Ottilia ja keltainen kissa

Ottilia on pieni, neuvokas tyttö. Hän asuu pippurimyllyn muotoisessa talossa yhdessä Mauri-herran kanssa. Mauri-herra on pieni, karvainen suohenkilö Norjasta ja Ottilian paras ystävä.

Ottilian vanhemmat matkustavat paljon, joten hän on usein erossa heistä. Vanhemmat lähettelevät Ottilialle usein postikortteja, joiden keräämistä tyttö rakastaa.

Eräänä päivänä Mauri-herra löytää lyhtypylvääseen liimatun julisteen, jossa kerrotaan kadonneesta koirasta. Samalla päivän sanomalehdessä uutisoidaan murtovarkauksista, joista poliisilla ei ole mitään johtolankoja. Ottilia laatii ovelan suunnitelman, jolla saadaan varkaudet ja kadonneiden koirien arvoitus selvitettyä.

Ottilia ja keltainen kissa on hurmaava kirja alakoululaisille. Se pitää sisällään Chris Riddellin ihanat, yksityiskohtaiset kuvitukset ja mukavan leppoisan juonen. Mauri-herra kaikessa hiljaisuudessan oli ehkä kirjan parasta antia, mutta Ottiliakin on oikein mukava, itsenäinen tyttöhahmo.

Chris Riddelliltä on Ottilia-sarjan lisäksi suomennettu Ada Gootti-sarja, johon kannattaa ehdottomasti myös tutustua. Alla olevalla videolla Chris Riddell näyttää ja kertoo, kuinka hän piirtää Ada Goottia.

Lontoon kuninkaalliset kanit – kuninkaallisen perheen pörröiset turvallisuusasiantuntijat

Santa ja Simon Sebag Montefiore ovat luoneet hurmaavan eläinromaanisarjan, jossa valokeilaan nousevat Britannian kuninkaallisia suojelevat kanit. Ne elävät Buckinghamin palatsin alla kulkevassa tunneliverkostossa ja pitävät huolta siitä, ettei kuninkaallisen perheen jäsenille tapahdu mitään ikävää. Kuninkaallisen perheen suojelu edellyttää kaneilta niin periskooppien käyttöä, vahtivuoroja palatsissa kuin myös ajoittaista vaarallista kilpajuoksua kuningattaren lemmikkien, corgien kanssa.

Suomeksi sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa: Lontoon kuninkaalliset kanit, Pako tornista ja Suuri timanttijahti.  Ne ovat pullollaan huumoria, seikkailua ja vauhtia eikä vaarallisilta tilanteiltakaan vältytä. Kirjasarjan neljäs osa nimeltä Kultaisen porkkanan metsästys julkaistaan tulevana syksynä.  Jos olet lukenut aiemmin esimerkiksi McAllisterin Orrin-kirjoja tai Riikka Jäntin Vaahteratuvan väki -sarjaa on todennäköistä, että saattaisit tykätä myös Montefiorien kirjoista. Niiden visuaalisesta ilmeestä vastaa Kate Hindley ja suomennos on Maija Heikinheimon käsialaa.

Vaikka Montefiorien kirjat kertovat kuninkaallisista kaneista, kirjasarjan päähenkilönä on kuitenkin pieni kaninpoikanen nimeltä Sulo Ruskeahäntä. Sulolle Lontoon kuninkaalliset kanit ovat aluksi hänen ystävänsä kertoma pelkkä myytti, mutta sattuman kautta hänelle selviää, että sellaisia on olemassa myös oikeasti. Sulo on perheensä nuorin ja hänen isoveljensä Maximilian kiusaa häntä usein. Niinpä Sulo toivoo, että voisi vain kadota jonnekin saadakseen kiusaamisen loppumaan. Onneksi lähistöllä asuu kuitenkin vanha kaniherra Horatio, jonka kertomien tarinoiden kautta Sulo pääsee matkustamaan hetkeksi muualle eikä hänen tarvitse pelätä kiusaamista.

Sulon elämä muuttuu eräänä päivänä kertaheitolla, kun hän törmää kahteen ratsiin (=isokokoinen rotta) ja kuulee niiden punovan juonia kuningattaren pään menoksi. Sulo säikähtää kovasti kuulemastaan ja menee kertomaan siitä Horatiolle. Horatio tajuaa, että on elintärkeää saada juonesta sana kuninkaallisille kaneille mahdollisimman pian, jotta he pystyvät estämään ratsien aikeet. Niinpä Horatio lähettää Sulon Lontooseen suureen tunneliverkostoon Nelson-nimisen kanin pakeille. Siitä alkaa Sulon elämän suurin seikkailu kuninkaallisten kanien parissa, joka pitää sisällään niin verenhimoisia corgeja, takaa-ajoa kuin koko joukon uusia ystäviäkin.

Kirjasarjan toisessa kirjassa nimeltä Pako tornista Sulo elelee Lontoon kuninkaallisten kanien täysivaltaisena jäsenenä tunneliverkostossa Buckinghamin palatsin alla ja näkee aitiopaikalta, miten suojelutyötä tehdään. Tarinassa USA:n presidentti tulee valtiovierailulle Britanniaan ja ratsit päättävät nolata hänet suorassa televisiolähetyksessä. Lisäksi heidän johtajansa Papa ratsi on keksinyt, että he vangitsevat Sulon ja pakottavat hänet kertomaan kaiken, mitä hän tietää Lontoon kuninkaallisista kaneista.

Presidentin muassa Britanniaan saapuvat myös hänen turvallisuudestaan vastaavat kanit, jotka työskentelevät yhdessä kuninkaallisten kanien kanssa sen hyväksi, että presidentin ja kuninkaallisen perheen tapaaminen sujuisi hyvin. Kun ratsit hyökkäävät yhtaikaa kahdelta suunnalta, on kuninkaallisten kanienkin vaikea olla kahdessa paikassa yhtaikaa. Niinpä Sulo joutuu kiipeliin, mutta neuvokkuutensa ja uuden ystävänsä THTH-ketun avulla hän pääsee pois pinteestä. Kanit ja ratsit saapuvat lopputaisteluun mitä erikoisemmilla tavoilla. Mutta onnistuvatko ratsit aikeessaan nolata presidentti suorassa televisiolähetyksessä? Sen saat tietää lukemalla kirjan.

Mielestäni kirjaan Suuri timanttijahti kätkeytyy sarjan tähän mennessä vauhdikkain tarina. Se on jo kolmas kuninkaallisista kaneista kertova kirja. Kirjassa Britannian kuningattarelta varastetaan hyvin kaunis Siperian timantti. Timantin on vienyt Amara, keltainen siperiantiikeri, tai oikeastaan hänen apurinsa siperiansudet, sillä Amara ei itse halua tehdä mitään ylimääräistä vaan käskyttää mielellään muita.

Amara rakastaa glamour-vaatteita ja kaviaariin dipattuja vaahtokarkkeja. Hän on hyvin turhamainen, mutta myös yksinäinen hahmo, joka ei kaihda keinoja saadakseen sen, mitä haluaa. Kun timantin nappaaminen ei ilahdutakaan häntä tarpeeksi hän päättää kertoa sen löytymisestä ratseille, jotka puolestaan ilmoittavat kuninkaallisille kaneille. Näin saa alkunsa suuri timanttijahti. Kuka timantin lopulta saakaan itselleen ja miten siihen liittyvät valkoiset judopuvut? Lue kirja niin olet viisaampi.

Vauhdikkaiden ja kekseliäiden juontenkäänteiden lisäksi näissä Montefiorien kirjoissa minua ilahduttivat persoonalliset ja hauskat henkilöhahmot. Lisäksi tein sellaisen huomion, että mitä pidemmälle kirjasarja on edennyt, sitä enemmän siellä seikkailee erilaisia eläimiä.

Ensimmäisessä kirjassa kerrottiin kanien lisäksi ratseista ja corgeista, toisessa kirjassa oli kaneja, ratseja, corgeja ja kettuja kun taas kolmannessa osassa niin kaneja, ratseja, corgeja, kettuja, minkkejä, siperiansusia kuin tiikerikin! Jännityksellä odotan, millainen hahmokavalkadi paljastuu neljännestä kirjasta.

Tarina lähti minun makuuni liikenteeseen hieman laiskahkosti ensimmäisessä kirjassa mistä johtuen olin lopettaa lukemisen kesken, mutta jatkoin, koska innostuin kirjasarjasta paljon! Oma suosikkini näistä on tuorein, Suuri timanttijahti, mutta suosittelen lämmöllä koko sarjaa!

Postauksen kirjoitti Anna Kortepohjan kirjastosta