FC Wannaplay – kaikkien joukkue

Tuula Kallioniemen Pöllitty pallo (Otava 2019) aloittaa FC Wannaplay -urheilukirjojen sarjan. Avausosassa Salama-nimisen pojan naapuriin, samaan kerrostaloon muuttaa räväkkäpuheinen Eetu, jonka vanhemmat eivät paljon kotona viihdy. Vaikka pojat ovatkin hyvin erilaisia – Salama arka ja rauhallinen, Eetu rohkea ja puhelias – poikien välille kehittyy ystävyys.

Eetu saa päähänsä, että heidän asuinlähiöönsä, Rupulaan, on saatava futisjoukkue. Ja eikun tuumasta toimeen. Lopulta kasassa on sekalainen joukkue (siis tyt-tö-jä-kin Salaman kauhuksi), kirjava setti pelivarusteita ja nuhjuinen valmentaja. Vastustajaksi saadaan hienon kaupunginosan Hippolan pelijoukkue, jolla tavoitteet ovat korkealla.

Liukas lätkä -kirja (2020) jatkaa avausosan tapahtumista. Syksy ja talvi saapuvat, jalkapallopelit jäävät unholaan. Eetu järjestää nohevasti jalisjoukkueesta lätkäjoukkueen ja tuttu valmentajakin saadaan kehiin. Eikä aikaakaan, kun hippolalaiset ovat jälleen kentällä rupulalaisia vastassa.

FC Wannaplay -sarja on luettavaa vähän isommille alakoululaisille. Teksti on helppolukuista: iso kirjasinkoko, paljon kuvitusta, koko tarina kerrottuna vajaassa sadassa sivussa. Sinänsä tapahtumat ja vastakkainasettelut ovat muista urheilukirjoista tuttuja: kilpailua joukkueiden ja joukkuetovereiden välillä, ihmissuhdeasioita kentällä ja kentän laidalla. Mukana on myös hyvää ja rakentavaa yhteishenkeä sekä rohkeutta selvittää vaikeita asioita, huumoria ja koomisia tilanteita unohtamatta.

Kallioniemi on kirjoittanut lisäksi mukaan perheiden ongelmia, työttömyyttä ja päihteiden käyttöä, sekä esimerkiksi rasismia, muuta kiusaamista, väärää vallankäyttöä ja yksinäisyyttä. Luotettavan ja kannustavan aikuisen mallia on haastava löytää (sellaistakin onneksi pilkahtaa). Lapset sen sijaan näyttäytyvät kirjoissa reippaina toimijoina, jotka eivät anna olosuhteiden lannistaa, ainakaan kokonaan. Suosittelisin kirjaa esimerkiksi viitos-kuutosluokkalaisille tai aikuisen kanssa luettavaksi.

Mielestäni on myönteistä, että Kallioniemi nostaa näitä vaikeitakin asioita esille. Ovathan ne monessa perheessä arkipäivää tavalla tai toisella. Asioiden käsittely jää vähän pinnalliseksi ja kärjistetyksi, sataan sivuun ei niin paljon mahdu. Ehkä jatko-osissa näihin syvennytään lisää ja saadaan uuttakin näkökulmaa. Iloitsin siitä, että kirjan henkilöt ovat monikulttuurisista perheistä ja erilaisista taustoista. Ennakkoluuloja murtuu ja ystävyyksiä syntyy.

Lisävinkkejä:

Veera Salmen kirjoittama Mauri-sarja voisi kiinnostaa FC Wannaplayn lukijakuntaa. Pasilan lähiössä asuva Mauri-poika kirjaa merkintöjä päiväkirjaansa ja varsin filosofisesti pohtii elämää ja sen ihmeellisyyksiä koululaisen näkökulmasta.

Roope Lipastin kynäilemä Lätkä-Lauri ja räpylän henki on jatkoa helppolukuisille Lukupalat-kirjoille. Lauri jatkaa kiekkoharrastustaan, mutta usko maalivahdin ihmeräpylään on koetuksella. Lisäksi harjoituksissa tapahtuu kummia. Runsaasti kuvitusta ja sopivasti tekstiä alakoululaisen luettavaksi.

Vinkin kirjoitti Iiris pääkirjastolta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s