitusta, joten kirjat sopivat pienellekin lukijalle, esimerkiksi silloin kun kaipaa helppolukuisten jälkeen uutta haastetta. Kirjat toimivat hyvin myös ääneen luettuna vaikkapa eskareille.

Vinkin kynäili Iiris pääkirjastolta.

Tylsä elämäni

Minna Levolan kirjassa Tylsä elämäni (Karisto) kerrotaan ensimmäisen luvun sisällöstä seuraavasti:

Pitkä ja tylsä taustaluku, jossa esitellään meidän perhe sekä aaveakvaarion kalat.

Ensimmäinen luku esittelee myös kertojaminä Lindan, joka on omien sanojensa mukaan perustavallisen perheen 11-vuotias ujo ja introvertti jäsen. Hän harrastaa cheerleadingiä ja tubettajien seuraamista. Hän myös tykkää piirtämisestä ja omissa oloissaan oleilusta. Perheeseen kuuluvat äiti ja isä sekä päiväkoti-ikäinen pikkusisko Linnea. Lukijana en tietenkään pitänyt ensimmäistä lukua lainkaan tylsänä. Halusinhan tietää millainen ihminen Linda oikein onkaan!

Kirjassa kerrotaan Lindan arjesta, perheestä, hänen ystävästään Emmiksestä sekä vähän myös korvien rei’ittämisestä. Vaikka kirjan sivuilla eivät lohikäärmeet lentele eivätkä robotit valtaa planeettaame Maata, ei kirja ole lukukokemuksena lainkaan tylsä. Päinvastoin. Kirja on mukava, piristävästi kiinni arjessa ja kertoo aidon oloisesti 11-vuotiaan tytön ajatuksista itsestään ja elämästä yleensä. Ja niistä korvakoruista. Emmiksellä korvakorut on korvissa olleet jo jonkin aikaa. Äidin mielestä korvakorujen aika on vasta myöhemmin. Lindan mielestä niiden aika on juuri nyt.

Tämän kirjan kanssa saman tyyppistä arkista – muttei missään nimessä tylsää – realismia löydät myös kirjoista Emman salainen toive sekä Kahden maan Ebba.

 

Seikkailu, jossa pelastetaan eläimiä ja parannetaan maailmaa

Eevin eläinmaailma kiinnitti heti huomioni kirjaston hyllyssä. Kelta-punaisessa kansikuvassa, sen piirrostyylissä oli jotain kiehtovaa ja hauskaa (kuvittaja on palkittu lastenkirjailija ja kuvittaja Emily Gravett). Myös britti-kirjailija, Matt Haig, oli entuudestaan tuttu.

Jännittyneenä avasin uutuuttaan kankean kirjan ja luin ensi sivut. Ja tykkäsin!

11-vuotias Eevi asuu isänsä kanssa pikkukaupungissa. Hän pitää kaikenlaisista eläimistä. Ei vain ihanan lutusista ja söpöistä pupuista ja kissanpennuista vaan todellakin kaikista – matelijoista, torakoista, hyeenista, meduusoista, viheranakondista. Ainoana poikkeuksena brasilianvaeltajahämähäkki. Mutta siihen Eevillä on syynsä.

Eevi on erityinen, niin isä on aina sanonut. Hänellä on salainen taito. Kyky jota Eevin itsensäkin on vaikea ymmärtää ja jota ehdottomasti ei saa käyttää.  Eevin äidin kuolema liittyy jotenkin tuohon salaperäiseen talenttiin. Mutta erään kerran hyväsydäminen Eevi ei voi olla auttamatta kiipelissä olevaa kania, ja siitä seuraa hankaluuksia. Eevin on entistä tiukemmin yritettävä tukahduttaa lahjansa, kunnes koittaa hetki, jolloin pakko näyttää värinsä…  

Kirjassa on vahvasti ajatus luonnon ja eläinten suojelemisesta. Kuitenkaan tyyli ei ole saarnaava vaan ajatuksia ja empatiaa herättävä. Lukija kutsutaan pohtimaan myös itsetuntemuksen, omien lahjojen tunnistamisen, vallankäytön sekä hyvyyden ja pahuuden teemoja.

Jos pidit Eevin maailmasta, saattaisit pitää myös näistä:

Viehättävän ”vanhanaikainen” lastenromaani brittikartanossa majailevasta salaisuudesta. Kaikille hyvien kertomusten ja eläinten ystäville.

Vauhdikas tarina, joka ei ole vain pintakiiltoa, vaan jolla on hyvä sydän. Kuka on todellinen vihollinen, onko eläintä karvoihin katsominen?

Tohtori Tattinen on Dr. Dolittle, mies joka ymmärtää eläimiä erityisellä tavalla. Klassikkotarina saatavilla mm. Jyväskylän kaupunginkirjaston varastosta varaamalla. Muista myös filmatisointi Eläintohtori Dolittle (Universal Pictures 2019).

Kirjaa pohti Iiris pääkirjastolta.

Helmi, salaperäinen tyttö

Kuka on Helmi ja miksi hän piileskelee hylätyssä päiväkodissa? Tällä kysymyksellä lukijaa houkutellaan kirjan pariin takakannen kuvauksessa. Koukku toimii. Kuka sisi on Helmi? Vastauksen tähän kysymykseen kirja kyllä tarjoaa, mutta vasta sen jälkeen, kun lukijan mielikuvitusta on ruokittu Vapun ja Annikan oudoilla kokemuksilla hylätyssä päiväkodissa.

Hylätty päiväkoti on molemmille tytöille tuttu niin päiväkotina kuin eskarinakin. Nyt talo on hylätty, ja päiväkodin lapset ovat muuttaneet uuteen päiväkotiin parin korttelin päähän. Vappu ja Annika itse ovat jo koulussa, mutta sokkeloinen vanha päiväkoti ja sen piha leikkimökkeineen yhä kiinnostavat – varsinkin nyt kun se on autioitunut. Vaan kuinka autio päiväkoti lopulta onkaan?

Tytöt astuivat varovasti keskemmälle mökkiä. Annika kurkisti astiakaappiin. Kaapissa oli hyllyllä syvä lautanen, lusikka ja muki. Kaapin alla oli kolhiintunut pesuvati. – Kuule, täällä leikkimökissä oli ennen nuken astiat. Mutta tuo on ihan tavallinen lautanen, Vappu osoitti sinikuvioistalautasta astiakaapissa. – Nuken astia on viety uuteen päiväkotiin, Annika mietti. Vappu tutki vielä kaappia. – Hei, täällä on kaurahiutaleita. Ja jokin purkki, avaanko? – Avaa vaan. Vappu kiersi purkin auki ja kurkisti sisälle. – Pähkinöitä ja rusinoita! Katso, hyllyllä on omenoita. Ne on poimittu tuolta maasta. – Joku on ollut täällä retkellä!

Retkieväiltä ruuat tosiaan vaikuttavat. Ja kyseisen retkeilijän, Helmi-nimisen tytön, Annika ja Vappu myöhemmin tapaavatkin. Mutta Helmi ei näytä ollenkaan Helmiltä. Hiukset ovat takkuiset ja kapeissa kasvoissa risteilee likajuovia. Mustan hupparin hihansuut roikkuvat rispaantuneina. Helmi onkin tytöille pienoinen arvoitus, mutta autio päiväkoti tapahtumineen vie kolmikon mukanaan. Ja autiotaloksi vanhassa päiväkodissa tapahtuu kyllä kummallisen paljon.

Keitä nuo lapset olivat? Mistä he olivat tulleet tänne? Välillä osa lapsista siirtyi keskelle salia hyppimään laululeikkien mukana. Kirjavapukuinen opettaja soitti pianoa, ja kaikki muut lauloivat kuorossa. Sitten leikkijät vaihtuivat, mutta musiikki ei päättynyt. Se vain jatkui ja Vappu ja Annika haukkoivat henkeään. – Näkeekö ne meidät? Vappu kuiskasi. – Ei. Vain me voimme nähdä heidät, Helmi supisi takaisin ja veti ovea aavistuksen kiinni.

Elisabet Aho on kirjoittanut jännittävän tarina ekaluokkalaisten Vapun ja Annikan kokemuksista. Helmi tuo tarinaan karua todellisuutta, päiväkodin laulava kuoro taas kummitustarinoiden jännitystä. Rohkeat ja reippaat ekaluokkalaiset Vappu ja Annika saavat jännimpiin kohtiin tuekseen Vapun 12-vuotiaan isoveljen. Isoveljen tuesta huolimatta lukijaakin saattaa välillä jännittää. Kirja sopiikin ehkä parhaiten jo lukemisessaan edistyneemmille Annikan ja vapun ikätovereille.

FC Wannaplay – kaikkien joukkue

Tuula Kallioniemen Pöllitty pallo (Otava 2019) aloittaa FC Wannaplay -urheilukirjojen sarjan. Avausosassa Salama-nimisen pojan naapuriin, samaan kerrostaloon muuttaa räväkkäpuheinen Eetu, jonka vanhemmat eivät paljon kotona viihdy. Vaikka pojat ovatkin hyvin erilaisia – Salama arka ja rauhallinen, Eetu rohkea ja puhelias – poikien välille kehittyy ystävyys.

Eetu saa päähänsä, että heidän asuinlähiöönsä, Rupulaan, on saatava futisjoukkue. Ja eikun tuumasta toimeen. Lopulta kasassa on sekalainen joukkue (siis tyt-tö-jä-kin Salaman kauhuksi), kirjava setti pelivarusteita ja nuhjuinen valmentaja. Vastustajaksi saadaan hienon kaupunginosan Hippolan pelijoukkue, jolla tavoitteet ovat korkealla.

Liukas lätkä -kirja (2020) jatkaa avausosan tapahtumista. Syksy ja talvi saapuvat, jalkapallopelit jäävät unholaan. Eetu järjestää nohevasti jalisjoukkueesta lätkäjoukkueen ja tuttu valmentajakin saadaan kehiin. Eikä aikaakaan, kun hippolalaiset ovat jälleen kentällä rupulalaisia vastassa.

FC Wannaplay -sarja on luettavaa vähän isommille alakoululaisille. Teksti on helppolukuista: iso kirjasinkoko, paljon kuvitusta, koko tarina kerrottuna vajaassa sadassa sivussa. Sinänsä tapahtumat ja vastakkainasettelut ovat muista urheilukirjoista tuttuja: kilpailua joukkueiden ja joukkuetovereiden välillä, ihmissuhdeasioita kentällä ja kentän laidalla. Mukana on myös hyvää ja rakentavaa yhteishenkeä sekä rohkeutta selvittää vaikeita asioita, huumoria ja koomisia tilanteita unohtamatta.

Kallioniemi on kirjoittanut lisäksi mukaan perheiden ongelmia, työttömyyttä ja päihteiden käyttöä, sekä esimerkiksi rasismia, muuta kiusaamista, väärää vallankäyttöä ja yksinäisyyttä. Luotettavan ja kannustavan aikuisen mallia on haastava löytää (sellaistakin onneksi pilkahtaa). Lapset sen sijaan näyttäytyvät kirjoissa reippaina toimijoina, jotka eivät anna olosuhteiden lannistaa, ainakaan kokonaan. Suosittelisin kirjaa esimerkiksi viitos-kuutosluokkalaisille tai aikuisen kanssa luettavaksi.

Mielestäni on myönteistä, että Kallioniemi nostaa näitä vaikeitakin asioita esille. Ovathan ne monessa perheessä arkipäivää tavalla tai toisella. Asioiden käsittely jää vähän pinnalliseksi ja kärjistetyksi, sataan sivuun ei niin paljon mahdu. Ehkä jatko-osissa näihin syvennytään lisää ja saadaan uuttakin näkökulmaa. Iloitsin siitä, että kirjan henkilöt ovat monikulttuurisista perheistä ja erilaisista taustoista. Ennakkoluuloja murtuu ja ystävyyksiä syntyy.

Lisävinkkejä:

Veera Salmen kirjoittama Mauri-sarja voisi kiinnostaa FC Wannaplayn lukijakuntaa. Pasilan lähiössä asuva Mauri-poika kirjaa merkintöjä päiväkirjaansa ja varsin filosofisesti pohtii elämää ja sen ihmeellisyyksiä koululaisen näkökulmasta.

Roope Lipastin kynäilemä Lätkä-Lauri ja räpylän henki on jatkoa helppolukuisille Lukupalat-kirjoille. Lauri jatkaa kiekkoharrastustaan, mutta usko maalivahdin ihmeräpylään on koetuksella. Lisäksi harjoituksissa tapahtuu kummia. Runsaasti kuvitusta ja sopivasti tekstiä alakoululaisen luettavaksi.

Vinkin kirjoitti Iiris pääkirjastolta.

Ylistys ystävyydelle

Tässäpä kirja tunteista, sillä tätä opusta lukiessa saa makeat naurut, kihisee kiukusta epäoikeudenmukaisuuden vuoksi ja vuodattaa kyyneleen tai pari (tai saavillisen), koska on lukenut jotain kaunista ja sydämeen käyvää. Keskiyön jengi on suositun brittikirjailijan ja näyttelijän David Walliamsin kynästä. Hän on jälleen kerran kirjoittanut huumoria pursuavan ja samalla koskettavan kirjan ystävyydestä, rohkeudesta ja unelmien tavoittelusta.

Tarina alkaa, kun 12-vuotias Tom saa tällin päähänsä liikuntatunnilla ja joutuu sairaalaan. Antiikkisessa Lordi Funtin sairaalassa häntä odottaa varsin persoonallinen henkilökunta: muun muassa kammottavan näköinen Kantaja (yleismies), arka vastavalmistunut ja pyörtyilevä tohtori Luppers, julma ylihoitaja, hieman hassahtanut keittäjätär Tootsie sekä arvoisa johtaja Sir Quentin Stillers.

Tom jää lastenosastolle ylihoitajan valvovan silmän alle odottamaan seuraavan päivän röntgen-kuvausta. Yöllä tapahtuu jotakin kummallista ja salaista, eikä Tom haluaisikaan lähteä sairaalasta kuvauksen jälkeen, vaikka onkin jo kunnossa. Paluu kolkkoon ja ankaraan sisäoppilaitokseen tuntuu liian inhottavalta (koulukavereiden jekut, kuten lemuavan sukan pakkosyönti, tai siansorkkapäällysteinen paahtoleipä aamiaiseksi eivät kyllä kuulosta mukavalta).

Tom hämää nerokkaasti tohtori Luppersia ja saa jäädä jatkotutkimuksiin. Seuraa seikkailuja sairaalan öisillä käytävillä ja kellarissa, monia läheltä piti -tilanteita ja paljon suklaansyöntiä.

Jotkin kirjan aikuiset ovat kauheudessaan hirvittäviä, liioiteltuja, toisaalta naurettavia ja helposti huijattavia. Onneksi joukossa on muutama ihana, lämminsydäminen ja viisas aikuinen. Tilanteet ja henkilöhahmot ovat hetkittäin vedetty aika ”överiksi”. Lapset ovat nokkelia ja herkkiä, he näyttäytyvät inhimillisinä, rohkeina, myötätuntoisina, he kehittyvät ja kasvavat henkisesti.

Kirja kertoo: vaikka olet pieni, voit vaikuttaa asioihin. Yhdessä ystävän kanssa voit saavuttaa ihmeitä, kunhan annat mielikuvituksesi laukata. Kirja käsittelee myös koulukiusaamista ja yksinäisyyttä. Aikuiselle ja vanhemmalle muistutellaan lempeästi, mitä lapset heiltä kaikkein eniten odottavat.

Keskiyön jengi on suositeltavaa lukemista kaikenikäisille alakoululaisista lähtien. Kirjassa on runsas, Tony Rossin loihtima mustavalkoinen kuvitus, joka tekee tästä paksuhkosta kirjasta helposti lähestyttävän. Pienempien alakoululaisten kanssa lukisin yhdessä, jotta voi hankalampia kohtia pohtia turvallisesti aikuisen kanssa. Ja nauraa yhdessä. 😊

Vinkin kirjoitti Iiris pääkirjastolta.