Sankareita onhan heitä

Haluaisitko lukea kirjan, jossa on supersankareita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Tartu silloin jompaankumpaan tai kumpaankin näistä kirjoista:

Sari Peltoniemi on kirjoittanut ja Aiju Salminen kuvittanut kirjan nimeltä Ihmetyttö. Ihmetyttö on Aili Haaksiniemi. Hän asuu tulevaisuuden Suomessa ja kuuluu supersankarien perheeseen, mikä tarkoittaa varsin vilkasta elämää.

Minulla on – – paljon kerrottavaa esimerkiksi supervoimista, sukulaisista, Tursan hienosta kaupungista ja kaikenlaisista merkillisistä tapauksista. Perheeni on nimittäin erikoistunut tapauksiin. Ne tuntuvat seuravan meitä suurena parvena ja putoilevan vuorotellen eteemme. Joskus erehdymme uskomaan, että nyt alkaa rauhallinen ja tapaukseton elämä, mutta se on turha luulo.

Kaikilla Ailin perheenjäsenillä on jokin supertaito. Ailin oma erityiskyky ei ole tullut vielä esiin, mikä on aika kurjaa, kun toisilla on sellaisia taitoja, kuten teräslento, jossa voi syöksyä vaikka betoniseinän läpi tai pelastaa maapallon jättimeteorilta. Mummon synttäreiltä saa alkunsa uusi ”tapaus”, joka vähitellen mullistaa myös Ailin elämän. Joku tahtoo Ailin perheelle pahaa. Kuka ja miksi – ja voiko Aili pelastaa perheensä? 

Peltoniemen kirjassa sekoitetaan hauskasti supersankaruutta ja arkea. Esimerkiksi sankarikin joutuu kutsumaan lapsenvahdin, kun lähtee pelastuskeikalle, tai silittämään viittansa valokuvausta varten. Perheen elämästä kerrotaan Ailin äänellä mutkattomasti, huumoria unohtamatta. Kirjassa tapahtuu paljon, joten se sopii seikkailua kaipaaville, ja samalla pohditaan suuria kysymyksiä esimerkiksi itsetuntemuksesta ja ystävyydestä. 

Supersankarin vermeisiin  hypätään myös Hannele Lampelan kirjassa Paavali Pattinen Supernolo Supersankari. Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Paavali, joka elää ihan tavallista elämää. On vähän kurjiakin juttuja, kuten Denise, joka apujoukkoineen kiusaa Paavalia. Ja sitten se kaikkein pahin asia – Paavalin rakas pappa kuolee. Vai kuoleeko? 

Vallan hämäriä asioita alkaa tapahtua ja Paavalille selviää, että hän on supersankarien sukua! Millaista on todellinen supersankaruus? Kun sankarin pukuna on perhosasu ja supervoimana hyvä sydän ja mielikuvitus, onko pahikset mahdollista voittaa? 

Kirjan runsaan ja sarjakuvamaisen kuvituksen on tehnyt Timo Parvelan Kepler-kirjoista tuttu Pasi Pitkänen. Luvassa odottamattomia juonenkäänteitä, ilkeä megapahis sekä sankarillisia tekoja. ”Tosi hyvä kirja”, kehuu 11-vuotias lukija. 

24 lukua jouluun: Ruukin salaisuus

Eva Frantz on suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa tarinoita sekä lapsille että aikuisille. Kustantamo S&S:n sivuilla Eva kertoo kirjoittavansa mieluiten jotain kauheaa mutta hauskaa. Evan kirjoittama Ruukin salaisuus on kirja, joka ei ole mielestäni lainkaan hauska. Sen sijaan jonkin verran kauhea se on. Mutta ei lainkaan liikaa, vaan juuri sopivasti. Sen verran kuin lastenkirjalta odottaa sopii. Vaan odotapas! Kyllähän kirjassa jotain hauskaakin on. Kirjassa on 24 lukua: yksi luku jokaiselle päivälle joulunodotukseen. Kauhean hauskaa!

He matkustivat merenrantaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Flora oli kirjoittanut sen keittiön kalenteriin punaisella kuulakärkikynällä, ja merkintä näytti samaan aikaan jouluisalta ja hieman vihaiselta. Helmerinkylään!!!

Flora ja äiti ovat äidin päätöksellä muuttaneet joulukuuksi merenrannalle. Tuolla rannalla ei kuitenkaan uikkareita ja aurinkorasvaa tarvita. Sen sijaan laukkuihin pakataan villasukkia ja saappaat. Mukaan lähtevät myös Floran koulukirjat. Floran käydessä kotikoulua äiti kirjoittaisi kirjaansa. Alkumatka Helmerinkylään taittuu linja-autolla. Loputtomalta tuntuvan loppumatkan kävelyurakan päätteeksi Flora ja äiti saapuvat ikivanhalta näyttävän mökin eteen. Tuossako meidän on tarkoitus asua? Flora ihmettelee. Miten sinne edes pääsee sisään?

Äiti tarttuu porttiin. Ensin hän nykäisi sitä, sitten työnsi. Portti ei auennut. Jo nyt on kumma, äiti puuskahti. Yrittäisinkö minä? Kaikin mokomin, se on kai ruostunut kiinni tai jotain. Äiti astui sivuun, ja Flora tarttui kahvaan. Portti avautui kitisten, kuulosti melkein kuin se olisi sanonut ”ha-haa”.

Flora avaa portin, eikä mikään enää ole niin kuin ennen.

Portin takaa paljastuu äidin vuokraama, lopulta viihtyisäksi osoittautuva portinvartijan talo. Aidatulta piha-alueelta löytyy myös pieni pyykkitupa, jonka asukas – Fridolf – heidät vastaan ottaa.

Vai niin. Vai sillä tavalla, hän sanoo mietteliäs ilme kasvoillaan.

Flora ihmettelee Fridolfin vastaanottoa: Vai niin. Miksi ei: Tervetuloa! Tai: Kuinka matkanne sujui? Fridolf vaikuttaa siltä, ettei hän vieraita olisi kaivannut. Miksi vuokrata mökkiä, jos vieraat pihalla ovat niin vastenmielisiä. Oli miten oli, Fridolf kertoo, että alueelta löytyvät myös autotalli sekä vanha hevostalli, muutama maatalo ja talvipuutarha sekä tietenkin kartano. Kartano! Tämä herättää Floran lopullisesti. Mikä huikea ilmestys! Mutta asumaton ja ränsistynyt. Miksi kartano on ollut asumaton kokonaiset viisikymmentä vuotta?

Kartano vetää Floraa puoleensa. Portinvartijan talossakin hän tuntee olonsa rennoksi, on kuin talo olisi hänelle entuudestaan tuttu. Flora tunteekin itsensä jo hieman iloisemmaksi. Ilmakin näyttää kirkastuneen. Vaan onko kyse sääilmiöstä, vai jostain ihan muusta?

Jostakin kumman syystä ulkona näytti nyt paljon valoisammalta kuin heidän tullessaan, vaikka ilta oli jo pitkällä. Oliko sumu hälvennyt ja kuu tullut esiin? Siinä samassa hän näki jonkin valkoisen häilähtävän ikkunan takana. Eikä siinä kaikki, sillä ulkoa kuului rapinaa. Aivan kuin kuiskaus. Se on hän!

Ruukin salaisuuden 24 lukua voi käyttää joulukalenterina: luku kerrallaan kohti jouluaattoa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan vahdi lukutahtia. Kirjan voi myös ahmia kerralla loppuun.

Lisää joulunodotukseen soveltuvia kirjoja löydät verkkokirjaston suosikeista. Klikkaa itsesi sisään keski.finna.fi -> Lapset

Iloista joulunodotusta kaikenlaisten lukukokemusten parissa!

Kolme kirjaa yhdessä luettavaksi

Mitä lukisi lapselle iltakertomuksesi (tai ohjaisi itse lukemaan eppu-kolkkiluokkalaista), kun kaivattaisiin jo enemmän tekstiä kuin on kuvakirjoissa ja pidempää tarinaa kuin yksittäistä satua? Esittelyssä kolme kirjaa erityisesti yhdessä luettavaksi, toki myös itsenäisen pikku lukijan yöpöydälle.

Pertinjuntti puutarhassa – luettavaa erityisesti päiväkoti-ikäisille ja eskareille

Taru Viinikaisen Tiltu ja Lettu -kirjat ovat suloista luettavaa. Niissä ovat pääosassa 4- ja 6-vuotiaat siskokset Matilda Sara Jasmine ja Magdalena Tia Olivia eli tuttavallisemmin Tilda ja Lettu. Ensimmäisessä kirjassa heille rakennetaan leikkimökki. Oi sitä riemua, kun leikit pääsevät alkuun. Uunissa leivotaan äidin iloksi hiekkakakku, vaan uunista tulee ulos myös ihan oikea suklaakakku – kyllä vaan. Ja tietysti tytöt syövät sen. Äkkiä Tiltulle kasvaa siivet ja Letulle apinanhäntä. Leikkimökkiin putkahtaa lisäksi parrakas minimies, pertinjuntti. Siinäpä onkin vikkelä ja juonikas pikku ukko, mutta hänellä on myös ratkaisu tyttöjen siivekkääseen ja hännälliseen pulmaan. Pertinjuntti ilahduttaa (ja vihastuttaa) tempauksilla myös kirjasarjan muissa osissa.

Kirjoissa on runsaasti kujeilevaa huumoria sekä kaunista, soljuvaa kieltä. Oili Kokkosen värikkäässä kuvituksessa riittää ihmeteltävää pienellekin kuuntelijalle. Tyttöjen hupaisista kohelluksista tulee mieleen muuan toisetkin tyttökaksikot, Heinähattu ja Vilttitossu sekä Onneli ja Anneli. Jos pidät näistä kirjoista, suosittelisin luettavaksi myös Sanna Iston Tinka ja Taika -kirjoja. Niissä on samanlaista taikuuden ja leikin iloa.

Leijuvia tavaroita

Tittamari Marttisen Emeliina-kirjoissa ratkotaan arvoituksia yliluonnollisten taitojen avustamana. Emeliinalla on mummolta peritty erityinen kyky, hän saa asioita leijumaan. Varsin kätevä taito, jos haluaa leijutella muffinsseja ilman halki kohti nälkäisiä suita. Tosin vaikeuksiakin voi seurata, jos sattuu nostamaan ilmaan vahingossa särkyvän posliinikoiran, eikä alas laskeminen onnistu kovin hyvin… Mysteerejä pohtimassa on mukana ystävä Antti. Kirjassa Emeliina ja laulavan koiran tapaus juuri kaupunkiin muuttaneen Ronjan uusi koira, sekarotuinen Teppo katoaa. Jatko-osassa selvitellään ränsistyneen huvipuiston arvoitusta. Kuvitus on Lotta Kaupin käsialaa.

Räppäävä karvapallo kaverina

Johanna Venho on kirjoittanut useamman kirjan verran Paju-tytön ja Opossumin seikkailuista. Sarja alkaa Opossumi repussa -kirjasta. Siinä isä on käynyt Australiassa työmatkalla ja tuliaisina on hellyttävä pikku eläin, Opossumi. Opossumi oppii vähitellen puhumaan ja hänestä tulee pian ihmismäinen perheenjäsen, ei ”pelkkä” lemmikki (lemmikkejä ollenkaan väheksymättä). Opossumista kehkeytyy varsinainen sanaseppo – hän räppää riimit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aina elämä Opossumin kanssa ei ole kovin mutkatonta. Hän harjoittelee samoja asioita kuin muutkin lapset: ihmissuhdetaitoja, perheenjäsenenä olemista, monenlaisia tunne- ja itsetuntemuksen taitoja. Jatko-osissa pohditaan esimerkiksi some-asioita ja kuuluisana olemista sekä ihastumisia. Leppoisaa luettavaa ilman kauhunväristyksiä tai liikoja jännityksiä. Kuvittajana Emmi Jormalainen.

Kirjoja pohti Iiris pääkirjastolta.