Yoko Nogiri: Minun susipoikani

Uuteen kouluun siirtyminen on aina vähän pelottavaa, mutta Komugi kokee, että ”saa hyvän tilaisuuden aloittaa uusi elämä”. Komugi Kosunoki muuttaa isänsä luo Hokkaidolle suuresta Tokiosta ja aloittaa uuden elämänsä.

Elämä Hokkaidolla ei alakaan niin rauhallisesti kuin oli suunniteltu. Komugi tutustuu pulpettinapuriinsa Oogamiin. Pienen koulun komeaan poikaan, jonka perään muutkin tytöt huokailevat. Onhan Oogami toisaalta vähän outo. Komugi ei aavistakaan kuinka outo.

Komugi oli jo julistanut itselleen pitävänsä matalaa profiilia ettei joudu syrjityksi kuten Tokiossa. Ja siihen liittyi pysyminen kaukana Oogamista. Kunnes kirjaimellisesti kompastuu ongelmaan, joka rikkoo tämän suunnitelman.

Lukion idoleiksi julistettu nelihenkinen poikaryhmä on aina yhdessä ja syystä. Oogamilla on häntä ja korvat, ja niin on kolmella muullakin komistuksella. He kun ovat joukko youkaita, henkiolentoja.

Kuka sanoo, ettei rakkaus voisi kukkia näin omituisessa tilanteessa, mutta kyllä se vaan taitaa nyt tehdä niin.

Nogirin piirrosjälki on kaunista katseltavaa ja juoni kulkee mukavasti ja varmasti kohti kutkuttavaa tulevaa. Mahdottomalta tuntuva ihastuminen imaisee mukaansa. Jään innolla odottamaan viimeistä osaa.