Sielunratsastajat- Tähtihevosten kutsu (2020)

Taru kertoo hevostytöstä, joka pelastaa maailman.
Hän karkottaa valollaan ja taidoillaan pimeyden ja kaaoksen ja laittaa kaiken kuntoon.
Oletko sinä se tyttö?

Lisa muuttaa isänsä työn takia satumaiselle Jorvikin saarelle. Saari on tunnettu kauniista luonnosta ja hevosista, joita on saarella erittäin paljon. Lisa olisi aikoinaan ollut muuttamisesta tällaiselle hevossaarelle todella innoissaan, koska hän on harrastanut ratsastusta intohimoisesti. Se oli kuitenkin ennen kuin Lisan äiti menehtyi hevosonnettomuudessa muutama vuosi takaperin. Sen jälkeen Lisa ei ole mennyt hevosten lähelle.

Lisa ei halua kertoa ihmisille raskaasta menetyksestään ja on sen takia paljon omissa oloissaan. Koulussa Lisa kuitenkin tutustuu hevostyttöihin Alexiin, Lindaan ja Anneen ja päätyy viettämään heidän kanssaan aikaa Jorvikin talleilla.
Talleilla Lisa kohtaa Siniharjaisen Tähtiloisteen ja tuntee erikoista yhteyttä tuohon hevoseen. Ihan kuin Tähtiloiste osaisi lukea Lisan ajatuksia. Pikkuhiljaa Lisa rohkaistuu ja uskaltautuu hyppäämään Tähtiloisteen selkään ja rupeaa taas ratsastamaan.

Lisa ja muut hevostytöt huomaavat pikkuhiljaa, että heillä on kaikilla maagisia kykyjä, joita ei voi järjellä selittää. Samoin on heidän hevosillaan. Ystävyksille selviääkin, että he ovat uudet Sielunratsastajat, joiden tarkoituksena on taistella pahuutta vastaan. Tuota pahuutta edustaa kammottava Herra Hiekka apunaan teinitytöt Jessica ja Sabina.

Kun herra Hiekan laihat kasvot vääntyvät happameen hymyyn, ne muistuttavat pääkalloa. Hänen hymynsä ei ole ollut lämmin yli kolmeensataan vuoteen.

Herra Hiekan julmana päämääränä on hallita maailmaa pahuudellaan. Suunnitelmansa toteuttamiseksi Herra Hiekan olisi ensin kuitenkin tuhottava Sielunratsastajat.

Herra Hiekka kumartuu lähelle Sabinan ja Jessican kasvoja. Sade valuu virtanaan, mutta hän ei ole siitä millänsäkään. Hänen ihonsa on kelmeä kuin ruumiilla. ”Teidän täytyy toimia nyt! Pysäyttää heidät. Tahdon, että niiden surkimushevosten sielut tuhotaan Pandorian ikuisessa vankilassa.”

Miten Sielunratsastajien käy?

Helena Dahlgrenin Tähtihevosten kutsu aloittaa jännittävän ja taianomaisen Sielunratsastajat– kirjasarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.
Suosittelisin kirjasarjaa 5.- 6- luokkalaisille ja siitä ylöspäin. Eikä tarvitse olla heppafani tarttuakseen kirjaan, tarina vetää mukaansa myös hepattomat lukijat.

Tähtihevosten parissa laukkaili Riitta pääkirjastolta.

Nevermoor

10-vuotiaan Morrigan Korpin elämä ei ole kovin onnellista. Häntä pelätään ja syrjitään, koska hänen uskotaan syntyneen kirottuna. Kaiken lisäksi hänen ei uskota elävän yhtätoista ikävuotta vanhemmaksi. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa salaperäisen kapteeni Jupiter Pohjoisen, joka vie hänet Nevermooriin, magian ja ihmeiden kaupunkiin.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjassa lukija pääsee Morriganin matkassa tutustumaan maagiseen Nevermooriin. Sarjassa on runsaasti seikkailuja, taikuutta ja ihmeellisiä olentoja. Tämän kaiken keskelle joutunut Morrigan Korppi on samaistuttava hahmo. Sankaritar, joka on rohkea ja päättäväinen, mutta jolla on toisaalta omat epävarmuutensa ja pelkonsa. Lukija tutustuu Morriganin lisäksi ihastuttavaan kavalkadiin erilaisia hahmoja, kuten omalaatuiseen kapteeni Jupiter Pohjoiseen,  kujeelliseen Pihlaja Swiftiin  ja äreään  Fenestraan, joka ei missään nimessä ole kissa vaan magnifikatti.

Kaiken keskiössä oli kuohuva samppanja suihkulähde ja bändilava, jolla valkoisiin takkeihin sonnustautunut yhtye soitti swingmusiikkia. (Yksi soittajista eli kontrabasisti näkyi olevan isokokoinen kirkkaanvihreä lisko, mutta Morrigan arveli ehkä näkevänsä harhoja uupumuksen vuoksi). Jopa magnifikatti Fenestrakin näytti nauttivan elämästä huitoessaan peilipalloja ja mulkoillessaan tanssijoita, jos he sattuivat osumaan liian liki.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Nevermoor: Morriganin koetukset, Morrigan päätyy Nevermooriin, mutta hän saa pian tietää, että toisen valtion kansalaisena hänellä ei ole oikeutta oleskella Nevermoorissa. Saadakseen jäädä kaupunkiin hänen täytyy päästä kuuluisan meineikkaan seuran jäseneksi, eikä tehtävä ole aivan helppo.

Toisessa osa, Meinioseppä: Morriganin kutsumus,  Morrigan huomaa, että Nevermoor on täynnä salaisuuksia, joista jotkut ovat hyvin synkkiä. Morriganin syntyperäänkin liittyy vielä yksi suuri salaisuus. Lisäksi Morrigan joutuu Nevermoorissakin kohtaamaan pelkoa ja ennakkoluuloja. Toisaalta Morrigan löytää uusia ystäviä yllättäviltä tahoilta ja oppii, että ensivaikutelma voi pettää.

Epämääräinen selittämätön kauhu alkoi kiemurtaa Morriganin mahassa kuin käärme. Se oli hänelle tuttu tunne. Tunne että jokin oli jossain mennyt pahasti pieleen ja että syy saattoi olla hänen.                                                                                                         

Lopeta, Morrigan komensi itseään ankarasti ja pudisti päätään kuin ravistaakseen kammottavan ajatuksen pois. Tällä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä. Et. Ole. Kirottu.

Sarjan kolmannessa osassa, Onttorokko: Morriganin ajojahti, Nevermoorissa riehuu kummallinen virus, joka tarttuu maagisiin meiläimiin ja saa nämä hyökkäämään ihmisten kimppuun. Onttorokko aiheuttaa Nevermoorissa kaaosta ja saa ihmiset sekä  meiläimet kääntymään toisiaan vastaan. Näyttää siltä, että Morriganin on löydettävä parannus tautiin pelastaakseen uuden kotinsa.

Julisteen viimeinen osuus todella säikäytti hänet. Tarkkaile naapureitasi. Älä emmi. Toimi epäilystesi pohjalta. Tuntui, että niin sanotut Huolestuneet kansalaiset pyrkivät kääntämään muut meiläimiä vastaan.

Nevermoor sarja on jännittävä fantasiaseikkailu, jossa käsitellään myös asioita, jotka koskettavat meitä jokaista: Ennakkoluuloja, ystävyyttä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta.

Morriganin tarinoista kertoi harjoittelijamme Karoliina pääkirjastolta.

Ps. Morriganin seikkailut tulevat saamaan jatkoa, sillä syyskuussa ilmestyy Englanniksi sarjan neljäs osa: Silverborn: The Mystery of Morrigan Crow.

Jaan ja Höyheneukko

Mitä tekisit, jos paras ystäväsi käyttäytyisi oudosti ja joutuisit jättämään kotisi, suuntana tuntematon?  

Mervi Heikkilän kirjassa Jaan ja Höyheneukko nuori Jaan-poika asuu pohjoisessa Puhurin kaupungissa äitinsä ja pikkusiskonsa Brillan kanssa. Voit kuvitella heidät lappilaiseen kylään, aikaan jolloin ei ole vielä autoja tai sähköä.  

Viimeisimmän seikkailun jälkeen elämä on asettunut uomiinsa. Jaanin paras ystävä Tit on kuitenkin alkanut käyttäytyä perin kummallisesti. Hänestä on tullut salamyhkäinen ja itkuinen. Toinen ystävä, Ivi-tyttö, on menettänyt pikkusiskonsa ja vain makaa sängyssä surkeana. Jostain syystä Tit tuntuu syyttävän itseään Ivin pahasta olosta. Lisäksi Jaanin äiti suunnittelee uutta avioliittoa ja muuttoa pois tutuilta kotikonnuilta. Kaiken yllä tuntuu väijyvän levottomuus.  

Tiheiköstä päästyään Jaan pysähtyi virtaavan veden partaalle. Vesi juoksi tummana ja vapaana. Jaan oli melkein kateellinen sille. Olisipa ihmisenkin elämä yhtä yksinkertaista! Mutta ei, aina piti olla jokin kivi kengässä. Tai useampi. Virran pohja välkkyi veden läpi. Jaan katsoi tarkasti. Yksi pohjakivi oli vaalea ja erikoisen muotoinen. Siinä oli kaksi painaumaa, kuin silmänreiät. Kolkosti se tuijotti poikaa veden alta. Pääkallo, Jaanilla välähti. Mitähän onnettomuutta se mahtoi ennustaa? Äkkiä Jaania vilutti. (s. 8-9) 

Eräänä päivänä Tit katoaa. Häntä etsitään kaupungista, tuloksetta. Jaan on huolesta suunniltaan.  

Kylässä kuiskitaan salaperäisestä Höyheneukosta, vanhojen tarinoiden noidasta. Löytyisikö tältä velholta vastauksia Jaanin ongelmiin? 

Pian varustetaan retkikunta uhkarohkealle taipaleelle Mustanmetsän ja hirviöitä kuhisevan järven maisemiin. Jaan tempautuu mukaan etsimään kadonnutta ystäväänsä ja selvittämään Höyheneukon salaisuutta. 

Jaan ja Höyheneukko -kirja on sujuvasti kirjoitettu seikkailu! Kirjan mielikuvitusmaailma on uskottava, vaikkakin kiinnostaisi kuulla Jaanin maailmasta ja sen tavoista vielä syvällisemmin ja monipuolisemmin. Tämä on hyvä aloituskirja fantasian maailmaan tutustuessa. 

Kertomus ei ole pelkästään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan tarinaan nivoutuu jännittävien käänteiden rinnalle pohdintaa rohkeudesta, ystävyydestä ja surusta. Voiko hyvästä tarkoituksesta seurata joskus pahaa?  

Jaanista ja hänen ystävistään voit lukea myös kirjasta Jaan ja Jäähammas. Jos pidät näistä huimapäisistä tarinoista, saattaisit pitää toisen kotimaisen kirjailijan, Kimmo Ohtosen Ikimaa-fantasiasarjasta

Postauksen kirjoitti Iiris.