Tietopöllö-palkinto Hurmeelle

Tietopöllö-palkinnon on voittanut vuonna 2021 lastenkirjailija Vuokko Hurme. Palkinto on Suomen tietokirjailijat ry:n vuosittain jakama tunnustus ansioituneelle lasten- ja nuorten tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle.

”Hänen teostensa esitystavoissa korostuvat tiedon täsmällisyys, selkeät tietoiskut, vastaanottajan ikätason huomioiminen ja sopivasti keventävä huumori”, Hurmeen taituruutta kiitellään. Kokonaisuudessaan tekstin voit lukea täältä.

Tässä blogissa tutkitaan lähemmin Hurmeen tietoteosta Eläinkirja – kaikenkarvaista faktaa eläinten ystäville, jonka on kuvittanut Anni Nykänen ja julkaissut WSOY. Kirja kuuluu Timanttia tietoa -sarjaan. Se on värikäs ja vauhdikas kokonaisuus, jossa riittää ihmeteltävää roppakaupalla.

Hetkittäin ei tiedä, mitä katsoisi tai mistä aloittaisi lukemaan, niin paljon on yhdellä aukeamalla tutkittavaa. Tämä ei olekaan kiireisen kirja vaan vaatii rauhassa makustelua. Pieniä lukijoita tämä kiinnostanee. Aikuista vähän jo pyörryttää välillä…  🙂 Kirjan lopussa on listattu lähteet, mikä on ilahduttaa – voi etsiä lisätietoa! Kirjassa on mukana eläinsokkelotesti, josta voi valita eläimen, johon haluaa tutustua.

Eläimiä ei ole esitelty jonkin eläintieteellisen luokituksen mukaan vaan helposti lähestyttävästi ja kiinnostavasti sellaisilla (erikoisillakin) ryhmittelyillä kuten esimerkiksi ”suuret eläimet”, ”korkealla elävät”, ”outojen töiden tekijöitä” ja ”eläimiä, joita on vähän”.

Faktatietoa on selvennetty vertaamalla sitä lapsille tuttuihin asioihin:

Sinivalasvauva syö ravinnokseen emon rasvaista maitoa joka päivä 190 litraa eli yli kylpyammeellisen.

Anni Nykäsen nokkela kuvitus myös avaa tekstiä ja auttaa hahmottamaan esimerkiksi kokoeroja eri lajien välillä. Lähes joka aukeamalla ovat mukana lisäksi lapsihahmot, joiden kautta lapsilukija voi helpommin hypätä mukaan tarinaan. Mielenkiintoista on lisäksi julkisuutta saaneiden eläinten esittely: oman tarinansa saa esille mm. julkkiskarhu Juuso, somesta tuttu Esther-sika ja avaruuteen matkannut Laika-koira.

Huumoria ei ole säästelty: eläinhahmot kommentoivat tietotekstiä, välillä hyvin ironisestikin tai suorastaan – surullisin sävyin. Kirjassa ei nimittäin kaihdeta tuoda esille joidenkin lajien hätätilaa ja sitä pahaa, mitä ihmiset ovat tahattomasti tai itsekkäistä syistä tehneet. Kirja ohjaa ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja arvostamaan maapallon kaikkia asukkeja.

Eläinkirja voi nostattaa monenlaista, kipeääkin eettistä pohdintaa lukijoilleen. Tai sitten sen voi lukea kepeämmin, nauttien kuvien, värien ja huumorin maailmasta.

Tietokirjaa pohdiskeli Iiris pääkirjastolta.

Palkinnon yhteydessä mainittiin myös teokset:

Pikkurillin käsikirja (Viisas Elämä 2016, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Peukalon käsikirja (Aula kustannus 2017, kuvittanut Sanna Pelliccioni)
Housuvaara-sarja (Into, kuvittanut Väinö Heinonen)
Karkkikirja (WSOY 2019, kuvittanut Anni Nykänen) Timanttia tietoa -sarja
Söpöt lemmikkijyrsijät (WSOY 2021, kuvittanut Aapo Ravantti) Tietopalat-sarja

Kolme kirjaa yhdessä luettavaksi

Mitä lukisi lapselle iltakertomuksesi (tai ohjaisi itse lukemaan eppu-kolkkiluokkalaista), kun kaivattaisiin jo enemmän tekstiä kuin on kuvakirjoissa ja pidempää tarinaa kuin yksittäistä satua? Esittelyssä kolme kirjaa erityisesti yhdessä luettavaksi, toki myös itsenäisen pikku lukijan yöpöydälle.

Pertinjuntti puutarhassa – luettavaa erityisesti päiväkoti-ikäisille ja eskareille

Taru Viinikaisen Tiltu ja Lettu -kirjat ovat suloista luettavaa. Niissä ovat pääosassa 4- ja 6-vuotiaat siskokset Matilda Sara Jasmine ja Magdalena Tia Olivia eli tuttavallisemmin Tilda ja Lettu. Ensimmäisessä kirjassa heille rakennetaan leikkimökki. Oi sitä riemua, kun leikit pääsevät alkuun. Uunissa leivotaan äidin iloksi hiekkakakku, vaan uunista tulee ulos myös ihan oikea suklaakakku – kyllä vaan. Ja tietysti tytöt syövät sen. Äkkiä Tiltulle kasvaa siivet ja Letulle apinanhäntä. Leikkimökkiin putkahtaa lisäksi parrakas minimies, pertinjuntti. Siinäpä onkin vikkelä ja juonikas pikku ukko, mutta hänellä on myös ratkaisu tyttöjen siivekkääseen ja hännälliseen pulmaan. Pertinjuntti ilahduttaa (ja vihastuttaa) tempauksilla myös kirjasarjan muissa osissa.

Kirjoissa on runsaasti kujeilevaa huumoria sekä kaunista, soljuvaa kieltä. Oili Kokkosen värikkäässä kuvituksessa riittää ihmeteltävää pienellekin kuuntelijalle. Tyttöjen hupaisista kohelluksista tulee mieleen muuan toisetkin tyttökaksikot, Heinähattu ja Vilttitossu sekä Onneli ja Anneli. Jos pidät näistä kirjoista, suosittelisin luettavaksi myös Sanna Iston Tinka ja Taika -kirjoja. Niissä on samanlaista taikuuden ja leikin iloa.

Leijuvia tavaroita

Tittamari Marttisen Emeliina-kirjoissa ratkotaan arvoituksia yliluonnollisten taitojen avustamana. Emeliinalla on mummolta peritty erityinen kyky, hän saa asioita leijumaan. Varsin kätevä taito, jos haluaa leijutella muffinsseja ilman halki kohti nälkäisiä suita. Tosin vaikeuksiakin voi seurata, jos sattuu nostamaan ilmaan vahingossa särkyvän posliinikoiran, eikä alas laskeminen onnistu kovin hyvin… Mysteerejä pohtimassa on mukana ystävä Antti. Kirjassa Emeliina ja laulavan koiran tapaus juuri kaupunkiin muuttaneen Ronjan uusi koira, sekarotuinen Teppo katoaa. Jatko-osassa selvitellään ränsistyneen huvipuiston arvoitusta. Kuvitus on Lotta Kaupin käsialaa.

Räppäävä karvapallo kaverina

Johanna Venho on kirjoittanut useamman kirjan verran Paju-tytön ja Opossumin seikkailuista. Sarja alkaa Opossumi repussa -kirjasta. Siinä isä on käynyt Australiassa työmatkalla ja tuliaisina on hellyttävä pikku eläin, Opossumi. Opossumi oppii vähitellen puhumaan ja hänestä tulee pian ihmismäinen perheenjäsen, ei ”pelkkä” lemmikki (lemmikkejä ollenkaan väheksymättä). Opossumista kehkeytyy varsinainen sanaseppo – hän räppää riimit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aina elämä Opossumin kanssa ei ole kovin mutkatonta. Hän harjoittelee samoja asioita kuin muutkin lapset: ihmissuhdetaitoja, perheenjäsenenä olemista, monenlaisia tunne- ja itsetuntemuksen taitoja. Jatko-osissa pohditaan esimerkiksi some-asioita ja kuuluisana olemista sekä ihastumisia. Leppoisaa luettavaa ilman kauhunväristyksiä tai liikoja jännityksiä. Kuvittajana Emmi Jormalainen.

Kirjoja pohti Iiris pääkirjastolta.