Tillyn seikkailut ihmemaassa

Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kirjakaupan ”takahuoneessa” Pohjois-Lontoossa, Englannissa. Mummi ja vaari omistavat tuon tunnelmallisen kirjakaupan, jonka hyllyrivien välissä ja upottavissa nojatuoleissa Tilly on viettänyt koko elämänsä.

Kirjat ja lukeminen ovat Tillylle niin tärkeitä asioita, että hänestä tuntuu kuin jotkut kirjojen henkilöistä olisivat todellisia. Että he olisivat tärkeämpiä ja parempia ystäviä kuin tosimaailman Gracet, jotka ovat unohtaneet vanhat ystävänsä liittyessään verkkopallojoukkueeseen.

Hän löysi kirjoista ystäviä, joita eivät rasittaneet koulun monimutkaiset kaveruuskiemurat. Joskus Tilly arveli, että jollain oppitunnilla oli selitetty, mitä ystävyys oikein tarkoitti, mutta hän oli ollut silloin kipeä ja poissa koulusta eikä ollut siis koskaan päässyt asiasta jyvälle.

s. 14-15

Vaikka elämä isovanhempien hellässä ja kannustavassa huomassa on hyvää, Tillya vaivaa suuri menetys: hänen äitinsä on kadonnut jälkiä jättämättä Tillyn ollessa pieni, eikä isästä ole yhtään enempää tietoa.

Syysloman alkaessa Tilly haahuilee kotitalon huoneissa ja kaupan puolella etsien jännitystä ja tekemistä. Verkkaisiin lomapäiviin alkaa tulla säpinää, kun Tilly löytää keittiön komerosta äitinsä vanhat kirjat. Koulukaveri Oskar pyytää myös Tillyltä apua lomaläksyn tekemiseen: on luettava kirja kirjailijalta, jonka teoksia ei ole aiemmin lukenut. Lisäksi kirjakauppaan tupsahtaa yllättäen tuntematon tyttö, joka lukijalle saattaa kuitenkin olla varsin tuttu:

”Minä tiedän, mitä sinä taatusti ajattelet”, tyttö sanoi murteella, jota Tilly ei osannut paikantaa. ”Sinä ajattelet, että on siinä langanlaihalla tytöllä kammottavaa kestämistä tarpeekseen, jos hän on saanut riesakseen vielä punaiset hiuksetkin.” – – Mutta voitko koskaan antaa minulle anteeksi?” ”Ai mitä niin? Tilly aivan ällistyi tytön uutta äänensävyä. ”Minun kammottava käytökseni. En ole edes esittäytynyt. Nimeni on Anna. Lopussa a.”

Oikeastaan kirjakaupassa alkaa vilistä hieman erikoisia tyyppejä, jotka katoavat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Kaikilla ei taida olla hyvät aikeet. Mummi ja vaarikin ovat varsin salamyhkäisiä. Ilma suorastaan ritisee taikuutta ja seikkailuja. Mitä oikein on meneillään?

Anna Jamesin kirjoittama ja Marja Helasen suomentama Tilly ja kirjamatkaajat on kirja, joka houkuttelee lukemaan muita kirjoja. Voit laskea, kuinka monta eri kirjaa tai niiden henkilöhahmoa mainitaan tai joihin muutoin viitataan kirjan sivuilla.

Kirjamatkaajat on kunnianosoitus maailmankirjallisuuden klassikkokirjoille. Samalla se leikittelee ajatuksella toden ja mielikuvituksen hämärtymisestä ja lomittumisesta.

Kaiken kaikkiaan se on virkistävä ja voimauttava kirja, joka kuvaa lämminhenkisesti perhesuhteita, vanhemman menettämisen aiheuttamaa surua, itsensä löytämistä sekä kaveriasioita. Samalla se on hurja seikkailukirja merirosvoineen ja pahis-tyyppeineen.

Kirjaa pohti Iiris pääkirjastolta.

PS. Tämän kirjan jälkeen saatat haluta lukea myös nämä

FC Wannaplay – kaikkien joukkue

Tuula Kallioniemen Pöllitty pallo (Otava 2019) aloittaa FC Wannaplay -urheilukirjojen sarjan. Avausosassa Salama-nimisen pojan naapuriin, samaan kerrostaloon muuttaa räväkkäpuheinen Eetu, jonka vanhemmat eivät paljon kotona viihdy. Vaikka pojat ovatkin hyvin erilaisia – Salama arka ja rauhallinen, Eetu rohkea ja puhelias – poikien välille kehittyy ystävyys.

Eetu saa päähänsä, että heidän asuinlähiöönsä, Rupulaan, on saatava futisjoukkue. Ja eikun tuumasta toimeen. Lopulta kasassa on sekalainen joukkue (siis tyt-tö-jä-kin Salaman kauhuksi), kirjava setti pelivarusteita ja nuhjuinen valmentaja. Vastustajaksi saadaan hienon kaupunginosan Hippolan pelijoukkue, jolla tavoitteet ovat korkealla.

Liukas lätkä -kirja (2020) jatkaa avausosan tapahtumista. Syksy ja talvi saapuvat, jalkapallopelit jäävät unholaan. Eetu järjestää nohevasti jalisjoukkueesta lätkäjoukkueen ja tuttu valmentajakin saadaan kehiin. Eikä aikaakaan, kun hippolalaiset ovat jälleen kentällä rupulalaisia vastassa.

FC Wannaplay -sarja on luettavaa vähän isommille alakoululaisille. Teksti on helppolukuista: iso kirjasinkoko, paljon kuvitusta, koko tarina kerrottuna vajaassa sadassa sivussa. Sinänsä tapahtumat ja vastakkainasettelut ovat muista urheilukirjoista tuttuja: kilpailua joukkueiden ja joukkuetovereiden välillä, ihmissuhdeasioita kentällä ja kentän laidalla. Mukana on myös hyvää ja rakentavaa yhteishenkeä sekä rohkeutta selvittää vaikeita asioita, huumoria ja koomisia tilanteita unohtamatta.

Kallioniemi on kirjoittanut lisäksi mukaan perheiden ongelmia, työttömyyttä ja päihteiden käyttöä, sekä esimerkiksi rasismia, muuta kiusaamista, väärää vallankäyttöä ja yksinäisyyttä. Luotettavan ja kannustavan aikuisen mallia on haastava löytää (sellaistakin onneksi pilkahtaa). Lapset sen sijaan näyttäytyvät kirjoissa reippaina toimijoina, jotka eivät anna olosuhteiden lannistaa, ainakaan kokonaan. Suosittelisin kirjaa esimerkiksi viitos-kuutosluokkalaisille tai aikuisen kanssa luettavaksi.

Mielestäni on myönteistä, että Kallioniemi nostaa näitä vaikeitakin asioita esille. Ovathan ne monessa perheessä arkipäivää tavalla tai toisella. Asioiden käsittely jää vähän pinnalliseksi ja kärjistetyksi, sataan sivuun ei niin paljon mahdu. Ehkä jatko-osissa näihin syvennytään lisää ja saadaan uuttakin näkökulmaa. Iloitsin siitä, että kirjan henkilöt ovat monikulttuurisista perheistä ja erilaisista taustoista. Ennakkoluuloja murtuu ja ystävyyksiä syntyy.

Lisävinkkejä:

Veera Salmen kirjoittama Mauri-sarja voisi kiinnostaa FC Wannaplayn lukijakuntaa. Pasilan lähiössä asuva Mauri-poika kirjaa merkintöjä päiväkirjaansa ja varsin filosofisesti pohtii elämää ja sen ihmeellisyyksiä koululaisen näkökulmasta.

Roope Lipastin kynäilemä Lätkä-Lauri ja räpylän henki on jatkoa helppolukuisille Lukupalat-kirjoille. Lauri jatkaa kiekkoharrastustaan, mutta usko maalivahdin ihmeräpylään on koetuksella. Lisäksi harjoituksissa tapahtuu kummia. Runsaasti kuvitusta ja sopivasti tekstiä alakoululaisen luettavaksi.

Vinkin kirjoitti Iiris pääkirjastolta.

Seikkailu taruolentojen maassa

Cavallonissa asustaa viisi kansaa – sotaisat yksisarviset, kirjaviisaat kentaurit, siivekkäät pegasokset, merellä vaanivat vedenhevoset ja kansoista vähäarvoisimmat, orjinakin pidetyt ihmiset. Sata vuotta sitten käydyn sodan jälkeen kansat ovat hajaantuneet riitaisasti omille alueilleen, vain Vapaakaupungissa kansat elävät sovussa ja keskinäisessä kunnioituksessa. Ja tänä iltana juhlittaisiin aseleposopimusta.

Karnevaalikojut ja juhlakoristelut luhistuvat kuitenkin alkuunsa, kun kaupunkiin hyökätään taivaalta. Sana kiirii, taas ovat verenhimoiset pegasokset hyökänneet. Jäljelle jää sekasortoa ja hävitystä. Pian virallisetkin historiankirjoittajat toitottavat pegasosten olevan syyllisiä. Nuori kentauri Lysander on eri mieltä, todisteet puhuvat aivan jotain muuta, mutta niistä vaietaan. Aletaan valmistella sotaa pegasoksia vastaan.

Pakolaisvirrat kulkevat kaupungista poispäin, niiden mukana yksi tarinan päähenkilöistä, Tal-poika, jonka vanhemmat ovat menehtyneet hyökkäyksessä. Taistelun riuduttamat ihmiset jäävät pian raakojen yksisarvisten vangeiksi. Edessä on loputonta raatamista orjana. Tai olisi, ellei Tal kohtaisi yksisarvista nimeltä Tordred. Outo ylimaallinen yhteys sitoo heidät.

Tarinan kolmas päähenkilö on nuori Nixi-tyttö, kauan omillaan ollut lapsijengin johtaja. Myrskyisellä merellä hän huuhtoutuu aaltoihin ja jää vedenhevosten kynsiin. Edessä ei ole kuitenkaan kuolema vaan jotakin vielä pahempaa…

Lysander, Tal ja Nixi ajautuvat omilla tahoillaan kohti sotaa tapahtumien vyöryessä eteenpäin. Onko yhteenotto väistämätön ja miten siitä voi selvitä? Kuka tai ketkä todella ovat hyökkäyksen takana?

Kim Foresterin Cavallonin kronikat -sarjan avausosa Pegasosten viha on fantasiaa, joka kiinnostaa varmasti esimerkiksi Narnian tarinoiden ja Soturikissojen ystäviä. Kirja käsittelee maan ylikulutuksesta seuranneita kansojen erimielisyyksiä ja sodankäyntiä, ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, vallankäyttöä sekä valeuutisia – monia meillekin hyvin ajankohtaisia ja isoja teemoja. Kirjassa on mielenkiintoisesti keikautettu eri lajien keskinäiset roolit. Ihmiset ovatkin alakynnessä, monet kouluttamattomia ja kasvottomaksi työvoimaksi sysättyjä, hevoseläimet eri muodoissaan vahvoja, viisaita ja vallassa olevia. Ainakin omasta mielestään. Kirja haastaa kysymään, millä perusteella luokittelet ja arvotat muita, kuinka paljon annat ennakkoluulojen sanella ajatuksiasi ja tekojasi.

Mukana on kosolti taisteluita, seikkailua, ihmeolentoja, kiperiä pelastumisia, yliluonnollisuutta ja vaatimattomia sankareita, kuten hyvässä tarinassa kuuluukin. Suosittelisin kirjaa hieman kokeneemmalle lukijalle, joka jaksaa seurata useamman päähenkilön vaiheita sekä lukuisia juonenkäänteitä.

Kaiken kaikkiaan kirja yllätti minut myönteisesti – yksityiskohtainen fantasiamaailma piti mukanaan tiiviisti ja viimeiset sivut kääntyivät loppuun aivan liian pian. Onneksi kirjalle on tulossa jatkoa kolmen osan verran. Peukku tälle!

Vinkin kirjoitti Iiris.