Agnes ja unien avain

Pari viikkoa sitten kirjoitin möröistä. Tuutikki Tolosen mörköseikkailun kolmas osa Mörköviesti ilmestyi alkuvuodesta. Tolonen on kirjailijana tuottelias. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt myös toinen lastenkirja Agnes ja unien avain.

Agnes ja unien avain alkaa esinäytöksellä, jossa museoon lahjoitetaan arvokas esineistö. Lahjoituksella on kuitenkin ehto. Esineistöön kuuluu kaunis korurasia. Mikäli museoon saapuisi henkilö, jolla on rasiaan sopiva avain, tulisi museon luovuttaa rasia sisältöineen tälle henkilölle. Esinäytös onnistuu koukuttamaan: kirja on luettava lähes kertaistumalta loppuun.

Kirjan päähenkilö Agnes on juuri muuttanut äitinsä kanssa uudelle paikkakunnalle. Muutto isosta kaupungista pieneen kuntaan ei ole kivutonta. Eikä tilannetta helpota se, etteivät Agnes tai äiti kumpikaan tunne Harmalasta ketään. Pian tuttavuuksia kuitenkin syntyy. Kuin vahingossa Agnes tutustuu äidin esimiehen poikaan Pullaan. Koulun aloitus samalla luokalla Pullan kanssa saa lähestyvän syksyn tuntumaan astetta helpommalta. Merkittävimmäksi tuttavuudeksi Agnesin tulevaisuuden kannalta muodostuu kuitenkin naapurin koira Ossi. Lenkillä Ossin kanssa Agnes nimittäin eksyy läheiselle hautausmaalle.

Ossi istahti maahan ja alkoi läähättää pitkästyneenä. Agnes kumartui katsomaan kolmatta kiveä. Sen teksti oli piilossa jäkälän alla, mutta kun jäkälää raaputti kynnellä, kirjainten uurteet tulivat vähä vähältä näkyviin. Kultaus oli rapissut pois aikoja sitten. Agnes seurasi uria sormellaan ja luki ”RETHA” 1938. Retha? Outo nimi, hän ajatteli, ja jatkoi raaputtamista.

Yhtäkkiä jäkälä irtosi yhtenä suurena palana ja tipahti kevyesti maahan. Teksti näkyi nyt kokonaan. Agnes henkäisi kiivaasti. Hän tunsi, miten sydän jätti lyönnin väliin ja ihokarvat nousivat pystyyn. ”AGNES MARGARETHA” hän luki hiljaa. ”*2.8.1938, k. 3.8.1938, Lepää Herran rauhassa lapsi”.

Agnesin järkytykselle on syynsä. Hautakivessä lukee Agnesin oma nimi ja syntymäpäivä. Toki pieniä eroavuuksia on: Agnesin toisen nimen kirjoitusasu on Margareetta; molempien tyttöjen syntymäpäivä on 2. elokuuta, mutta vuosiluku heittää vuosikymmenillä.

Agnes ei saa hautakiven pienokaista mielestään. Vuosikymmeniä sitten kuollut tyttö löytää tiensä Agensin uniin. Kuka on tuo unien Agnes? Kun Agnes löytää unessa saamiensa vihjeiden perusteella avaimen, on Pullankin uskottava, että jotain hämärää on meneillään Agnesin elämässä.

Arvid Lydecken -palkinnolla palkitun Tolosen tuore teos Agnes ja unien avain täyttää odotukseni. Mysteerillä maustettu tarina vie mukanaan heti ensi lehdiltä. Kirjan henkilöhahmot ovat hyvää seuraa. Mysteerin lomassa kirja onnistuu myös muistuttamaan arkisten asioiden arvosta ja ystävyyden voimasta.

Hopeapoika

Eletään talvea Ruotsin Åhusissa, kun Aladdin näkee hänen kotinaan toimivan vesitornin läheisyydessä shortseihin pukeutuneen pojan. Poika ei sano mitään vaan katoaa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Aladdin saa koulussa tehtäväkseen tehdä esitelmän jostakin Åhusin tapahtumasta, paikasta tai muusta kotikaupunkiin liittyvästä. Hän saa kuulla, että vesitornin paikalla on aikoinaan toiminut hopeasepän paja, josta oli kadonnut kirkon tilaamat hopeaesineet. Miten tämä mystinen poika liittyy näihin kadonneisiin hopeaesineisiin ja kuka ne oikein on varastanut?

– Seppä siis oli todella taitava. Eräänä iltana, kun hän oli valveilla ja teki töitä, alkoi äkkiä ukkostaa. Salama löi pajan pihalla kasvaneeseen mäntyyn, joka kaatui suoraan verstaan päälle. Seppä selvisi ehjin nahoin, mutta hänen täytyi rientää pois, koska satoi niin kamalan rankasti. Kun tuli aamu ja myrsky oli ohi, hän meni takaisin pajalle. Hän halusi pelastaa varastossaan olleet korut ja kulhot. Mutta arvaa mitä oli tapahtunut?

– Ne olivat kadonneet? Aladdin ehdotti.

– Tismalleen. Joku oli käynyt yön aikana varastamassa kaikki hopeat.

s. 69

Kristina Ohlssonin Hopeapoika on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Lasilapset-kirjalle. Lasilapset oli kirjoitettu Billien näkökulmasta, Hopeapoika Aladdinin ja sarjan kolmasosa Kivienkelit Simonan näkökulmasta. Kaikki kolme lasta kuitenkin seikkailevat jokaisessa osassa. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjat järjestyksessä, koska tässä osassa oli pieniä viittauksia Lasilapsissa tapahtuneisiin asioihin.

Hopeapoika sopii hyvin luettavaksi 4.-6. luokkalaisille. Tämä osa ei ollut aivan niin jännittävä kuin Lasilapset, mutta kirja pitää silti hyvin otteessaan. Se käsittelee mysteerin lisäksi pakolaisia ja maahanmuuttajia. Voisi myös sanoa sen käsittelevän ennakkoluuloja toisia, tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Kirja sivuaa myös menneisyyden sukulaisten jälkipolvilleen jättämää taakkaa: kun oma sukulainen on aikoinaan tehnyt vääryyttä, se voi seurata vielä nykypäivänä jälkeläisten elämässä mukana.