Valoisia tarinoita / Stories full of light

Pääkirjastolla vierailee syksyn ja kevään mittaan useita tet-harjoittelijoita. Tällä kertaa harjoittelijat osallistuivat blogin kirjoittamiseen. Innoituksena heillä oli Valon kaupunki -tapahtuma, jota vietetään myös pääkirjastolla 29.9.-8.10.

Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Lyhtyjen maa on runoseikkailu, joka sijoittuu syksyn tunnelmalliseen aikaan. Kirjassa puutarhan väki kerääntyy yhteen seikkailuun, joka johdattaa heidät puutarhan salaperäiseen maailmaan. Kiiltomato-karnevaaleihin kokoontuu pitkänokat yhdessä lepattajien, kruunupäisten kotiloiden ja monien muiden erilaisten otusten kanssa. 

Kahlaa kullassa, kerää kokoon lehdet ja tähdet ja kuutamoyö!

 Mitä tapahtuukaan, kun astuu puutarhan portista sisään.

Ovi on raollaan, astu siitä! Sen takana odottaa lyhtyjen maa.

 Tai mitä tapahtuu, kun tuli jonka ympärillä väki on viettänyt pimeää yötä, sammuu.

Kirjan lyhyet runot johdattelavat seikkailuun, jota tunnelmallinen kuvitus täydentää. Kirja sopii hyvin syksyyn ja etenkin Valon kaupunkiin, joka tuo Jyväskylään aina niin kauniisti valoa ja syksyn tunnelmaa pimeinä iltoina. Kirja on suunnattu alle kouluikäisille, jotka varmasti nukahtaa näiden pienten runojen myötä. 

Kiitos vinkistä Amalia!

***

Tuula Pere’s The shoemaker’s splendid lamp (illustrations by Georgia Stylou, translation by Päivi Vuoriaro) is a classical, touching, hopeful and reflective children’s book, though I think people of all ages can also learn from it.

The story tells of a shoemaker a long time ago. He had a big family who lived in a cottage near a lake in the best spot in the whole village. The shoemaker made beautiful shoes and was very precise with his work. The villagers appreciated his work as “A better shoemaker would be hard to find”, but the money he was paid wasn’t enough to feed himself and his family. They didn’t have enough money or bread and to worsen the situation his youngest son Aron was very unwell and had been having a really bad cough. The shoemaker was very pained to watch Aron go through each coughing fit and he was doubtful of Aron making it through the gloomy and cold winter.

The shoemaker had a faintly lit workroom in which Aron would sit by his side, helping the shoemaker while he made the shoes. Everyday the room became darker and the lamp could no longer illuminate the room. They discussed getting a new lamp because the shoemaker needed the light for work and Aron needed a new lamp because of its light (with the light Aron believed he would recover):

But with enough light, I will recover. And by next summer we will go fishing together again.

Autumn passed with the shoe maker working through it. He made new shoes and repaired the old ones. He prepared to go to the Christmas market with his wages. The horse and sleigh were ready to go with a bag of boots for the shoe seller and plenty of food to eat on the way. Aron was still sick but he wanted to go, his mother didn’t want to go but she agreed. The ride to the christmas market was very jolly, carols were sung and whenever Aron’s coughing started his dad soothe Aron’s cheek and gave him a lozenge. The shoemaker decided to buy a bright lamp at the market and Aron was excited at the news:

With The light, I will see summer Arrive!

There were many people in the market and after the boots were delivered, they shopped for a lamp. Aron then saw a very beautiful lamp and though it was expensive they decided it was the lamp they needed. They got home and the lamp was hung, the lamp lit up every corner of the room, now the shoe maker could work longer hours and the children could do their chores and homework. Aron for the first time in a long time felt warm in his chest and he basked in the warm light from the lamp, he was now sure he would get better.

The wealthy neighbour visited the shoe maker’s house and was fascinated by the lamp. He offered to buy the lamp but the offer was rejected because “we have many uses for the lamp”. The weather was still very cold and it was early spring. Aron became very ill again. They were running out of money and lamp oil and the shoemaker and his wife began worrying. The neighbor came around to ask for the lamp for a huge amount of money but Aron softly whispered “without its light, I will not see next summer”. The neighbor left the house furiously but as he left instead of the lamp he thought of Aron’s feverish face.

By the next night Aron’s fever became worse. Suddenly the neighbour came again, the shoemaker and his wife decided to say no to the neighbour again but the shoemaker was more hesitant than his wife. His wife saw the lamp as their only hope but the shoemaker thought it was useful as there was no oil to fill it. As the door opened the neighbour said “I have bought something for a little Aron”. The shoemaker blinked and he was surprised to see lamp oil. As the shoemaker gratefully accepted the lamp oil, Aron opened his eyes and uttered:

Thank you…i’ll be fine now. I promise.

Aron went back to sleep and the shoemaker reignited the lamp to shine brightly in the cottage. Around Easter, the snow began to melt and Aron’s fever was gone and his cough was subsiding. The oil lamp continued to shine but with the sun now shining the lamp was not needed anymore during the day. The shoemaker was now content and he made new boots for Aron. Aron was now as healthy as his other siblings and the events of winter have become a memory. At the end Aron got his wish and he went fishing with his dad.

The shoemaker’s splendid lamp shows the importance of love, light, warmth, hope, selflessness and kindness. The story was about a shoemaker, his sick son and his family, who have had tough life situations and they endured and made it through.  Though the shoemaker and his wife knew Aron might not survive, they worked together to get him to live. Aron also had hope in himself and in the light that the light would always give him warmth. The neighbour’s selflessness and kindness was what saved Aron, maybe Aron would have slept during that night and he would wake up because there was no warmth. 

Kiitos vinkistä / Thank you for your thoughts Dorcas!

Toivon tarinoita pelokkaalle

Muuttuvat tilanteet ja epävarmuuden hetket saattavat synnyttää pienessä kulkijassa huolen ja pelon tunteita. Kirjasammon Sivupiiri on koonnut listan kirjoista, jotka auttavat lapsia käsittelemään vaikeita tunteita: voit tutustua siihen täällä.

Anna Tommolan kuvakirjassa Säpsy uhmaa kohtaloa (WSOY 2020) kerrotaan pimeänpelon ja oikeastaan vähän muihinkin asioihin levinneen pelon voittamisesta. Kirjan on kauniisti, animaatio-tyyliin kuvittanut Pete Revonkorpi. Kuvitus värimaailmoineen vie lukijan syvälle Säpsyn tunteisiin ja tunnelmiin. Möröt eivät onneksi ole kuvattu liian pelottavasti.

Kirjan päähenkilöä kutsutaan Säpsyksi, pelkääminen ja arkuus taitaa olla hänelle niin luonteenomaista että hän on saanut nimensä sen mukaan (oikeastaa toivoisi, että kirjan lopussa hän saisi uuden nimen!). Säpsy ajattelee, että pitää olla reipas ja eikä kertoa ikävistä asioista, ja siksi ei uskalla tai tahdo kertoa sisällään asuvasta pelon ja kauhun tunteesta aikuisille. Kunnes vaarin luona Säpsy kuulee, että vaarikin – maailman rohkein – pelkää jotain.

Ei se mitään, että vähän pelottaa. Silti voi mennä ja tehdä asioita. Jos ei osaa pelätä mitään, tekee tyhmyyksiä. Se vasta on vaarallista. Mutta jos taas pelkää vähän kaikkea, sellaisiakin juttuja mitä ei tarvitsisi pelätä, pitää ehkä ihan vähän uhmata kohtaloa.

Vaarin esimerkin inoittamana Säpsykin päättää uhmata kohtaloa ja kohdata mörön silmästä silmään. Ja siitä alkaakin uusi elämä.

Sanna Pelliccionin kuvakirjassa Meidän piti lähteä (Kustantamo S&S 2018) kerrotaan sotaa pakenevan perheen tarina kuvien kautta. Sanat voi lukija antaa itse. Kirjan kuvat ovat vaikuttavia: Voimakkaat värit ja siveltimenvedot välittävät ulkoisten tapahtumien dramaattisuutta sekä sisäisen maailman pelokkaita tunnelmia. Isojen tapahtumien vyöryessä perhe on pieni herkkä väriläiskä jykevää väriseinää vasten. Loppusivuilla mittasuhteet ovat palanneet takaisin: perhe on lähikuvassa ja värimaailma on lämmin ja kevyt. Kirja päättyy toivoon ja uuteen alkuun.

Muita pelkoja ja ahdistusta käsitteleviä kirjoja:

Jenna Kostet & Kaisu Sandberg: Ilon Milli ja pelon Mölli (Myllylahti 2019)

Paula Kuitunen: Pelokki (Enostone kustannus 2020)

Nina Pirhonen: Leo Leijona voittaa pelon (Otava 2021)

Julia Pöyhönen, Heidi Livingston & Linnea Bellamine : Fanni ja liian jännittävä yö (Kumma 2020)