Zombikuume

”Tartunnan saaneita oli nyt entistä enemmän. Ainakin kaksikymmentä. Niin radiossa oli sanottu aiemmin illalla. Lääkäreiden mukaan infektiot johtuivat jostakin uudenlaisesta viruksesta. Sairastuneiden pitäisi kuulemma pysytellä kotona, jotta he eivät tartuttaisi muita ihmisiä.”

Kesä Eldsalassa on poikkeuksellisen kuuma. Ampiaisia pörrää joka paikassa. Herbertin ja Sallyn salaiseen piilopaikkaan vanhalle myllylle ampiaiset eivät kuitenkaan koskaan eksy. Piilopaikka on muutoinkin tarpeellinen. Herbertin huoltajana toimiva isoisä alkaa jo olla vanha – sosiaaliviranomaisten mielestä jo aivan liian vanha pitääkseen Herbertistä huolta. Vanhaan myllyyn olisi hyvä karata piiloon, jos Herbert määrättäisiin isoisän luota pois, muualle asumaan. Salaista piilopaikkaansa Herbert ja Sally tarvitsevat kuitenkin odotettua aikaisemmin, kun ihmiset alkavat Eldsalassa sairastua outoon virustautiin. Lääkärit ovat ymmällään. Kun Herbert ja Sally näkevät piilopaikastaan sairastuneita metsän hämärissä, alkavat he aavistaa pahaa. Jotain kauheaa on meneillään.

Ruotsalainen kirjailija Kristina Ohlsson tarjoaa jälleen kauhunnälkäisille koukuttavaa luettavaa. Kirjailijan aikaisemmasta varhaisnuorille suunnatusta tuotannosta tuttu odottava, hieman piinaava tunnelma on aistittavissa myös tässä tarinassa. Itse en ole kauhun suurkuluttaja. Senpä vuoksi olen kirjailijalle kiitollinen vanhasta myllystä. Lapsuudesta tuttu haave muilta salassa olevasta turvapaikasta täyttyy Herbertin ja Sallyn piiloutuessa myllyn piilo-oven taakse. Itse zombikuume ei herättänyt suuria kauhunväristyksiä. Eihän sellaista voi oikeassa elämässä tapahtua. Eihän?