Viekkaita muurahaisia, puurotaistelu ja äidin etsintää – esittelyssä lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat 2022

Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaat vuonna 2022 on julkistettu. Voit tutustua ehdokkaisiin Jyväskylän pääkirjaston Lukupysäkillä – voit siis lukea kirjaa kirjastolla. Kotilukua varten voit tehdä varauksen verkkokirjastossamme. Väliaikainen lasten- ja nuorten Lukupysäkkimme sijaitsee lastenosastolle saavuttaessa portaikon yläpäässä. Tervetuloa tutustumaan! ❤

Ehdokkaina olevista Mustan kuun majatalo ja Valpuri ja vaarallinen aamupuuro -kirjoista voit lukea aiemmista blogeistamme:

Reetta Niemelä & kuvitus Katri Kirkkopelto: Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus) (Tammikuun 3. postaus, ke 19.1.2022)

”Mustan kuun majatalo on jännittävä fantasiakertomus, joka muistuttaa hieman J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa. Vaikka velhokoulussa ei ollakaan, on mukana mielikuvituksellisia ja kansanperinteestä tuttuja olentoja monenlaisin taikavoimin, maaginen rakennus salakäytävineen ja outoine asukkeineen sekä ystävyysporukka, joka joutuu seikkailuun pahan voimia vastaan.”

Saara Kekäläinen & kuvitus Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi) (Huhtikuun 3. postaus, ke 20.4.2022)

”Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!”

Muita ehdokkaita lastenkirjallisuuden puolelta ovat:

Katja Bargum & kuvitus Jenny Lucander: Myrornas rekordbok / Muurahaisten ennätyskirja (Förlaget / Teos)

Tässäpä lasten tietokirja, joka kertoo kaiken, mitä olet halunnut tietää muurahaisista. Kirjassa on mukavasti esitelty eri muurahaislajeja kertomalla niiden huipputaidoista, kuten vahvin, kauhua herättävin tai viekkain muurahainen. Kuvitus sisältää paljon yksityiskohtia, mutta ei luo levotonta tunnelmaa vaan tukee tekstiä rauhallisesti. Humoristiset puhekuplat keventävät tietokirjaa sopivasti.

Sofia Chanfreau & kuvitus Amanda Chanfrea: Giraffens hjärta är ovanligt stort / Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Schildts & Söderströms / S&S)

Kahden sisaruksen tekemä lastenromaani on tunnekirja isolla T:llä. 10-vuotias Vega asuu Kirahvisaarella isänsä kanssa. Kun Vega yrittää puhua isän kanssa äidistä, vastauksena on jotain epämääräistä. Yllättävät mullistukset sysäävät Vegan seikkailuun, tavoitteena äidin etsiminen.

***

Ehdolla ovat myös nuortenkirjat (nuorten aikuisten kirjat):

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (WSOY)

Ellen Strömberg: Vi ska ju bara cykla förbi / Mehän vaan mennään siitä ohi (Schildts & Söderströms / S&S)

Näistä ehdokkaista kenties lisää seuraavissa blogeissamme. Pysyhän kuulolla! 🙂

Minä en pidä puurosta!

Juuttuuko puuro kurkkuun, jääkö herneet lautasella? Kolmen lastenkirjailijan uutuuksissa pohdiskellaan syömiseen ja ruokailuun liittyviä pulmatilanteita empaattisella ja värikkäällä tavalla.

Katri Kirkkopelto: Molli ja hirveä herne (Lasten Keskus 2021)

Mollin maha murisee. On aika syödä. Molli kokoaa Sisun kanssa värikästä murkinaa lautaselle. Vaan herneitä Molli ei kerta kaikkiaan pysty syömään.

Molli tuijotti lautastaan

ja kosketti varovasti yhtä hernettä.

Herne oli kylmä, liukas ja vihreä.

Mollia puistatti.

Mikä neuvoksi? Kirkkopellon kirjassa on leikkisällä ja lempeällä tavalla käsitelty inhokkiruokien kohtaamista. Tärkeää on kokeilla (kannustavan ystävän avustuksella) ja suhtautua (itse)myötätunnolla pieniinkin onnistumisiin.

Monella aukeamalla on lukijalle pieni tehtävä: ”Kuiskaa Mollille kannustus: HYVÄ MOLLI. SINÄ PYSTYT SIIHEN!” Tehtävien myötä lukija tuntee osallistuvansa kirjan tapahtumiin ja ehkäpä siten sisäistää kirjan sanoman vahvemmin. Hauska, osallistava tapa vetää lukijat kirjan maailmaan. Kenties seuraavan hankalan ruokailuhetken tullen voi lapsi puhua itselleen kuten puhui Mollille – kannustavasti ja ymmärtäen.

Saara Kekäläinen & Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro (Tammi 2022)

Onko puuroa pakko syödä, jos ei tykkää? Valpuri haaveilee, että aamupalaksi olisi croissantteja, vohveleita ja vadelmahilloa. Isän tarjoilema ”kokin erikoinen” on kuitenkin kupillinen puuroa, ja siitähän Valpuri ei tykkää (sympatiani ovat Valpurin puolella, sillä onko kamalampaa kuin kylmä aamupuuroklimppi). Alkaa spektaakkelimainen ja eeppinen taistelu puuroa vastaan!

Vai onko kulhossa kököttävä tavara puuroa ollenkaan? Jos se onkin avaruuden musta aukko tai aikamme tärkein arkeologinen löytö? Mielikuvitus taikoo puurosta suurta draamaa. Aikuiselle lukijalle tämä avaa lapsen ajatuksenjuoksua ja lisää ymmärrystä siitä, miten jokin asia voikin tuntua niin ahdistavalta, kun mielikuvitus lähtee laukalle.

Onneksi paikalla on isä, joka maadoittaa Valpurin tunteita ja tarinoita todellisuuteen jämäkällä mutta ystävällisellä tavalla.

Reetta Niemensivun kuvitus on jälleen kerran upeaa: värikästä, vahvaa, oivaltavaa. Mukaan tulee draamallisia ja elokuvamaisia kohtauksia. Kuvitus avaa tekstiä, vie sitä uudelle tasolle ja kertoo henkilöhahmoista paljon sellaista, mitä tekstistä ei suoranaan paljastu. Kirjaan on mukavalla tavalla tuotu myös monikulttuurisuutta kuvituksen kautta.

Vuokko Hurme & Noora Katto: Hirveä nälkä (Into 2021)

Aamupalalla puuro näyttää epäilyttävältä ja Viima syö vain muutaman lusikallisen. Lounaalla ruoassa on jotain ”vaarallisen vihreää” ja välipalakin jää kaakaokupilliseen. Nälkä heräilee Viiman vatsassa, talttuu välillä vähän mutta illan edellä nälkä on jättiläismäinen hirviö, joka riehuu ja kiehuu kaikkialla. Maittava iltapala taltuttaa suurenkin nälkä-mörököllin.

Hurmeen kirja kertoo kuvakirjain keinoin lapselle ateriarytmin ja riittävän syömisen tärkeydestä. Omaksi hahmokseen piirretty Nälkä konkretisoi lapselle, mikä näläntunne on ja mitä sille tapahtuu, jos ei saa riittävästi ruokaa. Kuvitus houkuttelee lukemaan, aukeamissa on paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Pidin myös kansien sisäsivuilla olevista ”Oletko maistanut?” ja ”Tintin ja Viiman ateriat” -lisäosioista, joiden avulla voi jutella lapsen kanssa uuden maun maistamisesta sekä omasta ateriarytmistä.

Teatterikärpänen pörrää

Viimeinkin sinne pääsee. Lumoutumaan, nauramaan, ehkä itkemäänkin. Siis minne? Teatteriin! 

Uudessa Kissateatterissa on vaikeuksia: Punahilkan ensi-ilta on vaakalaudalla, sillä pääosan esittäjällä on nuha. Pekka Töpöhäntä ehdottaa Maija Maitopartaa Punahilkaksi. Ensi-ilta koittaa ja Pekka eläytyy näytelmään niin suuresti, että hyökkää ilkeän suden kimppuun. Ensimmäistä kertaa taitaa olla Pekka Töpöhäntä teatterissa. Siitäkös Monni riemastuu. Ella teatterissa kavereineen katsoo myös näytelmää Punahilkasta. Tosin Punahilkka on aika säikky ja vessaa etsivä Pate kyselee näyttämöllä Punahilkan koiran rotua. Teatterissa on mahtavaa! 

Muusa ja Maestro pääsevät esityksen jälkeen näyttämön taakse teatterikummitus Diivan kierrokselle. He saavat tutustua puvustamoon, kulisseihin, valaistukseen ynnä muuhun jännittävään. Lopuksi tehdään vielä oma esitys, kunhan vaan päästään sopuun siitä kuka ohjaa ja montako jalkaa krokotiililla on. Muusan ja Maestron teatteriseikkailu on sukellus teatterin tekemiseen. 

Näyttämötaide leviää Metsolaankin: Ketto Repolainen ilmoittaa lehdessä perustavansa teatterin. Isä Karhunen julmistuu: “Jos Kettu Repolainen on taiteilija, olen minä keisari.” Isä Karhunen on sentään ollut Karhuhovin herttuallisessa teatterissa. Järjestäytymiskokoukseen rientää runsaasti osallistujia ja eloisien neuvottelujen jälkeen päätetään esittää Prinsessa Ruusunen. Tosin nimiroolin esittäjä ei osaa oikein lukea ja ohjaaja Repolainen kehuukin suojattiaan vaistonäyttelijättäreksi. Teatterimies Yrjö Hämäläinen naureskeli aikalaistensa teatterijuonitteluille ja näyttelijäin turhamaisuudelle saturomaanissaan Kettu Repolaisen teatteri

Opettaja pyytää esiintymään koulun kevätjuhlaan. Pikkuveljen mielestä isoveli onkin yliveto laulamaan. Mutta esiintyminen tarkoittaa, että joutuu olemaan Ypöyksin näyttämöllä. Sanat unohtuvat, ääni ei kulje. Iskee ramppikuume. Isoveljeä pelottaa olla koulun näyttämöllä oikeiden valonheitinten loisteessa. Kenraaliharjoituksessa hän ei saa ääntä ulos juuri ollenkaan. Kuinka käykään esityksessä? 

Muumiperhe kokee juhannuksena katastrofin: tulva pyyhkii yli Muumilaakson ja koti jää veden alle. Paikalle ajelehtii ihmeellinen rakennus, josta puuttuu yksi seinä. Perhe huomaa pian, että talossa on jokin vinossa. Sisällä puhkeaa myrsky, ukkonen jyrisee ja salamoi, lattiakin alkaa pyöriä. Talon asukas Rekvisiitta ei ole kotona, mutta hänen jäljiltään on outoa tavaraa: puisia omenia, paperisia kukkia ja ihmeellisiä laitteita. Perhe onkin pelastautunut teatteriin ja Muumipappa päätyy kirjoittamaan näytelmän. On Vaarallisen juhannuksen aika ja ensi-ilta lähestyy.

Teatterimaailmoista tarinoi Marja-Kaisa Vaajakosken aluekirjastosta.