Prinsessa Pikkiriikki on prinsessa, tai ainakin melkein. Ainakin hän asuu kuninkaantie 15:sta ja pukeutuu kauniisiin mekkoihin. Hänen tavallisen isänsä ja äitinsä vaan eivät oikeasti tiedä olevansa kuninkaallisia. Mutta sehän ei ketään haittaa, Pikkiriikki tietää ja onhan hänellä uskollinen taikakoiransa makkara, joka tietää.
Tänä kesänä Pikkiriikki pääsee Pöjöläisen kanssa mummulaan kokonaiseksi viikoksi. Voi tätä riemua. Mummun lattarauta kurvaa pihaan ja ihanuus saa alkaa.
Me olemme vuoristoradassa! Makkara, sinä taioit mummun autosta hurjaakin hurjemman kyydin!
Makkara ei sanonut mitään, hymyili vain aivan erityisen lurjusmaisesti.
Kaupasta ostetaan paljon karkkia ja tarroja mukaan. Ja mummulla aina syödään vaan hyviä ruokia, kuten rupsuleipää ja hurvittelukakkua. Siellä nukutaan lattialla, syödään ulkona ja käydään uimassa.
Aikuiset on tylsiä, mutta mummu ja pappaa ei oikein voi laskea aikuisiksi, koska he lellivät niin paljon. Mummin naapurissa tosin asuu ärsyttävä Viivasuusetä ja Nyrpistys täti, keillä ei ole ikinä hauskaa. ”Pessimisti ei koskaan pety” – oletko koskaan kuullut mitään tylsempää.
Mitä ihmettä. Sedän portailla näyttäisi olevan Räkä-Eetu, hui kauhistus. Paitsi että Eetulla ei näytä olevan niin kamala mukavaa. Ja kerrankin Pikkiriikki ei voi kutsua Räkä-Eetua Räkä-Eetuksi, niin surkea näky hän on, vaan ihan vaan Eetuksi.
Minäpä luulen, että me voisimme antaa niille sinun sukulaisillesi pienen opetuksen.
Pikkiriikki, Pöjöläinen ja Eetu taikovat Makkaran avustuksella vähän iloa Viivasuun ja Nyrpistelijän elämään. Ja taisihan Eetustakin saada ihan hyvän kaverin.
Pikkiriikin kesä on jatkoa Hannele Lampelan kirjoittamille Pikkiriikki kirjoille. Ninka Rietun kuvitukset ovat ilo silmille tässäkin ja tuovat väriä kirjaan ja elämääni
Kallellaan kertomuksiin 